Lampaiston huomio

 Tjah. Ihmiskunnan tyhmyys kumuloituu päivä päivältä absurdimpiin mittoihin – joka rintamalla. ...eli kaikki sujuu ihan suunnitelmien mukaan. Ilmastointiskientologian saralla tuotetaan tulevaisuuden kurjuutta, allopatian verisillä kentillä tapetaan ihmisiä sumeilematta – ja laajennetaan diktatuuria jokaisen elämään – ja siinä sivussa pedataan seuraavia sotia.

Valkovenäjäähän on mustamaalattu pitkin matkaa, ja nyt on kauhisteltu, miten "pakolaisia" [so. "naisia ja lapsia", joita ei jälleenkään näy kuin propagandan etsimestä] tunkee belarussian rajalta (sopivasti Puolaan, joka on osoittanut Euroopan Neuvostoliiton vastaista itsenäisyyspyrkimystä) – mikä kertoo vain siitä, että Lukashenkakin on vain yksi monista käsinukeista.

Samaan aikaan aktiivisesti vaietaan vaikkapa Italian kautta tuoduista massoista. Lampaiston huomio pitää aina suunnata johonkin.

"Pakolaiskriisi" on teollista väestönvaihtoa, jossa seikkailumieliset nuoret miehet lähetetään – tahallaan rikotuilta alueilta – hyvinvointivaltioihin nakertamaan yhteiskunnallista koheesiota. Tästä ilmiselvästä premissistä huolimatta voidaan olla varmoja, että seuraava hunnilauma päätyy tänne kotikonnuille pyörimään ihan tuotapikaa. Raiskaukset ja muu täysin silmitön väkivalta tulevat lisääntymään, ja kansanetuilijat eivät pistä tikkua ristiin tilanteen rauhoittamiseksi – koska heille maksetaan levottomuuden lietsomisesta. 

Demoralisointi on agendan olennaisin osa, ja sitä harjoitetaan joka tasolla – yhtä aikaa pehmeillä ja kovilla keinoilla. Olennaisinta on saada ihmiset kuvittelemaan, että "kehitykselle" ei vain voi mitään.

Suomessakin tulee olemaan täysi sotatila päällä ennen pitkää – sekä rajoilla että rajojen sisällä. Tämä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti asioihin ei haluta tarttua ennen kuin on liian myöhäistä. Historia toistaa itseään loputtomiin, eikä siitä koskaan opita mitään. 

Tämän kaiken näkeminen ei vaadi minkäänasteista ponnistelua sen jälkeen, kun on saanut silmänsä auki – mutta se, joka ei näe, ei myöskään halua nähdä. Suurin osa ei tule koskaan tajuamaan mikä määrä vahinkoa syntyy sillä, että vain pällistelee sivustalla.

Todellisuuteen havahtuminen trendasi kooklessa juuri ennen paniikkipornon globaalia piikkisirkusta. Sen jälkeen hysterisointi on laskenut älykkyystasoa yhäti alemmas.

Kuten todettua, tämä koohotus tapahtuu monella tasolla – ja sekä myötä- että vastavirtaan. Kentälle tuupertuvat urheilijat on täsmälleen samaa kuin plandemian alussa nähdyt kaduille kaatuilevat kiinalaiset – mutta tällä kertaa kaatuilu kertoo piikkihaitoista. 

Vai kertooko? Meediosto tulee kääntämään tuon (tietysti!) koronavarianttien™ syyksi – ja syyttämään rokottamattomia. Tätä täysin virheellistä narratiivia ei hidasta se, että "viruksen"™ olemassaoloa ei ole koskaan todennettu – eikä pystytäkään todentamaan, koska sitä ei ole.

Sekaan on ympätty myös huhuja tyypeistä, jotka piikittävät tuntemattomia ihmisiä baareissa tai konserteissa. Yhtäkään tällaista hahmoa ei ole saatu rysän päältä kiinni, mutta "ihan kuin tuossa olisi neulanpisto"... 

Kuinka monella tasolla "piikki" onkaan saatu tehtyä pelottavaksi? Ensin oli "viruksen" "piikkiproteiinit", joita vastaan "taistellaan" piikeillä, joilla injektoidaan lisää "piikkiproteiineja". Piikit osoittautuvatkin myrkyiksi, mitä ruvetaan peittelemään haamupiikittäjillä... 

Tässä kerronnassa paikkansa pitää vain se, että rokotteet ovat myrkkyä, kuten ovat aina olleet – ja varsinkin nyt ovat, moninkertaisesti. Mutta kukaan ei enää tiedä mitä ajatella, koska aivan kaikki saadaan selitettyä jargonilla, jota osaa lukea vain juuri tuolle jargonille vihityt hierofantit.

Äskettäin alkoi uusi kausi sarjassa "You", joka siis kertoo – sangen viihdyttävästi – sarjamurhaajasta, joka on samalla tarinan kertoja. Miten huolestuttavaa sitten lienee se, että sarjamurhaajista tehdään symppiksiä (Dexterillekin juuri alkoi uusi kausi tauon jälkeen), on oma psykoanalyysinsa paikka – mutta You oli ihan pakko lopettaa kesken olisiko ollut kolmannessa jaksossa. Ei minkään väkivallalla mässäilyn takia, vaan siksi, että allopaattinen propaganda oli ulotettu tähänkin sarjaan.

Päähenkilöhän on tällä kaudella perustanut perheen toisen sarjamurhaajan ja yhteisen lapsen kanssa. Ja sitten käy ilmi, että vauva on jostain onnistunut saamaan tuhkarokon. Isällekin oireet pamahtavat, ja äityli raivoaa antivaxxereista.

Tuhkarokko ei "tartu" vauvoihin eikä aikuisiin. Se ei ole tarttuva tauti. Se iskee yleensä kasvupyrähdyksen aikana tai heti sen jälkeen – kun lapsen iho ei pysy venähtäneen kropan mukana. Vyöruusu iskee vanhempana samasta syystä. Iho on sen verran ohentunut, että elimistöstä poistuvat myrkyt poistuvat suoraan ihon läpi.

Meidän kroppamme saa jatkuvasti myrkkyä sisäänsä – ruoasta, ilmasta, säteilystä, vaatteista, pesuaineista, lääkkeistä... kaikesta. Elimistö joutuu jatkuvilla ylikierroksilla poistamaan toksiineja, eikä kehon normaali uusiutuminen pääse koskaan kunnolla käyntiin.

Lisäksi allopatialla pysäytetään kaikki tervehtymisprosessit. Sairastuminen on tervehtymistä, mutta terveet ihmiset eivät sovi bisnesmalliin.

Ja jokainen saa päiväannoksensa allopaattista propagandaa populaariviihteen mukana. Joka ainoa sarja paasaa rokotteista – joiden konsepti perustuu karjakkojen "sillä se lähtee millä tulikin" –logiikkaan. Ei niin että karjakkojen logiikassa sinänsä olisi valittamista, mutta tässä tapauksessa on huitaistu ohi, ja pahasti. Vacca on siis latinaa, ja tarkoittaa lehmää.

Vaan kun jatkuvasti, koko elämän ajan, jauhetaan epätosia asioita tosina, niitä on opittu pitämään faktoina jo lapsuudesta lähtien. Asioita ei kyetä kyseenalaistamaan – varsinkin kun niiden kerrostumat jatkuvat aihepiiristä toiseen, sukupolvien taakse. Jokaista asiaa ei yksinkertaisesti pysty tarkistamaan, joten voimat loppuvat heti kättelyssä. 

Ettäkö että rokotteet eivät perustu mihinkään? Että viruksia ei ole olemassa? Että lääketeollisuus on perustettu myymään metallin- ja öljynjalostuksessa syntyviä kuona-aineita terveysväittämillä?

Vaikka jokainen pystyy näkemään, että mikään tässä koronapelleilyssä ei täsmää siihen, mitä muka ollaan tekevinään... on vain yksinkertaisesti liian iso isku tajunnalle se, että aivan kaikesta valehdellaan koko ajan.

Allopatiakin on vain pieni osa kaiken ajatusmuokkauksen sisällä, eikä edes siitä pystytä raaputtamaan kuin hiukan pintaa. Niin monta paradigmaa purettavana, että helposti loppuu voimat ja... usko. Usko ihmisyyteen. Usko todellisuuteen. Eksistentiaalinen kriisi.

Toisaalta eksistentiaalinen kriisi osuu jokaisen kohdalle vähintään kerran elämässä muutenkin. Itse asiassa sitä useammin, mitä tiukemmin roikkuu annetussa maailmankuvassa kiinni. Sen purkaminen pitää tehdä lauta kerrallaan, ja siihen menee vuosia, todnäk loppuikä. 

Saattaa iskeä pahemmanlaatuinen paranoia matkan varrella. Voi olla, että haluttaa turvata johonkin jumala-tyyppiseen ratkaisuun, kun urakka tuntuu niin musertavalta. Jos mihinkään ei voi luottaa, täytyy löytää jotain, joka edes emootion tasolla tuntuu luotettavalta. 

Tämä on tietysti takapakkia. Emootiot ovat vain kropan survivalismia. Ei niin, että niissä sinällään mitään vikaa olisi; ne vain eivät välttämättä ole se kaikkein luotettavin kompassi. 

Ehkä kaiken tämän käsittely vaatii useampia elämiä. Mene ja tiedä. Tarrautuminen uskomuksiin ei kuitenkaan vie ainakaan eteenpäin. Mihinkään uskomuksiin. Ikinä.

Ehkä. Varmaa ei ole edes kuolema. Verot ovat, vaikka ovatkin laitonta suojelurahojen kiristystä.