sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Dios, mio! Korjataan ihminen

Iltalehdessä näytti olevan lööppinä jotain, joka liittyi "homouden eheyttämiseen" tms. En löydä kyseistä juttua lehden nettisivuilta, joten vaikea sanoa mistä varsinaisesti oli kyse – mutta haiskahti ihan vähän nk. narratiivilta.

Jotain siinä oli "tuntien manaussessioista" ja muusta höpöhuuhaasta. Mistään syväluotaavasta – saati tasapainoisesta – tutkimuksesta tuskin on kyse.

Ihan alkuun todettakoon, että homodemonien manaaminen on järjetöntä hömppää. Ainakin meikäläisen universumissa, joka ei perustu villeihin tarinoihin rautakaudelta – eikä pimeältä keskiajaltakaan.
Koko eheyttämisajatus on pielessä sikäli, että siinä sorrutaan samaan virheeseen, johon koko yhteiskunta on suistumassa – eli seksuaalisuuden ylikorostamiseen.
Olen ymmärtänyt, että monilla tulee jossain kohtaa lapsuutta vaihe, jossa halutaan olla vastakkaista sukupuolta. Tiettävästi tämä vaihe menee suurimmalta osalta ohi.

Monella ilmeisesti tulee murrosiässä myös vaihe, jossa seksuaalinen kiinnostus suuntautuu omaan sukupuoleen. Käsittääkseni tämäkin vaihe menee valtaosalta ohi parin kokeilun jälkeen – tai sitten ihan vaan ittellään.

Se, että näihin vaiheisiin lähdetään sorkkaraudat ojossa kääntämään kakaroita oikeaan suuntaan, on ylireagointia. Se on henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumista, johon ei ole oikeutta kellään muilla kuin lapsen vanhemmilla – ja heilläkin siis ihan vaan keskustelu- ynnä kuuntelupohjalta.
Jokainen on joskus ollut lapsi, ja jos yhtään jaksaa muistella, tietää että ennen puberteettia ihmisellä ei ole mitään käsitystä seksuaalisuudesta; koko konseptia ei ole olemassa – joten sitä ei ole syytä lapsille myöskään väkisin tunkea. Pieni ihminen ei kerta kaikkiaan kykene hahmottamaan mistä puhutaan.
Murrosikäinen sitten – kuten jokaisen luulisi hyvin muistavan, koska minuus muodostuu hyvin pitkälti noiden rankkojen vuosien aikana – on kävelevä kaaos, jolle varsinkaan ei pidä mennä osoittelemaan kuka hän kenenkin mielestä seksuaalisesti on. Teini tappelee hormoniensa kanssa, ja sen tosiasian, että kroppa muuttuu käsittämättömällä tavalla. Sen todellisuuden kanssa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että joku instanssi järjestää ties mitä "valistus"kampanjoita.

Teini käytännössä ajattelee seksiä ihan koko ajan, koska luonnon mielestä pariutumisen aika on heti kun hormoonit lähtevät hyrräämään. Sille ei ole tehtävissä muuta kuin odotella noin kymmenen vuotta.
Se, että aikuiset... Tai siis täysi-ikäiset, mikä ei ole sama asia... Se, että täysi-ikäiset ihmiset omistavat koko elämänsä seksuaali-identiteettien kanssa meuhkaamiseen, kertoo siitä, että kasvaminen on pahasti jäänyt kesken. Nämä ihmiset ovat edelleen murrosiässä, huolimatta siitä minä vuonna ovat syntyneet.
Yhteiskunnan hyperseksualisoitumista edistää parikin asiaa: ensinnäkin se, että elämä on nykyään perin helppoa. Ei tarvitse miettiä riittääkö safka talven yli ja löytyykö katto pään päälle. Toisekseen kaikki, mitä kroppaan päätyy, on sivelty xeno-estrogeeneillä: bisfenolilla ja parabeeneilla ja ties millä kemikaaleilla, joiden vaikutuksia ei turhaan ole tutkittu ihan perille asti, koska bisnes. Joten testosteronitasot laskevat kuin lehmän häntä.

Kroppaamme pommittava kemikaalikuorma, ja väärissä painopisteissä linkuttava ravitsemus ylipäätään, on niin kenollaan että on ihme ettemme kaikki ole pyörätuolipotilaita. Maaperässä on murto-osa ravinteita verrattuna sadan vuoden takaiseen tilaan – joten kaikki mineraalit pitää hankkia purkista. Toki nuo lisäravinteetkin ovat synteettisiä fragmentteja, joiden tehosta voidaan olla montaa mieltä.

Mutta siis varsinaiseen ongelmaan: Iltalehden jutun alkuasetelma kielii agendasta, jossa normiseksuaalisuus nähdään jotenkin huonona asiana, vaikka koko olemassaolomme perustuu nimenomaan siihen. Itse taas en karnaalisella tasolla kykene ymmärtämään homoseksuaalisuutta – muuten kuin biologisena häiriönä. Minulla ei ole mitään ongelmaa tulla kyseisen orientaation omaavien kanssa toimeen – koska seksuaalisuuntaus ei ole = koko persoona. Se on vain yksi pieni osa. Ei minua kiinnosta heteroidenkaan makuuhuonekäyttäytyminen jos en satu olemaan itse osallisena.
Suunta on joka tapauksessa tukevasti liukuvalla pinnalla. Jossain päin maailmaa viranomaiset ovat ottaneet asiakseen aloittaa sukupuolenvaihdosta pohjustavia hormoni"hoitoja" lapsille vanhempien mielipiteestä piittaamatta – ja moinenhan on täysin vastuutonta, rikollista toimintaa.
Elämän suurin haaste on oppia tulemaan itsensä ja kropan rajoitusten kanssa toimeen. Pakkomielteinen seksuaalisuuteen hirttäytyminen on tuhoisa tie, jonka pientareet on kivetty hyvillä aikomuksilla – ja itsensä tappaneilla "autetuilla".

Totta on se, että keskenkasvuiset ovat täysin hukassa omakuvansa kanssa (varsinkin kun viihdeteollisuus syytää silmät korvat täyteen panemista ja perversioita) – mutta jokainen käy tuon läpi, jotkut kivuttomammin kuin toiset. Oikotietä ei ole, ja hysteeristen interventiot ovat kiertoteitä – jotka viivyttävät omakuvan muodostumista vuosilla, ehkä koko loppuiän.

Lehdistö ynnä muu mediaväki tuntuu koostuvan keskenkasvuisista kakaroista, jotka tuuttaavaa naiivia maailmankuvaansa koko muun maailman märehdittäväksi. Minä, minä, minä. Minun mielipiteet. Minun totuudet. Minun faktat. 

Kasvakaa nyt hyvät ihmiset aikuisiksi ennen kuin ryhdytte pakkosyöttämään ideologisia hallusinaatioitanne jokaiselle vastaantulijalle.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Yhtenäisen mielipiteen metsästäjät

Joutessani Päijät-Hämeen pää-äänenpitäjää selaillessa on ilmeiseksi käynyt, että vuokrailmoituksen tekeminen on tarkkaa hommaa. Joku oli erehtynyt kertomaan ilmoituksessa, että ei halua ulkomaalaisia eikä sosiaaliavun varassa eläviä vaivoiksensa. Hänellä ei ole moiseen oikeutta, ilmeisesti, koskapa jälleen on puolestaloukkaannuttu.

Tänäisessä lehdessä olin huomaavinani, että kyseisen ilmoituksen kirjoittaja on poliisi – eli ihminen, jolla todennäköisesti on kohtuullisen tarkka kuva sosioekonomisista markkereista. Tämä toki nähtiin jälleen huonona asiana; poliisi varsinkaan ei saa olla mitään mieltä mistään – ei ainakaan asioista, joista hänellä on runsaasti omakohtaista kokemusta.

Myönnettäköön, etten kovin tarkkaan jaksanut näitä juttuja lukea – koska katseeni lasittui todnäk ensimmäisen virkkeen puolivälissä – joten muistelemani yksityiskohdat lienevät vain viitteellisesti jotakuinkin siellä päin.

Kuin myös pikkujutussa, jossa kerrottiin, miten 29-vuotias Suomen kansalainen on juuri pidätetty Lontoossa terrori-iskun suunnittelusta. 29-vuotias Suomen kansalainen. Sanojen valinta viittaa tiettyyn narratiiviin hyvin vahvasti. Jokainen tietää, mihin narratiiviin viittaan.

Saas nähdä milloin havahdutaan siihen, että sanomalehdet ja muu virallinen uutelointi on tyystin kadonnut tarpeettoman & harhaanjohtavan satuilunsa takia julkisen keskustelun piiristä. Kun toisinaan vain hauskana knoppina pälkähtää hämärästi mieleen, että "hei muistatteko kun joskus oli tapana alottaa aamunsa lukemalla läjä värittyneitä mielipiteitä 'faktoina' – ja kenties päättää iltansa siihen kun niitä samoja valheita puskettiin ihan pokkana 'pääuutislähetyksessä'". 

Oi niitä aikoja.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Just Sun Napa

Tieteessä tapahtuu... Mutta matskua on lähes mahdoton löytää:
Yritin löytää kuvaa Pohjoisnavalle tänä keväänä suunnanneesta retkikunnasta, joka pyrki todistamaan (jollain ilveellä) että arktinen jää on lähes kadonnut – mutta joka juuttui heti alkumatkasta ahtojäihin, niin kuin suunnilleen joka vuosi on käynyt.

Vuoden 2018 ahdingosta kuvia ei ihan hevillä tule vastaan, ja tuokin ylempi kuva on Etelänavan suunnalta – joskin tismalleen samanlaisesta tilanteesta. Vuodesta toiseen nämä retkikunnat käydään poimimassa jostain kaukana navoilta. Silti narratiivi jauhaa yhtä ja samaa tuomiopäivän viestiä, jossa Just Sä olet sulattamassa napajäitä (jotka eivät tosin ole sulamassa).

Näistä ekskursioista ei tosiaan juuri matskua löydy, kumma kyllä. Pienellä etsiväntyöllä käy selväksi, että seinä on tullut vastaan ainakin viime vuonna, ja edellisenä, vuonna -13, ja vuonna -9. Ja sattumoisin olen tietävinäni että myös tänä vuonna kuvio on ollut täsmälleen sama. Tästä vain ei löydy matskua ninq millään. Jännä. Ei mitään tarkoituksellisuutta ole havaittavissa tässä?

Nyt kun täällä Suomessa ollaan helteellä hellitty viime viikot, on ehkä hankala uskoa etteikö virallinen resitaatio pitäisi paikkaansa – mutta ei ole kauan siitä, kun pohjoisessa Ruotsissa oli lunta. Ja Italiassa. Ja Espanjassa. Ja Kanadassa. The beast from the east kiersi passelisti Suomen, kiitos muuttuneiden suihkuvirtausten.
Nämä ovat syklejä. Viimeksi 1815 oli vuosi ilman kesää. Nälkävuodet. Kyseessä on auringon alhainen aktiviteetti, ja siitä johtuva maan magneettikentän heikentyminen. Vulkaaninen toiminta lisääntyy. Itseään säätelevänä systeeminä maa vapauttaa tuhkaa ilmakehään estämään ohenevasta magneettikentästä johtuvaa lisääntynyttä avaruussäteilyä – mikä viilentää ilmakehää.

Totta on se, että Etelänapamanner saattaa sulaa – mutta aivan eri syystä kuin mitä Just Sä -alarmistit väittävät. Muistatteko kun valtava jäävuori irtosi Antarktikselta? Arvatkaapa huviksenne mitä siinä lohkeamiskohdan alla on. Vihje: kyseisen luonnonvoiman toimintaa on saatu ihailla Havaijilla viime viikkoina. Ja Etelä-Amerikan länsirannikolla. Indonesiassa. Madagaskarilla. Mannerlaattojen liitoskohdissa yhä enenevissä määrin. Havaijin suurin saari todnäk lohkeaa kahdeksi saareksi – kuten edelliset saaret ovat vuorollaan tehneet ja muodostaneet koko rykelmän.

Mutta onneksi "Helsingissä järjestetään tänään kokous, jossa kannustetaan niin yksityisten kuin julkistenkin toimijoiden ilmastotavoitteita kunnianhimoisemmiksi."

Pim! Olet hypnotisoitu.

Jokunen viikko sitten hieraisin silmiäni: uutissykli toisti edellisen vuoden narratiivia aivan kuin siinä ei olisi muka mitään epäilyttävää.

En tiedä, josko ihmiset noin yleensä yhä seuraavat nk. "uutisia", mutta aina silloin tällöin kyseisiä fabulointeja vilkaistessa tulee hyvin virtuaalinen olo. Viralliset totuudentorvet jauhavat tarinoita, jotka eivät vastaa todellisuutta juuri millään tasolla – jotka nippa nappa hipaisevat arjen pintaa ponnahtaakseen heti seuraavassa virkkeessä johonkin hyvin teollisesti valmistettuun höttöön, jota on perin vaikea sovittaa reaalimaailmaan.
"Et kyl sit sille Assadille pistä mitää viestii tai meitsi tviittaa vähä ohjuksii kotiovelle."
Kovin eksistentiaalista. Tokihan jokaisen yksilön kokemus on yllättävänkin poikkeava jokaisen toisen yksilön kokemuksesta, mutta elääkö tässä jokainen ihan omassa kuplassaan? Ja miksi kuvittelemme kuplamme niin yhteiseksi, ettei sitä itse asiassa edes ole, koska todellisuus on kaikille sama?

Miten ihmeessä johonkin maahan voidaan ampua sata ohjusta täsmälleen samalla verukkeella kuin vuosi aiemmin? Verukkeella joka on täsmälleen yhtä valheellinen & järjenvastainen kuin aikaisemminkin?
Ammuttiinko ne ohjukset oikeasti? Päätyivätkö ne perille vai ammuttiinko ne alas? Tähdättiinkö ne todellisiin kohteisiin, vai kulissimaaleihin? Tapahtuiko se kaasuisku? Tapahtuiko se niin kuin väitetään? Kenen toimesta?
Jokainen vaihe tuossa uutisrotaatiossa on enemmän tai vähemmän huijausta; jo narratiivin lähtöpiste on metsässä kuin käki. 

Missä määrin todellisuuteen voi luottaa? Onko tuolla merkitystä? "Uutiset" ovat tarinoita, joita voimme valita olla kuulematta – joskin se vaatii työtä ja valppautta, koska itse kukin kokee olevansa kovinkin karaistunut journalisti resitoidessaan milloin mitäkin kohujuttua. 

Luulemme tietävämme mitä tapahtui ja miksi; tuntevamme tarinoiden pää- ja sivuhenkilöt; näkevämme toisten sieluun – vaikkemme tunne edes itsejämme. Meillä ei ole hajuakaan siitä, miksi itse toimimme niin kuin teemme hetkestä toiseen – ja silti luulemme olevamme hirmu eksperttejä muiden ihmisluonteiden tuntemuksessa.

Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, ettemme edes fyysisesti ole kuin suunnilleen kolmannes muuta kuin ulkopuolista bakteriaa. Että me emme todella ole itse edes oman kropan ohjaimissa – mutta maanisesti kuvittelemme olevamme, samalla kun mahdollisesti meitä ylivoimaisesti fiksumpi loinen puskee kroppaamme tekemään kollektiivisesti yhä suisidaalisempia päätöksiä – koska lopputulos on tuolle loiselle juuri passeli.
Me olemme vain kulkuneuvoja, jotka kuvittelevat olevansa tietoisia ja ohjaimissa? Paljon mahdollista, jos minulta kysytään; on tämä yhteiskunta semmoinen hullujenhuone.
Toisaalta, tuo selitys on kovin materialistinen, konemainen suorastaan. Ehkä sekä "minä", että haamukuskina toimiva loinen on kaikki osa suurempaa tietoisuutta, joka ei ole materiaa, vaan käyttää konkreettista ulottuvuutta jonain kokemusrajapintana? 

Kuulostaa hörhöteorialta.

Itse asiassa kaikki eksistentiaaliset teoriat kuulostavat hörhöilyltä. Ehkä juuri siksi meitä viihdytetään syrjähtävillä sarjakuvahahmoilla, joilla on muka olevinaan maailman kohtalo käsissään. Näillä karikatyyreillä! For realz, fowks?
Yritin etsiskellä josko tyypit olisi saatu napattua samaan fotoon, mutta näemmä meemitehtailijat ovat liikkeellä kaksoisolentojen kanssa. Politiikan viihdeluonnetta ei juuri paremmin voisi summata kuin lähettämällä lauma näköispatsastelijoita varastamaan show – koska esitystähän se kaikki on muutenkin...

Öljymäen vesselit

Olen blogisti Kumitontun kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Jokaisella kuitenkin on sokea pisteensä, ja hyvin monella tuo sokea piste on apartheid-tyyppinen vankileirien saaristo, joka tunnetaan nimellä Palestiina. 

Kaiken misinformaation keskellä Israelin loputtomat sotarikokset onnistuvat jäämään tutkan alle, ja seutu tuntuu olevan omituisen vastakkainasettelun keskiössä: jos näet islamin huonona, näet israelin hyvänä – kai.
Kumitonttu: "Toimittajat uskottelevat lukijoilleen, että "palestiinalaiset haluavat palata kotiinsa". Todellisuudessa ne kodit, joista vuonna 1948 arabit poistuivat, eivät ole koteja nykyisille gazalaisille sen enempää kuin Karjala nyky-suomalaisille."
Entä ne kodit, joista "israelilaiset" poistuivat pari tuhatta vuotta sitten? Tämä Karjala-analogia, johon törmäsin äskettäin myös Professorin ajatuksissa, ei toimi yhtään.

Itse asiassa kyseinen analogia olisi lähempänä israelin todellisuutta, jos evakot olisivat ensi töikseen julistaneet Suomen kokonaan Karjalaksi, ja sitten alkaneet väkivalloin työntää muita suomalaisia käsivarren Lappiin, vaikkapa, ja aidanneet alueen lukemattomiksi erillisleireiksi, joista toiseen päästäkseen pitää joka kerta todistaa henkilöllisyytensä liipasinherkille sotilaille – ja joihin testattaisiin mitä sadistisinta aseteknologiaa, toisinaan ihan vaan huvin vuoksi, koska näitä entisiä suomalaisia ei katsottaisi ihmisoikeuksien arvoisiksi.
Palestiinassa taajaan käytettävää aseistusta. Vaikka kuvituksessa on dime-pommin kohteeksi piirretty sotilas, sitä käytetään ihan surutta siviileihin – ja Palestiinan väestöstähän noin puolet on lapsia. En viitsinyt liittää sellaista kuvaa, joka kertoo mitä jälkeä tuo, tai esimerkiksi "pyhällä maalla" myös käytettävä fosfori, tekee.
Lisäksi tämä Karjala-niminen valtio hyökkäilisi jatkuvasti Ruotsiin ja Norjaan ja Viroon ja Latviaan ja Liettuaan; koko Baltian ja Skandinavian aluetta pidettäisiin keinotekoisesti jatkuvassa sotatilassa. Toki kyseisellä "Karjalalla" olisi myös laittomasti hankitty ydinasearsenaali.
Israel on brittien "juutalaisille" (tokihan me tiedämme, että ashkenazit eivät ole geneettisesti juutalaisia lainkaan? – ei niin että juutalaisuus ylipäätään olisi mikään erillinen rotu, vaan että nyky-israelilaiset ovat pikemminkin eurooppalaisia, jotka erottavat oman possensa leikkaamalla poikalapsilta esinahan pois [mikä se sitten taas vaikuttaa mm. hormonitoimintaan niin, että ympärileikatuista miehistä ei oikein koskaan tule aikuisia]) luovuttama alue. Britit taas ottivat sen Ottomaaneilta, eli Turkilta – kuin myös Saudi-Arabian, jota ei kutsuttu Saudi-Arabiaksi, mutta joka luovutettiin Saudien sotaisalle klaanille. 

Israelina nykyisin tuntemamme alue nimettiin Palestiinaksi roomalaisten toimesta, kun omaa erinomaisuuttaan jatkuvalla kahinoinnilla ylläpitävät juutalaiset oli ensin häädetty sieltä.

Jos halutaan mennä vielä kauemmas menneisyyteen, voidaan todeta, että Juudan valtio/heimo ≠ silloinen Israel. Juutalaisuus sanana tulee Israelin naapuriheimon nimestä. Naapuriheimon, joka oli osan aikaa sodassa Israelin kanssa. 

Toiston vuoksi: joskus kauan sitten juutalaiset sotivat Israelia vastaan.

Jos halutaan katsella raamattua – jonka vanha testametti (kuten jokaisen pitäisi tietää, mutta harvempi ei taida) on saatettu kirjan muotoon itse asiassa satoja vuosia uuden testamentin, joka sekin saatiin kansien väliin jokunen sata vuotta jälkijunassa, jälkeen –, voidaan todeta, että legenda kahdestatoista heimosta menee suurin piirtein näin: Jaakob [="nilkastatarttuja" – joka siis tuli kohdusta ulos isoveljensä nilkasta kiinni pitäen {ja myöhemmiten huijasi ahkerammalta veljeltään itselleen esikoisoikeuden}] painii enkelin kanssa yön yli [miksi? Tätä ei turhaan kerrota {ehkä siksi että paikalla ei ollut luonnollisestikaan yhtään todistajaa, mutta kerrankos sitä; kun isäntä ontuu lonkkansa nyrjäyttäneenä erämaasta ihmisten ilmoille, on paree olla hyvä selitys mukana}], ja saa siitä hyvästä nimen Israel [="painii enkelin kanssa"]. 
"Mää siinä joen rannassa sitten kato olin, ja siähen tuli semmone äiä. Ja sit se rupes painimaan meitsin kanssa. Mut siis kyllähän sä meitsin tunnet: periks ei anneta. No siinähän rupes sit aurinko nouseen kato, ja tää äiä siähen, että päästä ny jumankauta irti, ihmiset näkee. Emmää tiä mikä siinä sitten on niin ookoo että enste painitaan koko yä – ja siis tää tyyppihän se päälle kävi! –, ja sikku aurinko nousee nii ruvetaan valittaa et nyt tarttee lopettaa, että päästä ny irti. No mä siähen sitten että evvarmasti päästä irti ennenku kerrot kuka sää olet. Niin sittehän se nyrjäytti multa lonkan. Tolleen noin, sormella tökkäs ja meitsin lonkka meni nurin. Vaikka koko yän oli paininu ku meitsi on niin vahva, niin sittevvaan tolleen yhtäkkiä lonkka nurin kato. Sormella tökkäämällä. Että helevettiäkö tässä on koko yö ährätty jos se noin helppoo o? Enivei, eihän tää tyyppi kertonu kuka se oli, joten se ilman muuta oli Herran enkeli. Eikä ollenkaan mikään pimeyden enkeli, vaikka päivänvaloo tuntuki vierastavan. Mutta joo, tosiaan niin sen takia mulla on tää lonkka nurin; painin enkelin kanssa."
Tämä valioyksilö oli pannut kaksi siskosta ja näiden orjattaret jokusen kerran paksuksi: lopputuloksena kaksitoista veljestä/velipuolta ja kaikilla yksi sisko. Siis kolmetoista kakaraa, joista yhtä ei lasketa. Yksi näistä kakaroista oli nimeltään Juuda – joka kunnostautui mm. myymällä velipuolensa Joosefin Egyptiin orjaksi. Joosef taas on käytännössä sama henkilö kuin Jeesus – ja mikä olikaan sen Iskariotin pojan etunimi?

Tiiättekö muuten mitä on Golanilla? Öljyä, ja paljon. Sattumoisin kyseinen kukkula kuuluisi Syyrialle, mutta Israel... No, mikä nyt kenellekin kuuluu, ajattelee knesset ynnä muu posse.

torstai 4. tammikuuta 2018

Keikkuu valta

Kymmenisen vuotta sitten kirjoittelin romaanikässäriä, joka käynnistyi vallankumouksella – täällä Suomessa, lähitulevaisuudessa. Muistaakseni aloitin koko kässärin puhutellen lukijaa sanoilla: "Sinusta katsoen seuraavalla eduskuntakaudella: [...]".

Kirjoitin kyseisen aihion kertaalleen läpi, mutten valmiiksi – koskapa en saanut päähäni, miksi ihmeessä moinen vallankeikaus tapahtuisi. Nyt kyseinen juonikuvio olisi huomattavasti uskottavampi; sen syyt olisi helpommin nähtävissä.

Moni varmaankin kuvittelee vallankumousten olevan joitain spontaaneja kansannousuja, jotka tapahtuvat sitten kun "rahvas on saanut tarpeekseen". Kuitenkin kyseiset massaliikunnot ovat aina pienten piirien masinoimia tapahtumia, jotka sattuvat olemaan "good for business".

Kun tänäpäisenä diskurssina tuppaa olemaan kulttuuristen skismojen lietsominen, olisi jälleen paikallaan kysyä: "Kuka hyötyy?"

Ketkä ovat ne, joita eivät liikuta muukalaisten väkivalta? Ketkä ovat ne, jotka heittelevät ilmoille vastakkaisia ideologioita, joiden kannattajat kuvittelevat olevansa toistensa kanssa samalla puolella, vaikka selvästikään eivät ole? Ketkä hyötyvät sensuurin lisäämisestä, ihmisoikeuksien kaventamisesta, yliopistojen tyhmistymisestä? Keiden mielestä ihmiset ovat massaa, jota liikutella pelikentillä?

Vastaus ei ole "poliitikot". Poliitikot ovat niitä, jotka hyväksynnänkaipuussaan metodinäyttelevät minkä tahansa doktriinin – ja psykoottisesti uskovat kaiken sanomansa, vaikka pohjimmiltaan tietävät olevansa vain näyttelijöitä. Siksi heidän täytyy ympäröidä itsensä samanmielisillä lakeijoilla – jotka saavat ohjeensa jostain muualta.

Missä poliittiset ohjelmat kirjoitetaan? Mihin verorahat virtaavat?

Miksi Iranissa on mielenosoituksia? Miksi lännen mielenkiinto on suuntautunut kohti Iranin ihmisoikeustilannetta, kun sen naapurista löytyy huomattavasti diktatorisempi valtio – jonka toimet eivät tunnu aiheuttavan moraalista paheksuntaa, vaikka homojen heittely katoilta ynnä toisinajattelijoiden mestaaminen kaduilla ei edes varmaan Hesarin tai Ylen toimituksessa ole ihan jees.

Mieleen tulee sydäntalvi 1991, kun olin juuri aloittanut armeijan, ja yhtäkkiä alkoi hirmu pohina siitä, miten "me" oltiin hyökätty Kuwaitiin. Armeija oli tokikin otollista alustaa sille, miten koettiin "oikeuden toteutuvan". Vähän nykyistä vähemmän sanasäikkynä aikana moni kursailematta kertoi, miten "rättipäille opetettiin tapoja" ja "annettiin kyytiä musulmaaneille".

Se, miksi mieleen tulee juuri nyt juuri ensimmäinen Persianlahden invaasio, johtuu puhtaasti siitä, että myöhemmiten propagandaa lukemaan oppineena voi vain toivoa että tämänhetkinen hyökkäysverukkeiden metsästys ei tuota tulosta – toisin kuin vaikkapa nk. "arabikevät" tuotti [eli siis rikkinäisiä valtioita ja väkivallan arkistumista].

Tokikin jokainen islamvetoinen maa on väistämättä vinossa, mutta kyseessä on myös tuon seudun ainoa maa joka ei ole hyökännyt naapurimaihinsa – toisin kuin vaikkapa Israel, joka on pommitellut jokaista naapurimaataan, ja pelannut myös laivanupotusta amerikkalaisten kanssa (mikä minkä tahansa muun valtion ollessa kyseessä olisi tarkoittanut kutsua köyhdytetylle uraanille – ja vaikkapa Vietnamin tapauksessa sytykkeeksi riitti hyökkäys jota ei edes tapahtunut).

Israel ja Saudi-Arabia, nuo kaksi "verivihollista" ovatkin vehkeilleet kovasti paljon Iranin pään menoksi – ja "vallanvaihto" on jo vuosia ollut Yhdysvaltojen prioriteeteissa.

Kysymyshän ei ole valtioista. Valtiot ovat viivoja kartoilla. Ja ne viivat on vedelty mielivaltaisesti juurikin vanhoja heimorajoja rikkoen – jotta myöhempi "interventio" voitaisiin oikeuttaa sisäisillä levottomuuksilla.

En millään jaksa muistaa missä Lähi-Idän maissa on sunni- ja missä shiiavetoinen islam vallalla, mutta koska kyseessä on "uskonto", joka perustuu vihanpitoon, on kätevää jakaa valtiot niin, että kussakin valtiossa on verisen erimielistä vähemmistöä.

Sama toimii myös poliittisten jakojen suhteen (ja islamkinhan on perimmiltään politiikkaa), joten kartalta on löytynyt vaikkapa sellaisia kuin Länsi- ja Itä-Saksa – ja nykyään Etelä- ynnä Pohjois-Korea. Mielivaltaiset rajat takaavat kivasti kytevää kaunaa läpi sukupolvien. Eurooppaanhan tätä kaunaa on importoitu erinäisiä vuosia ihan vasiten juurikin samaista tarkoitusta varten.

Mutta jos kyse ei ole valtioista, niin mistä sotateollisuudessa on kyse? Teollisuudestapa hyvinkin. Liukuhihnat vain muuttavat malliaan – ja rahvas pidetään kiireisenä leivän ja sirkushuvien parissa. Kun vielä kaikki elintarvikkeet pakataan bisfenolin syleilyyn, saadaan väki epäilemään jopa omaa ilmiselvää sukupuoltaan. Ja kun valtamediassa jauhetaan lisäksi ilmaston lämpiämisestä, vaikka paljon kylmemmät ajat ovat tulossa... Kukapa siinä kerkiäisi sitten kaikki rajat rikkovaa vilunkipeliä seuraamaan – varsinkin kun tuossa kaikessa (mis- ja disinformaatiossa ynnä informaation pimittämisessä) on kyse vain ja ainoastaan vallasta. Valta on tietoa. Toisten tiedottomuus kumuloi valtaa.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Tulppaaniparanoia

Männäpäivänä satuin huoltamon kahvilassa istumaan pöytään, jolla lepäili Kauppalehti. En nykyään lue lehtiä juuri lainkaan niiden loputtoman todellisuusdenialismin takia, mutta tällä kertaa ajattelin vilkaista, josko kaupan alan lehdellä olisi jonkinmoinen ote reaalitodellisuudesta.

Ei ollut. Pääkirjoituksessa lävähti välittömästi silmille sanapari bitcoin/tulppaanimania. Kun joku toistaa tätä toimimatonta analogiaa, hän joko kertoo ettei tiedä asiasta mitään, tai sitten hän tietää siitä sen verran paljon että haluaa ostaa aikaa vanhan kunnon fiat-järjestelmän hyödyntäjänä.
Sikäli mikäli joku ei vielä ole törmännyt termiin "fiat money"... Fiat lux tarkoittaa: "Tulkoon valo". Fiat-raha on siis nykyinen valuuttajärjestelmä, jossa keskuspankit maagisesti tuottavat uutta rahaa aina kun jollekulle myönnetään lainaa. Lainaraha on rahaa, jota ei ollut, mutta joka tuli olevaksi – ja joka neitseellisesti poikii vielä lisää rahaa, jonka nimi on "korko".
Tulppaanit sitten taas ovat hyödyke, jolla ei voi ratkoa viestinnällisiä tai logistisia tai vaihdannallisia ongelmia – kuten kryptovaluutoilla voi. Terminologia tuppaa pettämään, varsinkin silloin kun ei tiedetä mistä puhutaan. Kryptovaluutat eivät ole pelkästään valuuttoja [tai arvaamattomia sijoitusinstrumentteja] (jotka ekonomistien itkuraivareista huolimatta tulevat korvaamaan fiat-valuutat), vaan itse asiassa suurin osa niistä on käyttöjärjestelmiä.

Jos haetaan tulppaaneja (tai "kuplaa") toimivampaa analogiaa, voisi bitcoinista puhua Applena ennen iPhonea, tai Microsoftina ennen Windowsia, tai Nokiana ensimmäisen puhelinmallinsa aikaan – tai Facebookina ennen kuin juuri kukaan tiesi mikä se oli. Tai Googlena silloin kun se vasta vähitellen alkoi haastaa Alta Vistaa.
Noita kaikkia yhdistää sama ignoranssi ajan henkenä: "Mihin tollasta kukaan tulee ikinä tarviimaan?" / "Ei tuu ikinä toimiin" / "Idiootit hassaa rahansa tollaseen vaikka hyvin tiedetään että laivateollisuus on se johon kannattaa sijoittaa"...
Mutta ennen kaikkea kryptovaluutat tulevat tekemään arjen todellisuudelle saman minkä www teki – eli mullistamaan sen. Puhelimiaan tuijottavat teinit eivät juuri pysty kuvittelemaan millainen maailma oli ennen nettiä – ja vuoteen -18 syntyvällä sukupolvella tulee olemaan vaikeuksia ymmärtää maailmaa ilman kryptovaluuttoja (joista tuskin käytetään nimitystä "kryptovaluutta" heidän tullessaan aikuisiksi).
Kryptovaluutat tulevat talouden ohella mullistamaan myös [jos ei mitään aivan mullistavaa katastrofia eteen tule] demokratian tehdessään todellisen kansanvallan vihdoin olevaksi – joten poliittiset broilerit todellisuuteen silkkilakanoistaan heräillessään kipuilevat kovasti aiheesta: "pitäisikö bitcoin kieltää? [vaikka kyseinen tehtävä on mahdoton*]".
*...joskin ehkä juuri jenkkilässä säädetty kaiken järjen vastainen nettineutraliteetin peruutus saattanee olla yksi käytettävä työkalu kryptovaluuttojen sabotoinniksi. Jos hajautettujen järjestelmien infon liikkuminen saadaan "palveluntarjoajien" vapaalla rellestämisellä "kuriin", on edessä... En tiedä mitä; tietotekniikan nippelistö ei ole vahvinta osaamisaluettani.
Koskapa en niitä lehtiä juuri lue, en tiedä onko satavuotiaan valtiomme korviin sattunut hauska tapahtumasarja, jossa yksi vaikutusvaltaisimmista talousrikollisistaasiantuntijoista, JP Morgan -investointipankin ylipappi johtaja Jamie Dimon ensin (1) haukkui bitcoinin huijaukseksi – minkä jälkeen a) JP Morgan narahti nimenomaan miljardiluokan kavalluksesta – ja sitten (2) rahanpesuapparaatiksi – minkä jälkeen b) JP Morgan narahti nimenomaan miljardiluokan rahanpesusta...

Pari muuta huomiota: Kauppalehden tulppaaninumeroa lukiessa tuli pääskuupina vastaan päivittelyä siitä, miten aivan järkyttävä työvoimapula uhkaa ihan joka alalla siis niinku just nyt** – ja miten tämä kirpaisee nimenomaan työnvuokrausfirmoja [jotka ovat siis laillistettuja orjamarkkinoita]. "Ketään ei saa palkattua yhtään mihinkään ikinä!" valitellaan, kun samaan aikaan automaatio tekee koko työn käsitteestä oksymoronin.
**Jostain syystä jutussa ei sanallakaan mainittu sitä työpaikkoihin verrattuna moninkertaista määrää työttömiä, jotka kitkuttelevat elämäänsä tukiluukulta toiselle...
...Ja minkähän tyyppinen juttu tuli vielä seuraavalla aukeamalla vastaan? Tokikin nykyään niin kovassa huudossa olevan hyveliputuksen hengessä kolumni, jossa joku hyväntahtoisuuksissaan jälleen kerran rinnasti ihonvärin vammaisuuteen, koska "pomo ei voi olla rasisti", ja jonkun ulkomaalaista nimeä tottelevan esimerkkitapauksen mielestä pyörätuolilla pitää päästä baariin.
Jos Pahkasikaa julkaistaisiin vielä, sitä olisi mahdoton juttujen puolesta erottaa valtavirtamediasta.