maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Taidankin perustaa kirkon

Huhhei! Edellinen kirjoitukseni on sitten tulevaisuudessa laiton? YK:n päätöksellä aletaan sorvata lakeja, joilla uskontojen kritisoinnille laitetaan piste (via). Pelottaa. (Päätös on tehty jo torstaina, ja vasta nyt törmään siihen; vauhdikkaasti alkaa tämä pimenevä uuskeskiaika [vai onko kyseessä uutisankka? Toivottavasti]).

Kanonisoitu luikurinlasku siis pysyy päättäjien suosiossa, vieläpä enenevissä määrin – perusteettomia olevaisuudenmalleja voidaan syytää silmät korvat täyteen, mutta perusteettomiksi niitä ei saa sanoa, vaikka sitä ovatkin.

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Jeesus sensuroi

Joukkoliikennepomoilla tuntuu olevan sellainen käsitys (via), että mielikuvitushahmojen tyrkyttäminen on ihan tervettä ja kaikinpuolin toivottavaa toimintaa, mutta moisen älyvapaan aivopesun kyseenalaistaminen vaatii aktiivista sensurointia. Näinhän se toimii, uskonto.

Ilmankos joukkoliikennettä (ihme)parannetaan vähentämällä vuoroja ja nostamalla lipunhintoja: toiminta on erään aavikolla hallusinoidun "herran" hallussa. "Patikoimalla Jeesuskin kulki".

Kohtapuoliin varmaan hankitaan lipuntarkastajiksi pappeja, jotka voivat kerätä kolehtia siinä sivussa. "Pummilla matkustit, tiedätkös että siitä joutuu helvettiin? Siellä sinua kidutetaan loputtomasti," sanoo tarkastajapappi ja poraa katseellaan syvälle sieluun.

Naurahtaa tämä matkustajain paimentaja sitten leppoisasti ja hälventää synnyttämänsä paniikin: "Noo, kuule, tule kirkkoon sunnuntaina niin pyyhitään synnit pois viuh vauh...". Seuraavaksi hän taikoo öylätin tyhjästä – "Siinä sulle Jeesuksenlihapihviä" – ja jatkaa aplodien saattelemana seuraavia kadotettuja piinaamaan. Yhteislauluun lietsoo koko bussin: joku kiva virsi raikaa ja kaikilla on tosi mukavaa – eivät malta jäädä pois kyydistä kun on niin henkistynyt olo.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Miehen on oltava Muuri

Vaan sitä lyhäriä odotellessa... Tässä kyseisestä pätkästä bongattavissa oleva biisi: Muuri.

Kun leffassa saattaa jonkinsorttista miehisyystutkielmaa olla ehken havaittavissa, halusin välttämättä tehdä tämmöisen mahdollisimman osoittelevan tunnarin aiheesta. Ihan pikkuisen saattaa olla jotain satiirintynkää tässä. Ei paljon. Vähän.
---
haamu 111209: Muuri on tätä nykyä kakkosbiisi tuossa soittimessa, kun duunasin jälleen Aidat uusiksi...
haamu 100110: Ja Orjat lykkäsi tämän kipaleen vielä pykälän verran kauemmaksi, eli kolmanneksi...
haamu 130110: Vauhtiin päästyäni duunasin Desperaation kukat, joka taas pudottelee muita pykälän verran kauemmaksi kuuntelulistalla...

Aika spurttaa

Tjaapas. Blogoilu on tosiaan jäänyt vähän niukanlaiseksi kun teatteriduuneja on riittänyt lähestulkoon joka päivälle, ja siihen lisäksi vielä se lyhäri – joka tosin alkaisi olla ääniduuneja vaille valmis (on ollut jo jonkin aikaa...).

Niidenkin (äänien siis) toimittaminen eteenpäin on viivästynyt ihan samoista syistä kuin kaikki muukin: ei juuri mahdu ajattelemaan, eikä tee mieli tehdä ylimääräisiä mutkia päivittäisen sadan kilometrin lisäksi. Olemattomia parkkipaikkoja jahtailla, aikataulutella vielä vähän lisää että osuvat ihmiset samaan aikaan samaan paikkaan, ja vieläpä tarkoituksella.

Eli putkinäöllä on menty jo kuukausia, ja maailma lähinnä vilisee jossain äärinäköalueilla, herättämättä sen abstraktimpia pohdintoja. Käytännön junailuissa on tarpeeksi, ellei enemmänkin – kirjoita siinä sitten syväluotaavia analyyseja todellisuuden luonteesta ja arjen akupisteistä.

Aikeissahan oli vedellä leffanteko seuraavalle portaalle, eli ruveta duunaamaan pidempää tässä keväällä, vaan kuinka mahtaa käydä? Saako aivoja irrotettua esituotantoon, kässärin tarkempaan syynäämiseen ja kaikkeen mitä kuvausten aloittaminen edellyttää, kun näyttää että ilmankin hommia riittää pitkälle syksyyn – vaikka joitain projekteja on jo nakeltu tien sivuun?

Ihan pelkällä putkinäöllä kaahaaminen ei pidemmän päälle välttämättä kannata (väittävät viisaammat), ja päällekkäisten projektien moniajo syö toinen toistaan. Vaan eipä ole tylsää, valinnanvaraa riittää.

Itse asiassa valintojen kanssa saa taiteilla jatkuvalla syötöllä, ja yksi viivästyksiä aiheuttava – ehkä suurin – kompastuskomponentti on luontainen inertia. Ratkaisuja, jotka väistämättä vaikuttavat ties kuinka monen muun elämiin, koittaa tehdä mahdollisimman lempeällä kädellä. Yrittää olla sotkematta, vaan tällä päällä järkipuolten sompailujen välttäminen tuntuu olevan mahdoton tavoite.

Päätöksiä, kunpa niitä voisi vältellä menemällä piiloon tai laittamalla silmät kiinni. Elämä vain kivasti jatkuisi automaattiajolla juuri oikeaan suuntaan, tiks. Glooriaa siunaantuisi joka puolelta vaikka itse ei olisi tehnyt mitään muuta kuin nukkunut. Yhtään ei menisi solmuun mikään asia, ja kaikki tykkäisivät. Selkään taputtelisivat kaikki. Ihan olisivat äimänä että hyvä tyyppi tuo tuossa.
---
(Ja Blogilistakin onnistuisi huomaamaan että päivitetty on. Yhtään ei kiukuttelisi siellä, dissaamatta kertoisi että hyvä kirjoitus on taas tarjolla. Kaikki tulisivat sankoin joukoin kivoja kommentteja kirjoittelemaan.)

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Huumoria pianolla höyst

Ettei ilmaannu sisältöä tänne? Juu ei ole joutanna, mutta sitä lyhytelokuvaa – jota on tässä leikelty viime aikoina, muun touhun muassa – vielä jonkin aikaa panttaillessa lykätään framille jonkun toisen tuottamaa substanssia:

Lontoolaistunut australialainen Tim Minchin (enimmäkseen) soittaa pianoa vinksahtaneiden lyriikkojensa alle. On tuolla yksi kitarallakin säestetty biisi, ja sitten ihan soittimetonta kamaa myös – sekä isommalla orkalla vedeltyä jutskaa (kandee syventyä tämän pintaraapaisun lisäksi niihin muihinkin klippeihin). Pannaan samantien kolme eksemplaaria – ensin avainteos Rock'n'Roll Nerd:



Sitten beat-runo Mitsubishi Colt:



ja lopuksi ilman säestystä esitetty "Angry" (feet):