lauantaina, maaliskuuta 30, 2013

Ja pohkeet laulaa pinkeää hallelujaa

Olen nimittäin taas palaillut taivaltamaan henkkohtaista viadolorosaani, eli juoksumattoa. Joltinenkin tauko on tehnyt sen, että ihan pienellä kipuilulla ei dolorosan ulkopuolella tallustella, mutta väliäkö tuolla: pääasia että on taas päästy tekemisen makuun.

Mikä ihme siinä oikein onkaan, että. Siis tätähän olen taivastellut loputtomiin jo, mutta mihin katoaa tarmo aina epämääräisin väliajoin? Oikeasti täytyy olla olemassa jotkut mittaustaan odottavat biorytmit jotka kenties lienevät jotain vähän monimutkaisempaa kuin ne, joihin harvempi vakavasti suhtautuu.

Mutta toistaakseni itseäni: täytyy olla jokin hormonaalis-välitysaineellinen syklisyys, jonka voisi näppärällä laskutoimituksella selvittää? Joohan? Että voisi kalenteriin merkitä milloin on ihan turha kuvitella saavansa aikaan tällä ja tällä saralla mitään, mutta sen sijaan toisella taholla menee tosi lujaa.

Rupesin tuossa kaupassa käydessäni katselemaan, että pyöräilykelit lähestyvät. Haaveilemaan, että kohtapuoliin rupean kauppareissut taivaltamaan sykkelillä, koskapa asfaltoidut osuudet ovat jo ihan sitä vailla.

Hiekkatietaipaleet kylläkään

torstaina, maaliskuuta 28, 2013

Piinaviikon huipennus

Mh. Kuten tiedätte, tosi paljon nappaavat (suorastaan sieppaavat!) nämä moninkertaiset käkkimispäivät. Sen kunniaksi aiheen inspiroimaa poptaidetta (tästä on joku simppelimpi versio jossain päin kasbachia jo ennestään):

Ristiinnaulittu II

keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2013

Aloitteelliset kansalaiset

Kun kansalaisaloite.fi vuosi sitten lanseerattiin, olin miedon iloisesti yllättynyt. Että kansanvaltaa oikeasti ruvettaisiin harjoittamaan? Maxtabaa! Mutta samalla tuntui 50000 nimen vaatimus melko lailla isolta, ja epäilytti kovasti josko mikään koskaan tulisi keräämään tarpeeksi nimiä.

Vaan nyt kun jo kaksi aloitetta on kerännyt riittävän määrän, alan suhtautua suht optimistisesti tähän. Vaikka osa kansanedustajista edelleen pullikoi uudistusta vastaan, näyttää ihan siltä kuin oikeasti kansalaisia jo vähän kuunneltaisiin, peräti.

Joten rupesin kahlaamaan mitä olisi tarjolla. Aloitetaan umpeutumista lähimpänä olevasta päästä.

Tähän luulisi kohta tulvivan allekirjoituksia: 

Kesäajasta luopuminen Keräys käynnissä 03.06.2013 asti  

maanantaina, maaliskuuta 25, 2013

Tahtoo tahtoo

Impulssikontrolli on tiettävästi käytännöllinen taito. Itselläni tuosta ei ole kyllä niin minkäänmoista kokemusta. Koko elämä on jatkuvaa kouhotusta innostuksesta toiseen, kolmanteen jnpp. 

Ja mitä suuremmalla energialla jotain lähtee kohkaamaan, sen nopeammin sen kulauttaa loppuun ja rupeaa katselemaan ympäriinsä että mitäpä sitten keksisi.

Nytkin on jo hiipumassa kasaan eräskin projekti joka ei ole edes lähtenyt käyntiin vielä. Kun nimittäin kasasin nuo rummut, ja totesin osaavani jo jotain, ja sitten keksin että rupean käymään vanhoja biisejä läpi niin, että soittelen ihan oikeat rummut midikolistelujen sijaan, ja muistin että sitä vartenhan tarvittaisiin monikanavainen äänikortti, ja tilasin… No, se kortti on jossain itämerellä seilaamassa kohti päämäärää, vaan en pariin päivään ole jaksanut enää rumpuja soitella.

Että ei tässä muuta silleen, mutta kun tämä ei tule kauhean halvaksi. Kaiken maailman roinaa nurkissa, sellaista mitä on nanosekunnin ajan kokenut tarvitsevansa enemmän kuin vaikkapa ruokaa kuukauteen. On ajatellut, että mutta tämäpäs härpäke ratkaisee elämäni kaikki dilemmat, tekee minusta kauniin ja rikkaan sekä nostaa libidoni pilviin, mille onkin hetikohta tosi paljon tarvetta… No, ei vielä ole nuo odotukset ihan täyttyneet.

Tavaraholismi, sillä meikä on ratkonut

perjantaina, maaliskuuta 22, 2013

Säästöleikkurin hellä kurmootus

Säästin ylen laskurilla valtiolle rapiat neljä miljardia – vaikka vain puolta pyydettiin. Helppoa! Koska palvelusta ei saa kätsyä kopsua omista leikkuroinneista, demonstroidaan siis kommentoiduilla kuvankaappauksilla:

Säästöt1

tiistaina, maaliskuuta 19, 2013

Diletantin erhe!

Hähähä. Koirat juoksee siitä veräjästä jossa aita on matalin… eikäku. Mutta jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on seuraavassa sarjiksessa suopeasti laskien 32 päivän duuni:

Page 01


sunnuntaina, maaliskuuta 17, 2013

86/100 Vakkuumijournalismin joustinlaulu

Ei helevetti, nytpä tekkee meinnaan tiukkaa ko eijjoo nimittäin mittään asijan tynkkääkkään mielesä. Niin taittaa olla tuhhoon tuomittu tämä yritys, joustinlaulu menneillään katoppakö alakaa ottaa aivoon tämmöne pakkotahtine… Jaa, nythämminä keksinki: alan kirjottaa yhtys sanat eriksensä; siinähä tuplaanttuu sanojen määrä! Eipä kätevä, heti helepottaa kummasti eikä yhttää puristele vantteet päätä.

Ja sitte ko vielä muka murretta koittaa väänttää, en kkait minä ossaa mittää pohjos pohojan maan murretta vaikka muka sielä oon syntynä. Väkisin tulloo siihe mukkaan kaikemmaaliman savonvänkäystä (emminä jaksa enemppää nuita yhyssanoja runnella, menkköö yhttee) ja karjallaa mitä kaikkia. Minä ehtiny ku puol vuotta siellä asua himputti, opettele siinä sitten eksakti murre ku ei ossaa vielä muutenkkaa kovin juohevasti porista. Häjintuskin oppinu kääntymmää vattalleen niin heti pitäs muka osata tuommosia nyvansseja erotella, ei kuulkkaa tämä peli ei nyt vetele.

Niettä mutta mitäpä sitä alakas muka jutujjuurta ko ei ou kyllä niimminkään moista tiäkkönä mielen päällä täsä justiisa että

lauantaina, maaliskuuta 16, 2013

87/100 Rasismia, kehitysapu

Rasismi on moniulotteisempi asia kuin miksi se mielletään. Valitettavasti asiaan joutuvat ottamaan kantaa nekin jotka eivät ole asiaa juuri ajatelleet, mutta jotka haluavat – tietysti – antaa itsestään moraalisesti hyväksyttävän kuvan. Siinä ollaan ristitulessa, jossa oikeiden ongelmanratkaisujen sijaan kiistellään siitä kumpi on missäkin poterossa ja kuinka syvällä.

Mutta jos asiaa rupeaa urakalla avaamaan, leimautuu helposti saivartelijaksi – ja tietystikin rasistiksi (mutta sellaiseksi joka ei tunnusta olevansa rasisti: siis samalla vieläpä valehtelijaksi [joka ei edes ymmärrä miten selvästi muut näkevät hänen valehtelevan – kieltää todellisuuden moninkertaisesti, koijari]).

Eli kun sanon, että kehitysavun kannattajat ne vasta rasisteja ovatkin, on hyvin epätodennäköistä että siitä eteenpäin kiinnostaa ketään enää kuulla perusteluja väitteelle. Kerrotaan ne silti.

Kehitysapuhan on jotain, jota kerätään hyvinvoivilta, ja josta (olemattoman pieni) murto-osa päätyy kriisialueille. Tätä apua kerätään vuosikymmenestä toiseen koska ei uskota heikäläisten pärjäävän ilman. Ovat niin reppanoita että eivät osaa järjestää omia asioitaan.

Joten kohdealueilla on kokonaisia sukupolvia

perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

88/100 Rutiinin rakentaja ja sisäinen sabotööri

No, pääseepä kirjoittamaan tämän päivän rupeamaa hyvissä ajoin; heräsin puoli kolmelta yöllä. Joten äkkiseltään voisi kuvitella ettei mennä ihan yhtä lähelle puolta yötä ennen julkaisua.

Kätevää ei kenties ole se, että julkaisu tapahtuu kuitenkin joskus paljon myöhemmin kuin ensimmäisten rivien kirjoittaminen, mikä aiheuttaa lukijassa varmaankin omituisen aikavääristymän. Tämä on pakattua aikaa, jossa menneisyys tiivistyy fragmenteiksi ajatuksen kuvatuksista.

---

...Ja sitten ollaankin pyrähdetty piitkälle iltaan, kun mä kajautan:

Ainniijjoo! Nythän mä elävästi tunnistankin taas mistä on kyse. Inertiahan se siellä jurnuttaa, ihan sama joka jarruttelee joka ainoan rutiinin muodostamista. Jälleen lyödään päätä seinään, josta kuuluu: mut'kandeeks'hei, mut'kandeeks'hei, mut'kandeeks'hei jnpp.

Eli sisäinen sabotööri seuraili jälleen ensimmäisen viikon

torstaina, maaliskuuta 14, 2013

89/100 Niukin naukin, mutta rytmikkäästi

Juu kato. Kasasinpa sitten rummut vaihteeksi tuonne yläkertaan ja rupesin paukuttelemaan. Yllätyksekseni parin vuoden paussi on tehnyt lähinnä hyvää soitannalle. Ei niin että mikään Bonham olisin yhtäkkiä, hyvä jos edes Remu… Ei kun tuokin on vielä elvistelyä. Ehkä yhtä hyvä rumpali kuin Elvis? Ei kauhean kaksinen.

Mutta kuitenkin kun ajattelin että tatsi olisi täysin kateissa, niin ei kyllä ollut. Ehkä tuo kropan treenaaminen on parantanut kehonhallintaa? 

Tämä operaatiohan lähti liikkeelle siitä kun kuuntelin niitä vanhoja biisejäni ja totesin että jotain tars tehdä, ja toimeen tarttuessani totesin, että en tosiaan jaksa enää midirumpukeekoilua – että ohjelmoinnin sijaan on syytä vain soittaa raidat sisään…

No, tuossa on toki pari mutkaa.

Nimittäin kun peltejä ei ole enää ainuttakaan tässä taloudessa: kiikutin zymbaalit reenikämpille, ja siellä ovat sen verran kovassa käytössä olleet, että ainakin toinen muistuttaa lähinnä reikäjuustoa, ja toinen foliota. Soundit jostain noiden väliltä: äänekkäämpi kuin edam, ryhdittömämpi kuin uunipotun kääre.

Että jos haluaisi soitella narulle

keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2013

Enää 90000 sanaa

Jos tamperelaislehti otsikoi, että "Turkulaismies ajoi humalassa Lahdessa", niin mitä tässä oikein koitetaan viestiä? Että on ne turkulaiset sitten pöljiä; onneksi ajoi harhaan eikä osunut tänne mansesteriin vaikka varmasti yritti – vai että tällaista ei ole koskaan ennen sattunut (ja taas sattui (ehehe))? "Turkulainen? Lahdessa? Autolla? Kännissä? Nuo neljä eivät mahdu samaan yhtälöön mil-lään! Siitähän seuraa aikaparadoksi ja universumi romahtaa itseensä muodostaen yhden kvanttimallisen mustan aukon."

---

HBOlla on tärkeä tilaukseeni liittyvä tiedote (kursiivit ympätty):

Hyvä tilaaja,

Toivomme, että olet tyytyväinen HBO-tilaukseesi ja nautit 28.2. päättyneestä ilmaisesta tutustumisedustasi.

Veloitamme sinulta pian

tiistaina, maaliskuuta 12, 2013

91/100 Parkkitweakkausta, susien sähköpaimenia, veristä hiihtoa...

Jossain välissä hommasin fööniin Parkkinappi-nimisen sovelluksen helpottamaan sitä, että parkkirahaa ei nykyisenä korttien aikana mukana juuri kulje. Ohjelma sattui selvästikin markkinarakoon, koskapa se sittemmin myytiin ulkomaille. Nykyään käytössä on siis ParkMan.

Uusi sovellus on kätevästi downgreidattu niin, ettei se jostain syystä tunnu käsittävän kadunvarsipaikoituksen päättyvän kuudelta. Oho! Tämän täytyy olla vahinko. Ei kusetusta lain. Miten softa mitenkään voisi tietää tätä, vaikka edellinen versio sen tiesi?

No, ei tuo oikeasti ylimääräistä rahaa näyttäisi vievän – antaapahan vain sellaisen kuvan, ja sopivasti freezannut ohjelma piti kivasti jännityksessä pitkälle seuraavaan päivään. Mittari tikitti sen oletusarvoiset neljä tuntia täyteen, mutta veloittaa kuitenkin vain siitä oikeasti maksullisesta ajasta. Mutta miksei se voisi lopettaa sitä tikitystä kuudelta, niinkuin se aiempi versio, ettei asiakkaan tarvitsisi erikseen räknäillä pissitäänkö tässä nyt linssiin vaiko eikö?

Ja kuka on keksinyt sen neljän tunnin

maanantaina, maaliskuuta 11, 2013

Kuin vanhaan hyvään aikaan

Ei tule tuhatta sanaa tässä kohtaa; tämähän on jo toinen postaus tänään, suokaa anteeksi. Sitä vaan tulin sanomaan että "Jee, taas on virrat poikki täällä!" Kylpä, näin on käynyt. Tällä kertaa näyttäisi olevan semmoinen huolto-operaatio fortumin kartasta päätellen päällänsä. Kiva! 

Eivät turhaan ole varoittaneet ainakaan meitziä (esimerkiksi siinä kohtaa eivät varoittaneet kun penäsin edellisen katkon rikkoman tietsikan korvaajan {<-genetiivijuna asti="" ehk="" hk="" i="" ihin="" jonkinmoinen="" kybersota="" lokaatiota="" menossa.="" mutta="" n="" on="" onkin="" s="" ss="" t="">vain pätkineet
miten sattuu, mutta tästedes niitä käydään ihan vasiten katkomassa.

Reiluu. Meikäläisen sähkömaksut törsätään joittenkin ihme desanttien palkkaamiseen.

92/100 Totuus, verotuksesta ja tarinankerronnasta

Totuus on suhteellinen asia. Tässä urakkakirjoittamisen lomassa tulee miettineeksi totuutta, sen luonnetta. Kysymyksiä kuten "Kerronko liikaa itsestäni?" tai mielipiteiden kohdalla: "Tämä on minusta totuus, mutta eikö se ole aina vain osatotuus, jos sitäkään?".

Kaikki tarinankerronta on valehtelua. Valitse miten kuvan rajaat, ja jätät kertomatta suurimman osan. Valitset kontekstin mielivaltaisesti ja upotat oman näkemyksesi siihen keinotekoisesti, väkisin. Vetelet yhtäläisyyksiä asioista joita ei yleensä linkitetä toisiinsa, koska näet yhteyden mielenkiintoisena – koska siitä muodostuu hyvä tarina – tai näin ainakin haluat uskoa. Ja jokaisella sanalla sorvaat kuvaa itsestäsi, valotat omaa, varjoista esiin kääntyvää hahmoasi – silloinkin kun kuvittelet puhuvasi jostain ihan muusta kuin itsestäsi.

Luuletteko tietävänne jotain minusta? Mitä tekstin perusteella

sunnuntaina, maaliskuuta 10, 2013

93/100 Pitchausmeemilöintiä, populisointia & dokailua

Moni on kelkka kääntynyt, sanoi valtiovarainministeri, ja minä läimin itseäni poskelle, että en minä taida nukkua. Että ihan tosiaan hän siinä puhuu kuin olisi aina yrittänyt sanoa että ei kyllä kannata leikata, hei, että ihan menee nyt väärin jos leikataan, että näin valtiovarainministerinä en missään nimessä ehdota minkäänlaisia leikkauksia mihinkään, että eihän se kuulkaa toimi semmoinen, ja minullapa ei ole kyllä kelkka kääntynyt yhtään, eikä takki.

Olisi tietysti kiva jos puhe olisi jotain muutakin kuin poseerausta, mutta eihän se koskaan ole. Mahtoiko jossain välissä puhua "nuorisotakuusta", joka sanana ei tarkoita mitään, eikä käytännössäkään. Kun sanan ovat ottaneet käyttöön ne, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on elämä kun mistään ei ole mitään takeita – ja varsinkaan niihin, jotka vakuuttelevat takuita, ei voi luottaa ikinä. Tai voi, mutta pettyy.

Samoin kuin kokkarit ovat vallanneet käyttöön sanan "toivo" – vaikka juuri heidän heimonsa on kauimpana sellaisesta käsitteestä kuin toivottomuus. Helppo ja iisi on ottaa käyttöön sana jonka kokonaismerkityksestä ei käsitä mitään.

”Tänään kansakunta tarvitsee sovun, ei riidan rakentajia”, syväluotaili

lauantaina, maaliskuuta 09, 2013

94/100 – Cinematograafisesti seitsemännen inkarnaation kynnyksellä

Oh snows. Todella hitaalla sytytyksellä taas ollaan liikkeellä (tai siis ihan paikallaan kylläkin). Tokihan olen havainnoinut jo koko viikon, että Tampesterissa olisi nuo lyhytfilkkafestaatiot, vaan sainko aikaiseksi lähteä sinne? Tokikaan edelleenkään ei ole myöhäistä, mutta budjetti.

Alkaa olla parikymmentä vuotta edellisestä keikasta – joka tapahtui "viran puolesta". Tuolloinhan olin alaa opiskelemassa, joten oli hyvinkin välttämätöntä singahtaa paikalle (tosin kyseisen opiskelurupeaman aikana taisin kuitenkin käydä vain kerran, miksiköhän?). Eikä silloin kyllä rahapula paljon puristellut: festari jatkui Tukholmaan lainarahalla, ja olisi jatkunut Köpikseenkin jos olisi sattunut passi mukaan – ja jotain seksivehtailujakin taisi turneelle mahtua. Oi niitä aikoja. 

Nyt kypsähtäneenä aikuisehkona ei ex tempore meinaa oikein tiäks liikahtaa. Tampesteraatiohan ei vaatisi juuri muuta kuin autoon hyppäämisen – voisihan sieltä körötellä takaisin sitten kun olisi riittävästi kulttuuria kuluttanut – vaan kun asiaan kuitenkin kuuluu istuskelu baareissa, niin sitten tars buukata omppuhotlasta huone (ja olla efterdagenina puolilta päivin siinä kuosissa että kykenee raahautumaan sieltä ulos), ja se budjetti.

Ei ihminen tähän ikäänkään tultuaankaan

perjantaina, maaliskuuta 08, 2013

95/100 - turvalätkästä pers'edultaisesti katajaan

Mäts

Niin, että lätkäkaukalot halutaan pehmustaa? Saman tien voisi varmaan jään tilalle laittaa tatamit, ja luistimiksi rullaversiot?

Kuka muistaa miten kävi, kun nyrkkeilystä tehtiin "turvallisempaa"? Varmaan aika harva, koska asiasta ei ole pidetty meteliä: lajista tuli moninkerroin vaarallisempaa. Nyrkkeilijöille laitettiin hanskat, joten iskut kovenivat ja aivojen & sisäelimien rasitus kasvoi. Laitettiin pääsuojukset, ja iskut kovenivat vielä lisää. Ennen nyrkkeilijöillä oli vaarana käsimurtumat, nykyään parkinson (ja käsimurtumat).

Joten minulla on ehdotus lätkän suhteen: otetaan kaikki suojat pois; ei taklaaminen kauheasti kiinnostane sitten. Toisaalta kaukalopallo on vähän eri laji. Tai jääpallo. Tai sähly. Tai curling. Tai muodostelmaluistelu.

Jokatap, laitojen pehmentäminen

torstaina, maaliskuuta 07, 2013

96/100 – viestintäanalyysin kautta pilvilinnamaalailuun

Pätmän

Oletteko panneet merkille: mitä enemmän ihminen kirjoittaa, sen kärkevämpiä hänen teksteistään tulee. En todllkn. viittaa eiliseen tekstiin, jossa voi bongailla kirosanoja ja muuta pikaistuksellista – vaan ihan vainen siähen, että se, joka kovasti kirjoittaa, ei enää jaksa sensuroida itseään: kyllä ehtii tarkennella jos tarvetta ilmenee.

Tämähän pätee myös – ja varsinkin – niihin, jotka puhuvat paljon. Ei meinaan löydy pahemmin pidäkkeitä sen suhteen, mitä ääneen mielestään saa sanoa, ja mitä päinvastoin ei niinkään. Niin lauotaan ilmoille juuri niitä fraaseja joita kenkään ei kuunaan kuvittelisi haluavansa kuulla nimenomaan siinä kohtaa (vaikka haluaakin).

On toki suuntia muitakin: jonkun päntiännään skrivaavan ilmaisusta tulee runollisempaa, vaikkapa, tai muuten polveilevampaa, tai tautologisempaakin saattaa jollakulla tulla. Vaihtoehtoja on joista valita.

...Mutta onko niin, että mitä huumorintajuisempi ihminen

keskiviikkona, maaliskuuta 06, 2013

97/100 Ohjeita tielläliikkujille, logistiikkaa, pilvilinnaremontointia, keittoa, hiihtoa

Aloitetaan ohjeistuksella, jonka pitäisi olla kaikille selvää, muttei tunnu kenellekään olevan:

1) Jos olet mopoautolla liikkeellä,

  • pysyttele pientareen puolella kaistaa. Siirry sinne keskiviivan tuntumaan vasta sitten, jos olet juurikohta kääntymässä vasemmalle. Tätä kutsutaan ryhmittymiseksi, niin kuin hyvin tiedät, kun nykyään mopoakin varten pitää kortti kai ajaa.
  • käytä levennyksiä. Takana tulevat autoilijat hautovat kahta asiaa: ohitusta, ja sinun murhaamistasi. Silloin kun huomaat bussipysäkin, köröttele sen kautta.

2) Jos olet autoilija siinä mopoauton perässä, et tarvitse Lusin suoraa ohitukseen. Obstaakkeli kulkee enintään viittäkymppiä, ja tuollaisen ohittaminen tapahtuu vähän pienemmässäkin välissä. Älä saatana seuraile kymmentä kilometriä

  • äläkä nyt ainakaan sinä sitten käki siinä

tiistaina, maaliskuuta 05, 2013

98/100 – muistin vedostusta

Ei ole enää pitkä matka. Ihan kohta pääsee pissalle. Enää yhdeksänkymmentä seitsemän kirjoitusta tämän jälkeen, sikäli kuin tämän loppuun pääsen.

...Kätevää on sekin, että nyt kun Dansken sivuille ei ole aikoihin päässyt millään ilveellä mäcciä käyttäen, on tuo pc heittäytynyt täysin arvaamattomaksi. Useammin se jää käynnistymättä kuin käynnistyy. Hermo lepää siinä.

Kaikenlaisen sähkölaitteen kanssa on saanut olla vähän päälärinä (sori, tuo ei tarkoita mitään, mutta tuo sana nyt sattui mieleen tulemaan; ehkä se jotain kuvastaa sielunliikkeistä). Eilen aamulla pätki sähköt kahdeksan kertaa sinä aikana kun joudin kotona olemaan. Jo ennen heräämistä oli ollut jotain häikkää.

Ja ulkoeteisen liiketunnistinlamppu! Paranoidisti luulin sen kattoon ruuvattuani aiheuttaneeni koko seutukunnan oikarin. Että ei suinkaan sulake palaisi siitä, vaan koko naapurusto olisi pimennyt koska vaihdoin kattoon uuden lampun omalla fiilispohjaisella meiningilläni.

Ei kai sentään. Joku muuntaja oli

maanantaina, maaliskuuta 04, 2013

99/100 - kirjoittamisen relevanssista

Niin, palautumispäivät – jotka Heidi edellisen jutun kommenteissa esiin nosti. Että pitäisikö niitä tässä sadan päivän rykäyksessä? Luulen olevani liian holtiton pitääkseni moisia. Luulen että sata päivää pitää vain pistää menemään… mutta ehkä tweakkaan sääntöä niin, että tuhat sanaa pitää julkaista joka päivä.

Tämähän tarkoittaa sitä, että kun jossain välissä tulee päivä ettei vain jaksa kirjoittaa, tai kerkiä, peräti, että silloin onkin jo tallessa jotain mitä julkaista. Ja niinpä olenkin jo rientämässä huijingin puolelle sikäli, että aloitan tätä toista kirjoitusta jo ensimmäisen puolella.

Olen ihan varma, että jossain välissä uuvahdan aivan täysin, ja silloin täytyy olla varastossa jotain, jotten heti nuupauta koko projektia. Näitä sääntöjä joutuu varmastikin muilaamaan pitkin matkaa, mutta olennaista onkin omata joitain sääntöjä, joihin nojata.

Meinaan että johan pelkkä lähtökohta on täysin

sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

1000 sanaa, 100 päivää

Ei ole tietenkään ihan ensimmäinen kerta kun allekirjoittanut aloittaa jonkin projektin vain huomatakseen lopettavansa sen heti ensimmäisen rykäyksen jälkeen.

<Kiireellinen keskeytys>

Sympaattista: pihatiellä juoksee hiiri! Sukkelasti kaivautuu tienpenkan läpi ja möyrii – ei varmaankaan kohtapuoliin ole rakenteista kuultavissa jotain pikkupikkurapinaa, eihän?

</Kiireellinen keskeytys>

Ja kun puhun ensimmäisestä rykäyksestä, tarkoitan tietysti tällaista manifestinoloista "nyt muuten alkaa hirmu operaatio, jonka vien läpi harmaan kiven koskapa kailotan sen julkisesti ilmoille". Kerrankos sitä. (Ei, vaan useammankin kerran.)

Tällä kertaa on siis tarkoituksena

perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Virtain pelastava katkeuma

Perjantai-illan hermoraaste alkoi tunti sitten näin:
Onhan tämä tietysti ihan idyllistä taas vaihteeksi. Että kynttilänvalossa voi jännittää että mahtaako sähköt palata ennen kuin akku loppuu.

Jännää oli sekin, että kun ensimmäisen kerran menivät, hajosivat talon kaikki loisteputkivalaisimet, ja surroundvahvistin. Melko valikoivasti siinä tuli piikkiä verkosta. Tai en tiedä tapahtuiko tämä ensimmäisellä vai toisella kerralla, ja mitä tämä kolmas sitten tuo tullessaan.

Mutta siitä ihan mukavaa, että mokkulalla voi mennä fortumin sivulle, ja tällä kertaa näkee että kartalla ollaan. Että juurikin tällä seudulla on löydetty viisikin vikakohdetta. Ja missään muualla koko maassa ei ainuttakaan. Ihan kuin olisi jotenkin syrjäytynyt kaiken muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Huh, vähänkö säikähdin kun päivittyi tuo kartta, että nyt varmasti kertoo kaikkien vikojen korjatun. Että hajosi vain koko talon sähköt siinä sitten – kivasti vähän meni oikariin koko mesta.

Mutta ei, kertoi vain kaiken jatkuvan muillakin naapurustossa yhtä keskiaikaisena. Gutenbergina tässä näpytellään kaikki. Vaan kohta tulisi iltauutiset! Ei todella tiedä maailmanmenosta mitään jos ei näe niitä.

Joskus kun vihdoin vuosien päästä tajuaa että ei ne jumankauta tule ne sähköt, että täytyy vissiin käynnistää auto ja hurauttaa kylille, niin huomaakin että yhtäkkiä on yhteiskunta raiteiltaan. Kertovat, että juu, ottivat sen homoaviolain käsittelyyn, ja siit'edes on anarkia vallinnut suomenmaassa.

"Juu," kertovat että "on meillä nykyään kuningas ja sukkahousupakko. Olet sinä onnekas kun olit siellä sähkökatkoksen katveessa – niin meni jumalattomaksi tämä gomorra". Siinä siunailevat, että huhhuh, maan ainoa hetero taidat olla nyt.
Sitten tulivat sähköt, ja tuudittauduin katsomaan niitä uutisia, kun sähköt katkesivat neljännen kerran. Jaa-a, saas nähdä millaiseen maailmaan täältä mahdankaan sitten joskus tulevaisuudessa kömpiä – läppärin akkukin veikkaa enää tunnin kestoa...