2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Yhtenäisen mielipiteen metsästäjät

Joutessani Päijät-Hämeen pää-äänenpitäjää selaillessa on ilmeiseksi käynyt, että vuokrailmoituksen tekeminen on tarkkaa hommaa. Joku oli erehtynyt kertomaan ilmoituksessa, että ei halua ulkomaalaisia eikä sosiaaliavun varassa eläviä vaivoiksensa. Hänellä ei ole moiseen oikeutta, ilmeisesti, koskapa jälleen on puolestaloukkaannuttu.

Tänäisessä lehdessä olin huomaavinani, että kyseisen ilmoituksen kirjoittaja on poliisi – eli ihminen, jolla todennäköisesti on kohtuullisen tarkka kuva sosioekonomisista markkereista. Tämä toki nähtiin jälleen huonona asiana; poliisi varsinkaan ei saa olla mitään mieltä mistään – ei ainakaan asioista, joista hänellä on runsaasti omakohtaista kokemusta.

Myönnettäköön, etten kovin tarkkaan jaksanut näitä juttuja lukea – koska katseeni lasittui todnäk ensimmäisen virkkeen puolivälissä – joten muistelemani yksityiskohdat lienevät vain viitteellisesti jotakuinkin siellä päin.

Kuin myös pikkujutussa, jossa kerrottiin, miten 29-vuotias Suomen kansalainen on juuri pidätetty Lontoossa terrori-iskun suunnittelusta. 29-vuotias Suomen kansalainen. Sanojen valinta viittaa tiettyyn narratiiviin hyvin vahvasti. Jokainen tietää, mihin narratiiviin viittaan.

Saas nähdä milloin havahdutaan siihen, että sanomalehdet ja muu virallinen uutelointi on tyystin kadonnut tarpeettoman & harhaanjohtavan satuilunsa takia julkisen keskustelun piiristä. Kun toisinaan vain hauskana knoppina pälkähtää hämärästi mieleen, että "hei muistatteko kun joskus oli tapana alottaa aamunsa lukemalla läjä värittyneitä mielipiteitä 'faktoina' – ja kenties päättää iltansa siihen kun niitä samoja valheita puskettiin ihan pokkana 'pääuutislähetyksessä'". 

Oi niitä aikoja.

Ei kommentteja: