2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2023

iSisyfos

 Kaikkihan tietävät Sisyfoksen; hänet, joka syntiensä vuoksi joutuu vierittämään suurta kiveä vuoren huipulle joka ainoa päivä, vain löytääkseen sen taas mäen alta seuraavana päivänä. Pölönen teki tästä leffan Kivenpyörittäjän kylä. Tai ei nyt ihan juuri tästä – ja perustuiko se Turusen kirjaan? –, mutta siihen oli jöllitty tämä kreikkalainen ulottuvuus.

Jokatap, nykyään lähes jokainen on tuomittu tähän Sisyfoksen (Sisyfoon?) kohtaloon: itse kukin vierittää tekstiä puhelimessa, täppärissä ja ATK:lla päivästä toiseen joka ainoa luppohetki, ja monesti silloinkin kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun (vaikkapa keskusteluun läsnäoli(j)oiden kanssa).

---

Seuraavan päivän lisäys [kun vallan unehtui tämä pointti] aamusella alkaen klo 9.36: Nämähän on tarkoituksella sorvattu niin, että ihmiset jahtaavat dopamiinipyrskeitä vierittämällä näyttöä loputtomasti alaspäin löytääkseen jotain, josta tunteet pääsevät kuohahtamaan. Jotain. Mitä hyvänsä. Jotain uutta! ...mutta ei liian uutta. Jotain, joka tukee omaa maailmankuvaa (joka on parempi kuin muiden), mutta mielellään riitelee sen kanssa. Kuohahdus, se on se tärkeä.

Ei sitä edes tule miettineeksi, että mitä tässä oikein jahdataan. Sisältöä. Elämään, joka jää elämättä siinä vieritellessä. Ihan automaattisesti päätyy heti aamusta tarkistelemaan josko jotain. Illalla pitää vielä tarkistaa. Ja pitkin päivää. Jotain oisko mulle täällä nyt? Ja nyt. Ja nyt.

Ja kun jotain löytyy, siihen pitää reagoida. Peukku, sydän, jako tahi kommentti. Hymiö ehkä. Meemi! 

Addiktiota on tämä. Joko joku reagoi omaan reaktiooni? Trolli vai sielunkumppani? Siinä tanner tömisee, virtuaalisesti, samalla kun tuijotan ruutua transsissa ja jahtaan yhä uusia mielipidetörmäyksiä.

Dopamiinivajeessa metsästetään jutun juurta, kannanottoja, ollaan nokkelia. Korjataan vääriä ajatuksia. Parannetaan maailmaa – jossa päivästä toiseen onkin  yhä enemmän korjaamista. Ruojat väärämieliset. Hullu maailma. Ottaisinko kahvin niin jaksaa vieritellä vähän lisää. Ja vielä vähän lisää.

Pitikö sitä jotain ihan oikeaakin tehdä välillä? Vaikka koko maailma on vinossa.

---

"Ei," huudahdin tarmokkaasti itsekseni sisäisellä karjahduksella. "Minähän en kuulkaas alistu tähän mielivaltaiseen raadantaan!"

"Raadanta" on ehkä vähän liioiteltu ilmaus tässä yhteydessä, mutta kamaan: me olemme konglomeraattien orjia! Orjia, minä sanon. Pontevasti.

__________teorian mukaan nämä helvetilliset algoritmit mustissa peileissä on nimenomaan suunniteltu tekemään ihmisistä apaattisia kyömyniskoja – koska addiktio on tehokas tapa pitää väki harhautettuna olennaisista asioista. Sivustakatsojina elämän laitamilla. 

Kriittinen massa pidetään pois barrikadeilta sillä, että Vitterissä saa purettua kumuloituvan turhautumisen huutelemalla keskenänsä virtuaaliin. ...Ei niin että miekkareista mitään hyötyä olisi; niillä ehkä saadaan aikaiseksi muutoksia, mutta lähinnä vain sellaisia joita haluavat ne jotka eivät itse kaduille jalkaudu.

Mielipidemuokkausta on kansankokoukset, ja niitä ohjaillaan ylhäältäpäin vaikkapa niin, että "ilmastonmuutos"pellet saavat ihan rauhassa istuksia missä haluavat, mutta todellisen maailman ongelmista protestoivat saavat täyslaidallisen joka suunnasta: mellakkaskoudet kimpussa, meediosto mustamaalailemassa – ja jos muu ei auta, ujutetaan sekaan valepukuisia polliiseja tai muita maksettuja agitaattoreita (Antifa), jotka rupeavat rikkomaan paikkoja ja sytyttelemään tulipaloja.

Mutta vierittämisestä piti puhumani. Laitoin itselleni rajoituksen: en voi käyttää Vitteriä virka-aikana. Enkä Juutuubia. Alkajaisiksi nämä. Fesekin on rajoitusten piirissä, mutta enhän minä siellä juuri koskaan ole käynyt aikoihin muutenkaan. 

Monella on kytättävänä vielä Tikkentokkenit ja Instergrammerit ja mitä kaikkia alustoja noita nyt onkin. On mistä kimpaantua, pillastua, innostua. On missä päteä ja peukuttaa.

Tokihan bloggeerauskin kuuluu tähän pahamaineiseen "sosiaaliseen mediaan", joka journalistien [päiväkirjailijoiden] mielestä on alemman kastin toimintaa kuin "oikea" journalismi [päiväkirjailu] – vaikka toki itsekin ovat sosiaalisessa mediassa metelöimässä päivätyönsä ohella (ja joillekinhan maksetaan myös tästä mielipidevaikuttamisesta).

Vaan blogauksessa on vissi ero noihin muihin. Se vaatii huomattavasti pidempijänteistä ajattelua. Pitää ajatella huomattavasti isompaa kokonaisuutta kuin lyhyet "Kattokaa nyt tätäkin!" -ulvahtelut.

---

Vielä pitää lisäillä tähän kohtaan seuraavan päivän klo 10..01, että sittenhän on toki tämä vanhemman kansan transsimeediosto: telkkari, raadio, lehdet. Kaikki toistavat samoja mantroja: Puuttinilla on ihan varmalla syöpä. Niin vetelee viimeisiään tuo viimeinen diktaattori, joka väärryyvellä siellä Ukrainassa [suom. "Raja-alue"] mellastaa. Niin on julma tsaari ja kukaan ei kyllä ole yhtä julma... Ja ei mitään natseja ole Ukrainassa! Hys hys, ei ole maailman korruptoitunein maa. 

Pakolaisia. Naisia ja lapsia. Ihan haluaa enemmistö suomalaisista lisää partalapsia, korkean tason osaajia pitämään pystyyn kuolevaa (mutta erinomaisen rikasta ja onnellista) maatamme demokratian kehtona ja itsenäisenä ja mitäs siellä Brysselissä nyt onkaan taas päätetty meidän puolesta? Niin ja aurinko on vaarallinen. Punkit hyppivät niskaan joka puskasta ja levittävät kuolemaa. Oisko jotain ovelasti piileviä oireita että voisi käydä "ilmaiseksi" etsimässä jotain kremppaa kropasta? 

Oisko jotain mitä olen aina tehnyt väärin, syntinen? Oisko Yle taas maailman luotettavin Pravda vähintään kaikkien mielestä? Onko sananlehdistönvapaus jossain uhattuna, koska populismi? Hulluja foliohattuja ihan vaikka täällä kotinurkilla? Kehopositiivisia trans-ihmisiä riutumassa cis-öyhöttävien valkonaamojen patriarkaatin puristuksessa? Ville-nimisiä entisiä nuorisorikollisia katumassa han-suomalaista temperamenttiaan? Joku syyttelemässä somea siitä?

Oisko jotain verojuttuja muistuteltavaksi? Maailman vähiten korruptoituneessa maassa, jossa jatkuvasti tulee vastaan "eräänlaista" melkein-korruptiota, jota siis ei ole. Eikä varmaan ikinä sivuta sitä, että verotus on laillistettua ryöstöä. Suojelurahoja ulkomaalaislle jaettavaksi. 

Ihan kuin ihmisten haluttaisiin puhuvan epäolennaisista olennaisten sijaan? Pysyvän kiireisinä ahtaissa karsinoissaan?

---

Huomasin pinnani lyhentyneen drastisisssa määrin melko pian sen jälkeen kun Vitteriin itseni kirjasin. En alunperinkään nähnyt mitään pointtia koko tuuleenhuutelussa, mutta lienen jossain tuolla alempana perustellut, miksi sinne päädyin.

Ja samalla lakkasin blogaamasta – joten ajatteluni alkoi hapertua yhä kiihtyvää vauhtia. Näytön vierittäminen vie aikaa kaikelta oikealta tekemiseltä niin paljon, että lopulta pahimmillaan kaikki tekeminen on täysin virtuaalista.

Ihminen voi valita mihin keskittyy – ja valitseekin, mutta enimmäkseen alitajuisesti. Täytätkö tajuntasi nega- vai positiivisella sisällöllä? Jos valitset nähdä pelkkiä epäkohtia, elämäsi on pelkkää murheen alhoa. Jos taas valitset vaientaa kaikesta metelistä sen jolle et voi mitään, voit keskittyä asioihin jotka todella vaikuttavat ihan reaalimaailmassa.

Onko blogaaminen sitten "vaikuttamista reaalimaailmassa"? Ei varmasti samoissa määrin kuin vaikkapa talon remppaaminen, mutta kun tässä nyt on tarkoitus ottaa taas oman pään sisällöstä holtti... Se on reaalimaailmaa. Päässä liikkuvat omat ajatukset, eivätkä toisten kirvoittamat impulssit. Siirtymä reaktiivisesta proaktiiviseen on reaalista. ["Todellista". Pitää ruveta vähentämään myös vierasperäisten ilmaisujen käyttämistä.]

Aionko ruveta blogaamaan taas? Ehkä. Anskattoo. Oman kieroonkasvamisen oikominen on prosessi [Mikä on tämän sanan suomenkielinen vastine? tapahtumasarja? menetelmä? kehityskulku? Rosessi? Ajauma? siirtymä?] – ja pitkällinen, mahdollisesti loputon sellainen.

Blogauksen ulkopuolella on lisäksi vielä se ehta [äh, tämä on sitten käännös ruotsista, förbannade], aito taktiili [käsinkosketeltava!] maailma, johon voi tehdä muutoksia jotka eivät kaikkoa sähkökatkon myötä. Kahdeksassa tunnissa tulee harhauduttua peräti ulkomaailmaan aina välillä. Villiin luontoon. Ilman aurinko'suojaa'*, kapinallisesti.

*yksi monista täysin valheellisista konsepteista, mutta ei nyt puhuta niistä tänään. Laitetaan vain kuvituskuva, jonka tulen postaamaan myös sinne Vitteriin jahka kello lyö.


torstai 22. syyskuuta 2022

Fiktiivisen maailmamme apokalypsy

 Niin ettäkö mitä nyt sitten tulee tapahtumaan, kun se Shmita loppuu, ja tuleeko se joku tapahtumaan juurikin 25. päivän iltana? Vai seuraavana päivänä? Vai...?

No. Minähän en nyt tokikaan mikään eksperttispesialisti tämän suhteen ole, mutta noin yleisesti ottaen talousromahdukset – vaikka ovat toki "alkaneet" Shmitan loppumetreillä – jatkuvat öbaut vuoden alamäkenä. Pohja on siis vasta vuoden päästä kuovittavana [ja sieltähän pääsee vain ylöspäin, joten pahin on jo ohi siinä sitten kivasti!].

Lisäksi koko tapaus on jo nyt kestänyt vuoden. Ja kuten ollaan nähty, syöksylasku alkoi viimeistään koronahärdellistä kolmisen vuotta sitten.

...ja kun nyt pitkää peliä veivataan, niin tämä loputon korroosiohan on jatkunut... erinäisiä sukupolvia. Perhe on onnistuneesti rikottu, ja sittemmin yhteiskuntarauha, sekä ihmisten mielet ja noin pois päin. Mutta jos potentiaalisia false flag -päiviä hakee, niin tämä aikaväli lienee potentiaalinen:


Kuten arvata saattaa, näistäkin detaljeista on monia tulkintoja – mutta ylle ynnättynä yleiskonsensus aiheesta. Nyt on siis aivan erityinen juhlavuosi [käynnistymässä vasta ehkä tähän jatkeeksi], ja sen puolesta voi odottaa ihan mitä tahansa. Tässä on jo pitkään eletty täysin fiktiivisessä maailmassa, joten...

Jos lievimmän odotuksen kautta lähtee veikkaamaan, niin suurin osa ihmisistä ei ehkä koskaan tule havaitsemaan mitään – vaikka maailma meneekin kiihtyvää tahtia koko ajan järjettömämmäksi. Touhu saattaa jatkua samaan tapaan hivuttamalla kuin tähänkin saakka niin, että yhteiskunta vain muuttuu vääjäämättä.

Ei siksi, että tämä olisi välttämätöntä, vaan siksi, että niin halutaan. Eräät haluavat. Ja suurin osa ei vain osaa nähdä kaiken tahallisuutta. Sotien, nälänhätien, energia"kriisien", sosiaalisen koheesion rikkoutumisen, yleiskunnon rapistumisen, sperman heikkenemisen tietyissä kohderyhmissä...

Olen itse asiassa onnistunut itse olemaan noteeraamatta kaikki lamat joita tässä on tullut jo jokunen läpikäytyä. Ei vain joutanut kiinnittämään huomiota kun oli oman elämän kanssa ihan riittävästi tekemistä. Noin jälkikäteen on toki helppo nähdä milloin mikäkin elämänlaadun programmeerattu lasku on tapahtunut, mutta itse tapahtumien hetkellä on paljon hankalampi hahmottaa mitä tapahtuu.

Enihuu, jos dramaattisempia veikkauksia haluaa tehdä: on täysin mahdollista, että joku päivä pankkeihin ei enää pääse netissä [eikä muutenkaan]. Voidaan kuulla sepitteitä kyberhyökkäyksistä tai muuta soopaa, mutta kun tsydeemit palaavat takaisin, koko valuuttasysteemi on muutettu; omaisuus on jaettu uudestaan ja eletään uudessa uljaassa sosiaalisten krediittien keskuspankkidigivaluuttojen vankilassa.

Tai sitten netti katoaa kokonaan, jolloin eliminoituu myös kryptovaluuttojen vastaisku – ja väki on sopivasti kaikesta pimennossa kun reaalimaailma on kätevästi kiedottu virtuaaliseen. Katkos voi kestää päiviä tai viikkoja tai kuukausia tai vuosia tai ikuisesti.

Sama koskee sähköverkkoa. Ehkä joku päivä ei vain ole enää sähköä. Päiviin, tai viikkoihin, tai kuukausiin. Tai koskaan enää. Siinä saattaa monelta mennä hermo.

Vaihtoehtojahan riittää kaikenlaisia. Tahallaan aiheutettu sota täällä kotikonnuilla, vaikkapa – ja ei, se ei todellakaan ole minkään mielikuvitus"putlerin" vika. Simmut kannattaisi nyt viimeistään opetella avaamaan ihan oikeaan todellisuuteen.

Lakkasin tilaamasta lehteä joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten, kun kyllästyin maksamaan siitä, että minulle valehdeltiin päivästä toiseen päin naamaa. Iltauutisista en sentään koskaan opetellut tekemään mitään rituaalia, mutta moni antaa aivopestä itseään tuotakin kautta sopivasti vastaanottavaisessa tilassa: puoliksi unessa.

...joten väki horisee transsissa yksiä ja samoja harhaisia kuvitelmia. Jos ajattelet samoin kuin kaikki vastaantulijat, olet transsissa. Sinulla ei ole omia ajatuksia. Olet pelkkä robotti, joka vain kuvittelee omaavansa oman tahdon.

Mutta transsissa on sopivasti pumpuliin kiedottuna, toki. Apatian ehtymätön autere, siihenhän meidät on jo peruskoulussa tuuditettu.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Sei7semän – odotettavissa kylmää kyytiä

 Shmita tarkoittaa seitsemää. Kyse on juutalaisesta traditiosta, jossa joka seitsemäs vuosi pelto jätetään kesannolle – jolloin seuraavan vuoden sato on taas entistä runsaampi. Sattumoisin tämä traditio on levinnyt talouselämän puolelle: joka seitsemäs vuosi pankkiirit möyrivät kuin pellossa eläisivät.

Juuttaan väen ajanlaskuhan menee ihan eri tavalla kuin gregoriaanispaavillinen. Vuosi alkaa Rosh Hashanasta, ja kestää kolmetoista kuunkiertoa. Päivät alkavat auringonlaskusta ja myös päättyvät auringonlaskuun – koska kyse on kuu-jumalan kultista [ja Saturnuksen, josta "sapatti" juontaa nimensä].

Joka seitsemäs shmita on juhlaversio, jonka aikana yleensä markkinat romahtelevat. Ne romahtelevat ylipäätään seitsemän vuoden välein, mutta aivan erityisesti 49 vuoden välein. Ja nyt on juhlashmitan viimeiset viikot menossa.

Edellisen juhlashmitan aikaan koettiin öljykriisi – ja dollari irrotettiin kultakannasta. Tällä kertaa on saatu aikaan keinotekoinen energiakriisi, ja sotanäyttämö [joka tosin on ollut sotanäyttämönä jo kahdeksan vuotta, mutta aiempia vuosia ei turhaan noteerata, koska narratiivi] – sekä globaali rahatalouden romahdus, joka on vasta alkutekijöissään. 
Shmitan hengen mukaisesti velat "annetaan anteeksi" – mutta tilalle tulee perustulo, jota saa käyttää vain paremmiston haluamalla tavalla.


Velkaan ja koronkiskontaan perustuva pyramidihuijaus nimeltä keskuspankkijärjestelmä on alusta lähtien rakentunut kaatumaan omaan mahdottomuuteensa – joten se vaihdetaan digitaaliseen versioon, jossa ylemmystö voi päättää rahvaan rahankäytöstä täysin. Sosiaalisessa luottoluokituksessa tavan tallaaja on orja.

Meneillään oleva shmita päättyy 25. päivän iltana. Jostain syystä Vatikaani on ottanut työn alle kaikkien finanssien kotiuttamisen 24. päivään tultaessa.
Jokainen jae vastaa yhtä vuotta juutalaisessa ajanlaskussa – viides Mooseksen kirja 32 [vuoden 1776 raamatusta].

Juuttaanväellä on myös toisenlaisia syklejä. Yksi niistä on 19 vuoden välein samoille päiville osuvat kuunvaiheet. 2001 oli samaa sykliä vuoden 2020 kanssa.  
War on terror → koronapelleily. 
Ihmisten oikeuksia on poljettu kiihtyvään tahtiin, ja nyt ne ollaan lakkauttamassa kokonaan.
Markkinoilla on odotettavissa kylmää kyytiä.

Kun sähköt katkeavat, kannattaa muistaa että kyseessä on suunnitelma. Mikään tässä katastrofissa ei ole sattumaa. Aiotko todella maksaa viisi- tai kymmenkertaisen summan siitä, että kämppä pysyy lämpimänä? Minä en. Terroristien kanssa ei neuvotella, vai mitä?


lauantai 13. marraskuuta 2021

Mutanttilehmien aika

Huuruissa vaeltava ilmastointikultti on jo päättänyt tuhota lehmien aineenvaihdunnan – harhaisten fabulointiensa kannustamana. Ja rahan, tietysti. Keksi uusi "ratkaisu" ongelmaan jota ei ole olemassa: miljardeja pätäkkää tyhjästä. Samapa se, mitä näistä ääliökonsepteista seuraa.

HS: Rehujen lisäaine leikkaisi lypsykarjan päästöjä lähes kolmanneksen

Mikään meedioston lietsomista iltasaduista ei pidä paikkaansa. Miltään osin. Joka ainoa osa-alue on nurinkäännetty irvikuva todellisuudesta.
Hollantilaisen biotekniikkayhtiö DSM:n rehulisäaine odottaa myyntilupaa Euroopassa.
Jutussa ei kertaakaan edes vihjata siihen, mikä tämä maaginen – lehmien ruoansulatuksen rikkova – lisäaine on. Se vain tulee, vääjäämättä.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että sillä on jotain tekemistä merilevän kanssa – sitä kun on hehkuteltu jo ennen myyntiluvan odottelua –, mutta tämän päivän tilannehan on se, että kenenkään ei tarvitse tietää mitä tehdään, kun tehdään perustavanlaatuisia muutoksia.
Tiede™ korjaa maailman – oli siihen mitään syytä tahi ei.

Valion hiilineutraalin maitoketjun johtaja Juha Nousiainen kertoo, että nämä uudet teknologiat tulevat laajaan käyttöön vuoden tai parin aikana.
Vuoden tai parin aikana on lehmät muilattu epälehmiksi – ilman minkäänlaista keskustelua siitä, onko tämä oikeasti jotenkin tarpeellista (saati järkevää).

Mikä on "hiilineutraali maitoketju"? Juha ei vissiin ole oikein sisäistänyt sitä, että aivan koko todellisuus rakentuu hiilen ympärille. Aivan kaikki. Juha on itse hyvin pitkälti hiiltä.

Mutta eihän tässä touhussa todellisuudesta olekaan kysymys.

Metaani ei nyt ihan näy tässä kuvassa kun suurennos ei riitä, mutta "ihmisen aiheuttama" hiilidioksidin määrän "lisääntyminen" (tai pyöristysvirhe) löytyy kuvan ihan alimmaisesta nurkasta. Sieltä oikealta. Kannattaa varmaan klikata kuva isommaksi, jotta valtava ongelma näkyy.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Lampaiston huomio

 Tjah. Ihmiskunnan tyhmyys kumuloituu päivä päivältä absurdimpiin mittoihin – joka rintamalla. ...eli kaikki sujuu ihan suunnitelmien mukaan. Ilmastointiskientologian saralla tuotetaan tulevaisuuden kurjuutta, allopatian verisillä kentillä tapetaan ihmisiä sumeilematta – ja laajennetaan diktatuuria jokaisen elämään – ja siinä sivussa pedataan seuraavia sotia.

Valkovenäjäähän on mustamaalattu pitkin matkaa, ja nyt on kauhisteltu, miten "pakolaisia" [so. "naisia ja lapsia", joita ei jälleenkään näy kuin propagandan etsimestä] tunkee belarussian rajalta (sopivasti Puolaan, joka on osoittanut Euroopan Neuvostoliiton vastaista itsenäisyyspyrkimystä) – mikä kertoo vain siitä, että Lukashenkakin on vain yksi monista käsinukeista.

Samaan aikaan aktiivisesti vaietaan vaikkapa Italian kautta tuoduista massoista. Lampaiston huomio pitää aina suunnata johonkin.

"Pakolaiskriisi" on teollista väestönvaihtoa, jossa seikkailumieliset nuoret miehet lähetetään – tahallaan rikotuilta alueilta – hyvinvointivaltioihin nakertamaan yhteiskunnallista koheesiota. Tästä ilmiselvästä premissistä huolimatta voidaan olla varmoja, että seuraava hunnilauma päätyy tänne kotikonnuille pyörimään ihan tuotapikaa. Raiskaukset ja muu täysin silmitön väkivalta tulevat lisääntymään, ja kansanetuilijat eivät pistä tikkua ristiin tilanteen rauhoittamiseksi – koska heille maksetaan levottomuuden lietsomisesta. 

Demoralisointi on agendan olennaisin osa, ja sitä harjoitetaan joka tasolla – yhtä aikaa pehmeillä ja kovilla keinoilla. Olennaisinta on saada ihmiset kuvittelemaan, että "kehitykselle" ei vain voi mitään.

Suomessakin tulee olemaan täysi sotatila päällä ennen pitkää – sekä rajoilla että rajojen sisällä. Tämä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti asioihin ei haluta tarttua ennen kuin on liian myöhäistä. Historia toistaa itseään loputtomiin, eikä siitä koskaan opita mitään. 

Tämän kaiken näkeminen ei vaadi minkäänasteista ponnistelua sen jälkeen, kun on saanut silmänsä auki – mutta se, joka ei näe, ei myöskään halua nähdä. Suurin osa ei tule koskaan tajuamaan mikä määrä vahinkoa syntyy sillä, että vain pällistelee sivustalla.

Todellisuuteen havahtuminen trendasi kooklessa juuri ennen paniikkipornon globaalia piikkisirkusta. Sen jälkeen hysterisointi on laskenut älykkyystasoa yhäti alemmas.

Kuten todettua, tämä koohotus tapahtuu monella tasolla – ja sekä myötä- että vastavirtaan. Kentälle tuupertuvat urheilijat on täsmälleen samaa kuin plandemian alussa nähdyt kaduille kaatuilevat kiinalaiset – mutta tällä kertaa kaatuilu kertoo piikkihaitoista. 

Vai kertooko? Meediosto tulee kääntämään tuon (tietysti!) koronavarianttien™ syyksi – ja syyttämään rokottamattomia. Tätä täysin virheellistä narratiivia ei hidasta se, että "viruksen"™ olemassaoloa ei ole koskaan todennettu – eikä pystytäkään todentamaan, koska sitä ei ole.

Sekaan on ympätty myös huhuja tyypeistä, jotka piikittävät tuntemattomia ihmisiä baareissa tai konserteissa. Yhtäkään tällaista hahmoa ei ole saatu rysän päältä kiinni, mutta "ihan kuin tuossa olisi neulanpisto"... 

Kuinka monella tasolla "piikki" onkaan saatu tehtyä pelottavaksi? Ensin oli "viruksen" "piikkiproteiinit", joita vastaan "taistellaan" piikeillä, joilla injektoidaan lisää "piikkiproteiineja". Piikit osoittautuvatkin myrkyiksi, mitä ruvetaan peittelemään haamupiikittäjillä... 

Tässä kerronnassa paikkansa pitää vain se, että rokotteet ovat myrkkyä, kuten ovat aina olleet – ja varsinkin nyt ovat, moninkertaisesti. Mutta kukaan ei enää tiedä mitä ajatella, koska aivan kaikki saadaan selitettyä jargonilla, jota osaa lukea vain juuri tuolle jargonille vihityt hierofantit.


Äskettäin alkoi uusi kausi sarjassa "You", joka siis kertoo – sangen viihdyttävästi – sarjamurhaajasta, joka on samalla tarinan kertoja. Miten huolestuttavaa sitten lienee se, että sarjamurhaajista tehdään symppiksiä (Dexterillekin juuri alkoi uusi kausi tauon jälkeen), on oma psykoanalyysinsa paikka – mutta You oli ihan pakko lopettaa kesken olisiko ollut kolmannessa jaksossa. Ei minkään väkivallalla mässäilyn takia, vaan siksi, että allopaattinen propaganda oli ulotettu tähänkin sarjaan.

Päähenkilöhän on tällä kaudella perustanut perheen toisen sarjamurhaajan ja yhteisen lapsen kanssa. Ja sitten käy ilmi, että vauva on jostain onnistunut saamaan tuhkarokon. Isällekin oireet pamahtavat, ja äityli raivoaa antivaxxereista.

Tuhkarokko ei "tartu" vauvoihin eikä aikuisiin. Se ei ole tarttuva tauti. Se iskee yleensä kasvupyrähdyksen aikana tai heti sen jälkeen – kun lapsen iho ei pysy venähtäneen kropan mukana. Vyöruusu iskee vanhempana samasta syystä. Iho on sen verran ohentunut, että elimistöstä poistuvat myrkyt poistuvat suoraan ihon läpi.

Meidän kroppamme saa jatkuvasti myrkkyä sisäänsä – ruoasta, ilmasta, säteilystä, vaatteista, pesuaineista, lääkkeistä... kaikesta. Elimistö joutuu jatkuvilla ylikierroksilla poistamaan toksiineja, eikä kehon normaali uusiutuminen pääse koskaan kunnolla käyntiin.

Lisäksi allopatialla pysäytetään kaikki tervehtymisprosessit. Sairastuminen on tervehtymistä, mutta terveet ihmiset eivät sovi bisnesmalliin.

Ja jokainen saa päiväannoksensa allopaattista propagandaa populaariviihteen mukana. Joka ainoa sarja paasaa rokotteista – joiden konsepti perustuu karjakkojen "sillä se lähtee millä tulikin" –logiikkaan. Ei niin että karjakkojen logiikassa sinänsä olisi valittamista, mutta tässä tapauksessa on huitaistu ohi, ja pahasti. Vacca on siis latinaa, ja tarkoittaa lehmää.

Vaan kun jatkuvasti, koko elämän ajan, jauhetaan epätosia asioita tosina, niitä on opittu pitämään faktoina jo lapsuudesta lähtien. Asioita ei kyetä kyseenalaistamaan – varsinkin kun niiden kerrostumat jatkuvat aihepiiristä toiseen, sukupolvien taakse. Jokaista asiaa ei yksinkertaisesti pysty tarkistamaan, joten voimat loppuvat heti kättelyssä. 

Ettäkö että rokotteet eivät perustu mihinkään? Että viruksia ei ole olemassa? Että lääketeollisuus on perustettu myymään metallin- ja öljynjalostuksessa syntyviä kuona-aineita terveysväittämillä?

Vaikka jokainen pystyy näkemään, että mikään tässä koronapelleilyssä ei täsmää siihen, mitä muka ollaan tekevinään... on vain yksinkertaisesti liian iso isku tajunnalle se, että aivan kaikesta valehdellaan koko ajan.

Allopatiakin on vain pieni osa kaiken ajatusmuokkauksen sisällä, eikä edes siitä pystytä raaputtamaan kuin hiukan pintaa. Niin monta paradigmaa purettavana, että helposti loppuu voimat ja... usko. Usko ihmisyyteen. Usko todellisuuteen. Eksistentiaalinen kriisi.

Toisaalta eksistentiaalinen kriisi osuu jokaisen kohdalle vähintään kerran elämässä muutenkin. Itse asiassa sitä useammin, mitä tiukemmin roikkuu annetussa maailmankuvassa kiinni. Sen purkaminen pitää tehdä lauta kerrallaan, ja siihen menee vuosia, todnäk loppuikä. 

Saattaa iskeä pahemmanlaatuinen paranoia matkan varrella. Voi olla, että haluttaa turvata johonkin jumala-tyyppiseen ratkaisuun, kun urakka tuntuu niin musertavalta. Jos mihinkään ei voi luottaa, täytyy löytää jotain, joka edes emootion tasolla tuntuu luotettavalta. 

Tämä on tietysti takapakkia. Emootiot ovat vain kropan survivalismia. Ei niin, että niissä sinällään mitään vikaa olisi; ne vain eivät välttämättä ole se kaikkein luotettavin kompassi. 

Ehkä kaiken tämän käsittely vaatii useampia elämiä. Mene ja tiedä. Tarrautuminen uskomuksiin ei kuitenkaan vie ainakaan eteenpäin. Mihinkään uskomuksiin. Ikinä.

Ehkä. Varmaa ei ole edes kuolema. Verot ovat, vaikka ovatkin laitonta suojelurahojen kiristystä.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Kanslereita ja sporttikuninkaallisia

 Gematria on vänkää. En tod ole mikään asiantuntija, mutta näin uuden nautakanslerin valinnan alla ei voi olla miettimättä, kenelle vaalit halutaan kääntää – ja gematriasta siihen saattaisi löytyä vihjeitä.

Jokainenhan on jo sen verran aikuinen, ettei kuvittele rehellisiä vaaleja järjestettävän missään saati koskaan? Hyvä. Kanslerin palli on siis jo jaettu – mutta millä rituaalilla?

Saanen suunnata huomionne kuukausien ja päivien määrään. Annalenan synttäreistä on vaalipäivänä 9 kuukautta ja 11 päivää.

Miksi ihmeessä kiinnitän huomiota lukuun, jonka pitäisi päteä vain rapakon takana tai jotain? Noh.

Saksahan ei ole itsenäinen valtio. Sitä ohjaillaan sieltä mistä kaikkia muitakin. Saksa on yli sadan vuoden rituaalien tulos.

Annalenalla on sekin bonus puolellaan, että hän on paitsi nainen, myös vihreiden edustaja. Vihreäthän ovat kolmannen valtakunnan natseista ja kommunisteista muodostettu puolue (ja nyt haetaan "johtajaa" neljännelle teolliselle vallankumoukselle) – joten agendaan sopisi mitä parhaiten se, että kansleriksi asettuisi nuori vihreä nainen. Olihan EUn ensimmäinen presidentti entinen natsi, ja koko unioni natsien unelma.

Annalenan nimestä löytyy myös tuo 119 – mutta Arminilla vasta kutkuttava nimi on. Jos joku vielä ei muista, tätä nykyistä koronapelleilyä pohjustettiin Event 201 -harjoituksella...

Armin muistaakseni on koettu "tylsimmäksi" vaihtoehdoksi – joskin häneen yhdistetty "lupsakkuus" kertoo ainakin jeesmies-potentiaalista. Tosin jokainen poliitikko on jonkun käsinukke, eikä vaalien kärkikolmikkoon päästä omin voimin.

Olafin nimi näyttäisi olevan kirjoitettu kanslerin paikalle jo kasteessa. Toki "reichstag" on nykyään häveliäästi "bundestag".

Olaf on suurin ennakkosuosikki, ja hänellä näyttäisi numerologisesti olevan paikka pedattuna. Vilkaistaanpa syntymäaikaa:

63, 312? Hmm. Annalenan nimestä löytyy 313 (65. alkuluku) – joka olisi sama kuin tämä, mikäli viimeisin päivä sisällytettäisiin mukaan... (Yhtäältä: 312 on sanan "satanic" gematrinen arvo... ja toisaalta sumerilaisessa gematriassa sana "pope" on 312 – samoin kuin "Jorge Mario Bergoglio", joka on nykyinen paavi [sekä jesuiitta], ja asustelee Vatikaanissa sviitissä numero 201.)

Saatan kuvitella omiani, mutta kun tosiaan pidän Annalenaa osuvimpana yllärinä (tyrsk!), vilkaisin mihin kaikkeen hänen nimensä natsaisi (pun not intended, maybe).

Messiaanista meininkiä – ja miksikäs ei: seuraavasta kanslerista yritetään leipoa maailman pelastajaa. 56 löytyy myös sanoista "light", "tree of life", "all seeing eye" ja kaikkein tärkeimpänä: "society of jesus" – joka on koko tämän sirkuksen takana, jesuiitat siis (poppoo jonka mielestä "tarkoitus pyhittää keinot").

Miksi englanninkielisiä fraaseja, vaikka ollaan saksanmaalla*?

[*German muuten tarkoittaa "keihäsmiestä"...]

No, siksi, että gematria näillä näkymin on englanninkielinen käytäntö. Joku tähän, että eipä kyllä ole, vaan heprealainen, johon joku muu että kaldealainenpa jne...

Englanninkieli on katolisen kirkon pykäämä epäkieli, johon on ympätty katolisten kaksi lempparikieltä: latina ja kreikka. Kalenterimme on myös katolinen. Maailman puhutuin kieli on englanti. Paavi mielestään omistaa kaikki ihmiset, heidän sielunsa ja kaiken maan.

Siksi kaikki pääuutiset ovat rituaaleja. Vaalit ovat rituaaleja. 

Urheilukilpailut on rituaaleja. Tiedän pari gematristia, jotka antavat veikkausvihjeitä ihan juuri näillä perusteilla. Tyypit on ennustaneet Stanley Cupit ja Super Bowlit ties kuinka monta kertaa oikein jo ennen kauden alkua.

    Ja tähän touhuun liittyvät veriuhrit. Jonkun täytyy kuolla – myös Saksan vaaleissa. Toki näitä uhreja on suoritettu jo hyvin mahdollisesti vuosikymmenien ajan tähdäten juuri tähän kyseiseen päivämäärään (joka sekin on vain yksi askel kohti globaalia totalitarismia) – mutta vaalipäivänä sattuu olemaan myös formuloiden osakilpailu.

Jos olisin vetelemässä naruista, kenet haluaisin uhrata Sotshissa? Vettelin? Ehkä jonkun Mercedes-tallista? Tai tallista, joka käyttää mersun moottoria? Vai... Michael Schumacherin pojan, joka on ensimmäistä kauttaan ykkösissä?

Huomenna on tasan 404 viikkoa Schumin hiihtoturmasta (Ilmestyskirjassa taitaa olla 404 jaetta...). Numerologiassa nollat voidaan pudottaa pois, jolloin jäljelle jää 44.

Wikipediassa Schumin kuvaksi on valikoitunut tämä. Nykyään hänet juuri ennätyksissä ohittanut Hamilton on ainoa kuski, jonka muistan nähneeni kuskeista tuolla menopelillä liikkuvan; muut kävelevät.


Ennen kohtalokasta onnettomuuttaan Ranskan Alpeilla... Schumi harkitsi sen sijaan lähtöä Abu Dhabiin hyppäämään laskuvarjolla.

Sitä vaan meinaan, että kun on juuri sattunut katsomaan, miten Marcus Ericsonin auto karkasi täysin epäloogisella tavalla pari vuotta sitten... tulossa oikealle kääntyvään mutkaan, kun auto yhtäkkiä singahtaa 90 astetta vasemmalle päin seinää...

Hmm.

Pahus. Lisäkaivelulla tämän varmaankin saisi ennustettua hyvinkin tarkkaan – mutta yhtäältä juuri näiltä osin sitä mieluummin on väärässä. Sopii toivoa, että kuvittelen omiani.

Jokatap, on aivan sama kuka tulee valituksi; päätökset tehdään jossain aivan muualla.
Sekalaisia numeroita pähkäiltäväksi, jos sattuu hotsittamaan:






Gematrinator on muuten yhden matemaatikon kehittämä. Hän halusi todistaa, että gematriassa on kyse ihan vaan yhteensattumista... mutta muutti mielensä, koska todennäköisyydet eivät mitenkään selitä sitä, miten tapahtumat tuntuvat nivoutuvan gematrisesti yhteen.
---
Vaalipäivän lisäys:
Berliinin muurin pystyttämisestä on 60 vuotta ja 13 päivää (13 on kuudes alkuluku).

Muuri oli pydessä 28 vuotta, 1 kuukauden ja 28 päivää (sanat "number" ja "man" ovat molemmat 28).

Muurin purkamisesta on 31 vuotta ja 322 päivää. Sanan "master" gematrinen arvo on 31. 322 löytyy Skull & Bonesin logosta:


Mao Tse-Tung oli opiskeluaikoinaan Yalen yliopistolehden päätoimittaja.

Genesis 3:22 kertoo siitä hetkestä kun Elohim hiffaa, että ihminen on syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta. Arvatkaa mikä on numeerinen arvo englanninkielisellä jakeella – riippumatta siitä, mitä raamattuversiota tavaa?

...ja (BTW) kuten tästäkin voidaan tavata, Elohim on siis monikko...

"Abrahamic religions" on 322. Ensimmäisen Gutenberg-painetun raamatun julkaisupäivästä on olemassa kaksi versiota: 22. maaliskuuta (amerikkalaisittain 3/22) 1457, tai vaihtoehtoisesti 23. helmikuuta (2/23) 1455. "Synagogue of satan" on 223, muuten...

Orwell-sitaatti, joka sekin on 322:

Ihan kuin Berliinin muuria pidettäisiin joissain piireissä jotenkin merkityksellisenä asiana – samoin kuin tätä vaalipäivää.

...tai ehkä kaikki on vain sattumaa. Mikäpä ei nykyään olisi.
---
GPn-jälkeislisäys: Ei sentään mitään dramaattista* pikkuSchumin kohdalla; keskeytys kierroksella 34 tai 35 (moottorihäikkä ehkä). Sitä hädintuskin noteerattiin, mikä voisi ehkä liittyä siihen, että Hamilton on sivuuttamassa Schumin formulahistorian menestyneimpänä kuskina – ja mikäli ottaa mestaruuden, ohittaa Schumin sekä mestaruuksien ylipäätään että perättäisten mestaruuksien määrässä.
...jos nyt kirjoittaisi tuon tapahtumapaikan englantilaisittain eikä suomalaisittain kuten tuolla ylempänä... Tuo 54 olisi kyllä natsannut sen "reichstag"in kanssa kivasti, mutta parempi näin...


Kuten aiemmin tulin maininneeksi, Schumin hiihto-onnettomuudesta on tasan 404 viikkoa – ja Hamiltonin kilpailunumero on 44, ja hän siis otti sadannen voittonsa ensimmäisenä koskaan, juuri tänään. Schumi taisi myös olla mersutallissa viimeisellä kaudellaan, btw, joten Lewis sikälikin jatkaa samaa... öh, dynastista linjaa.

*Uhrimenojahan ei yleensäkään vietetä päätapahtuman kanssa samaan aikaan, vaan varsinainen riitti on joko suoritettu joku numerologinen aika sitten – tai sitten se on vasta tulossa.

Harva varmaan on tietoinen siitä, että Bidenin tultua senaattoriksi, hänen vaimonsa ja poikansa kuolivat "onnettomuudessa" – ja kun hänestä tuli varapressa, kuoli vielä toinenkin poika. Rituaaleja suoritetaan paljon enemmän kuin mitä niihin tulee väki kiinnittäneeksi huomiota.
---
Ylimääräinen pälkähdys, joka oli pakko tarkistaa:
The Lancet reported the earliest date of onset of symptoms as 1 December 2019
Arvatkaapa montako päivää on tuon päivämäärän ja tämänpäiväisten vaalien välissä. Mikä voisi olla kyseinen luku?
Luonnollisestikin luku on täsmälleen sama kuin Clade X -harjoituksen ja 'pandemia'julistuksen välissä.

...Ja kenen idea oli ruveta testaamaan ihmisiä testillä, joka ei ole testi? Saksalaisen Drosten-nimisen puoskarin.

maanantai 23. elokuuta 2021

Spektaakkeleja ei kenellekään

 Maailmasta on tullut niin tolkuttoman typerä paikka, että olen ruvennut katsomaan rugbya – ja muita pallon- (sekä auton)kuljetuspelejä. Tai "katsomaan"; pistän vain jonkun matsin pyörimään ja keskityn johonkin muuhun, niin kuin juuri nyt paraikaa tähän kirjoittamiseen.

Joukkueet esitellään mahtipontisesti yleisölle, jota ei ole.

Eteläpuoliskollahan yleisöä ei päästetä paikalle – mutta äänimaisema kuulostaa toisinaan siltä kuin katsomo olisi täynnä ihmisiä. Copa Americassa veikkailin, että dj soittelisi ammoin nauhotettuja yleisöambiensseja, mutten voi olla varma. Toisinaan yleisö on piilotettu sille puolelle katsomoa, jolta kamerat kentälle sojottelevat.

Mikä on ajanut ihmisen tähän surkeuden tilaan? Osaatte varmaan arvata: kylillä väki edelleen kulkee idiotismista signaloivat turvarievut naamalla vaikka mitään tautia ei ole olemassa. Tämä maailma ei juuri ansaitse huomiota.

Tuomari huolehtii turvaväleistä. Lorona ei leviä sylipainissa silloin kun se tapahtuu kentällä. Katsomossa se tarttuu välittömästi – vaikka mikään ei tätä kuvitelmaa millään tasolla tuekaan.

Joten tässä on tuijoteltu olumppialaiset ja futiksen eeämmät – joiden jälkeen piti ruveta metsästämään löytyisikö esim. formulat jostain ilman että ceemorelle tarvitse maksaa tolkuttomia summia tyhjästä. 

Löytyihän niitä palveluja, ja siinä sivussa sitten juurikin jalkapallon kaikki käsipalloversiot (myös aussifutis, joka on ihan oma versionsa) sekä Indy – ja Nascar joka on aivojenturruttamisen pohjanoteeraus (jaetulla sijalla amerikkalaisen pesäpallon kanssa): autot kiertävät ovaalirataa tuntikaupalla.

Amerikkalaisilla on hinku tehdä urheilulajeista sellaisia, joissa ei tapahdu kerrassaan mitään. Sikäläinen futis on käytännössä seisoskelua: hetki rynnitään, ja sitten näytetään mainoksia. Joukkueessa on yksi heittotaitoinen, ja pari sellaista jotka osaavat ottaa pallon kiinni, ja juosta se kainalossaan kunnes joku kaataa. Loput ovat niitä kaatajia.

Urheilussahan ei ole juuri mitään katsottavaa; sen takia sitä on niin paljon tarjolla. Urheilua katsova käytännössä istuu transsissa – mikä on luonnollisestikin urheilun vastakohta. Urheilua katsovat ihmiset, joita reaalimaailma ei kiinnosta – ja onneksi olkoon: minäkin olen liittynyt tähän karjalaumaan. 

Ehkä joskus loppuelämäni aikana ihan teen jotain todellista, mutta just nyt ei kyllä liikuta. Kaikki on pelkkää pelleilyä – Afganistanit ja ylipäätään kaikki mistä julkisuudessa pidetään meteliä.

Sattumia allopatiauutisoinnissa

Me elämme käsikirjoitetussa "todellisuudessa", jossa mikään ei ole totta. Kaikki on esitystä. Harva on varmaan pannut merkille, miten ameriikoista impattiin hölinä siitä, miten "rököttömättömät pitävät rökötettyjä panttivankeina", koska rökötykset eivät estä sairastumista eikä mitään muutakaan.

Gematriaa heille, joita kiinnostaa kumota sattumateoreetikoiden hölinöitä.

...tai miten paavi ei luota jumalaansa: ihmisen pitää korjata luojansa virhe, joka ilmaantui tyhjästä miljoonien vuosien jälkeen (vaikka mikään tätäkään oletusta ei tue).

Eutanasia on "rakkauden teko".

Ja ihmisille on aivan turha osoittaa narratiivin loputtomia lommoja; ketään ei kiinnosta niin kauan kuin veri vielä paakkuuntumattomana kulkee. Ja sittenkin kun ei enää kulje, syytetään edelleen niitä jotka eivät ole osallistuneet tähän ilmi-idiotismiin miltään osin – koska juuri näin tyhmiksi ihmiset on tehty.

Kun ei kykene ajattelemaan, ei kykene ajattelemaan. Säälittävää.

---

Ai niin: plandemia julistettiin 666 päivää sen jälkeen, kun järjestettiin plandemiaharjoitus Clade X. Näitä "sattumia" löytyy pilvin pimein, jos jaksaa yhtään aivojumppaa harrastaa ja sudokut alkavat kyllästyttää.