Avoimuudesta puhuminen ≠ avoimuus

Päämielipidekirjoituksessa on tänään otettu kantaa pääministerin mahdollisen korruption mahdolliseen peittelyyn – mikä on sinällään hyvä asia: kaikkihan me olemme avoimuuden ja vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden kannalla, toki. Ja reiluuden, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

Mutta kuten tekstin jatkuessa huomataan, kyseessä on kilvenkiillotus. Hiukan muistetaan tölväistä kilpailevaa pää-äänenpitäjää (ihan syystä; ei siinä mitään – mutta kilvenkiillotusta se silti on), ja varsinkin muistetaan mainita pahamaineinen "valemedia". 

Päämielipidekirjoittajahan itse edustaa tosimediaa, sitä joka on aitoa tiedonvälitystä – joka on vapaa havaintovääristymistä ja arvotuksista ja mitä näitä todellisuudesta irrallaan olevia illusorisia totuusväittämiä nyt onkaan... 

Mutta silloin kun lehdistö puhuu vapaasta sanasta ja samaan aikaan pyrkii vaientamaan "valemedioita" – jotka ovat syntyneet ihan vain siksi että väki on tympiintynyt yksisilmäiseen journalismiin – kaikin mahdollisin keinoin... No, puhtaat jauhot ja niin pois päin.

Hesarin kommenttipalsta on siitä kiva, että siellä tartutaan juurikin lehden asenteelliseen uutisointiin ja kolumnointiin – siihen mitä jätetään kertomatta ja mitä tarpeettomasti nostetaan otsikoihin. Ja kun kommentoimaan pääsevät vain lehden maksavat tilaajat, pahin anonyymi loanheitto jää pois – ei kokonaan, mutta kuitenkin.

Ja valtaosa kommentoijista tuntuu olevan aidosti nk. "tolkun ihmisiä" (tämä käsitehän kaapattiin vastikään laumakäyttäytyvän äärioikeammiston – siis ihmisten jotka ovat äärimmäisen paljon oikeammassa kuin ne, jotka ovat eri mieltä – käyttöön, kuten niin moni muukin ilmaus, mutta käytetään sitä nyt alkuperäisessä kontekstissa:) – siis heitä jotka katsovat ilmiöitä ilman ideologista painolastia:  

ilmiöinä, joissa on muitakin puolia kuin joko ehdoton hyvä tai definitiivinen paha, 

jotka näkevät, miten toisinaan pyrkimys hyvään aiheuttaa pahaa, jos päämäärien annetaan pyhittää keinot ja suunnanvalinnan jälkeen pistetään silmät kiinni ynnä kaasu pohjaan.

Toimittajien valikoiva sokeus saa lähestulkoon aina huomiota kommentoijilta; sopii toivoa että skribentit myös kiinnittävät kommentteihin huomiota – avoimin mielin... vaikka kohtuullisen kovapäiseltä sakilta vaikuttavatkin: suht lyhyen ajan sisään on nähty syvällä möyriviä kirjoituksia mm. siitä, miten 

• maassamme kirjoittajan mielestä on labiili tendenssi ihan kohta tapahtuvaan kansanmurhaan (toisin kuin niissä maissa, jotka todellakin haluavat pyyhkiä Israelin kartalta ja alistaa ihan kaikki [siis ihan, ihan kaikki, siis niinq joka ainoan ihmisen koko tällä maapallolla – keinolla millä hyvänsä, koska mielikuvitusolento niin haluaa] oman taikauskonsa tahdottomiksi seuraajiksi)
• tai miten vain suomalaiset kaikista kansoista ainoana koko maailmassa vihaa lapsia (toisin kuin lastensa sukuelimiä silpovat tai lapsensa tehdastyöhön pakottavat tai lapsensa muuten vain myyvät populat, jotka siis rrrakastavat lapsiaan)

...Näitä olisi niin paljon enemmänkin, mutta niiden listaaminen alkaa masentaa... Tie helvettiin ja hyvät aikomukset, tiedättehän. Rasittavaa seurata miten moni tuntuu toimivan vain kaikupohjana mille tahansa mitä on toistettu riittävän monta kertaa ympärillä.

Toki sosiaalinen paine toimii juuri näin: jokaisella on pohjaton tarve kuulua joukkoon, ja silloin pitää olla samaan mieltä – tai pitää eniten meteliä. Joko seuraat tai vedät joukkoa. Tai putoat kyydistä.