perjantai 15. joulukuuta 2017

Tulppaaniparanoia

Männäpäivänä satuin huoltamon kahvilassa istumaan pöytään, jolla lepäili Kauppalehti. En nykyään lue lehtiä juuri lainkaan niiden loputtoman todellisuusdenialismin takia, mutta tällä kertaa ajattelin vilkaista, josko kaupan alan lehdellä olisi jonkinmoinen ote reaalitodellisuudesta.

Ei ollut. Pääkirjoituksessa lävähti välittömästi silmille sanapari bitcoin/tulppaanimania. Kun joku toistaa tätä toimimatonta analogiaa, hän joko kertoo ettei tiedä asiasta mitään, tai sitten hän tietää siitä sen verran paljon että haluaa ostaa aikaa vanhan kunnon fiat-järjestelmän hyödyntäjänä.
Sikäli mikäli joku ei vielä ole törmännyt termiin "fiat money"... Fiat lux tarkoittaa: "Tulkoon valo". Fiat-raha on siis nykyinen valuuttajärjestelmä, jossa keskuspankit maagisesti tuottavat uutta rahaa aina kun jollekulle myönnetään lainaa. Lainaraha on rahaa, jota ei ollut, mutta joka tuli olevaksi – ja joka neitseellisesti poikii vielä lisää rahaa, jonka nimi on "korko".
Tulppaanit sitten taas ovat hyödyke, jolla ei voi ratkoa viestinnällisiä tai logistisia tai vaihdannallisia ongelmia – kuten kryptovaluutoilla voi. Terminologia tuppaa pettämään, varsinkin silloin kun ei tiedetä mistä puhutaan. Kryptovaluutat eivät ole pelkästään valuuttoja [tai arvaamattomia sijoitusinstrumentteja] (jotka ekonomistien itkuraivareista huolimatta tulevat korvaamaan fiat-valuutat), vaan itse asiassa suurin osa niistä on käyttöjärjestelmiä.

Jos haetaan tulppaaneja (tai "kuplaa") toimivampaa analogiaa, voisi bitcoinista puhua Applena ennen iPhonea, tai Microsoftina ennen Windowsia, tai Nokiana ensimmäisen puhelinmallinsa aikaan – tai Facebookina ennen kuin juuri kukaan tiesi mikä se oli. Tai Googlena silloin kun se vasta vähitellen alkoi haastaa Alta Vistaa.
Noita kaikkia yhdistää sama ignoranssi ajan henkenä: "Mihin tollasta kukaan tulee ikinä tarviimaan?" / "Ei tuu ikinä toimiin" / "Idiootit hassaa rahansa tollaseen vaikka hyvin tiedetään että laivateollisuus on se johon kannattaa sijoittaa"...
Mutta ennen kaikkea kryptovaluutat tulevat tekemään arjen todellisuudelle saman minkä www teki – eli mullistamaan sen. Puhelimiaan tuijottavat teinit eivät juuri pysty kuvittelemaan millainen maailma oli ennen nettiä – ja vuoteen -18 syntyvällä sukupolvella tulee olemaan vaikeuksia ymmärtää maailmaa ilman kryptovaluuttoja (joista tuskin käytetään nimitystä "kryptovaluutta" heidän tullessaan aikuisiksi).
Kryptovaluutat tulevat talouden ohella mullistamaan myös [jos ei mitään aivan mullistavaa katastrofia eteen tule] demokratian tehdessään todellisen kansanvallan vihdoin olevaksi – joten poliittiset broilerit todellisuuteen silkkilakanoistaan heräillessään kipuilevat kovasti aiheesta: "pitäisikö bitcoin kieltää? [vaikka kyseinen tehtävä on mahdoton*]".
*...joskin ehkä juuri jenkkilässä säädetty kaiken järjen vastainen nettineutraliteetin peruutus saattanee olla yksi käytettävä työkalu kryptovaluuttojen sabotoinniksi. Jos hajautettujen järjestelmien infon liikkuminen saadaan "palveluntarjoajien" vapaalla rellestämisellä "kuriin", on edessä... En tiedä mitä; tietotekniikan nippelistö ei ole vahvinta osaamisaluettani.
Koskapa en niitä lehtiä juuri lue, en tiedä onko satavuotiaan valtiomme korviin sattunut hauska tapahtumasarja, jossa yksi vaikutusvaltaisimmista talousrikollisistaasiantuntijoista, JP Morgan -investointipankin ylipappi johtaja Jamie Dimon ensin (1) haukkui bitcoinin huijaukseksi – minkä jälkeen a) JP Morgan narahti nimenomaan miljardiluokan kavalluksesta – ja sitten (2) rahanpesuapparaatiksi – minkä jälkeen b) JP Morgan narahti nimenomaan miljardiluokan rahanpesusta...

Pari muuta huomiota: Kauppalehden tulppaaninumeroa lukiessa tuli pääskuupina vastaan päivittelyä siitä, miten aivan järkyttävä työvoimapula uhkaa ihan joka alalla siis niinku just nyt** – ja miten tämä kirpaisee nimenomaan työnvuokrausfirmoja [jotka ovat siis laillistettuja orjamarkkinoita]. "Ketään ei saa palkattua yhtään mihinkään ikinä!" valitellaan, kun samaan aikaan automaatio tekee koko työn käsitteestä oksymoronin.
**Jostain syystä jutussa ei sanallakaan mainittu sitä työpaikkoihin verrattuna moninkertaista määrää työttömiä, jotka kitkuttelevat elämäänsä tukiluukulta toiselle...
...Ja minkähän tyyppinen juttu tuli vielä seuraavalla aukeamalla vastaan? Tokikin nykyään niin kovassa huudossa olevan hyveliputuksen hengessä kolumni, jossa joku hyväntahtoisuuksissaan jälleen kerran rinnasti ihonvärin vammaisuuteen, koska "pomo ei voi olla rasisti", ja jonkun ulkomaalaista nimeä tottelevan esimerkkitapauksen mielestä pyörätuolilla pitää päästä baariin.
Jos Pahkasikaa julkaistaisiin vielä, sitä olisi mahdoton juttujen puolesta erottaa valtavirtamediasta.

torstai 7. syyskuuta 2017

Ihan varmalla oli

Valtameedioitten pohinaa seuratessa ei voi mitenkään välttyä assosiaatiolta tiettyyn Kummeli-sketsiin. Sen inspiroimana sarjakuva:
Tuon viimeisen ruudun tilalle voisi laittaa lähes minkä tahansa "uutisjutun", joissa mainitaan Trump, Putin tai vaikkapa Assad. Tai kuka tahansa nk. "persu".

Vaan jos nyt alkajaisiksi paneutuisi tuohon sarjikseen kaappaamaani pääppäkirjoitukseen. Miten objektiiviselta kuulostaa tämä:
"Todennäköisesti joudutaankin tunnustamaan, että näköpiirissä olevassa tulevai­suudessa Pohjois-Korealla on ydinase. Asiantilan hyväksyminen samaan tapaan kuin ­Intian, Pakistanin ja Israelin ydinaseet on hyväksytty olisi kuitenkin vastuutonta."
Mitä tuo tarkoittaa? Yksikään noista ei ole aloittanut ydinsotaa – joskin Israel täysin laittomalla ydinohjelmallaan uhkaa nimenomaan aivan kaikkia... Joten, okei, ymmärrän.
"Pohjois-Korean liittäminen ydinsulkusopimuksessa tunnustetun viiden ydinasevaltion (Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat) joukkoon ei ole edes kuviteltavissa."
Juuri kuvittelit, joten se on kuviteltavissa. Miksi siis kyseinen sananvalinta?
"Pohjois-Korean uhkailu ydinaseillaan on aivan omassa luokassaan."
Ihanko näin? Kysykääpä siitä naapurisaaresta, mikä maa on uhkaillut eniten ydinaseillaan. Vihje: mikä on ainoa maa koko maailmassa ikinä, joka on käyttänyt ydinasetta ihan oikeasti?
"Tilanne ei myöskään ole rauhoittumassa, vaan se pahenee."
Niin. Itse asiassa ohjuskokeita on tänä vuonna ollut vähemmän kuin aiempina vuosina. Yleinen vouhkaaminen asian ympärillä sen sijaan on lisääntynyt.
"Perheensä kolmannen sukupolven edustajana Pohjois-Koreaa johtava Kim Jong-un on kiihdyttänyt aseohjelmaa rajusti."
Ja missähän kohtaa? Minusta näyttää ihan siltä, että ohjelma etenee loogisella progressiolla, jonka määränpäänä lienee se, että eräskin osavaltiovaltioksi naamioitu yhtiö lakkaa puskemasta omille maille. Että saataisiin vältettyä Irakin ja Libyan ja Syyrian kohtalo. Ja Ukrainan. Ja Venezuelan. Ja Kuuban. Sudanin. Somalian. Libanonin. Jemenin. El Salvadorin. Kolumbian. Japanin. Saksan. Vietnamin. Afganistanin. Filippiinien. Kalifornian. Ruotsin.  
"Kimin toiminnalla on selvä logiikka. Hän kiristää erityisesti Yhdysvalloilta tunnustusta ja turvatakuita hirmuhallinnolleen ydinaseiden herättämällä kauhulla. Samalla hän ei ole aivan taidoton maansa johdossa."
Kiva. Hauskaa että pääppäkirjoittaja antaa edes pikkuisen tunnustusta tyypille, joka on koko ikänsä oikeasti joutunut elämään reaalipolitiikan puristuksessa – toisin kuin nimimerkki "Pääkirjoitus".

Kuka muuten vielä muistaa, miten kyseinen syntipukki oli jokunen viikko sitten "ihan varmasti sanonut" että ampuu ohjuksen ihan kohta Guamiin. Ampuiko? Ja tuliko kukaan kysyneeksi, mitä ihmettä Pohjois-Korea hyötyisi ohjuksen ampumisesta Guamiin – mikä olisi suunnilleen yhtä järkevä tempaus kuin että Suomi ampuisi ohjuksen Islantiin. Hirmu hyvä suunnitelma olisi se.

Tänään kyseinen nimimerkki on alentuvaan tapaansa tarttunut tällaiseen faabeliin:

Dramaattista. Alttarillako nämä nuoret maahanmuuttajat on uhrattu? Äärivasemmistonko tuki tässä nyt sementoitiin? Ovatko kuvan naiset näiden nuorten maahanmuuttajien hautajaisissa?
"Sana pelkurimainen toistui kriittisissä [Khm: "kriittisissä"] arvioissa presidentti Donald Trumpin päätöksestä, jolla lakkautetaan alaikäisinä luvatta Yhdys­valtoihin tulleille suunnattu rajoitettu armahdusohjelma. Pelkuri on yhdys­valtalaisessa kulttuurissa vahva sana. Lännenelokuvissa pelkuriksi kutsumista seuraa välienselvittely ­kaupungin pääkadulla. Trumpin poliittisen suosion kannalta on vaikea arvioida, mitä sanan käytöstä seuraa, mutta syytös pelkuruudesta on uusi lisä hänen vastustajiensa työkaluvalikoimassa [Jep, kaikenlaisia leimakirveitä sinne on tässä parin vuoden sisään ympätty]. Trumpin päätös ajaa tarkkaan rajattu armahdusohjelma alas puolessa vuodessa todella vaikuttaa erityisen opportunistiselta ja toteutustavaltaan myös pelkurimaiselta."
Nimimerkillä kirjoittava (tiedän; kirjoitan itsekin nimimerkillä – mutten yletä ihan samaan jakeluun kuin Hesari) pääppäkirjoittaja todella tykkää haukkua erästä tiettyä ihmistä pelkuriksi.

Ja samana päivänä on myös riemuittu Slushin pääpuhujasta:
"Al Gore toimii nykyisin perustamansa Generation Investment Management -sijoitusyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Yhtiön päämääränä on sijoittaa vain vastuullisesti ja kestävästi toimiviin yrityksiin. Hän istuu myös teknologiajätti Applen hallituksessa."
Miten kaksi viimeistä virkettä sopii yhteen? Sattuiko Hesari kertomaan siitä, miten Apple narahti juuri nokkelasta markkinointikeinosta: kun seuraava iFööni on tulossa markkinoille, firma on tarkoituksella ja vasiten ryhtynyt hidastamaan vanhempien laitteiden toimintaa – jotta vastuullisesti ja kestävästi saataisiin myytyä mahdollisimman monta uutta ylihinnoiteltua mallia, ja siis lyhennettyä tuotteiden elinkaarta entisestään. Afrikan lapsikaivostyöläiset varmaan kiittelevät siitä, että saavat olemattoman työturvallisuutensa varjossa kaivaa vielä vähän lisää myrkyllisiä metalleja herra Goren tilipussiin. Siinä se maailma pelastuu.

lauantai 26. elokuuta 2017

Valitut sanat

Ylessä on tänään ollut kirjoitus, jossa palataan parin vuoden takaisen järjettömyyden riemuvoiton areenalle – eli Pariisiin, kahteen kahvilaravintolaan joihin teurastettiin mielikuvitushahmon nimissä kymmeniä sivullisia.

Sanamuodot ja niiden valinta. Miksi juttu on otsikoitu näin? 

Terrori-iskut kummittelevat yhä pariisilaisten arjessa: "Nuoret muslimimiehet ovat aika eksyksissä"

Tuo kuulostaa aivan siltä, kuin tässä pitäisi nyt sympata kauheasti nuoria muslimimiehiä. Ei nuorten muslimimiesten uhreja, vaan nuoria muslimimiehiä.

Tokikaan kaikki muslimit eivät ole jihadisteja, mutta tiettävästi tuona riemuidiotismin iltana kaikki ampujat olivat nuoria muslimimiehiä – ja kyllä: "aika eksyksissä" hekin. Moni näistä on eksyksissä ihan fyysisesti – eli väärässä maassa, keskellä kulttuuria jota eivät jaksa ymmärtää ja johon eivät jaksa sopeutua.
Minkä ihmeen takia toimittajisto jaksaa jauhaa muslimien "vaikeuksista", kun niitä vaikeuksia aiheuttaa ihan tietoisesti valittu sopeutumattomuus? Muslimin moraali ei natsaa länsimaisen moraalin kanssa. Se, mikä on länsimaiselle ihmiselle moraalitonta toimintaa, on muslimille toivottavaa käytöstä. Se, mikä länsimaiselle ihmiselle on toivottavaa käytöstä, on muslimille moraalitonta.
Moraaliset ristiriidat aiheuttavat sitä, että veri virtaa kaduilla. Ja kun veri virtaa kaduilla, on kyseessä joko sota tai vallankumous. Sotien ja vallankumousten aikana ihmiset pyrkivät normalisoimaan elämänsä; sodat ja vallankumoukset eivät ole jatkuvaa verenvuodatusta – mutta ne ovat aikoja, jolloin ei voi koskaan tietää milloin hulluus riistäytyy käsistä, ja missä se tapahtuu. 

Ja tällainen aika on aina poliittinen päätös. Se päätös on tehty jossain aivan muualla kuin kansan keskuudessa. Tällä hetkellä koko Eurooppa merkelöityy nautakanslerin antiheurekan ansiosta. 

Ei niin että Merkel mitään päättäisi oman päänsä sisällä, mutta koska Saksa nyt sattuu olemaan keskellä Eurooppaa, sen seudun korkein seremoniamestari saa aina kantaa kunnian siitä, että koko manner ajautuu kaaokseen. Muiden maiden kuoronjohtajat sitten apinoivat omaan hallintoonsa retoriikat ja ohjaavat purtensa vääjämättä jäävuorta kohti. 
Ja meedia, se tekee kaikkensa jotta jäävuoresta ei nähdä edes sitä kymmentä prosenttia joka pinnan yläpuolella lilluu.
Katsoin vastikään dokkarin ("Nos Amis", Netflixillä) siitä bändistä, joka soitti siinä yökerhossa, jossa teurastettiin valtaosa tuon illan uhreista – ja kyllä, kyse on nimenomaan uskonnon alttarilla suoritetusta uhrista – ja sain vähän levennystä omaan perspektiiviini.

Kun bändin nimi on Eagles of Death Metal... En ole koskaan jaksanut tutustua kyseiseen poppooseen, koska kaikenlainen rassimetalli on lähinnä vain rasittavaa – mutta tämä bändi ei soita rassimetallia, vaan käytännössä bilemusaa. Siinä ironia kolahtaa omaan nilkkaan moninkertaisesti.

Olen nähnyt Bataclanin tapahtumista kommentaaria, jonka mukaan bändi "sai sitä mitä tilasi" – että "jos sanoitukset ovat saatanallista väkivaltaa ihannoivia bakkanaalisoundträckejä"... Mutta kun EoDM ei ole death metallia. En ole syventynyt siihen, mistä kyseisen poppoon sanoitukset kertovat, mutta olen ymmärtänyt, että aika pitkälti siitä mistä rokkenrollissa yleensäkin.
Ja bändin keulamies on lähinnä lutuinen symppis – niin kuin metallibändien tyypit yleensäkin tuppaavat olemaan. Sellainen tavallinen heebo, jonka saattaisi nähdä päivittäin huoltamon kahvilassa.
Kommentoija on siis vedellyt johtopäätökset tietämättä yhtään mistä puhuu – mikä on perin yleistä laiskaa ajattelua kannustavassa keskusteluilmapiirissämme – ja lisäksi tuominnut olettamansa sisällön ansaitsemaan pari tuntia veristä kuolemankauhua.

Me olemme itse kukin kerkeitä tuomitsemaan niitä muita johonkin käsityskyvyn ylittävään piinaan – koska se on mielestämme "oikein". Ja sen takia yhteiskuntamme on ajautumassa yhä totalitaarisempaan suuntaan, jossa järjettömät tapahtumat ja vielä järjettömämmät säädökset vievät kaiken hapen.

Maastaan pois muuttavat ovat opportunisteja. Erityisesti nuoret miehet ovat väestöjakauksellisesti katsoen juuri se popula, joka on valmis ottamaan isompia riskejä saadakseen tilaisuuden helpompaan elämään. Juuri nuoret miehet ovat niitä, jotka lähetetään valloittamaan maailmaa. Nuoret miehet eivät ymmärrä kuolevaisuuttaan, ja nuorten miesten moraali on perin venyvää mallia.

Opportunismi ei sinällään ole huono ominaisuus – me kaikki olemme jossain määrin opportunisteja – mutta kun emigraatio tapahtuu juuri nimenomaan opportunistit eturivissä... Siitä eturivistä tulee eturintama

Katsotaanpa vähän vanhempaa Ylen pikku-uutista:
"Espanjalainen pelastusjärjestö löysi tiistaina Välimereltä 13 kuollutta siirtolaista Libyan rannikolla ajelehtineesta veneestä. Kuolleiden joukossa oli järjestön mukaan lapsia ja raskaana olleita naisia. Lautalta pelastettiin 121 miestä, 40 naista ja kuusi lasta."
13 kuollutta, veneessä. Mihin nämä kolmetoista olivat kuolleet? Eivät varmaankaan hukkumiseen, koskapa olivat veneessä? 

Lautalla oli siis 180 matkustajaa. Jäljellejääneistä 167:sta oli miehiä 121 – eli rapiat 72 prosenttia. Lapsia joukosta on noin kolme ja puoli prosenttia, ja naisia alle neljännes. 
Selkeästä aliedustuksestaan huolimatta nimenomaan naisia ja lapsia on kuolleiden joukossa yliedustus: molemmat on esitetty monikossa – ja itse asiassa raskaana olevat naiset, mikä kertoo että kuolleiden joukkoon ei ole laskettu sikiöitä.
Eli: kolmentoista kuolleen joukossa on ainakin kaksi lasta ja kaksi raskaana ollutta naista (ja kaksi sikiötä, joita ei lasketa mukaan); tuolla pienimmällä oletuksella vähintään joka kolmas kuolleista oli lapsi tai raskaana ollut nainen. Miksi? Mihin he kuolivat?

Me emme tiedä, koska uutinen ei tätä edes yritä selvittää. Kuvituskuvassa näemme jälleen yhden äärimmilleen täytetyn paatin, ja hätiin lähetetyn meritaksipalvelun.

Ja paljonko Afrikassa olikaan väkeä tällä hetkellä? Reilu miljardi. Eurooppalaisia taitaa olla rapiat puoli miljardia huomattavasti pienemmällä alueella.
Tässä Afrikan kokoa selventävässä kuvassa Suomi on asetettu Algerian kieppeille.
Kuten kuvasta huomaamme, Afrikka on aika iso. Itse asiassa kyseinen kuva ei vielä ilmennä miten iso se todella on, koska karttoihin sisältyvän mittakaavailluusion vuoksi Afrikka esitetään aina pienempänä kuin mitä se todellisuudessa on. Tässä jonkinmoinen vertailu reaali- ja karttatodellisuuden erosta:
Ja tässä vielä populaation mukaan venytetty kartta:
Joka siis kertoo samaa kuin tämä:
Eli että Eurooppa on jo valmiiksi melko tiiviisti kansoitettu alue, jonka ongelmat eivät vähene roudaamalla paikalle lisää väkeä – väkeä, joka selvästikään ei ole kiinnostunut korjaamaan ongelmia, vaan pakenemaan niitä.

Valitettavasti eurooppalaisillakin näyttää olevan tapana paeta ongelmia – mielikuvitusmaailmaan, jossa juuri me voimme pelastaa kaikki. Mutta voidaanko Titanicin koko matkustajisto nostaa yhteen pelastusveneeseen?

Hyvät tarkoitusperät ovat ennenkin luoneet aivan helvetillisiä yhteiskuntia. Ideologiat eivät vastaa todellisuutta; ne ovat kaksiulotteisia printtejä kolmiulotteisesta maailmasta – ja jos kolmiulotteista maailmaa väkisin yrittää saada vastaamaan ideologiaa, on seurauksena jauhelihaa.

lauantai 12. elokuuta 2017

Armas aika & joutuminen

Kesällä oli hiukan liikaa haipakkaa, jotta olisi ehtinyt kirjoitella päivänpolttavista aiheista – ja sittemmin on tullut todettua miten olemattomista aiheista meteliä pidetään. Vaatii erikseen ryhtymistä viitsiä enää kommentoida, no, mitään.
 
Kun poliitikkojen puheista nostetaan otsikoihin puolikas lause, ja loppu "reportaasista" on ideologian värittämää tunteiden nostatusta... Kun ei seurata mitä todella tapahtuu, vaan sitä, mitä kukin taho milloinkin väittää tapahtuvan... Tarjolla on sillisalaattia, joka on irronnut todellisuudesta jo kauan ennen kenenkään meidän syntymäämme.

Kaikki, mitä julkisuudessa tapahtuu, on esitystä. Jos se päätyy valtavirtameedian otsikoihin, voidaan olla varmoja että kaikki siitä on silkkaa fabrikaatiota, jossa jokainen äänessä ollut on pääasiallisesti pyrkinyt sepittämään itsestään sankaria, pelastajaa, messiasta.
Journalistit näkevät itsensä messiaina, poliitikot näkevät itsensä messiaina; kaikki ovat ihmisyyden asialla – ainakin virallisesti. Epävirallisessa todellisuudessa jokainen messias on itsensä asialla – eikä siinä mitään; meidän oletusarvonamme on pönkittää omaa perustusta joka käänteessä. Yletön altruismi on sähkökemiallinen häiriö.
Mutta hei, nyt kun koulut ovat alkamassa... Katsotaanpa mistä koululaitos on lähtöisin – tai ennen kaikkea oppivelvollisuus, siis pakko mennä kouluun. Puhutaan hetki pakkolaitoksesta nimeltä koulu.

Martti Luther, tuo antisemiitti jonka ansiosta jouluisin kannamme kuusia olohuoneisiin... Häntä on kiittäminen myös oppivelvollisuudesta, siis ajatuksesta, että kakarat pitäisi hyvissä ajoin indoktrinoida vallitsevaan doktriiniin – jolloin väkeä olisi helpompi hallita. Kun kaikki ovat samaa mieltä todellisuuden luonteesta, käyttäytyy väki hillitymmin toisiaan kohtaan.

Ajatus ei toki heti ottanut tuulta alleen, vaan vasta Preussi teki ihmistehtaista todellisuutta. Industrialismin alkumetreillä otettiin käyttöön tehdasmalli "valistuksen" jakamiseksi – väkisin – pienokaisillemme mahdollisimman tehokkaasti: pistetään kakarat laatikoihin istumaan jonoissa ja riveissä, ja kuuntelemaan ehdotonta totuutta, jonka kertoo aikuinen edestä. Aikuinen joka voi samalla monitoroida tuotteidensa valmistumista kateederilta.
Ja niin me elämme maailmassa, jossa kyseenalaistaminen pyritään eliminoimaan mahdollisimman varhain, ja jokainen kokee olevansa väärässä, vääränlainen... ja ennen pitkää avoin kaikelle itsensä manipuloinnille. Kiitos vaan, Lutteri.
Ei niin että tämä ajatus olisi sinänsä uusi ollut tuossakaan vaiheessa. Uskonnot ovat toimineet juuri noin aina: papit omista korkeuksistaan ovat "valistaneet" rahvasta aiheesta "tässä kaikessa sä olet tehnyt kaiken väärin / tällä tavalla sä olet vääränlainen / tällä tavalla sä teet vääryyttä vaikket edes huomaa sitä..." Mutta valtiollinen instituutio siitä tuli siinä kohtaa, jossa ihmiskunta oli loikkaamassa seuraavalle tasolle kehityksessään.

Ja nyt, kun seuraava kvanttihyppy olisi tarjolla... Ihmisiä mätkitään leimakirveillä heti kun jotain omaperäistä tulee ajateltua. Järjetön laumakäyttäytyminen tuntuu olevan sangen haluttu trendi tietyillä tahoilla – vaikka individualistinen, jokaisen henkilökohtaisista lähtöasetuksista kumpuava vallitsevien rakennelmien kyseenalaistaminen olisi aivan eittämättä se turbokytkin jolla tehdään ihmeitä.

Tällä hetkellä kytee sangen voimallisesti ahjoissaan kaikenlainen blockchain-teknologia, joka tulee tekemään saman kuin intternetti teki (eli mullistamaan sen miten maailma nähdään) – sikäli mikäli vanhoista valta-asetelmistaan kynsin & hampain kiinni pitävät tahot eivät sitä ennen onnistu raunioittamaan koko maailmaa. Saas nähdä kuinka käy.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Skuuppeja, skoijausta & russofobiaa

Niin. Erkkomedialla on kolme viholliskuvaa: Venäjä, Putin ja Trump – jotka ovat yksi ja sama asia kyseiselle aviisille. Toki historiamme tuntien tietty annos ryssäinkyräilyä on terveen kansakunnan merkki, mutta överit tuppaavat hämärtämään tajuntaa...

Jostain kumman syystä seuraava juttu on näemmä mennyt ihan ohi toimitukselta – mikä on todella jännää kun ottaa huomioon sen, miten tarkkaan siellä lähiluetaan rapakon takaista "riippumatonta" journalismia. Tämä tutkimus oli (yllättävää kyllä) esillä myös Hesarin fanittamalla (lukemattomia kertoja fabuloinnista narahtaneella) SeeÄnnNännällä, mutta linkitän ÄllAaTaimssiin (jolla lienee ainakin jonkin verran kredibiliteettiä jäljellä):
"The U.S. has a long history of attempting to influence presidential elections in other countries – it’s done so as many as 81 times between 1946 and 2000, according to a database amassed by political scientist Dov Levin of Carnegie Mellon University."
Eli. Jokainenhan toki tietää, että Yhdysvallat on tehnyt kaikkensa vaikuttaakseen vaaleihin kaikkialla aina, mutta tässä tutkimuksessa tosiaan todetaan vänkäämisen olleen hyyy.yyyvin aktiivista 47:ssä maassa – eikä (varmaankaan häveliäisyyssyistä – tai ehkä hra Levin on vain halunnut pysytellä hengissä) tämä tutkimus ulotu edes ihan lähihistoriaamme, vaan päättyy vuoteen 2000. 

Varsinainen kohkaaminenhan alkoi seuraavana vuonna, kun tietty fysiikan lakeja roisisti rikkova narratiivi tungettiin jokaiseen kotiin turboahteella – mutta toki suunnitelmat olivat olleet pöytälaatikossa jo vuosia. Ja noihin suunnitelmiin kuuluvat kiinteästi meedian käyttö megafonina: kun jotain toistaa riittävän pitkään ja riittävän äänekkäästi, ihmiset uskovat aivan mitä tahansa.

Ja siksi Hesarin toimitus kertoilee loputtomia faabeleita siitä, miten Venäjä pyrkii (vallanhimoisesti & pahantahtoisesti) sekaantumaan muiden maiden asioihin ja Ameriikka taasen haluaa isällisen rakastavasti auttaa kaikkia – pommittamalla ikuisen rauhan ihan kaikkialle. Aamen.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vale, emävale, tendenssijournalismi

Näitä ei jaksa edes ruotia enää sen pidemmin, mutta tässäpä kuvakaappaus erkkomedian lööperistä parilla kommentilla höystettynä:
Tämän idiotismin täytyy olla tahallista; muuten on mahdoton selittää noin määrätietoista – useammilla rintamilla poteroita yhä syvemmälle kaivavaa – todellisuusdenialismia, jonka hedelmillä myrkytetään kokonaisia sukupolvia. 
 
Ei haeta ratkaisuja olemassaoleviin ongelmiin, vaan kehitetään sellaisia ongelmia joita ei ole olemassa – ja runtataan ne sitten konkretiaan paperimassahäkkyröinä, jotka hivuttavat meitä Maslow'n tunnetuksi tekemässä tarvehierarkiassa alimmalle portaalle takaisin.

Joskus tulevaisuudessa voi sitten leirinuotiolla (kun ei ole enää infrastruktuuria jossa voisi valita miten lämmittelee) kertoilla legendoja ajasta, jolloin melkein päästiin seuraavalle olemisen tasolle – muttei päästy koska... "Noh, olenkos minä kertonut teille jostain, josta käytettiin nimitystä 'punavihreä kupla'?"

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Narraus, naaraus ja narratiivi

Ylessä jauhetaan jälleen ilmastonmuutoksesta, jonka sä olet aiheuttanut™ – samaan aikaan kun Aamulehdessä tutkaillaan, josko nyt olisi meneillään kylmin kesä 20 vuoteen (miksei saman tien vähän pidemmälläkin jänteellä jotta trendit tulisivat esille; en tiedä)... Uutisoinnin käytäntöihinhän kuuluu nykyään se, että pohja on täysin päälaellaan, ja osa faktoista silti kohdillaan. Katsotaanpa:
  • "– Jos ruuantuotanto, puutarhatuotanto ja maatalous ajetaan alas, niin meille tulee ongelmia." [Ihan varmasti näin käy, totta.] 
  • "Ruokaa ei ehkä enää 10–30 vuoden päästä pystytä tuomaan muualta Suomeen." [Tässä siis tilanne päälaellaan: jo parin vuoden sisään ruoantuotanto Suomessa alkaa olla mahdotonta muuten kuin kasvihuoneissa.] 
  • "Maailmalla moni tällä hetkellä merkittävä ruuantuotantoalue kärsii jo nyt tilapäisestä kuivuudesta." [Maailmalla moni merkittävä ruuantuotantoalue kärsii myös tulvista ja pakkasesta – mutta tätähän on turha mainita tendenssijournalismissa.] 
  • "Kuivuusongelma pahenee entisestään noin 20–30 vuoden päästä." [Jossain pahenee se, jossain pahenevat muut kuviot. Toisaalla sitten taas paranevat olosuhteet, mutta tämä ei vie vuosikymmeniä, vaan vuosia – eivätkä "asiantuntijan" ennusteet vaikkapa Kajaanin suhteen pidä lainkaan paikkaansa.]
Koko juttu falskeine perustuksineen petaa jälleen "ilmastopakolaisuutta", jota ei tapahdu, mutta jonka varjolla muuten vain pakolaisia halutaan tuoda tänne värjöttelemään. Ja sitten voidaankin valitella, miten laittomasti maassa olevat joutuvat kokemaan samaa kuin kantasuomalaisetkin: olemaan orjatyövoimana vailla oikeuksia.

 
...Niin, ja huolissaan ollaan myös siitä, että Kiina tulee rannoillemme Venäjän kanssa yhteiseen sotaharjoitukseen – mikä on luonnollisestikin Trumpin syy™. Tähän ei oikein jaksa enää sanallisesti vastata mitään. Sen sijaan klassikko jo siltä ajalta kun Trumpia oli vielä vähän hankala syyttää:
 
Yhdysvallat ei ihan mahdu kuvaan, mutta heti näkee miten sekä Kiina että Venäjä ovat ihan siinä Keskilännen porstuassa sotakoneistoineen...
Loputon Venäjä-narratiivi, jonka lähteet haetaan rapakon takaa – sen sijaan että tarkistaisi asiat tuosta naapurista... Pääasia lienee, että "tilaajat" pysyvät jatkuvassa konfliktissa sen suhteen, mitä maailmassa näyttäisi tapahtuvan, ja miltä asioiden väitetään näyttävän.