maanantai 27. helmikuuta 2017

Apokalypsy nyttenniin

Jokaisena aikakautena on ollut omat tuomiopäivänennustajansa – ja omista kirjoituksistani päätellen olen itse päätynyt joukon jatkoksi: rahatalous kaatuu, jääkausi tulee, Fukushima saastuttaa Tyynenmeren... 

Tämä profetointitaipumus liittyy siihen, että jokainen sukupolvi löytää itsensä tilanteesta, jossa kehitys tuntuu ennennäkemättömältä – eikä enemmistö tunnu kiinnittävän mitään huomiota siihen, että kehitys näyttäisi suuntautuvan suoraan päin Brinkkalaa.

Mutta tuomiopäivässä ei ole kyse maailmanlopusta [vaan verhojen avaamisesta – böö: katso: maailma! Hui]. Vaikka esmes tämänhetkinen tilanne näyttää jokseenkin pahalta, on mukana aina ripaus toivoa. Ihmiskunnan tietoisuus on potentiaalisesti loikkaamassa korkeammalle tasolle; tätä vain on kaikin voimin jarruttamassa syvemmät aivokuoren alueet, jotka vihaavat muutosta ja haluavat että kaikki pysyy samana kuin aina – ja jättävät huomiotta muutokset jotka tapahtuvat riittävän hitaasti (tai spektaakkelinomaisesti).

Paluuta eiliseen ei ole – ja siitä huolimatta historia toistaa itseään. Ajan syklisyyttä on koitettu osoittaa ties kuinka monta kertaa, ja esimerkiksi tuo kuvio, jota jääkauden ennustamiseen raapustelin, on näemmä samansuuntaisessa teoriamuodossa ollut olemassa jo ennen kuin itse sen kekkasin (mikä on hirmu ylläri); en vain ole aiemmin onnistunut juuri noihin teorioihin törmäämään.

Milutin Milankovic kehitteli oman kuvionsa jo reippaasti viime vuosisadan puolella – ja vaikka siitä alkuun ei diggailtu, on se myöhemmiten saanut nyökyttelyä osakseen.

Kuten olen pariin otteeseen jo todennut, hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä on seurausta siitä, että lämpötila nousee – joka se taas ennakoi lämpötilan roimaa pudotusta. Ihmisen kontribuutio tuohon on melkoisen mitätön, mutta ehkä osaltamme olemme vähän olleet vaikuttamassa siihen, miten paljon lämpötila tulee putoamaan.

Me olemme kuitenkin vain pieni osa isompaa kokonaisuutta, ja kaikkivoipaisuudessamme olemme taipuvaisia ignoroimaan senkin, että auringonpilkkukierto vaikuttaa ihmiskunnan käyttäytymiseen. Sodat tuppaavat ajoittumaan auringonpilkkumaksimien kanssa synkassa – mikä ei tarkoita sitä, että ne varsinaisesti aiheuttaisivat sotia, vaan sitä, että auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat kollektiiviseen moodiimme – ja kun satumme olemaan tarpeeksi ärtyneitä kollektiivisesti, alkaa tulla ruumiita.


Myös taloustieteen piirissä on havaittu oma syklinsä: Kondratievin mukaan se on 66 vuotta. Toisen maailmasodan lopusta on kuljettu finanssipoliittinen matka, joka on alkamassa näillä näppäimillä alusta.
Tässä hinkatumpi versio, jossa on päädytty 66 vuoden sijasta pikemminkin keskimäärin 55 vuoteen.
Jos katsotaan jäykän mekanistisesti tuota Kondratievin systeemiä, niin edellisen taloudellisen syklin alussa Edison keksi hehkulampun. Ja okkulttisemmalta kantilta katsoen: Kleopatran neula tuotiin Lontooseen, joka oli tuolloin ylivoimainen talouden keskus (taitaa olla edelleenkin aika lailla) – ja talouden ynnä politiikan piirissä näillä symboleilla on isompi merkitys kuin mitä äkkiseltään voisi kuvitella... Mutta tämä menee ihan eri todellisuuden tasolle, joten palattakoon näihin kuvioihin joskus myöhemmin.

Ei kommentteja: