2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

torstai 4. tammikuuta 2018

Keikkuu valta

Kymmenisen vuotta sitten kirjoittelin romaanikässäriä, joka käynnistyi vallankumouksella – täällä Suomessa, lähitulevaisuudessa. Muistaakseni aloitin koko kässärin puhutellen lukijaa sanoilla: "Sinusta katsoen seuraavalla eduskuntakaudella: [...]".

Kirjoitin kyseisen aihion kertaalleen läpi, mutten valmiiksi – koskapa en saanut päähäni, miksi ihmeessä moinen vallankeikaus tapahtuisi. Nyt kyseinen juonikuvio olisi huomattavasti uskottavampi; sen syyt olisi helpommin nähtävissä.

Moni varmaankin kuvittelee vallankumousten olevan joitain spontaaneja kansannousuja, jotka tapahtuvat sitten kun "rahvas on saanut tarpeekseen". Kuitenkin kyseiset massaliikunnot ovat aina pienten piirien masinoimia tapahtumia, jotka sattuvat olemaan "good for business".

Kun tänäpäisenä diskurssina tuppaa olemaan kulttuuristen skismojen lietsominen, olisi jälleen paikallaan kysyä: "Kuka hyötyy?"

Ketkä ovat ne, joita eivät liikuta muukalaisten väkivalta? Ketkä ovat ne, jotka heittelevät ilmoille vastakkaisia ideologioita, joiden kannattajat kuvittelevat olevansa toistensa kanssa samalla puolella, vaikka selvästikään eivät ole? Ketkä hyötyvät sensuurin lisäämisestä, ihmisoikeuksien kaventamisesta, yliopistojen tyhmistymisestä? Keiden mielestä ihmiset ovat massaa, jota liikutella pelikentillä?

Vastaus ei ole "poliitikot". Poliitikot ovat niitä, jotka hyväksynnänkaipuussaan metodinäyttelevät minkä tahansa doktriinin – ja psykoottisesti uskovat kaiken sanomansa, vaikka pohjimmiltaan tietävät olevansa vain näyttelijöitä. Siksi heidän täytyy ympäröidä itsensä samanmielisillä lakeijoilla – jotka saavat ohjeensa jostain muualta.

Missä poliittiset ohjelmat kirjoitetaan? Mihin verorahat virtaavat?

Miksi Iranissa on mielenosoituksia? Miksi lännen mielenkiinto on suuntautunut kohti Iranin ihmisoikeustilannetta, kun sen naapurista löytyy huomattavasti diktatorisempi valtio – jonka toimet eivät tunnu aiheuttavan moraalista paheksuntaa, vaikka homojen heittely katoilta ynnä toisinajattelijoiden mestaaminen kaduilla ei edes varmaan Hesarin tai Ylen toimituksessa ole ihan jees.

Mieleen tulee sydäntalvi 1991, kun olin juuri aloittanut armeijan, ja yhtäkkiä alkoi hirmu pohina siitä, miten "me" oltiin hyökätty Kuwaitiin. Armeija oli tokikin otollista alustaa sille, miten koettiin "oikeuden toteutuvan". Vähän nykyistä vähemmän sanasäikkynä aikana moni kursailematta kertoi, miten "rättipäille opetettiin tapoja" ja "annettiin kyytiä musulmaaneille".

Se, miksi mieleen tulee juuri nyt juuri ensimmäinen Persianlahden invaasio, johtuu puhtaasti siitä, että myöhemmiten propagandaa lukemaan oppineena voi vain toivoa että tämänhetkinen hyökkäysverukkeiden metsästys ei tuota tulosta – toisin kuin vaikkapa nk. "arabikevät" tuotti [eli siis rikkinäisiä valtioita ja väkivallan arkistumista].

Tokikin jokainen islamvetoinen maa on väistämättä vinossa, mutta kyseessä on myös tuon seudun ainoa maa joka ei ole hyökännyt naapurimaihinsa – toisin kuin vaikkapa Israel, joka on pommitellut jokaista naapurimaataan, ja pelannut myös laivanupotusta amerikkalaisten kanssa (mikä minkä tahansa muun valtion ollessa kyseessä olisi tarkoittanut kutsua köyhdytetylle uraanille – ja vaikkapa Vietnamin tapauksessa sytykkeeksi riitti hyökkäys jota ei edes tapahtunut).

Israel ja Saudi-Arabia, nuo kaksi "verivihollista" ovatkin vehkeilleet kovasti paljon Iranin pään menoksi – ja "vallanvaihto" on jo vuosia ollut Yhdysvaltojen prioriteeteissa.

Kysymyshän ei ole valtioista. Valtiot ovat viivoja kartoilla. Ja ne viivat on vedelty mielivaltaisesti juurikin vanhoja heimorajoja rikkoen – jotta myöhempi "interventio" voitaisiin oikeuttaa sisäisillä levottomuuksilla.

En millään jaksa muistaa missä Lähi-Idän maissa on sunni- ja missä shiiavetoinen islam vallalla, mutta koska kyseessä on "uskonto", joka perustuu vihanpitoon, on kätevää jakaa valtiot niin, että kussakin valtiossa on verisen erimielistä vähemmistöä.

Sama toimii myös poliittisten jakojen suhteen (ja islamkinhan on perimmiltään politiikkaa), joten kartalta on löytynyt vaikkapa sellaisia kuin Länsi- ja Itä-Saksa – ja nykyään Etelä- ynnä Pohjois-Korea. Mielivaltaiset rajat takaavat kivasti kytevää kaunaa läpi sukupolvien. Eurooppaanhan tätä kaunaa on importoitu erinäisiä vuosia ihan vasiten juurikin samaista tarkoitusta varten.

Mutta jos kyse ei ole valtioista, niin mistä sotateollisuudessa on kyse? Teollisuudestapa hyvinkin. Liukuhihnat vain muuttavat malliaan – ja rahvas pidetään kiireisenä leivän ja sirkushuvien parissa. Kun vielä kaikki elintarvikkeet pakataan bisfenolin syleilyyn, saadaan väki epäilemään jopa omaa ilmiselvää sukupuoltaan. Ja kun valtamediassa jauhetaan lisäksi ilmaston lämpiämisestä, vaikka paljon kylmemmät ajat ovat tulossa... Kukapa siinä kerkiäisi sitten kaikki rajat rikkovaa vilunkipeliä seuraamaan – varsinkin kun tuossa kaikessa (mis- ja disinformaatiossa ynnä informaation pimittämisessä) on kyse vain ja ainoastaan vallasta. Valta on tietoa. Toisten tiedottomuus kumuloi valtaa.