Todellisuuden torkkukytkin

 Olen perinpohjin kyllästynyt keskustelun tasoon kaikkialla. En seuraa uutisia enää lainkaan, joten lienen hiukan pihalla siitäkin, mikä on vapaus-aste Suomessa tällä hetkellä: ravintolat saa varmaankin olla vähän auki, muttei niin että ravintoloitsiointi olisi kannattavaa? 

Typermarketeissa väki edelleen kulkee hyödytön/haitallinen vaippa naamalla, vaikka olisi ollut 14 kuukautta aikaa ottaa jostain vähän selvää – opetella kriittistä ajattelua. Mutta sellainenhan on raskasta.

Israelin miehityshallinto on yltynyt täyteen natsismiin viimeistään nyt, sopivasti ramadanin aikaan, eikä suurin osa ihmisistä tietenkään hahmota mitä tapahtuu. 

Jenkeissä nostetaan bensanhintaa (ja siis rikotaan kaikkea siitä riippuvaista infraa, mikä tulee johtamaan siihen, että kaupanhyllyt tyhjenevät taas, ja kaikki tulee olemaan tolkuttoman kallista) "hakkeroinnilla". Hyperinflaatio on vähintään lähtökuopissa, mutta harvalla värähtää viisari.

Viimeistään syksyllä käynnistyy sama idioottimainen pandemiakaruselli kolmannen kerran, ja vihdoin päästään (yhtä lailla ruiskeilla ja propagandalla aiheutetun) Kansasintaudin lukumääriin. Sivistyneisyys tulee olemaan kortilla, kun ihmiset kuolevat massoittain rokotteisiin [cövid-21] ja maailmantalous kaatuu samaan aikaan.

Distraktiona on viikkokaupalla tunnuttu äänestävän rahansiirtounionista, jota ei kutsuta rahansiirtounioniksi – eikä kellään tule mieleen että siirrot tullaan tekemään huolimatta siitä mitä huomenna päätetään. Koska "demokratia" on (sekin) vain suuri kusetus.

Onhan perusoletusten uudelleen näkeminen raskasta ja riipivää, toki. Lisäksi eksperttispesialistien jargon saa tavan tallaajan kuvittelemaan asiat niin monimutkaisiksi että millään ei voi uskoa kykenevänsä ymmärtämään näitä asioita.

Ne eivät ole monimutkaisia. Ne ovat yksinkertaisia. Niistä on tarkoituksella tehty umpiluisia rakenteita. Jopa kunkin erityisalan kieli on tahallaan muutettu niin, että niistä on hankala ottaa tolkkua.

Vaan kuten moni bisnesalan gurukin sanoisi: "Jos et osaa selittää asiaa ymmärrettävästi kuusivuotiaalle, et tiedä mistä puhut." Tämä ei ole vain lentävä lause; jos narratiivi muuttuu päivästä toiseen, äänessä ovat joko valehtelijat tai ymmärtämättömät hölmöt.

Armeliasta on olettaa, että suurin osa megafonisteista on vain hyväksikäytettäviä hölmöjä, jotka suoltavat sitä mitä heille syötetään. Kaikki eivät kuitenkaan ole. Se, miten johdonmukaisesti tyyppi kykenee puhumaan – ja siis miten vähän hänen tarvitsee selitellä sanomisiaan – ...sen oletettavammin kyseinen tyyppi todella tietää mitä tekee.

Tokikin viestintäspesialistit sitten taas osaavat ohjeistaa, että omia puheitaan ei koskaan pidä selitellä; kysymyksiin ei koskaan pidä vastata, ja vanhoihin puheisiin palataan vain silloin kun sieltä löytyy jotain röyhisteltävää.

Tähän toki liittyy se kerkeyden kompastuskivi, jossa kaivetaan jostain menneisyydestä jotain, ja vaaditaan selitystä ehkä yhteen lauseeseen jonka joku on joskus tullut sanoneeksi tai kirjoittaneeksi.

Jokainen meistä on ollut väärässä ties kuinka monesta asiasta – itsekin olen, lähes kaikesta siitä mistä nykyään kirjoitan (ja edelleen tulen olemaan vähintäänkin detaljien osalta). Vielä reilu vuosi sitten kuvittelin virologian olevan ainakin jossain määrin koherentti teoria. Olen joskus kuvitellut ihmisen toimien todella lämmittävän ilmastoa. Olen kuvitellut globalismin olevan jotenkin pyyteetöntä hyvinvoinnin levittämistä. 

Me kaikki olemme väärässä lähestulkoon kaikesta. Itsestäni tämä on suorastaan seikkailullinen ajatus, mutta useimmat kai haluavat jotain, jonka mieltävät "vakaudeksi". Heillä on niin kiire pitää tästä vakaudentunteesta kiinni, että eivät todellakaan ehdi kyseenalaistaa mitään.

...mikä on sekin ihan tarkoituksellista. Kun vielä kaikki relevantti info pistetään piiloon niin, että sitä pitää erikseen etsiä (ja sitten vielä ihan itse päätellä josko kyseessä todella on relevantti info)... sellainen todella on väsyttävää.

Vaikkapa itse olen pannut merkille tuolla vitterääriön puolella, että keskimäärin vain noin viidennes seuraajista tulee edes nähneeksi mitä kirjoitan. Täällä blogosfäärissä vuosien varrella on lukijoista ainakin kolmeen otteeseen kadonnut suurin osa ihan vain sillä, että eivät enää saa tietoa uusista kirjoituksista.

Jatkuva sensuuri ei todellakaan ole vahinko. Sekään ei ole vahinko, että ihmiset eivät vain millään jaksa herätä todellisuuteen: nukkuminen on lutuisaa, ja meidät on lapsesta lähtien opetettu päiväuneksimaan toisten unelmia. Todellisuutta torkutetaan vimmaisesti.

Suunta ei näytä erityisen hyvältä – mutta se, että väki jatkaa oman haudan kaivamista yhä kiihtyvällä tahdillä, ei itse asiassa jaksa enää isommin liikauttaa. Toki olen konseptitasolla jo ties kuinka pitkään tiennyt, että ainoa asia jonka maailmassa voi muuttaa on oma itse. Keskittynen siihen jatkossa.

Muutenkin, kun blogipostauksiin aina tuntuu mahtuvan vain murto-osa... mistään..., pitänee kirjoittaa kirja, jossa voi hiukan syventyä todellisuuden luonteeseen niin, että assosiaatiot ja muut aivonyrjähdykset löytyvät kuitenkin saman kirjoituksen sisältä, eikä vain fragmentteina jossain kyberavaruudessa.

"Todellisuuden ensyklopedia: yhteenharsittuja jälkikuvia". Sopivan poeettinen nimi olisi tuo.

Todellisia salaneuvoksia

 Päivänpolttava puheenaihe on nyttemmin ollut "elvytysrahasto"™, jossa ei ole kyse elvytyksestä vaan valtioliiton hivuttamisesta liittovaltion suuntaan – millä ei sinällään ole sikäli merkitystä, että kyseinen valtioliitto on jo valmiiksi liittovaltio alusta lähtien. Koko himmeli myytiin -90-luvun alussa kansalle puhtaasti valehtelemalla – mikä on toki standardipolitiikkaa.

Tätä "elvytystä"hän ei sitäkään "tarvittaisi", jos ei ensin olisi rikottu kaikkea mielikuvitusviruksen pontevoimalla yleisellä fasismilla (ja holtittomalla siirtolaisvyöryllä sekä – kuten aina – verotuksella, joka on kaiken pahan alku ja juuri) – mutta tämäkin menee vielä asian vierestä.

Suomi on viimeksi ollut jotakuinkin itsenäinen joskus ennen piispa Henrikkiä*. Tai jotain. En tiedä miten myöhään käsite "kansa" on keksitty, mutta se on sen verran sumea määre, että tulkinnat vaihtelevat puhujasta riippuen.

*Ruotsi oli siis alistunut Rooman kirkolle, ja Rooman kirkko tuli sitten alistamaan vielä jäljellejääneet Euroopan kolkat. Rooman kirkko on Rooman jatke – joka tosin tuli muuntuneeksi germaanisemmaksi versioksi viimeistään silloin kun Kaarle Suuri pisti paavin julistamaan itsensä keisariksi (Rooma oli säkitetty moneen kertaan jo ennen tuota, mutta kirkko vain porskutti)**.

**Aihe, josta tuli mieleen kysymys: miksi Ruotsin lääke"tieteen" ykköslaitos on Karolinska Institutet? Kaarle ei koskaan hyökännyt Sveanmaalle (mutta sakseja kylläkin miekkakäännytteli päitä katkomalla ihan urakalla). 1600-luvulla svenssonien hyökkäysjoukkoja (joiden metodin ansiosta kuoli aimo annos suomalaisia [etujoukoista selvisi hengissä vain tuurilla]) kutsuttiin Karoliineiksi. 

Kalle yhdestoista: "Finnjävlarnas inälvor allt runt Europa!" Tämän Kallen isoisä oli oikeasti neljäs Kalle [ja nykyinen Kalle olisi siis oikeasti yhdestoista], mutta hän lisäsi itsensä mytologisten Kaarle-sankareiden jälkeläiseksi, joten... miksikäs ei?

Viikingit [suom. "ryövärit"]  aikanaan hyökkäsivät karolinkien (siis keisarikallen raivoristittyjen väen) takia britteihin – ja nimenomaan luostareihin. Muut saivat elää rauhassa, mutta kirkonmiehet otettiin hengiltä. ...koska kaikessa vallankäytössä on kyse nurkanvaltauksesta. Piispa Henrik (jos nyt sattui oikeasti olemaan olemassa – ja jos oli, ei takuulla ollut ilman aseistettua possea liikkeellä) oli nurkanvaltaaja, joka otettiin hengiltä juuri siksi – jottei tekisi niin kuin kaikki franchise-agentit: nakertaisi yhteisön kulttuuria unohdukseen korvaten sen uudella. Tämä on kolonialismin alkeita: ei tarvitse hallita kuin solmukohdat ja sieltä käsin rahvaan mielet hallitakseen lopulta kaikkea.

Politiikassa ja historiassa ja bisneksessä ja kaikessa on hyvin pitkälti aina kyse klaanisodista. Klaanit käyttävät ymmärtämättömiä heimonjäseniä (enemmistö) puskureinaan, ja jälki on veristä. Kun useammat klaanit hakevat reviirejään, ruvetaan heimosotimaan. Ja heimojen sisällä klaanisoditaan. 

Luonnollisesti klaanien sisällä soditaan perheenjäsenten kesken. Ja lähipiirin kesken. Ja nousukkaiden kesken. Heimo saa yleensä maksaa tästä nuhjauksesta, vaikka kyse on enimmäkseen typeristä perheriidoista. Tämä on suomalaisille ihan yhtä tuttua kuin kaikille muillekin: 

Savon kuningas nujuaa Hämeen kuninkaan kanssa. Karjalan kuningas tulee osille ja ryöstää jommalta kummalta tyttären itselleen morsiameksi. Kainuun kuningas onkin sillävälin käynyt ryöväämässä Karjalaa norjalaisten kanssa.

Tästähän me emme juuri mitään tiedä koska meidän historiamme (tuo ylempi kuvio tosin oli ihan vain oma sepitykseni, jolle todennäköisesti löytyy vastineensa muutamaankin kertaan historiasta, mutta on siis sepite) on ihan muiden kirjoittamaa – ruotsalaisten ja saksalaistuneen roomankirkon, sekä venäläisten.

Kalevalassa lienee enemmän kuin siteeksi todellisia tapahtumia. mutta mikään definitiivinen opushan se ei todlakaan ole. Aatteleppa nyt ite: ovelle ilmaantuu joku heppu, joka nippanappa puhuu suomea, ja kertoo kasaavansa antologiaa niistä semmoisista tarinoista joita teillä ehkä olisi. Lönnrot oli siis toimittaja, joka halusi kuulla vähän raflaavia tarinoita joita voisi sitten editoida ja julkaista.

Kerrotko paikalle pölähtäneelle toimittajalle kaiken mitä tiedät, vai sovellatko vähän? Kerrotko ehkä toisinaan ihan omiasi pelkästään siitä huvista, että näet mikä kaikki tähän keräilijään uppoaa?

Jokaisella klaanilla on omat versionsa historiasta. Jotkut pitävät hyvin tarkkaan huolen siitä, että oma porukka tietää mitä meidän köörin merkkihlöt on kulloinkin tehneet. Eksaktiuden kanssa voi olla vähän niin ja näin; lehtolapset muistetaan valikoivasti ja tapahtumien kausaatiot voivat olla kovinkin relatiivisia. Toisinaan sekaan osuu kaikenlaista joka on napattu jostain ihan muualta kun nyt sattuu rimmaamaan.

Kaikki on tarinankerrontaa. Osa tarinoista hukkuu muiden tarinoiden kymeen – ja osa tulee imaistua mausteeksi, omituksi. On tarinoita ja vastatarinoita, konnotaatioita ja vastakonnotaatioita. Pointteja ja kontrapunkteja.

Juttumme otsikko tulee tästä listasta:

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit, joista yhden titteli on "todellinen salaneuvos".

Hirmu suomalaiselta kalskahtavat nuo nimet. Pressoistakin vasta neljännellä oli edes suomenkielinen nimi. RKP (nurkanvaltaajat) on aina vaan hallituksessa. Ja vihreät on saksalainen, entisten kommarien ja natsien muodostama epäasioilla yhteiskuntaa rikkova liike.

Mutta siis tuo nimitys: "todellinen salaneuvos" – se tiettävästi on korkeampi siviilihallintomies kuin pelkkä salaneuvos. Olen toki kuullut nimityksen joskus, kiinnittämättä siihen mitään huomiota – enkä nyt ihan äkkiseltään saa päähäni mitä tuolla nimellä ylipäätään ollaan tarkoittavinaan.

Varmastikaan ei sitä, mitä itse tässä ajan takaa – mutta isommissa ympyröissähän pörräävät nimenomaan eräänlaiset salaneuvokset. Siis todellakin todelliset. Nämä salaneuvokset on sen verran salaisia, että tittelissä lukee jotain ihan muuta – jos mitään titteliä edes on. 

Eräskin, melkoisen vaikutusvaltainen... kutsuttakoon häntä vaikkapa Rotsilliksi... kieltäytyi aikoinaan paronin arvonimestä, kun sillä nyt ei sinällään ollut hänelle mitään merkitystä: hän oli vapaaherra ihan ilman titteleitäkin. Hänen veljeskatraastaan osa tosin ajatteli, että von nimen edessä voisi olla ihan jees. 

Yksi näistä von Rotsilleistä "auttoi" Suomea vuoden 1866-68 nälkävuosina (sattumoisin kuudella miljoonalla [rapiat 25 miljardia nykyrahassa]; kiitti vaan Snellman) ihan vain omasta pussistaan – mistä johtuen me aivan varmasti maksamme hänen klaanilleen yhä edelleen velkaa, jota ei koskaan pystytä maksamaan pois. Suomessa kuoli enemmän väkeä kuin muualla Venäjällä, mutta apu varmaan kohdistettiin silti hirmu hyvin ja humaanisti. Syntipukiksi keksittiin normaaliin tapaan "kulkutauti", tässä tapauksessa lavan-.

Tokikaan Suomen verotiedoista ei löytyne sellaista kohtaa kuin "velanlyhennys Rotsillien klaanille" – mutta oletettavasti vaikkapa "kehitysapu" ja "ilmastotoimet" ynnä muut vastaavat osuvat juurikin oikeille tileille jos halutaan oikein tarkkaan syynätä.

Sattumoisin tuolloinen herra yliherra Aleksanteri kakkonen oli jeesannut Lincolnin Ramia Rotsillien keskuspankin viskaamisessa pihalle, joten tässäkin lainassa saattoi ehkä vähän olla "ketunhäntä kainalossa" – mutta koskapas pankkiirien lainoissa ei olisi. 

Myöhemmiten Nikolai kakkonen maksoi hengellään isoisänsä synneistä pankkiireita vastaan – koska klaanien muisti on pitkä ja suunnitelmat vielä pidempiä. Myös koko perhe osallistui tähän velanmaksuun koiria myöten.

Klaaneja. Jokainen monarkki on sukua toisilleen.

Sitä ennenhän oli toki tuhottu hyvin suuri osa Eurooppaa, kun Nikke kahden serkkunsa kanssa pelmusi pitkin tannerta. Rotsillit rahoittivat kaikkia osapuolia, kuten oli tehnyt jo viimeistään Napoleonin ajoista lähtien – ja edelleen tekevät.

Rotsillit omistavat kaikki valtionpankit paria poikkeusta lukuunottamatta. Näitä poikkeusvaltioita kohtaan meidänkin Totuusministeriömme harrastaa hirmu objektiivista retoriikkaa: hallinto pitää vaihtaa, koska ihmisoikeudet.

On se sentään hienoa, että täällä demokraattisessa hyvinvointivaltiossa kunnioitetaan liikkumis-, kokoontumis-, mielipiteen- & sananvapautta – niin kuin Demokraattisissa KansanTasaValloissa aina!

Mutta mihinkäs minä jäin? Ehkä siihen, miten rahan luontoon kuuluu tietty ominaisuus – joka tulee aina tietyin väliajoin rikkomaan koko systeemin, joka sitten korjataan uudella samanlaisella systeemillä jonka hedelmät kerääntyvät samoille tahoille.

1810 paperiruplan arvo oli nykyeuroon verrattuna 5,17 örkkiä, mutta koska seteleitä oli (jostain kumman syystä) liikkeellä enemmän kuin niitä takaavia kultaa/hopeaa, piti systeemi uusia.

1840 rupla vastasikin 22,03 euroa, kun se oli (taas) sidottu "oikeasti" jalometalleihin.

1863 meidän ruhtinaskunnassa siirryttiin markkaan, jonka arvo vastasi nykyistä 4,07 euroa. Rupla oli sinällään pitänyt suurin piirtein arvonsa (toisinaan peräti nousten), ja näin teki myös markka suunnilleen vuoteen 1910 saakka.

Hiljalleen lähdettiin luisuun, jossa 1917 markan arvo oli vain 1,23 nykyeuroa, ja seuraavana vuonna enää 0,36 ecua. Ja alemmas mentiin: vuonna 1962 markan arvo vastasi enää 0,02 nykyeuroa – joten satkuista napattiin nollat pois. Hoplà: markka vastasikin 2,15 euroa yhtäkkiä 1963! ...kunnes 2001 se vastasi enää kahtakymmentä senttiä.

...mikä onkin sama summa, jonka verran enemmän tuolloisella eurolla oli ostovoimaa tämänpäiväiseen verrattuna. Tokihan tämä vakausunioni on menettänyt vain kuudenneksen ostovoimastaan, mutta elvytyshän auttaa aina kaikkeen, joten tästä voidaan mennä vain ylöspäin. Eiks jeh? 

Vielä kun roudataan ulkomaalaisia hengailemaan ilman mitään vaadetta kulttuurisesta sopeutumisesta, rakennetaan tuulimyllyjä ja kivasti roihahtavia akkuautoja pidempien talvien varalle ja paineistetaan medikaalityranniaa... Vaikea kuvitella miten tuo ei olisi resepti kaikkien menestykselle.

Aattele: jokainen saa ilmaista rahaa valtiolta, eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään tai varsinkaan ottaa vastuuta mistään. Paratiisi odottaa.

Ah, paratiisi. En malta odottaa.

Paratiisin polttavimmat rikokset on suomenlipun liehuttaminen yleisellä paikalla – ja ikävä puhe, josta joku saattaa ehkä loukkaantua. Jälkimmäinen konsepti keksittiin vuonna 1988 – ADL:n vartavasten järjestämässä ideakilpailussa. 

Sinustako hallitsija? Helppo manuaali

Haluatko hallitsijaksi? Jokuhan sen touhun joka tapauksessa tekee, joten miksipäs et sinä?

Liian isot saappaat täytettäviksi? Höpsistä pussiin! Ei sinun tarvitse kuin vakuuttaa muut siitä, että jättiläisiä ei ole koskaan ollut olemassa... Ostat vain kaikki asiantuntijat – ja parin vuosikymmenen jälkeen kukaan ei enää usko mitään mitä et halua heidän uskovan. Helppoa!

Olet varmaankin syntynyt sukuun, jossa ei ole muutamaan sukupolveen tarvinnut miettiä yhtään millaista on olla rahvas? Ei tarvitse käydä kaupassa, laittaa ruokaa, tiskata, siivota, pestä pyykkiä, viedä roskia, katsastaa autoa, jonottaa luukulle, näppäillä numerovalikosta millaista palvelua haluat... Joku muu on aina tehnyt tämän kaiken. Mihinkään ei tarvitse koskea jos ei erikseen halua.

Toki joskus villissä nuoruudessa on tullut kokeiltua sitä taviselämääkin, mutta ne nyt on sellaisia kausia. Vähän niin kuin niillä amish-luddiiteilla, jotka päästävät kakaransa teininä synnin maailmaan, ja ne sitten yleensä palailevat häpeän vallassa takaisin yhteisöönsä – ja hyväksyvät siitedes kaiken mitä capot sanovat.

Paitsi että meillä rikkailla (joo, sori, olen valinnut identifioitua vapaaherraksi, joten olen sitä – vaikka en omistakaan postilaatikkofirmoja veroparatiiseissa) on tapana siis tehdä asia toisin päin: käydään kokeilemassa millaista sellainen vastuullinen elämä olisi, ja palataan sitten ensimmäisen kriisin kohdattuamme takaisin maailmaan jossa mitään vastuuta ei ole. Vähän niin kuin Jeesus, eiks jeh?

Ai vitsit. Kuka muistaa kun sakemannien kypäristä askarreltiin tämmönen neverjorkissa? Se oli niitä samoja aikoja kun odoteltiin että milloin ne lehmäyttimet alkaa toimia jossain muualla kuin Kansasissa. Vähän niin kuin nyt odotellaan syksyä, että päästään oikein tositoimiin.

Meillä vapaaherroilla on tapana initioitua keksimällä autotallissa jokin vipstaaki, jolla mullistamme sen, miten maailma toimii. Toki tämä vipstaaki on jotain mitä jo valmiiksi on olemassa, mutta tätähän kutsutaankin innovaatioksi. Keksimistä se on uudelleenkeksiminenkin.

Ja varsinkin brändäys. Alamme keksiä ihan uusia sääntöjä, joiden mukaan kaikkien muiden pitää toimia. Itsemme ei tarvitse, tietenkään – mutta muille meidän keksimiemme sääntöjen noudattaminen on elämäntapa, johon vertaisväestö pakottaa vaikka väkisin. On ne semmosia!

Kasvatamme liikevaihtoa sillä, että innovoimamme judanssi syrjäyttää kaikki kilpailevat innovaatiot. Yleensä ne syrjäytetyt innovaatiot on parempia, toimivampia ja ennen kaikkea vähemmän vahingollisia – mutta meidän pakotetut innovaatiot on helpompi omaksua, koska... no, kun on pakko.

Emme nykyään käytä inversiojoukoistamme nimeä "kauppakomppania", vaikka kyse aina onkin väkivaltaisesta invaasiosta. Yhtiöiden sisällä on ihan omat lakinsa – ja kun olemme ostaneet ne, jotka tietävät miten minkäkin alueen lakeja voidaan kiertää, luomme pienellä vaivalla valtioita valtioiden sisälle. Ja valtiothan on itsessäänkin (postilaatikko)yhtiöitä.

Pääasia, että kontrolloimme kaikkea. Ihan kaikkea.

Kun touhua on jatkettu parin sukupolven ajan, ei kukaan enää muista miten yhteiskunta toimi silloin aiemmin. Tässä kohtaa pätäkkää on kerättynä niin järjettömiä summia, että raha on täysin menettänyt merkityksensä. Siis sikäli, että todellisuus ei oikein kosketa enää.

Kun todellisuuden kanssa ei enää juuri tarvitse olla tekemisissä, voi ryhtyä filantroopiksi – sillä nimittäin voi irrottautua kokonaan mundaanista rahvaasta, ja siinä sivussa tehdä vielä järjettömämpiä summia täysin älyvapailla konsepteilla. 

Näin jumalamoodissa voidaan pelastaa maailma ja ihmiskunta kaikelta siltä, mitä tuli tehtyä aikaisemmin – noin näennäisesti, toki. Olennaisintahan on toimia juuri päinvastoin kuin mitä esittää toimivansa: jokainen ratkaisu aiheuttaa yhä suurempia ongelmia, koska tämä bisnesmalli tuottaa aivan tolkuttomia rahavirtoja.

Pääasia, että ihmiset saadaan tuijottamaan samaan suuntaan samalla tavalla samoja asioita – ja maksamaan siitä.

Ikinä ei tietenkään pidä tunnustaa, mitä oikeasti vehkeilee – mutta on toki lähestulkoon mahdotonta olla lipsauttamatta kaikenlaista aina välillä. Mitä välii? Kukaan ei voi tehdä asialle mitään, ja jos joku turhan sinnikkäästi yrittää... No, ne voi aina ottaa hengiltä. Jos satut omistamaan tiedotusvälineet, ei totuus koskaan pääse perille asti. Totuus on juuri sitä mitä haluat sen olevan; sinullahan on siitä patentti!

Eli: synny perheeseen, jossa pappa betalar, ja loppu hoituu lähes itsekseen. Toki lapsuus saattaa olla yhtä helvettiä, kun pitää hankkiutua mahdollisesta empatiasta eroon ja noin, mut hei: kun ei kerta kaikkiaan pysty orientoitumaan toisten ihmisten kärsimykseen, ei koskaan kärsi itsekään! Vad kul!

Saman psykoosin sisällä

 Jos koronapelleilyä ajattelisi vaikkapa futismatsina, näyttäisi pahasti siltä, että melkein kaikki pelaajat potkivat samaan maaliin joukkueista huolimatta: maaliin jonka nimi on pelko.

Aurinko tosiaan auttaisi (kaikkeen), mutta tokihan ihmiset on jo vuosikymmeniä opetettu lääppimään karsinogeenisiä "suojakertoimia"kin iholleen... Ehkä tuo ihminen yrittää tappaa itsensä lämpöhalvaukseen, kun ei vain kestä enää sitä, että missään ei ole mitään järkeä.

Vierasjoukkue [..."allopatia" tarkoittaa "vierasesineiden aiheuttamaa tuskaa"] hysterisoi yleisöä mielikuvitusviruksella, joka on 0,001% tappava – josta ei tiedä onko sairas vai terve, jne. Tämä joukkue sulkee koko maailman, mutta joka paikassa eri tavalla – ja tuo markkinoille testaamattoman myrkkyruiskeen.

Tämä peli olisi hyvin helppo voittaa: virusten olemassaoloa ei ole koskaan todistettu. Toki vierasjoukkueella tuntuu olevan kenttä täynnä pelaajia, mutta heitä on silti edelleen huomattavasti vähemmän kuin yleisöä – puhumattakaan niistä joita ei kiinnosta tulla edes stadionille ilveilyä seuraamaan.

Kotijoukkueesta valitettavasti näyttää ainoastaan muutama pelaajaa ymmärtävän, että mielikuvitusviruksia ei ole koskaan ollut olemassa – mutta heitä pusketaan omienkin voimin ulos kentältä. 

Etsi kuvasta "pandemia"™.

Kotijoukkue on jostain syystä valinnut pelata täsmälleen samoilla säännöillä kuin vierastuskajoukkuekin: sen sijaan että todettaisiin pelivälineen olevan tyhjä, pelotellaankin ihmisiä sillä, että olemattoman viruksen geenimanipuloitu "vastavirus" tarttuu rokotetuista rokottamattomiin – ja rokotettujen oma immuunijärjestelmä tappaa rokotetut (ja kaikki muutkin) sitten kun "oikea virus" iskee.

Käytännössä kumpikin joukkue pelaa vimmaisesti häviöstä: tässä pelissä ei kerta kaikkiaan voi voittaa. Kaikki kuolee – paitsi ne jotka eivät alunperinkään tulleet stadionille. Säännöt pätevät vain jos niitä suostuu uskomaan. 

Viruksia ei ole olemassa. Niitä ei ole koskaan todennettu. Tarttuvia tauteja ei ole koskaan pystytty todistamaan olemassaolevaksi konseptiksi; on vain myrkytys- ja puutostiloja. Rokotukset aiheuttavat myrkytyksiä, mutta näitä myrkytyksiä ei voi tartuttaa kehenkään.

Eksperttispesialisti todistaa elektronimikroskooppikuvalla "koronaviruksen"™.

...Tokikaan en ole yhtään yllättynyt, jos näihin "rokotteisiin" on ympätty jotain nanomatskua*, joka todella voi levitä (ja jos halutaan, nanopölyä voi yksinkertaisesti pölläyttää ilmaan) – mutta genetiikka on edelleenkin enimmäkseen fantasianarratiiveja, ja tässäkin nanoskeemassa olisi kysymys lähinnä myrkyttämisestä. Sofistikoituneesta myrkytyksestä, mutta myrkytyksestä siltikin. Vähän niin kuin novitshok tappaa, paitsi myrkytetyn, myös kaikki hänen ympäriltään – toisin kuin Navalnyin tapauksessa. 

*LISÄYS: Jo pelkästään jokaisesta rokotteesta löytyvä alumiini on nanopartikkelien muodossa. Se päätyy aivoihin aiheuttamaan neurologisia ongelmia. Se aiheuttaa jatkuvan tulehdustilan. 

Tämä on totta: rokotteet aiheuttavat sairauksia. Suurin osa selviää näistäkin myrkyistä hengissä – ja kaikesta rojusta on mahdollista hankkiutua eroon simppelisti paastoamalla.

Edelleen ainoa patogeeni ("lääkkeiden" ja "hoitojen" lisäksi) on itse kertomus. Tavoitteena on pelon ja hämmennyksen lietsominen. Nyt molemmat joukkueet tekevät sitä – eikä kummankaan tarinointi perustu todennettuihin faktoihin.

Ja sama hysterisointi jatkuu – tietysti – ilmastointiskientologian puolella. Teidän ei tarvitse raahautua tälle stadionille, jossa kaikki joukkueet pelaavat koko ajan samaan maaliin olemattomalla pelivälineellä. Maailmassa on paljon olennaisempia asioita kuin nämä fiktiiviset larppaukset.

Aaand: action!

Eksperttispesialistit säveltävät päivästä ja vuodesta toiseen täysin naurettavia sepustuksia, joilla meediosto sitten hankkii asiakkaita, jotka laiskuuttaan maksavat siitä että heille valehdellaan kaikesta koko ajan.

On jo piii.iiitkään ollut aika lakata kuuntelemasta eksperttispesialisteja. On pitkään ollut aika viskata poliitikot oikeisiin töihin, ja ruveta itse kukin rakentamaan asioita joiden rakentamisesta jotain ymmärtää.

Tässä "tuntemassamme" maailmassa kaikki on valetta. Aivan kaikki. Verot on laillistettua ryöstöä; lääkärit yrittävät tappaa potilaansa – mutta hitaasti. Poliisi on rikollisjärjestö. 

Tämä juttu löytyy vielä (toistaiseksi) arkistoituna (ei tietenkään enää alkuperäisestä lokaatiosta). Aika hyvä ennustus.

Aivan kaikki on kusetusta.

Jokaisella univormulla on yksi viesti: "En osaa ajatella omilla aivoillani." Moni näistä toki kuulostaa siltä kuin ajattelisivat peräti elegantisti. Heitä kutsutaan eksperttispesialisteiksi. 

Heitä on koulutettu (kuin koiria) vähintään neljä ylimääräistä vuotta muihin nähden – joten he todella osaavat laverrella ummet ja lammet erityisalueestaan. Kun vuosia toistetaan asioita joita ei ole olemassa, niistä vähitellen tulee asioita, jotka näyttävät olevan olemassa.

Akatemian eksperttispesialistien joukosta löytyy varmasti tohtoroituina vaikkapa niitä, jotka osaavat kertoa Keski-Maasta kaiken, hyvin koherentisti. Keski-Maata ei kuitenkaan ole reaalitodellisuudessa – kuten ei ole myöskään viruksia. Virologit kärsivät todella pahasta deluusiosta – ja koska virologialla on myrkytetty lähes kaikki tieteet, koko maailma joutuu elämään saman huuruisan psykoosin sisällä. 

"Tieteen" hullut päivät on jatkuneet sukupolvien yli – mutta eikös Stockakin saatu jo konkkaan?

Tunneregulaatiota ja demoneja

Ehkä tämä vain on kollektiivisen ihmisluonnon tapa toimia? Faktat olisivat selvillä jos niitä suostuttaisiin katsomaan. Jokaisen pitäisi ainakin jossain määrin tiedostaa se, että koko koronahärdelli on pyörinyt vain sitä varten, että ihmisistä saisi entistäkin tiukemman kontrollin.

Kenny Everett -vainaa tuskin pistää pahakseen vaikka kaivoinkin hänet haudastaan meemimaskotiksi; tyyppi kuitenkin teki uransa rikkomalla kaikkia mahdollisia konventioita ja tekemällä roisia pilaa aivan kaikesta.
Toki tämä on sikäli makaaberia, että Kenny tapettiin virologialla – eli mielikuvitustaudin lääkityksellä, jolla tapettiin myös vaikkapa Freddy Mercury. AIDS oli yksi monista koeajoista Covid-pelleilylle: "oireettomat kantajat" jne.; HI-virusta ei ole olemassa, kuten mitään muitakaan viruksia ei ole. Ihmiset kuolevat aina "hoitoon"™.

Kaikesta faktaatiosta huolimatta poliitikot jatkavat kuin eivät olisikaan toista vuotta toteuttamassa törkeää valtiorikosta. Meediosto jatkaa täsmälleen samalla taktiikalla kuin tähänkin asti: valehtelemalla suoraan päin naamaa, ja mustamaalaamalla kaikki jotka osoittavat valheiden ja tosiasioiden eroja. Lääkärit jatkavat ihmisten myrkyttämistä fantasianarratiivin varjossa. Kriittisesti ajattelevatkin ovat enimmäkseen kykenemättömiä näkemään sumutuksen laajuutta.

Onko tämä Navalnji-mielenosoituksesta? Ei tietenkään. Kaikki muut kokoontumiset on täysin sallittuja – ainoastaan oman maan ihmisoikeuksia vaativat taklataan katuun ja viskataan koppiin. Meininki on sangen lähellä Kellopeliappelsiinia; siksi kuvaa ryydittää Burroughsin kirjaansa keksimä nadsat-slangi.

Ehkä ihmiset vain ovat valtaosin NPC-tyyppiä: eivät ajattele, vaan toimivat lauman komponentteina. Ehkä konformismi vain on niin voimakas, että väen on mahdoton edes harkita pullikoivansa koneistoa vastaan. Ehkä suurin osa ei koko elämänsä aikana kykene tajuamaan olevansa pelkkiä kuhnureita. He ovat laumatietoisuuden ilmentymä. 

Toki me kaikki olemme sitä – me yhdessä, kuvitelmillamme, luomme tämän maailman – mutta mitä ilmeisimmin suurin osa ilmentää väärää parvea: hologrammin sisäistä. Ehkä heitä on täysin mahdotonta herättää. Ehkä ei ole tarkoituskaan. Ehkä suuri osa tuntemiamme ihmisiä on vuoden parin päästä piikitetty hengiltä – ja tämä on vain kollektiivisen oppitunnin luonnollinen läksy.

Tätä järjestelmää ei voi purkaa sisältäpäin – ainoastaan kasvattaa pisteeseen, jossa sen on pakko romahtaa. Mikään ei muutu äänestämällä kovempaa. Niin kauan kuin "filantrooppien" todellista luonnetta ei nähdä, kaikki tulee jatkumaan suoraan päin helvettiä. Poikkeusoloja luodaan yhä idioottimaisemmilla verukkeilla, ja lopulta kaupungit palavat kun ihmiset ovat antautuneet täydelle mielipuolisuudelle: naapurit tappavat kiduttavat raiskaavat naapureita. Tämä on tapahtunut lukemattomia kertoja, ja aina siitä hyötyvät samat sieluttomat paskiaiset jotka sen ovat aina myös aiheuttaneet.

Amerikkalaiset tappoivat miljoona saksalaista nälkään tuhoamisleireillä, jotka olivat suurempia kuin yksikään saksalaisten keskitysleireistä.

Jotkut pitkin jenkkilän katuja kuvittelevat juuri toteuttavansa jonkin sortin vallankumousta – ja toteuttavatkin, mutteivät sitä mitä luulevat. Paikkoja rikkovat, elinkeinoja tuhoavat ammattimellakoitsijat ovat kaikkein selkeimmin jonkun muun ohjattavana: täysin aivottomia drooneja, joilla ei ole yhteiskunnalle mitään annettavaa – ja siksi heitä käytetäänkin nimenomaan yhteiskunnan rakenteiden rikkomiseen.

Yhteiskuntien koheesiota rikotaan jossain hyökkäyssodilla, jossain "pakotteilla", jossain lietsomalla värivallankumouksia, jossain rahtaamalla pommitetuilta alueilta onnenonkijoita niille alueille, joilla järjenkäyttö on mädätetty kouluissa. Kaikki samaa suunnitelmaa, jolla on tapettu miljardeja ihmisiä ihan vain siksi, että ihmiset suostuvat aivan mihin tahansa jos vain joku huomaa käskeä.

Kun psykopaatit rulaavat, kaikki kärsivät. Siihen eivät auta välikysymykset, eivätkä addressit. Politiikkaa ei voi muuttaa äänestysjärjestelmällä, jonka poliitikot itse sanelevat – tietenkään.

Silti ihmiset jaksavat jatkaa lillukanvarsien pyörittelyä: mikä olisi ihanteellisin byrokratia kenenkin mielestä? Ikään kuin byrookraatterointi olisi ainoa tapa toimia. Poliitikot hyvin mahdollisesti ovat aivan liian tyhmiä tajutakseen mitä tekevät ja kenen piikkiin – mutta heitä äänestäneet ovat vielä tyhmempiä. "Demokratia"uskovaisuus on idiotismin korkein toteemi: me todella saamme juuri ne "johtajat" jotka ansaitsemme.

Jokaisella on kokemusta siitä, miten talkoilla tehdään asioita ilman, että kukaan täyttelee yhtäkään lomaketta. Jokainen tietää että ihmiset toimivat parhaimmillaan aivan hemmetin hyvin yhteen – huolimatta kunkin ekspertiisistä ja taitotasosta. Se, joka tietää, neuvoo alkuun. Virheet on sallittuja niin kauan kuin niistä opitaan jotain. Jokaisen panosta arvostetaan, koska kullakin on oma uniikki työkalupakkinsa. Ilman välihäsläreitä asiat hoituvat vauhdilla ja oikein.

Siihen ei tarvita paperinpyörittelijöitä väliin. Suurin osa ei edes halua olla pyörittelemässä niitä papereita. Mutta tämäkin on tarkoituksellista. Kaikki on. Ja ehkä me vain olemme liian tyhmiä nähdäksemme, että me olemme edelleen orjia. Että byrokraattereihin uppoaa 3/4 palkoista jo ennen kuin pääsemme itse niihin käsiksi – ja loputkin hupenevat "veroluontoisiin" suojelumaksuihin, jotka kuskataan byrokraatterien kavereille. Meiltä ryöstetään elämää päivittäin ja koko ajan "demokratian"™ nimissä.

Me olemme aina olleet orjia, mutta jossain välissä ruvenneet kuvittelemaan, että orjuus onkin vapautta (mikä sekin on ihan julkilausuttu suunnitelma). Me olemme orjia rahanlähteillemme. Maailmassa on vähintään kymmenkertaisesti velkaa todelliseen rahaan verrattuna – eikä "todellinen raha" ole mitään muuta kuin neuvoteltavissa olevia taseita. Tätäkään ei ole erityisen vaikea tajuta – mutta jos lähtökohtaisesti haluaa nimenomaan välttää tosiasioiden myöntämistä, niitä voi katsoa vaikka suoraan silmiin, ja silti olla näkemättä. Koska meidät on rakennettu orjiksi.

Kun tämä mundaani toisteinen todellisuus alkaa taas näyttää perin kyllästyttävältä, hypätään hetkeksi esoterian hetteikköön. Tulen taas vaihteeksi viskanneeksi sekularistien silmissä tieteellisen kredibiliteettini jorpakkoon – mutta sekularisteille on melko lailla turha muutenkin selittää mitään. Heidän mielipiteensä ja hybriksensä liikuttavat päivä päivältä vähemmän.

Jos kuvittelet, että todellisuus koostuu vain kaikesta jota voit koskettaa kuulla nähdä tai haistaa... olet väärässä. Väärässä ovat myös kirkot ja muut uskontokunnat. Jeesus ei tule jeesaamaan. Bismillah on ihan itsestäsi kiinni.

Toki on mahdollista, että olen itse väärässä. Olen monesti ollut. Olen ollut sekularisti itsekin. Oppiminen on mahdollista vain jos myöntää ettei tiedä. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mitä se onkin – ja juuri sen takia tuotakaan ei kuulla/nähdä oikein.

– Oppiminen on mahdollista vain jos myöntää ettei tiedä.
– Joo joo, tiedän tiedän.
– Huoh.

Tämä juttu tulee menemään sitä sakeammaksi mitä pidemmälle kirjoitan, joten kannattaa ehkä pitää kaiteista kiinni. 

Koen olevani kohtuullisen vanha sielu. En ihan vielä sillä tasolla, jossa jaksaisin katsella ympäröivää ilmiselvää psykoosia tympääntymättä – mutta melkein: alan vähitellen myöntää, että jokainen meistä toimii juuri niin järkevästi kuin mihin kapasiteetti riittää.

Moisen sanominen voidaan toki kokea loukkaavana, ylemmyydentuntoisena, alentuvana ja minä nyt ikinä. Kernaasti, siitäpä vainen; se on täysin ymmärrettävää. Ihminen nostaa itsensä muiden yläpuolelle sanoessaan mitä hyvänsä, ja se ottaa muita aina aivoon – paitsi heillä, jotka ovat oppineet seuraamaan omia reaktioitaan. 

Elämä on huomattavasti helpompaa, jos onnistut tunnistamaan omat tunnetilasi samalla hetkellä kun ne koet. Tunnemyrskyjen säätely ei vaadi muuta kuin niiden noteeraamisen. Joku, joka on opetellut panemaan merkille mitä kulloinkin tuntee, on ehkä saattanut panna merkille myös sen, miten vaikkapa meediosto pyrkii nimenomaan lietsomaan tunnemyrskyjä – ja aina negatiivisia sellaisia. Tämä ei ole vahinko.

Voin kertoa, että oman (tämänkertaisen) elämäni alkupää oli silkkaa kauhua. Se johtui mahdollisesti siitä, että aiemmissa tuhansissa elämissä olin nähnyt ihmisyyden kaikessa karmeudessaan – sen, miten hyväntahtoisuudella tasoitetaan tie helvettiin, tai miten hyväntahtoisuuden naamion taakse piilotetaan pohjaton pahuus.

Jatkuvan kauhun aisoihin saaminen vaati viitisentoista vuotta – mutta koska tein sen juurikin väärin, olin onnistunut tekemään itsestäni näkymättömän, aaveen. En reagoinut mihinkään; pyrin vain sulautumaan tapettiin. Olin jäädyttänyt tunteet. Minulla ei ollut mielipiteitä, koska niillä ei ollut mitään arvoa.

Tämä on äärikonformismia, ja sen lopputulos on itsemurha. Kun lopulta kokee olevansa pelkkää tilanhaaskuuta, kokee myös paremmaksi poistua haaskaamasta sitä tilaa. Olen päätynyt tuohon johtopäätökseen jokusenkin kerran, ja fysiikan lakien mukaan minun ei olisi pitänyt olla olemassa enää pariin-kolmeenkymmeneen vuoteen.

Mutta tässä ollaan. En ole pitkään aikaan pitänyt itseäni tilanhaaskuuna, enkä usko muidenkaan niin tehneen – edes silloin kun itse niin kuvittelin.

En edelleenkään juuri osaa olla ihmisten kanssa, enkä isommin koe siihen tarvettakaan. Erakkoelämässä on puolensa – mutta tämä on lähinnä valmistautumista, akkujen lataamista siihen koitokseen, joka tämän elämän varsinainen pääetappi on (mikä sitten lieneekään).

Lopuksi vielä tunneregulaation okkulttisempiin sfääreihin: pidän täysin mahdollisena, että meidän taajuusalueemme viereisillä kaistoilla on väkeä kuin pipoa – ja että tästä haamujen joukosta suuri osa nimenomaan elää ihmisten tunne-energiasta. Mitä negatiivisempi ja hallitsemattomampi tunneskaala, sen enemmän näitä parasiitteja ympärillä pyörii.

Tämä tietysti sekulaarimmalle ihmiselle kuulostaa pelkästään kauhuleffojen peruskauralta: demoneja kaikkialla, odottamassa että tulet vahingossa kironneeksi itsesi. Ehkä niin, mutta kyse lopultakin on siitä, missä kauhu asuu: ymmärtämättömyydessä.

Ihmiset pelkäävät jotain ninjavirusta, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämän jatkuvan pelkotilan lietsomisella rikotaan ihmiset, jotka vuotavat pelkoenergiaansa joka saumasta. He kutistuvat rusinoiksi, kunnes heidät on kuivetettu pystyyn.

Energian määrä voi olla vakio, mutta sitä ei ainakaan voi varastoida ignoranssiin. Kun luovutat oman energiasi avuttomuudelle, tulet ruokkineeksi demoneja.

Energian virtaussuunta on aina käännettävissä. Se tapahtuu tunteiden tunnistamisen kautta. Uskoit siihen taikka et.

Olevan mahdollisimman säyseitä

 Vilkaistaanko kuvaa?

Vuonna 1986 lääketehtailijat vapautettiin kaikesta vahinkovastuusta. Rokotteiden määrä moninkertaistui.

Kun käärmeöljykauppiaat vapautetaan kaikesta vastuusta, he luonnollisestikin lisäävät tuotantoa. Miksi? Olivatko ihmiset yhtäkkiä sairaampia kuin vuonna 1985?

Eivät tietenkään. Mutta rokotteiden lisäämisen jälkeen väki on todella ollut yhä sairaampaa – koska rokotteet aiheuttavat sairastumista. Rokottaminen on bisnesmalli: mitä enemmän sairautta, sen enemmän potilaita. Mitä enemmän potilaita, sen hulppeampi kassavirta.

Myös autismin määrä ampaisi tolkuttomaan nousuun vuoden 1986 jälkeen.

Tässä VAERS-vahinkoilmoitusten tilanne rokotteiden aiheuttamista kuolemista ennen ja jälkeen vastuuvapautta:

Rokotekuolemat moninkertaistuivat. Aiheutetuista vahingoista raportoidaan arviolta 1%.

Rokotekuolemat ovat jälleen moninkertaistuneet tänä vuonna, kun muiden myrkkyjen päälle on ympätty "koronarokotteet". Meediosto tapansa mukaan vähättelee, vaikka rokotekuolemat on jo ohittamassa "koronakuolemat"™.
    Jokainen toki jo ymmärtää, että "körönä" on vain markkinointikampanja, jonka ninjavirusmaskotti ei ole koskaan tappanut ketään (mutta itse kampanja kyllä, lähinnä intuboinnilla ja yllytetyillä itsemurhilla), mutta jos nyt halutaan pysytellä allopatiaparadigman sisällä:

Rujoa jälkeä pelkästään kahdelta valmistajalta. Meediostoa ei kiinnosta. Myrkyttäjien kilta pitää meediostoa bordellinaan.

Moni veikkailee körönärökötteiden erityisletaalisuuden johtuvan mRNA-komponenteista. Itse en tätä usko. J&J + AstraZeneca eivät ole mRNA-tyyppisiä, ja tekevät ihan yhtä karseaa jälkeä.

Vaikka genetiikan muuttamisen konsepti on kovasti tapetilla, luulen että kyse on ihan samasta kuin aina ennenkin: adjuvanteista, ja raskasmetallien kertymisestä.
    Haittavaikutukset eivät aiheudu pelkästään näistä uusista piikeistä, vaan kaikkien elämän aikana truutattujen piikkien (ja lääkkeiden ynnä muiden kemikaali- [ja säteily]altistusten [+ vaikkapa tahallaan lietsotun kortisolierityksen]) yhteisvaikutuksesta. Aiheutuneet ihonkuoriutumiset ovat vain kropan raivoisa yritys hankkiutua myrkyistä eroon – mitä luonnollisestikin "hoidetaan" myrkyttämällä lisää.

Kaikkihan varmaan elävästi muistavat, miten "flunssakuolemien" määrään lisättiin jokunenkin nolla samoihin aikoihin kun alettiin myydä flunssarokotteita? Montako piikkiä olet hakenut? Jo yhdessä on alumiinia enemmän kuin kroppa pystyy handlaamaan. Tämä tavara varastoituu valtaosin aivoihin – luonnollisestikin heikentäen kognitiota.

Mitä enemmän haitallisia metalleja kasautuu kroppaan, sen kumulatiivisemmat ovat viimeisimmän piikin vaikutukset – ja koska pelkästään "viruksen" konsepti on pelkkää huuhaata, on koko genetiikka hyvin lähellä fantasianarratiivia.

Kuten olen jokusen kerran tullut maininneeksi: pelkillä "patogeeneiksi" katsotuilla pöpöillä ei ole koskaan saatu sairastutettua ketään. Yritetty on, kaikin mahdollisin tavoin – mutta kun elimistöön eksyy geneettistä materiaalia, elimistö pilkkoo sen välittömästi uusiokäyttöön. "Epidemiologia" on melkein yhtä törkeää huuhaata kuin "virologia". Toksikologia sitten olisi huomattavasti lähempänä todellisuutta, mutta eiköhän sekin ole sotkettu pöpötarinoilla.

mRNA ei muuta genetiikkaa. Tämä väittämä on sekä myyntipuhetta että harhautus. Kysymys on aina adjuvanteista. Ihmiset halutaan myrkyttää hitaasti hengiltä. Adjuvanttien raskasmetallicocktaileilla sotketaan hormonit ja rikotaan neuroniyhteydet. Maailmaa shakkilautanaan pitävät psykopaatit haluavat paimennettavien olevan mahdollisimman säyseitä, kömpelöitä ja hämmentyneitä.

Toki GMO on ihan olemassaoleva konsepti – mutta siinä muutetaan siementä eikä täysikasvuista kasvia/otusta. En toki tule olemaan yhtään yllättynyt, jos käykin ilmi että tämän koronavouhotuksen perimmäinen tarkoitus on muuttaa seuraavan (eli piikin jälkeen siitetyn) sukupolven perimää...

Ihan kaikki biolääketiede ei tokikaan ole huijausta – toimivat hoidot vain nimenomaan pidetään potilaiden ulottumattomissa. Vaikkapa Alzheimer, aivovammat ja aivoinfarktin jälkitilat olisivat hyvin pitkälti hoidettavissa yhdellä piikillä etanerseptiä – mutta vaikka ainetta löytyy joka ainoasta Suomen sairaalasta, itse piikki pitää hakea Floridasta. Luonnollisestikin omaan laskuun.

Myös vaikkapa kantasoluhoidolla voisi hoitaa lähes minkä tahansa ongelman pois päiväjärjestyksestä – mutta jos haluaa että lekuri skippaa sen vaiheen, jossa ilman ainuttakaan järkiperustetta ensin myrkytetään kroppa sinappikaasulla... pitää hoito hakea Meksikosta. Omaan laskuun, tietysti.

Ivermektiinit ja hydroksiklorokiinit olisivat riskittömiä körönähoitoja (toki vitamiinit hoitavat saman homman vieläkin vaivattomammin) – mutta sairaushuoltamolaitos haluaa mieluummin todennetusti vahingollisia "hoitoja", jotka eivät hoida yhtikäs mitään.
    Yhtäältä: kun hoidetaan olematonta basiliskoa, ei "hoidosta" tietenkään voi olla mitään muuta kuin haittaa. Tätä ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, mutta... montakos niitä flunssapiikkejä onkaan tullut otettua?

Sairaushuoltamolaitos on valtaosin puoskarointia, jossa todelliset hoidot ajetaan ulos markkinoilta, ja mihinkään perustumaton potilaiden myrkyttäminen katsotaan "käypä hoidon" olennaisimmaksi metodiksi. ...Koska maailmaa shakkilautanaan pitävät psykopaatit haluavat siirreltävien olevan säyseitä.

Mitään pelättävää ei ole

 1874 perustettiin American Medical Association, jonka tarkoitus oli monopolisoida ihmisten terveys – ja kun sanon terveys, tarkoitan sairautta. Takapiruiksi tälle piskuiselle puoskariyhdistykselle ryhtyivät kaksi maailman rikkainta psykopaattia: Rockefeller ja Carnegie, jotka halusivat myydä öljyn-ja metallintuotannossa syntyviä kuona-aineita terveysväittämillä – ilman minkäänlaista kilpailua. Touhun potkaisi kunnolla käyntiin Carnegien sponssaama, läpeensä (bisnes)poliittinen Flexner-raportti (1910), jonka mätiä hedelmiä olemme pupeltaneet koko elämämme.

Syntyi lääke"tiede", joka todellisuudessa on puoskarointia – käärmeöljykauppaa. R&C korruptoivat koko terveydenhuoltobisneksen kouluista ja lainsäädännöstä lähtien. Ainoaksi totuudeksi rajattiin mihinkään perustumaton, Pasteurin markkinoima pöpöteoria, jonka perintönä – ihmiskunnan vitsauksena – ruumiita tuottavat rokotukset, joista on tehty hyvin pitkälti pakollisia.

Sellaista tautia kuin "syöpä" ei ollut olemassa ennen rokotuksia.

Viimeisen reilun vuoden aikana tämä puoskarointi on päässyt melkein tavoitteeseensa: maailma on pysäytetty naurettavien, lapsellisten, järkipuolien väitteiden perusteella – ja ollaan menossa vauhdilla yhteiskuntaan, jossa rokotukset on sidottu kaikkeen elämään: eläminen tehdään mahdottomaksi, jos et suostu ottamaan myrkkyä kehoosi. (Toisin)ajattelijat vaiennetaan, jotkut ottamalla hengiltä.

Tämä kuva on sikäli väärässä, että Descartes oli ajamassa mekanistista maailmankuvaa, ja tuo lentävä lause on itse asiassa nonsequitur... mutta se on silti lähempänä todellisuutta kuin oikeanpuoleisen kuvan edustama nyky"tiede".

Samaan aikaan säätiöinä tunnetut rahanpesulaitokset jatkavat kaiken tieteen korruptointia. Mikään, mitä ihmiset kuvittelevat tietävänsä, ei pidä paikkaansa – ei historiasta, ei nykyisyydestä, ei mistään. Väki jankkaa täysin järjettömiä narratiiveja ilmastointiskientologiasta ja roduista ja sukupuolista – ja samaan aikaan jää tykkänään huomiotta vaikkapa tehomaatalouden köyhdyttämä ruoka samoin kuin se, että me pukeudumme myrkyllisiin vaatteisiin, lääpimme myrkyllistä kosmetiikkaa, istumme myrkyllisillä huonekaluilla ja pakkaamme kaiken myrkyllisiin materiaaleihin. Ja vapaaehtoisesti lisäämme rikkovaa säteilyä kaikkialle pahentamaan tilannetta.

Näännytämme itsemme ja toisemme sekä henkisesti että fyysisesti tarvehierarkian pohjasakaksi – vaikka maailma olisi täynnä mahdollisuuksia ja yltäkylläisyyttä.

Hitaasti hivuttaen (melkein) koko ihmiskunta otetaan hengiltä – ja netotaan siinä sivussa tolkuttomia summia. Tähän vielä päälle tekosyillä lietsotut sodat, täysin tietoisesti ylläpidetty köyhyys ja vanha kunnon "hajoita ja hallitse"...

Minä luulen, että tuo "hajoita ja hallitse" menee ihmisiltä jotenkin tajunnan ohi; se varmaan rimmaa liikaa alkusointuineen. Meitä ajetaan aivan jatkuvasti toisiamme vastaan täysin mielipuolisilla narratiiveilla. Ja tämä siis koskee aivan kaikkia. Jatkuvasti pitää riidellä täysin idioottimaisista asioista – koska ihmiset on tarkoituksella sekä tyhmistetty että hämmennetty.

Kaikki tässä koronakerronnassa on pelkkää tuubaa. Eksperttispesialistit aivan selvästi puhuvat itsensä pussiin päivä toisensa jälkeen – koska mikään tässä touhussa ei perustu kerrassaan mihinkään –, mutta ihmisille ei vain millään mene jakeluun mikään. 

Sananvaihto alkaa olla sen verran militanttia, että ennen myöhää rationaalisia toimijoita ruvetaan yksinkertaisesti ottamaan hengiltä, massoittain – mikä maailmanomistajille sopii vallan mainiosti.

Epidemioita ei ole olemassa; ei ole koskaan ollut. On vain myrkytystiloja, ja niitä aiheutetaan täysin tarkoituksellisesti: mitä sairaampi ihminen, sen riippuvaisempi. Mitä riippuvaisempi ihminen, sen varmemmin hänelle voidaan myydä turmiollista paskaa – koska hän ei osaa eikä halua ajatella itse. Hän ei halua ottaa vastuuta omasta kropastaan. Hän haluaa että joku pelastaa hänet joltain mitä ei uskalla edes ajatella.

Tässä käydään melko kirjaimellisesti kauppaa paholaisen kanssa. Psykopaateille sinun tuskasi on täysin samantekevä. Tai pikemminkin haluttu asiaintila. Psykopaatti tekee elämäsi mahdollisimman vaikeaksi, jotta voi esiintyä pelastajana – ja tehdä elämäsi helvetiksi, jota väittää sitten kiirastuleksi joka johtaa taivaaseen.

Ja samalla tämä valehtelusta ja tuskan tuottamisesta elävä parasiitti saa sinut uskomaan, että taivasta ei itse asiassa ole olemassa. Että tämä koko ajan tuskaisemmaksi käyvä elämä on kaikki mitä on olemassa, joten siinä pitää roikkua kynsin hampain kiinni niin pitkään kuin ikinä mahdollista. YOLO!

Nämä parasiitit, ihmiskunnan patogeenit, tietävät oikein hyvin, että karma tulee repimään heidät kappaleiksi – joten he pyrkivät pitkittämään omaa elämäänsä niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Ovat varmasti sekä täpinöissään että kauhuissaan: ehditäänkö sielu upata kovalevylle ennen noutajaa? ...ja auttaako tietoisuuden kopsaaminen siellä toisella puolella?*

*Ei tietenkään auta. Jäljellejäänyt kopio voi kuvitella niin, mutta sillä ei ole enää sielua. ...mutta onko näillä parasiiteilla ylipäätään sielua?

Kovasti näyttää siltä, että maailma on valtaosin kansoitettu* täysin sieluttomilla ihmisillä. Me elämme niin automatisoidusti – ja kaikki syvempi ajatteluhan on tukahdutettu jatkuvalla myrkyttämisellä –, että hyvin suuri osa ihmisistä vaikuttaa täysin sieluttomilta. Non Player Characters.

*Sivumennen "ylikansoituksesta": maailman kaikki ihmiset mahtuisivat Alaskaan, ja jokaisella olisi oma mökki ja tilaa viljellä omat safkat. Ylikansoittumista ei ole olemassa.

Vaan mitäpä minä sielutieteistä tiedän. Ehkä olen itse sieluton olento? Ehkä sielu on yhtä keksitty konsepti kuin "virus"™kin? Jokatap, olen aikaa sitten tehnyt rauhan molempien vaihtoehtojen kanssa: sen että olen vain kone joka kuollessaan lakkaa olemasta –, ja sen että tämä ruumiillisen kokemuksen vehiikkeli on käyttöjärjestelmä, jollaisella käyn uudestaan ja uudestaan tässä yhteisessä hologrammissamme kääntymässä, ja suurin osa tietoisuutta on tämän simulaation ulkopuolella. (On toki olemassa vielä kolmas vaihtoehto, mutta sen selittämiseen vaadittaisiin ainakin kokonainen postaus, joten palataan siihen joskus toiste...)

Abrahamistisiin lastensatuihin en usko. Tiedän että joku loukkaantuu tästä verisesti, mutta kaikki nämä isijumalauskonnot on perustettu nimenomaan aivopesemään ihmisiä, kontrolloimaan massoja. Te turvaudutte pyhäkoulun tarjoamaan turvariepuun – koska teidän esi-vanhempanne on väkivalloin pakotettu se omaksumaan. 

Teidän esivanhemmillanne oli paaa.aaaljon järkevämpi uskomusjärjestelmä – jossa jokaisella oli henkilökohtainen vastuu omista tekemisistään. Kirkko ei tykkää sellaisesta ajattelusta. Kultit haluavat seuraajia, jotka eivät kyseenalaista mitään eivätkä varsinkaan luota itseensä.

Meidän uskomuksemme tekevät meistä joko voimakkaita tai heikkoja. Jos tarvitset pelastajan, olet heikko. Jos jumalasi tarvitsee puolustajaa, jumalasi on heikko.

Kukaan ei tule pelastamaan. Mielikuvitusolentoja ei tarvitse puolustaa. ...ja mitään pelättävää ei ole. Me olemme ihan itse valinneet tulla juuri tähän elämään kokemaan juuri tämän idioottivallankumouksen, tekemään juuri ne lukemattomat virheet jotka olemme tehneet.

Me elämme psykopaattien rulaamassa, myrkytetyssä maailmassa, jossa ihmiset kuvittelevat tarvitsevansa – pelastuakseen! – yhä useammin injektoiduksi kroppaansa jotain matskua josta kukaan ei tiedä mitä se aiheuttaa – joka perustuu täysin todentamattomiin hypoteeseihin joissa ei pintapuolisellakaan vilkaisulla ole mitään tolkkua.

Me elämme psykopaattien rulaamassa, myrkytetyssä maailmassa, jossa ihmiset kuvittelevat, että – pelastuakseen! – heidän pitää noudattaa mielivaltaisia sääntöjä joita ylipapisto ylhäältä sanelee – vaikka ne ovat täysin järjettömiä, ja eksperttispesialistit aivan jatkuvasti täysin väärässä kaikesta.

Hmm. Minun piti listailla sitä, miten systemaattisesti "epidemiat" on nimenomaan aiheutettu rokotteilla, että niillä ei ole parannettu yhtikäs mitään, mutta sen sijaan pahennettu jo aiheutettuja vahinkoja. 

Vaan ilmeisesti tuohon pitää palata toiste kun tulikin valittua vähän filosofisempi reitti.