sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Dios, mio! Korjataan ihminen

Iltalehdessä näytti olevan lööppinä jotain, joka liittyi "homouden eheyttämiseen" tms. En löydä kyseistä juttua lehden nettisivuilta, joten vaikea sanoa mistä varsinaisesti oli kyse – mutta haiskahti ihan vähän nk. narratiivilta.

Jotain siinä oli "tuntien manaussessioista" ja muusta höpöhuuhaasta. Mistään syväluotaavasta – saati tasapainoisesta – tutkimuksesta tuskin on kyse.

Ihan alkuun todettakoon, että homodemonien manaaminen on järjetöntä hömppää. Ainakin meikäläisen universumissa, joka ei perustu villeihin tarinoihin rautakaudelta – eikä pimeältä keskiajaltakaan.
Koko eheyttämisajatus on pielessä sikäli, että siinä sorrutaan samaan virheeseen, johon koko yhteiskunta on suistumassa – eli seksuaalisuuden ylikorostamiseen.
Olen ymmärtänyt, että monilla tulee jossain kohtaa lapsuutta vaihe, jossa halutaan olla vastakkaista sukupuolta. Tiettävästi tämä vaihe menee suurimmalta osalta ohi.

Monella ilmeisesti tulee murrosiässä myös vaihe, jossa seksuaalinen kiinnostus suuntautuu omaan sukupuoleen. Käsittääkseni tämäkin vaihe menee valtaosalta ohi parin kokeilun jälkeen – tai sitten ihan vaan ittellään.

Se, että näihin vaiheisiin lähdetään sorkkaraudat ojossa kääntämään kakaroita oikeaan suuntaan, on ylireagointia. Se on henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumista, johon ei ole oikeutta kellään muilla kuin lapsen vanhemmilla – ja heilläkin siis ihan vaan keskustelu- ynnä kuuntelupohjalta.
Jokainen on joskus ollut lapsi, ja jos yhtään jaksaa muistella, tietää että ennen puberteettia ihmisellä ei ole mitään käsitystä seksuaalisuudesta; koko konseptia ei ole olemassa – joten sitä ei ole syytä lapsille myöskään väkisin tunkea. Pieni ihminen ei kerta kaikkiaan kykene hahmottamaan mistä puhutaan.
Murrosikäinen sitten – kuten jokaisen luulisi hyvin muistavan, koska minuus muodostuu hyvin pitkälti noiden rankkojen vuosien aikana – on kävelevä kaaos, jolle varsinkaan ei pidä mennä osoittelemaan kuka hän kenenkin mielestä seksuaalisesti on. Teini tappelee hormoniensa kanssa, ja sen tosiasian, että kroppa muuttuu käsittämättömällä tavalla. Sen todellisuuden kanssa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että joku instanssi järjestää ties mitä "valistus"kampanjoita.

Teini käytännössä ajattelee seksiä ihan koko ajan, koska luonnon mielestä pariutumisen aika on heti kun hormoonit lähtevät hyrräämään. Sille ei ole tehtävissä muuta kuin odotella noin kymmenen vuotta.
Se, että aikuiset... Tai siis täysi-ikäiset, mikä ei ole sama asia... Se, että täysi-ikäiset ihmiset omistavat koko elämänsä seksuaali-identiteettien kanssa meuhkaamiseen, kertoo siitä, että kasvaminen on pahasti jäänyt kesken. Nämä ihmiset ovat edelleen murrosiässä, huolimatta siitä minä vuonna ovat syntyneet.
Yhteiskunnan hyperseksualisoitumista edistää parikin asiaa: ensinnäkin se, että elämä on nykyään perin helppoa. Ei tarvitse miettiä riittääkö safka talven yli ja löytyykö katto pään päälle. Toisekseen kaikki, mitä kroppaan päätyy, on sivelty xeno-estrogeeneillä: bisfenolilla ja parabeeneilla ja ties millä kemikaaleilla, joiden vaikutuksia ei turhaan ole tutkittu ihan perille asti, koska bisnes. Joten testosteronitasot laskevat kuin lehmän häntä.

Kroppaamme pommittava kemikaalikuorma, ja väärissä painopisteissä linkuttava ravitsemus ylipäätään, on niin kenollaan että on ihme ettemme kaikki ole pyörätuolipotilaita. Maaperässä on murto-osa ravinteita verrattuna sadan vuoden takaiseen tilaan – joten kaikki mineraalit pitää hankkia purkista. Toki nuo lisäravinteetkin ovat synteettisiä fragmentteja, joiden tehosta voidaan olla montaa mieltä.

Mutta siis varsinaiseen ongelmaan: Iltalehden jutun alkuasetelma kielii agendasta, jossa normiseksuaalisuus nähdään jotenkin huonona asiana, vaikka koko olemassaolomme perustuu nimenomaan siihen. Itse taas en karnaalisella tasolla kykene ymmärtämään homoseksuaalisuutta – muuten kuin biologisena häiriönä. Minulla ei ole mitään ongelmaa tulla kyseisen orientaation omaavien kanssa toimeen – koska seksuaalisuuntaus ei ole = koko persoona. Se on vain yksi pieni osa. Ei minua kiinnosta heteroidenkaan makuuhuonekäyttäytyminen jos en satu olemaan itse osallisena.
Suunta on joka tapauksessa tukevasti liukuvalla pinnalla. Jossain päin maailmaa viranomaiset ovat ottaneet asiakseen aloittaa sukupuolenvaihdosta pohjustavia hormoni"hoitoja" lapsille vanhempien mielipiteestä piittaamatta – ja moinenhan on täysin vastuutonta, rikollista toimintaa.
Elämän suurin haaste on oppia tulemaan itsensä ja kropan rajoitusten kanssa toimeen. Pakkomielteinen seksuaalisuuteen hirttäytyminen on tuhoisa tie, jonka pientareet on kivetty hyvillä aikomuksilla – ja itsensä tappaneilla "autetuilla".

Totta on se, että keskenkasvuiset ovat täysin hukassa omakuvansa kanssa (varsinkin kun viihdeteollisuus syytää silmät korvat täyteen panemista ja perversioita) – mutta jokainen käy tuon läpi, jotkut kivuttomammin kuin toiset. Oikotietä ei ole, ja hysteeristen interventiot ovat kiertoteitä – jotka viivyttävät omakuvan muodostumista vuosilla, ehkä koko loppuiän.

Lehdistö ynnä muu mediaväki tuntuu koostuvan keskenkasvuisista kakaroista, jotka tuuttaavaa naiivia maailmankuvaansa koko muun maailman märehdittäväksi. Minä, minä, minä. Minun mielipiteet. Minun totuudet. Minun faktat. 

Kasvakaa nyt hyvät ihmiset aikuisiksi ennen kuin ryhdytte pakkosyöttämään ideologisia hallusinaatioitanne jokaiselle vastaantulijalle.

Ei kommentteja: