keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Luvut on numeroita, kuvat heijastumia

Kun maanantaina kirjoitin äippäpommin hinnasta, jossain takaraivossa kummitteli kysymys: "Mistä minä tämän luvun oikein sain? Tuntuu vähän hintavalta...", mutten juuri tuossa kohtaa jaksanut tarkistaa vedänkö luvun hihasta vai mistä.

Kyseisen maternaalihuolenpitovälineen hinnaksi on – huomasin sittemmin – mainittu myös vielä hulppeampi luku: 360 miljoonaa. Oikea luku on kuitenkin lähempänä 170 tuhatta.
Miksi hintaa liiotellaan? Mikä ihmeen syy siihen on olemassa?
Jostain tarttui tuon äidillisen huolenpidon uhriluku, joka saattaa olla todellisuudessa mitä vain, mutta 36 on jostain mieleen painunut. Sattumoisin luku on sama kuin palmusunnuntain terrori-iskuissa koptikirkkoihin Egyptissä (paitsi ettei ole: vaikka ihan äskettäin kuulin jonkun sanovan 36, oikeampi luku on 44 – sama kuin Himalajassa rotkoon syöksyneen bussin uhrimäärä näemmä).

Myöskään en tiedä mistä sain päähäni, että ohjusisku Syyriaan olisi tuottanut neljä kuolonuhria; jostain syystä olen kuitenkin varma että luku on "oikea" l. siis virallinen. Muistaakseni myös Tukholman seuraavan päivän rekkaisku tuotti saman uhriluvun.
Luvut ovat enemmän tai vähemmän satunnaisesti valittuja aina. Niillä ei ole juurikaan informaatioarvoa, ja siltikin ne tarttuvat vastaanottajan mieleen.
Yksi sitkeästi huhumyllyssä pyörivä luku on 150000. Tuon verran joukkoja kerrotaan jenkkien lähettävän/-neen Syyriaan. Samoin Kiinan kerrotaan lähettäneen saman verran väkeä Pohjois-Korean rajalle. Kumpikin väite voi olla yhtä lailla tosi kuin valhekin – mutta hiukan hyperboliselta luvulta vaikuttaa. Juurihan opimme, että median mukaan Koreain edustalle on lisälähetetty juuri botskeja, joista osa on oikeasti telakalla ja muut... muualla.

...Koitin tässä välissä vähän tsekata... jotain, en muista mitä (Ei kun joo, Belgradin mellakat pari viikkoa sitten; mitään tuollaista ei hakukoneella löytynyt, vaikka siellä käsittääkseni tosiaankin mellakoitiin), kun törmäsin karttaan aiheesta: missä päin on levottomuutta herättäviä tapahtumia. Euroopan tilanne juuri nyt:
Jännää, että Venäjän sotaharjoitukset Kaliningradin suunnalla tuohon on merkitty, mutta Naton lukuisat "treenit" pitkin mannerta eivät herätä levottomuutta...
Näistä asioista tarvitsisi pitää melkoisen tarkkaa lokia jos haluaisi pysyä kärryillä siitä, mitkä muistikuvat ovat oikeita ja mitkä haperoita – ja missä määrin valtamedia puhuu mitenkin paljon palturia. 
Jostain olen saanut vaikkapa päähäni, että Ranskassa on vastikään hukattu pari miljoonaa ennakkoääntä, ja postitettu saman verran tupla-äänioikeuslipukkeita – joten Le Peniä ihan kaikin tavoin kammetaan ulos vaalivoitosta. Mutta etsipä tätäkin sitten hakukoneilla, kun niissäkin on ruuvattu suodattimet estämään kaikenlaista...
Niin, kuvista. Syyrian "kaasuiskusta" saimme silmillemme graafista materiaalia kuolevista lapsista (kouristelu oli muuten aikaansaatu adrenaliinia injektoimalla), mutta näimmekö kuvia Tukholman uhreista? Koptikirkkojen uhreista? Afganistanin tunneliuhreista?

Ja crooked news network tässä männäpäivänä osoitti jälleen journalistista selkärankaa kun naamakirjamurhaaja oli vapaalla jalalla. Kyseinen murhaajahan oli ihan itse julkaissut tekemänsä murhan fesessä, mutta koska tyyppi sattui olemaan tummaihoinen, cnn ei tuntomerkkien yhteydessä näyttänyt kuvaa tai viitannut muutenkaan ihonväriin. 
Jos haluaisi suojella ihmisiä murhatuksi tulemiselta, kunnon tuntomerkit voisivat olla aika hyvä apu – mutta poliittisesti korrektia se ei vissiin olisi. Tätä pelleilyähän on nähty myös kotimaan mediassa runsaalti.
Ai niin, ja joku mustien opiskelijajärjestö jossain päin vapaiden valtakuntaa haluaa bannata objektiivisen totuuden, koska se heidän mukaansa on valkoisen ylivallan ilmentymä.

Ehkä maailma ei ole tulossa hulluksi; ehkä se on aina ollut sitä. Ehkä en vain aiemmin ole kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos voisin palata tuohon olotilaan.

Ei kommentteja: