keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Miksei kukaan, siis kukaan! ajattele lapsia?

Tulin jo joku aika sitten kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten lapsijoukot jostain kumman syystä ovat männäviikkoina intoutuneet alarmisoimaan ilmastosta. Ulosmarsseja ja mielenosoituksia, yleistä altruismin hyminää ynnä sormella osoittelua.

Spontaania liikehdintää? Yhtäkkiä ovat vekarat vain saaneet tarpeekseen siitä, miten aikuiset eivät ilkeyksissään/tyhmyyttään piittaa heidän tulevaisuudestaan – vaan ovat aina ahneuksissaan/laiskuuttaan tuhonneet maailmaa?

No, eipä tietenkään. 

Koko härdelli on pantu vireille jo seitsemän vuotta sitten. Taustalta löytyy luonnollisestikin Rockefeller Foundation ynnä muita synnintuntoisia filantrooppeja, joilla tuntuu olevan joku tarve (mikäköhän?) ruokkia ihmisten syyllisyydentunteita rikoksista joita ei ole ymmärtänyt tehneensä [mutta joista voi maksamalla hankkia itselleen paremman omatunnon].

Joten viimeisimpänä keinona lätkämailojen jatkeeksi siis vasiten masinoitu, hurmosherätyksen kokenut, keskenkasvuinen kypsien näkemysten itkuinen armeija.

Mä olen siis hir-veen yllättyny.

Ei kommentteja: