Hesarissa vietetään näemmä "ilmastoviikkoa" – ja sen kunniaksi lehden neropatit ovat infomöösin VTT:n kanssa kehittäneet hiilidioksidikynän. Tai siis -musteen. Siinä on varmaan taputeltu selkää jos toistakin.
Nuorsuomalaisten Päivälehti on luonnollisestikin kaiken järjen vastaisesti yhäti vainen huolissaan ilmaston lämpiämisestä (joka on luonnollisestikin sun syy), vaikka mikään ei tue kyseistä narratiivia.
Vähän jännittää: joko tänä vuonna nostetaan joku taapero ilmastomessiaaksi – koska mitä nuorempi ihminen, sen paremmin hän ymmärtää monimutkaisia systeemejä?
Kun sadot jäävät roudan ja tulvien alle – mikä tarkoittaa ruoan hinnan nousua, ja ennen pitkää nälänhätää siellä sun täällä – nämä maailmanparantajat askartelevat kynän ratkomaan ongelmaa, joka ei ole ongelma.
Mitä ilmeisimmin suuri osa ihmisistä ei edelleenkään hahmota vaikkapa sitä, että ylivoimaisesti suurin "kasvihuonekaasu" on vesihöyry. Tämän "korjaamiseksi" pitäisi kuivattaa valtameret.
Jos ei ihan noin drastisiin toimiin lähdetä, vaan halutaan keskittyä – niin kuin jostain mielipuolisesta syystä halutaan – sekundääriseen hiilidioksidiin, senkin ylivoimaisesti vaikuttavin "ratkaisu" olisi tappaa kaikki plankton valtameristä. Vasta sitten alkaisi ihmisen hiilijalanjälki erottua kohinasta.
Ja ekosysteemihän on vähän isompi kokonaisuus kuin yksi (elämälle välttämätön) yhdiste.
Vaan mehän elämme allopaattisessa maailmassa, jossa korjataan idiopaattisia oireita [joiden syntymekanismia tai syytä ei siis tunneta] arvauslääkityksellä [jonka vaikutusmekanismi on enemmän tai vähemmän hämärän peitossa].
Niemen Kaiuskin voisi, jos suinkin haluaisi, noudattaa omaa neuvoaan:
[...] on olennaista, että ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu perustuu tutkittuihin faktoihin ja oikeisiin mittakaavoihin.
...muttei noudata. Tämä on perin yleinen käyttäytymismalli: patistetaan toisia tekemään sitä, mitä itse ei suin surminkaan toteuta.
Ehkä tämä vain kuuluu ihmisluontoon.