Tällä viikolla on näemmä oltu hirmu huolissaan verenpaineesta; jopa kolmekymppisten pitäisi ruveta seuraamaan tilannetta – mikä tietystikin tarkoittaa monessa tapauksessa lääkityksen aloittamista, mikä on typerintä mitä voi tehdä.
Kyseessä jälleen on oireen (ts. kehon luontaisen toimintamekanismin) "hoito", jossa unohdetaan tyystin juurisyyn etsiminen. Toisekseen: verenpaineen kriittisyyden rajaa on hiljalleen hilattu alemmas, jotta potilaita saataisiin lisää. Määrätään verenpainelääkkeitä, ja sitten verenohennuslääkkeitä jotta veri jaksaisi liikkua. Aiheutetaan ongelma, ja sen "hoitamiseksi" aiheutetaan lisää ongelmia.
Luonnollisestikin jossain jutussa kehuttiin, miten statiinien syöminen alentaa kivasti verenpainetta. Statiinit ovat yksi suurimpia rikoksia ihmiskuntaa kohtaan, mutta hei, nappien syöminen ehkä ehkäisee ehkä mahdollisesti mahdollista sydäriä... vaikka samaan aikaan hitaasti rappeuttaa potilaan hautakuntoon.
Toinen rikos on luonnollisestikin rasvakammo – joka on alkujaan sokerituottajien keittelemä huijaus. Ihmiset lihovat käsittämättömiin mittoihin, kun safkat täytetään sokerin johdannaisilla samaan aikaan kun elintärkeä rasva imetään viemäriin.
Ilman kolesterolia solut lakkaavat toimimasta, mistä seuraa kolmas kansanmurha: syöpä – jota "hoidetaan" myrkyttämällä tasapuolisesti koko keho. Ilman rasvaa lakkaavat aivot toimimasta, mistä seuraa alzheimer – jota ei hoideta mitenkään, vaikka se olisi hoidettavissa lähimain kokonaan yhdellä (1) etanersepti-pistoksella.
Etanersepti? Mikä se semmoinen ihmelääke on? Mistä sellaista saa?
No. Tasan yhdeltä klinikalta koko maailmassa.
Tai siis: sitä löytyy kyllä joka sairaalasta, ja sitä tiettävästi käytetään reuman hoitoon tabuina tahi pistoksina (oletettavasti homeopaattisen pikkiriikkisinä annoksina, kuten Suomessa on tapana) – mutta sitä ei käytetä aivoinfarktien tai -vammojen saati dementian hoitoon niskarankapistoksina, joita siis tarvittaisiin yksi (1) palauttamaan vammautunut takaisin normaaliin elämään.
...mikä selittääkin sen, miksi kyseistä hoitoa ei ole saatavilla: sitä ei voi lypsää loppuelämän ajan, koska se korjaa tilanteen kerralla.
Kyse kaikessa sairastelussa on tulehdustilasta, joka se taas on periaatteessa sähköhäiriö – jota sitäkin hoidetaan tasan yhdellä klinikalla koko maailmassa. Solu on periaatteessa paristo. Tyhjentyneet paristot poistuvat autofagian kautta elimistöstä – paitsi silloin kun jäävät zombisoluina muodostamaan tuumoreita, ja tuota(kin) yhä yleistyvää dysfunktiota edistää ravintomme olematon hivenainepitoisuus.
Vaan mitä tekisi lääketeollisuus, jos hoidettaisiin varsinaiset vaivat alta pois? Kyseisen kartellin kaupparatsut, eli lääkärit, jäisivät työttömiksi.
Tilannettahan kuvaa erinomaisesti se, miten juuri se ammattikunta, joka parhaiten tietää univajeessa töihin tulemisen olevan käytännössä sama kuin tulisi kännissä duuniin, tekee pisimpiä työvuoroja – ja liukuhihnailee hoitopäätöksiä hämärtyneen tajunnan usvasta. Ei ihme, että maailma on – kaikin tavoin – sairaampi kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti