keskiviikkona, joulukuuta 07, 2016

Hups.

Hienoa, ilmeisesti huligaanibolshevistit eivät onnistuneet polttamaan kaupunkia maan tasalle. Vähän vain pieksivät siellä vääriä mielipiteitä omaavia – ja poliisin avustuksella vieläpä! 

Tahattomasti, toki. 

Joillain konstaapeleilla ei vain ollut tullut mieleen, että jos tarkoitus on pitää kahta eri jengiä loitolla toisistaan, se ei välttämättä onnistu laittamalla heidät samaan autoon. 

Hups. 

Mitäpä siinä äärioikeammassa oleva rauhaarakastava vasemmistoanarkisti muutakaan voi tehdä kuin pistää turpaan sitä joka on äärivääremmässä?

tiistaina, joulukuuta 06, 2016

Melkein sata

Saas nähdä miten äärivasemmisto jälleen riehaantuu – paljonko ikkunoita rikotaan ja montako hevosta piestään. Otetaanko mallia peräti länsinaapurista ja pistetään autoja tuleen kehitysmaatyyliin? Parina aikaisempana vuonnahan ovat nämä trotskifanit ainakin tehokkaasti osoittaneet, että kiihkosuvaitsevalle lynkkausjoukolle ei merkitse ajamansa asiat yhtikäs mitään.

Virallinen mahtimedia toki on jo etukäteen lietsonut vihaa sitä kansanryhmää, joka haluaisi kulkea läpi kaupungin siitä ilosta että asuvat maassa jossa viime vuosiin saakka kulkueet ovat rauhassa saaneet kulkea, vastaan – ja tulee toki jatkamaan tätä vastenmielistä mielipidediktatuuria koko päivän, sen sijaan että vaikkapa paneutuisi politiikan aiheuttamaan kurjuuteen tai muihin oikeisiin asioihin.

Sopii toivoa, että tämä järjetön todellisuuspakolaisuus ehtii pysäyttää itsensä ennen kuin kriittinen massa saa tarpeekseen. Olisi kiva saada se tasalukukin vielä täyteen ja palauttaa perusturvallisuus kaduille ihan vain ottamalla järki käyttöön kaiken emotionaalisen kiukkuamisen ja ideologisen sokkoräiskinnän sijaan.

torstaina, joulukuuta 01, 2016

Avoimuudesta puhuminen ≠ avoimuus

Päämielipidekirjoituksessa on tänään otettu kantaa pääministerin mahdollisen korruption mahdolliseen peittelyyn – mikä on sinällään hyvä asia: kaikkihan me olemme avoimuuden ja vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden kannalla, toki. Ja reiluuden, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

Mutta kuten tekstin jatkuessa huomataan, kyseessä on kilvenkiillotus. Hiukan muistetaan tölväistä kilpailevaa pää-äänenpitäjää (ihan syystä; ei siinä mitään – mutta kilvenkiillotusta se silti on), ja varsinkin muistetaan mainita pahamaineinen "valemedia". 

Päämielipidekirjoittajahan itse edustaa tosimediaa, sitä joka on aitoa tiedonvälitystä – joka on vapaa havaintovääristymistä ja arvotuksista ja mitä näitä todellisuudesta irrallaan olevia illusorisia totuusväittämiä nyt onkaan... 

Mutta silloin kun lehdistö puhuu vapaasta sanasta ja samaan aikaan pyrkii vaientamaan "valemedioita" – jotka ovat syntyneet ihan vain siksi että väki on tympiintynyt yksisilmäiseen journalismiin kaikin mahdollisin keinoin... No, puhtaat jauhot ja niin pois päin.
Hesarin kommenttipalsta on siitä kiva, että siellä tartutaan juurikin lehden asenteelliseen uutisointiin ja kolumnointiin – siihen mitä jätetään kertomatta ja mitä tarpeettomasti nostetaan otsikoihin. Ja kun kommentoimaan pääsevät vain lehden maksavat tilaajat, pahin anonyymi loanheitto jää pois – ei kokonaan, mutta kuitenkin.
Ja valtaosa kommentoijista tuntuu olevan aidosti nk. "tolkun ihmisiä" (tämä käsitehän kaapattiin vastikään laumakäyttäytyvän äärioikeammiston – siis ihmisten jotka ovat äärimmäisen paljon oikeammassa kuin ne, jotka ovat eri mieltä – käyttöön, kuten niin moni muukin ilmaus, mutta käytetään sitä nyt alkuperäisessä kontekstissa:) – siis heitä jotka katsovat ilmiöitä ilman ideologista painolastia:  
ilmiöinä, joissa on muitakin puolia kuin joko ehdoton hyvä tai definitiivinen paha
jotka näkevät, miten toisinaan pyrkimys hyvään aiheuttaa pahaa, jos päämäärien annetaan pyhittää keinot ja suunnanvalinnan jälkeen pistetään silmät kiinni ynnä kaasu pohjaan.

Toimittajien valikoiva sokeus saa lähestulkoon aina huomiota kommentoijilta; sopii toivoa että skribentit myös kiinnittävät kommentteihin huomiota – avoimin mielin... vaikka kohtuullisen kovapäiseltä sakilta vaikuttavatkin: suht lyhyen ajan sisään on nähty syvällä möyriviä kirjoituksia mm. siitä, miten 
  • maassamme kirjoittajan mielestä on labiili tendenssi ihan kohta tapahtuvaan kansanmurhaan (toisin kuin niissä maissa, jotka todellakin haluavat pyyhkiä Israelin kartalta ja alistaa ihan kaikki [siis ihan, ihan kaikki, siis niinq joka ainoan ihmisen koko tällä maapallolla – keinolla millä hyvänsä, koska mielikuvitusolento niin haluaa] oman taikauskonsa tahdottomiksi seuraajiksi)
  • tai miten vain suomalaiset kaikista kansoista ainoana koko maailmassa vihaa lapsia (toisin kuin lastensa sukuelimiä silpovat tai lapsensa tehdastyöhön pakottavat tai lapsensa muuten vain myyvät populat, jotka siis rrrakastavat lapsiaan)
...Näitä olisi niin paljon enemmänkin, mutta niiden listaaminen alkaa masentaa... Tie helvettiin ja hyvät aikomukset, tiedättehän. Rasittavaa seurata miten moni tuntuu toimivan vain kaikupohjana mille tahansa mitä on toistettu riittävän monta kertaa ympärillä.

Toki sosiaalinen paine toimii juuri näin: jokaisella on pohjaton tarve kuulua joukkoon, ja silloin pitää olla samaan mieltä – tai pitää eniten meteliä. Joko seuraat tai vedät joukkoa. Tai putoat kyydistä.

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2016

Matkaan, Rosinante!

Jotkut tässä maassa tuntevat varmaan olevansa varsinaisia Don Quijoteja; hiukan höpsähtäneitä, kuvitteellista vihollista vastaan hyökkääviä...

Pää-äänenpitäjän toimittaja otti asiakseen tänään leimata kaikki tuulivoimalamelusta kärsivät luulosairaiksi. "Tutkimuksissa on todettu" että mitään ei ole olemassa. 

Kaikissa tutkimuksissa? Vai vain niissä jotka toimittaja on linkittänyt? Ja osoittavatko ne nimenomaan sitä, mitä toimittaja väittää niiden osoittavan?

Ensinnäkin: sattuuko toimittaja asumaan tuulivoimalapuiston vieressä? Onko hänellä ensikäden kokemus infraäänen vaikutuksista?

Kysymyshän ei ole äänestä sikäli, että sitä ei auditiivisesti kuuloluiden kautta ääneksi enimmäkseen tunnista – se vain resonoi koko kropassa, ja talon rakenteissa. Joka ainoa elimistön solu on epänormaalissa tärinässä, koko ajan.

Hän vertaa tilannetta kaupungin meluun, mikä on sikäli osuvaa, että kaupungin melu ei varsinaisesti paranna kenenkään oloa. Sen kanssa voi tulla toimeen – paitsi että kaikki eivät voi. Jotkut valitsevat muuton maalle ihan sen takia että jatkuva jyminä vetää hermot kireälle.

Mutta kysymys on myös eri asiasta. Kaupungin meteli vaihtelee; yhdelläkään hetkellä kuulokokemus ei ole sama. Tuulimyllyjen meteli taas on verrattavissa tilanteeseen, jossa autot sahaavat samaa kadunpätkää loputtomasti – tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen; yöllä, päivällä, koko loppuelämän

Jatkuvasti sama jyminä. Ihan jatkuvasti sama jyminä. Ihan sama jyminä ihan jatkuvasti, koko ajan, loputtomasti. Ikuisesti sama jyminä.

Ja kun se jyminä on kuulokynnyksen alapuolella, seurauksena on hyvin, hyvin epämääräinen olotila. Jokaisella on kokemusta lyhytaikaisesta altistumisesta tällaiseen, mutta ainoastaan tuulimyllyjen vieressä asuvat tietävät, miltä tuntuu asua tuulimyllyjen vieressä – ja samaan aikaan tiedostaa että asuntovelkaista taloa ei kukaan suostu ostamaan juurikin niiden myllyjen takia, etkä itse pysty siinä asumaan, ja itse asiassa et haluaisi muuttaa kun tämä nyt vain on koti, mutta kun et kerta kaikkiaan pysty olemaan.

Ja sitten joku toimittaja tulee ja kertoo että kaikki on ihan ookoo, sä vaan kuvittelet. "Kato mä tiedän: sulla on vaan päässä vikaa."

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2016

Toimittaja katsoo mielenosoittajan sormea

Ongelmallista on se, jos toimittajat eivät osaa enää kirjoittaa. Se tarkoittaa, etteivät he osaa myöskään lukea. 

Jos ei osata lukea eikä kirjoittaa, on ymmärrys maailmasta huomattavan vajaa.

Voisi kuvitella – ja kuvitellaankin (väärin) – että journalismissa on kysymys objektiivisesta todellisuuden kuvaamisesta. Ei ole. 

Jokainen toimittaja heijastaa tekstissään omaa maailmankuvaansa – joka väistämättä on vinoutunut, kuten ihan jokainen maailmankuva on –, sekä päätoimittajan maailmankuvaa. Ja kenen maailmankuvaa päätoimittaja heijastaa? 
Kuka maksaa kenenkin palkat? Päätoimittajaksi ei päädytä olemalla eri mieltä kuin mediatalon omistajat. Siis: kenen totuutta toimittaja kirjoittaa?
Mutta takaisin kirjoitustaitoon: jos toimittajan mielestä äskettäin pidettiin mielenosoitus "uimahallia ja kauppakeskusta vastaan" – ja kenellekään ennen julkaisua ei tullut mieleen mainita, että ilmaisuja voisi hieman hioa... On aika huolestuttavaa jos suurimman päivälehden kollektiivinen ymmärrys on tällä tasolla.

Toimittajien tehtävän voisi kuvitella ihan instinktiivisesti olevan ajattelu: asioiden ymmärrettävään muotoon pukeminen, taustojen selvittäminen – kyseenalaistaminen itse asiassa, koskapa ilman kyseenalaistamista ei yksinkertaisesti voi ymmärtää yhtikäs mitään.

Vaan aivan päivittäin lehdistä saa lukea raakileen asteelle jääneitä ajatuksen tynkiä, jotka ovat perustavalla tavalla pielessä joka suuntaan – mikä aiheuttaa väkisin sitä, että lukijoiden maailmakuva vinoutuu vähitellen, huomaamatta, aivan käsittämättömiin mittoihin. 

Lukijoilla ei noin keskimäärin ole kerta kaikkiaan aikaa katsella maailmaa kovin monesta kulmasta, ja siksi olisi (ainakin ideaaliselta kannalta) hienoa, jos toimittajat malttaisivat hiukan sulatella tekstejään ja miettiä josko tekstissä olisi vielä korjattavaa.
Harmi että heillä ei ole siihen aikaa, koska "yhteistoiminta"neuvottelut painavat päälle jos tekstiä ei synny; teksti on taantunut tilantäytteeksi. 
Vai onko se koskaan ollut muuta kuin tilantäytettä? Myytäviä palstoja? Aivojen fyllinkiä? Valkoista kohinaa? Leipää ja sirkushuveja?

perjantaina, marraskuuta 25, 2016

Narratiivit solmussa

Jokaisella, joka avaa suunsa sanoakseen jotain, on agenda. Aina. Sinulla on agenda. Minulla on agenda. Oli kyse miten mitättömästä asiasta hyvänsä, se perustuu tietynlaiseen maailmankatsomukseen.

Mutta onko sinun agendasi todella sinun? Vai onko se jonkun muun? Oletko tullut tarkistaneeksi ovatko ajamasi asiat faktisesti kohdillaan? Vai tykkäätkö vain olla "oikeassa" – niin kuin kaikki muutkin tykkäävät?

Kaikkien asioiden tarkistaminen on toki mahdotonta (kenenkään aika ei yksinkertaisesti riitä), joten on ihan ymmärrettävää että toisinaan tulee vain mentyä virran mukana – varsinkin jos se virta on riittävän vuolas. Samanmielisten syvistä riveistä kumpuaa taikasanoja, jotka ovat "tosia" siksi, että niitä toistetaan ihan jatkuvasti ties missä yhteyksissä.

Esimerkiksi eilen tuli vastaan otsikko, jossa "(ilmeisesti maailman ihan kaikki) tiedemiehet olivat kauhistuneita" siitä, että pohjoinen napajäätikkö oli pienimmillään koskaan ihmiskunnan (tai mahdollisesti koko galaktisessa) historiassa, mikä aiheuttaa heti huomenna neljän ratsumiehen saapumisen horisonttiin, ja maailman peittymisen vereen ja heinäsirkkoihin ja kulkutauteihin ja helvetin tuleen.

Ihmisen masinoima ilmastonlämpeneminenmuutos on fiktiota. Se on tietokonelaskelma, joka painotuksia muuttamalla saadaan näyttämään ihan mitä tahansa. Se on yhtä pätevä metodi kuin sään ennustaminen lintujen sisälmyksistä.

Hiilidioksidin lisääntyminen ei nosta maapallon lämpötilaa; lämpötilan nouseminen lisää hiilidioksidin määrää. Korrelaatiosta on tehty kausaatio, ja nimenomaan nurinperäinen sellainen. Jälleen kerran: jos viitsittäisiin katsoa tilastoja, nähtäisiin hyvin selkeästi mikä vaikuttaa ja mihin.

Mutta sen sijaan että katsottaisiin faktoja, sävelletään "faktoja". Ja sen seurauksena mullistetaan tuhoisalla tavalla milloin mikäkin infrastruktuurin alue niin, että mahdollisimman moni joutuu lain pakottamana tekemään bisnestä hyvävelimafian kanssa.
  • "Joo, sun tarvii vaihtaa sun ihan toimiva kaivo tällaseen tsydeemiin, joka välttämättä ei toimi, mutta." 
  • "Joo, jatkossa sun tarvii vaihtaa lamput tällasiin kalliimpiin malleihin, jotka on itse asiassa ongelmajätettä ja siis myrkkyä, ja jotka ei valaise, mutta." 
  • "Joo, jatkossa kaikkien tankkiin laitetaan jonkun verran rypsiöljyä, koska ollaan keksitty semmonen ku rypsiöljy – mikä noin ratkasuna ei vastaa kertakaikkiaan mihinkään tarpeeseen, mutta." 
  • "Joo, teidän takapihalle rakennetaan tällasiä myllyjä, jotka aiheuttaa sen että moni ei enää pysty olemaan kotonaan, mutta niitten on tosi vaikea myöskin todistaa että se johtuu noista myllyistä, joten."
Ja ihan kaikki on sun syytäs. Pohjoinen napajäätikkö sulaa sun takias (ja se, että eteläinen napajäätikkö on samaan aikaan ennätyslaaja, ei liity mihinkään). Sun takias Gaia kärsii – koska planeetathan on ihan kuin ihmisiä: niillä on tunteet, jotka on just samanlaisia kuin niillä, jotka tietää miltä maapallosta tuntuu.

sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2016

Mind the gap

Brexit on vain signaali toimimattomasta järjestelmästä. Sen voivottelu on yhtä hyödyllistä kuin hellalla syttyneen tulipalon sammuttaminen liesituulettimella. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen mitä on tehtävissä, valitellaan spekulatiivista vääjäämättömyyttä. Profetoidaan.

Briteissä kyllästyttiin vallan valumiseen yhä kauemmas, ja kun kansanäänestykseen tarjottiin tilaisuus, kansa teki sen ainoan valinnan joka oli olemassa: pois kafkamaisesta byroslaviasta, takaisin nostalgisoituun menneisyyteen. Ratkaisu ei välttämättä ole hyvä, mutta ainakin se pakottaa muuttamaan klonksuvia rakenteita. Edes vähän.

Juupas-eipäs-kansanäänestys yhdestä suuresta asiasta on käytännössä lantinheitto. Mediamekkalan sillä kyllä saa aikaiseksi, ja ehkä kansalaisella on hetken aikaa sellainen olo, että johonkin on tullut vaikutetuksi. 
Kun kansan valittavaksi tarjotaan joko EU:ssa oleminen tai sen ulkopuolelle jääminen, liikutaan ihan puhtaasti ideatasolla. Äänestäjä ei yhtään tiedä mihin ollaan sitoutumassa, mutta äänestää sen mukaan mikä nyt sattuu paremmalta kuulostamaan.
Liikkuminen Euroopassa ilman, että joka raja-asemalla tarvitsee kaivella passeja tai että joka maassa tarvitsisi olla eri valuuttaa vaihdettuna, tai että Euroopan sisältä tavaraa tilatessa ei tarvitse murehtia tullimaksuista; sehän kuulostaa hyvältä. Mutta samassa paketissa on myös se, että oman maan asioihin pyritään puuttumaan maan ulkopuolelta – ja päättäjillä ei ole mitään käsitystä paikallisista ruohonjuuritason realiteeteista, joten direktiiveissä näperrellään enimmän aikaa merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka riistäytyvät hallinnasta jalkautuessaan.

Edes kansallisilla päättäjillä ei ole enää kosketusta reaalimaailmaan – ja tämä on ongelma kaikessa edustuksellisessa legisloinnissa: lakeja säätävät ihmiset, jotka ovat kasvaneet puolueorganisaationsa simuloidussa todellisuudessa, jossa tavallisen ihmisen elämä on ladottu omituisesti painotettuihin tilastoihin. Syntyy kaiken keskustelun sivupoluille syrjäyttäviä iskusanoja jotka eivät tarkoita mitään: kiky-sopimus, sotealueet, vihapuhe, hiilijalanjälki, kestävyysvaje.

Jo pelkästään valtiomuoto on toimimaton rakennelma, jossa täysin vihjeettömät ummikot koittavat sorvata monimutkaisia järjestelmiä sen mukaan, mitä äänekkäimmät etujärjestöt korviin kuiskivat. Valtioliitto kumuloi tuon toimimattomuuden, ja puskee arkeen omituisia hankauskohtia joita ei aiemmin ollut olemassa. Päätöksenteko laahaa vuosia jäljessä, ja kieltäytyy näkemästä aiheuttamiansa tahattomia ongelmakohtia.

Vaan aiheuttaako brexit sen, että hallinnon rakenteita ruvettaisiin tarkistamaan? Tuskin, sillä ongelman ytimessä ei yksinkertaisesti nähdä ongelmaa.