torstai 13. huhtikuuta 2017

Psykometristä räätälöintiä

Olen tässä viime aikoina koittanut tajuta, miten täysin käsittämättömät narratiivit tuntuvat puskevan läpi omituisella vääjäämättömyydellä – miten käyttäytymismallit, jotka hyvin selkeästi sotivat kaikkea järjenkäyttöä vastaan, tuntuvat suorastaan kukoistavan, ja miten räikeät väärinteot... vain haihtuvat johonkin. 

Asiat, jotka selkeästi vaativat kiireistä huomiota, eivät sitä saa. Sen sijaan idioottimaisuutta hipovat valheet leviävät virallisina totuuksina – ja kokovartalojarruttavat koko ihmisyyttä. 

Ihan kuin tämä olisi tarkoituksellista?
In 2008 Kosinski had joined the Psychometrics Centre of Cambridge University where he then developed with his coworkers a profiling system using general online data, Facebook-likes, and smartphone data.[13] He showed that with a limited number of "likes" people can be analyzed better than friends or relatives can do and that individual psychological targeting is a powerful tool to influence people.
Cambridge Analytica seuraa yleistä mielipidettä reaaliajassa, ja myy palvelujaan poliitikoille, jotka voivat muotoilla viestinsä juuri enemmistön mielipiteen mukaiseksi – kuitenkin niin, että voivat ajaa omaa agendaansa (so. taustavoimiensa agendaa...) ja siis tehdä mitä tykkäväät ilman että edes selkeät väärinkäytökset hidastaisivat menoa. 

Propaganda on päässyt uuteen vaiheeseen: hyvinkin räikeät virhenarratiivit saadaan selitettyä ja vaiennettua sopivasti seuraavaa manööveria varten. Hallituksissa istuu aivan selviä kriminaaleja, jotka on rikollisiksi moneen kertaan todettu – ja silti he vain pysyvät vallan kahvassa.

Seurattavia narratiiveja on niin paljon, että aktiivisinkaan seuraaja ei pysy enää perässä. Globaalisti kyteviä kriisipesäkkeitä yhdistää vain yksi asia: Naton läsnäolo – ja sen kietoutuminen yhä tiukemmalle kaikkialla missä se ei vielä ole jalanjälkeään saanut asukkaiden naamalle survottua.
Mutta nämä narratiivit unohtuvat, painettuna väliaikaiseen hibernaatioon: Ukraina ja Baltia saavat odottaa tähtihetkeään sillä aikaa kun puristetaan Syyriasta ja Pohjois-Koreasta kaikki irti. Myös Libyasta ollaan hissuksiin; samoin Sudanista ja Somaliasta. Jemenistä, Lebanonista. Kaikilla näillä alueilla on täysi valmius polkaista täysimittainen sota käyntiin noin minuutissa – ja todnäk jotkut vastaavat alueet ovat vielä enemmän tutkan alla.
Ei niin että Nato mikään päätekijä olisi. Sotilaat ovat vain työkaluja. Poliitikot ovat työkaluja. Tiedotusvälineistön "journalistit"... No, "journal"han viittaa päivittäisyyteen, siihen että koko touhun perimmäinen tarkoitus on myydä... jotain, päivittäin. Oli sitten oikeaa asiaa tai ei.

Paikallisia uutisia. Viihdeuutisia. Henkkohtaisia kriisejä. Ihan muita narratiiveja viemässä huomiota niin, että nippa nappa ehtii taivastella suoraan naamalle tarjoiltuja katastrofeja. Siihen väliin on hyvä kiilata. 
"Ja tässä takkinne, olkaa hyvä."
"Hmm, onpas siinä pitkät hihat."
"Niin, pitkät hihat ovat nykyään pop. Voitte halata itseänne oikein tiukasti kunhan olemme pukeneet tämän."

Ei kommentteja: