lauantai 30. marraskuuta 2019

Puppulismia & mielensoittajia

Aika ajoin joku kauhistelee sitä, miten "tämä näyttää ihan samalta kuin -20-30-luvulla"... ja on ihan oikeassa. Tosin eri tasolla kuin hurskaudessaan kuvittelee. Hän viittaa Saksaan, ja natsismin nousuun – unohtaen (monen muun asian lisäksi) kommunismin tuosta kuviosta täysin. Kyse ei ole lopultakaan nationalismista sen enempää kuin internationalismistakaan, mutta noin pitkällehän harva tulee edes harkinneeksi lukitsemaansa kausaatioketjua venyttää.

Hajoita ja hallitse; simppeli periaate – joten: kuka hyötyy ääripäiden riekkumisesta (todellisesta tai meedian fantisoimasta)? 

Jos vasemmisto on vallankahvassa, mitä seuraa? Keskitetty hallinto. 
Jos oikeisto on vallankahvassa, mitä seuraa? Keskitetty hallinto. 
Jos valta jaetaan, mitä seuraa? Keskitetty hallinto.

Mitä keskitetty hallinto tekee ruohonjuuritasolle? Hyödyttää? Hoivaa ja huolehtii? Tsemppaa ja kannustaa? Kuta kauemmaksi päätöksenteko viedään, sen vähemmän hallintoa ylipäätään kiinnostaa mitä ruohonjuuritasolla ajatellaan. 

Hallinto päättää asioista joista ei tiedä eikä ymmärrä mitään. Kaikkeen tarvitsee virallisen luvan – loitsuja listaavan sopimuksen, joka sinetöidään maagisilla merkinnöillä, joiden Näyttäminen toimeenvihityille Katsojille aukoo näkymättömiä kahleita ja potentioi Kykyjä, joita Ilman Katsojan Todistusta ei voi Omata. Kautta kiven ja kannon.

Keskitetyn hallinnon ykkösprioriteetti (ja ainoa olemassaolon ponnin) on alamaisten verotus. Mitä pidempään keskitetty hallinto jatkaa, sen vähemmän sen toiminnassa on tolkkua, sen monimutkaisemmaksi pykäläviidakko repeää, sen enemmän ilmaantuu "veroluonteisia maksuja". 

Lopulta alimmalla portaalla ei ole varaa elämään. Kun riittävän moni suivaantuu tilanteeseen, alkavat lakkosumat – joita ratkotaan keskitetyn hallinnon pykäläviidakkoa samoten. Kun lakkoilu yltyy riittävästi, alkaa mellakointi. Kun mellakointi yltyy, alkaa sotiminen – jonka syillä ei ole mitään tekemistä perimmäisen ongelman kanssa.

Ongelma ei koskaan ole se, jonka sen kulloinkin väitetään olevan. Ongelma on aina se, että ihmiset (suostuvat siihen että) eivät saa itse päättää mitä tekevät ja mitä eivät tee – eivätkä varsinkaan saa tienaamiaan rahoja itselleen, koska ne menevät keskitetyn hallinnon pyörittämiseen. Suojelurahoihin.

Mutta hei, tokihan yhden Ministerin (sana, joka hirmu yllättäin tulee kirkon suunnalta, ja joka jossain muualla on Sihteeri) eroaminen ratkaisee kaiken? Koska ongelma on lähtöisin yhdestä ihmisestä, eiks jeh?

Rohkeimmat hekumoivat peräti Uusilla Vaaleilla, joissa maagisen ympyrän sisälle hyväksytyt Kansalaiset voivat Käyttää Valtaa ja katsoa sitten miten Uusi Keskitetty Hallinto epäilemättä toimii ihan eri tavalla kuin ne kaikki aiemmat.

Mutta mitä muutakaan me voimme tehdä? Mikä ihme voisi olla Keskitetyn Hallinnon vaihtoehto? Eihän sellaista voi kukaan edes kuvitella? Eihän voi?

Ei kommentteja: