2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, tämän vuoden alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Miksei kukaan, siis kukaan! ajattele lapsia?

Tulin jo joku aika sitten kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten lapsijoukot jostain kumman syystä ovat männäviikkoina intoutuneet alarmisoimaan ilmastosta. Ulosmarsseja ja mielenosoituksia, yleistä altruismin hyminää ynnä sormella osoittelua.

Spontaania liikehdintää? Yhtäkkiä ovat vekarat vain saaneet tarpeekseen siitä, miten aikuiset eivät ilkeyksissään/tyhmyyttään piittaa heidän tulevaisuudestaan – vaan ovat aina ahneuksissaan/laiskuuttaan tuhonneet maailmaa?

No, eipä tietenkään. 

Koko härdelli on pantu vireille jo seitsemän vuotta sitten. Taustalta löytyy luonnollisestikin Rockefeller Foundation ynnä muita synnintuntoisia filantrooppeja, joilla tuntuu olevan joku tarve (mikäköhän?) ruokkia ihmisten syyllisyydentunteita rikoksista joita ei ole ymmärtänyt tehneensä [mutta joista voi maksamalla hankkia itselleen paremman omatunnon].

Joten viimeisimpänä keinona lätkämailojen jatkeeksi siis vasiten masinoitu, hurmosherätyksen kokenut, keskenkasvuinen kypsien näkemysten itkuinen armeija.

Mä olen siis hir-veen yllättyny.

Ei kommentteja: