Vilkaisin aamulla toisenkin kerran peiliin. "Whatta heck?" tivasin. "Olenko huomaamattani ollut viimeisen vuoden deekiksellä vai kuka tuolta vastaan tuijottaa?"
Tiedän olevani allerginen jollekin siitepölylle, mutten ole koskaan pannut merkille mille. Ilmeisesti koivu on melko vahva ehdokas. Tai sitten olen allerginen sille, että ruotsalaiset voittavat ylivoimaisesti lätkän ämmämmät vaikka niukin naukin selviävät alkulohkosta. Ehkä mä olenkin vain huomaamattani itkeskellyt koko viime yön?
Jokatap, tämän on syytä mennä ohi ilman mitään hengitystiepatoutumia – liityin vastikään tampesterilaisen bändin laulajaksi, enkä nyt heti toisiin reeneihin halua mennä pihisemään tyhjentyvän sisäkumin imitaatiota, varsinkin kun matkaa reenikselle tulee enemmän kuin mihin järki-ihminen lähtisi. Kyllä niin on universumi aina vastarannalla kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti