tai itke ja poraa

Mähän niin tiesin. Tekin hyvin tiesitte! Antakaas ku mä kerron. Vaikka pari vuotta sitten hommasinkin tuon tuulettuvan katon, muistuttelivat viimepäivien helteet että tuolla yläkerrassa saattaa siltikin olla vähän lämmin nukkua.

Jokunen aika sitten jo vein sinne tuon jalustalla pyörivän tuulettimen – jonka tietystikin täytyy olla eri huoneessa tai muuten tulee vähän turhan viimainen olo. Mutta että tars semmoisen isomman, ajattelin. Kattotuulettimen. No, nyt viimeistään tiedätte jo mitä on tulossa.

Kaupassa katselin sellaisia, että mitä isompi sen parempi, eiks je. Että vaikka yläkerran katto tuleekin sillälailla kaltevasti alas, niin kyllähän tämä siihen mahtuu?

No, mahtuu se. Varsinkin kun tuli kiinnitettyä se pohjaosa… vai miksi tuota kutsutaan; en tarkista… vähän… eri tavalla. Jos sen olisi kiinnittänyt oikein, ei välttämättä mahtuisi.

Ehkä tätä vielä tarvitsee vähän katsella. Varsinkin kun tuulettimen lavat viuhtovat enintään sentin päässä laipiosta. Paitsi jos pääsee liikkumaan se tuuletin, jolloin kuuluu flapflapflapflap, tai jos liikkuu vähän enemmän, klonkklonkklonkklonk.

Ja tuuletin kun tuppaa olemaan tuollaista liikkuvaa sorttia, odotan innolla milloin herään keskellä yötä siihen että jotain putoilee päälle hirvittävän metelin saattelemana.

Kun… Tehän tiedätte etten varsinaisesti diggaa ruuvailuista ja porailuista ja muusta helvetin näpräämisestä.

Siinä väsätessä tuli mieleen semmoinenkin, että ehkä nykyihmisestä jollain salaliitolla yritetään tehdä älykkäämpää sillä, että joka himputin ostos pitää ensin askarrella kasaan  – mitä vaillinaisimmin kokoamisohjein. Kyllä siinä ÄO kummasti ehostuu kun joutuu ratkomaan kaikenmoisia pulmatehtäviä ennen käyttöönottoja.

Mutta allekirjoittaneen fiilispohjainen kasaaminen ehkä toimii counterproduktiivisesti, en tiä.

Sitä pohjaosaa kattoon ruuvatessa… Niin! Moni varmaan ihmettelee että mitenkäs hemmetissä tuo on kaltevaan kattoon ruuvattu? No, ei sentään siihen olekaan, vaan sieltä tulee kattoparrut läpi, tiätteks. Niin niihin on kätevä laittaa. Vielä jää melkein se vaadittu 2,5 metriä tilaakin. Melkein. Siis alle. Etteivät siivet skalpeeraa ohimennessä.

Mutta siinä havaitsin että ei ruuvaaminen ihan tunnu lähtevän ilman poraamista, että missäs mulla jotain poranteriä. Niitä jahtailin tovin, ja sitten löysin. Vaan kun olin porannut reiät, ja sitten tuolla akkuporalla ruvesin ruuveja niihin sovittamaan, havaitsin aika nopeasti, että nyt ei kyllä reitti seuraa reikää ollenkaan.

Juu. Aika vinoon tulivat. Ja jumahtivat molemmat sitten puoleen väliin. Tässä kohtaa olivat… öö, hahlot? kulahtaneet siihen malliin että eivät liiku ruuvit enää mihinkään suuntaan.

Kyllä, molemmat ruuvit yhtä tyylikkäästi vinossa. En ensimmäisestä uskonut että toinenkin toimisi ihan samalla moodilla. Vaikka otinkin iskun pois päältä siinä kohtaa jo. Kai. En tiedä kummassa asennossa isku on päällä, enkä edes sitä, mitä isku tarkoittaa.

Jokatap, se pohjaosa on sitten pari senttiä alempana kuin mitä oli tarkoitus, ja vähän ehkä kiikkerämmin kuin suunnittelija on piirustuspöydällään hykerrellyt. Joten tuuletin heiluu pahaenteisesti pyöriessään. Niin on filmnoir-olo kun yrittää nukahtaa.

Huoh. Turha varmaan edes aloittaa sokeripalan kanssa sähläämisestä, tai siitä että… no, juurikin sokeripalan takia tuo vemputin ei ole niin keskellä kuin mitä soisi sen olevan… Sen vain sanon, että on hiukan haastavaa ruuvailla sokeripalaan neljää piuhaa yhdellä kädellä. Tai olisi jos ei sittemmin käyttäisi taas ripauksen siitä järjestä jota myös allekirjoittaneelta joskus vahingossa löytyy.

Mutta siihen tultaessahan on jo ehtinyt jokusen omintakeisehkon ratkaisun tehdä. Pitäisi purkaa koko härdelli jos jotenkin järkevästi sen siihen haluaisi. Ja vaihtaa asentaja. Mutta ihan kivasti tuolla sitten sai nukuttua ainakin yhden yön.

Jälleen kerran: kannattaisiko joskus hetki uhrata suunnitteluun ennen kuin rupeaa sohlamaan? En tiä, en ole moista kokenut. Aika eksoottiselta kuulostaa semmoinen.