Suomi mainittu

Mä niin arvasin: Agricolakin on mielikuvitushahmo. 

"Mitä se nyt taas horisee?" kuulen jonkun kysyvän. No, anskumä kerron.

Satuin katsomaan tätä hyvin italialaisittain englantia puhuvaa kaiffaria, joka on tutkinut historian vääristelyä, kun huomasin kysyväni: "Sanoiko se 'finnish'?" Tämä oli edellisen jakson puolella, ja kävi ilmeiseksi, että sanoi.

Oheen liittämässäni klipissä tämä italiaano kertoo, mitä löysi Agricolasta. Lyhyt vastaus: perin vähän. Perniöstä ponkaissut Mikael Olavinpoika sai Viipurissa epiteetikseen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää, joka mahdollisesti liittyy isänsä bisneksiin, tai jotain.

Enivei, sekä Suomella että Eestillä on samansuuntainen kielihistoria – paitsi että kun etelänaapurissa ruvettiin omalla kielellä kirjoittamista fundeeraamaan jo pari sataa vuotta aiemmin, ja sitten kun samoihin aikoihin Mikaelin kanssa vihdoin saatiin ensimmäinen opus aikaiseksi, päädyttiin julkaisijan taholta polttamaan koko valmis opus sen valmistuttua, ja sen sijaan pykäämään saksalais-eestiläinen versio.

Agricolan suku otti ja sammui pari sukupolvea myöhemmin, eikä kenestäkään sukulaisesta tiedetä synnyin- tai kuolinaikoja. Mahdollisesti pojantytär meni naimisiin Svinhufvudin klaaniin – mutta jokatap kirkonkirjat ovat perin epämääräisiä tämän suurmiehen... mistään asioista. Tämä ei ole yhtään epäilyttävää, koska Wittenbergin reissu kuitenkin hyvin dokumentoidusti on... totta? Ja patsaita on (vuosisatoja myöhemmin tehtyjä, mutta kuitenkin). Ja ne kirjat, nehän nyt vähintäänkin todistavat että Agricola oli. Vähän niin kuin Shakespearen näytelmät todistavat, että Shakespeare oli.

Seuraavassa jaksossa italian investigaattori sitten syventyy jo aiemmin törmäämääni suurvaltaan nimeltä Tartaria, josta kukaan ei ole kuullut, vaikka sen olemassaolo oli varsin hyvin tiedossa vielä pari vuosisataa sitten, ja monina edeltäneinä vuosisatoina – ja se on merkitty moniin karttoihin vuosisatojen varrella kattamaan suurin piirtein saman alueen kuin Neuvostoliitto myöhemmin. Toki Suomestakin löytyy tataarivähemmistö, ja kyseinen alue ulottui jossain välissä Karjalaan saakka – ja olemme itse lähtöisin Tartarian sydänmailta. Tartaria ulottui Krimiltä Uralille, Kiinan rajoille sekä Tyynenmeren rannoille. Mutta sitä siis ei ollut olemassa.

Kun tulin maininneeksi äskettäin, miten mahdollisesti oikeasti elämme suurin piirtein vuotta 1018... Keskiajalla oli tapana kirjoittaa vuosiluvut näin: A°I571. Tai A°J571. Tai A°I.571. Tai A°i571. Huomaatte varmaan, miten vuosi 571 voidaan tulkita vuodeksi 1571? Tämä A°I on lyhenne sanoista anno ja iesu. Eli herran vuonna. Mutta tämähän ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Tietenkään.

What would Jesus do?

Kun taas alkaa tämä riemuin helkkyvä kausi jota ei pakoon pääse, niin tässäpä video (oikeastaan läjä tekstiplansseja) joka kertoo miten armollinen kristinuskomme lähti leviämään kun Konstantinus teki itse editoimastaan uskonnosta pakollisen koko valtakunnassa.

Alkajaisiksi vuonna 312 Apollon papisto kidutettiin hengiltä. Seurasi vuosikymmenien kidutusfestivaali, jossa tuhottiin kaikki muut uskonnot – paitsi juutalaisuus, koska kristinusko on juutalaisuutta. Kuten myös myöhemmin bakkanaaleihin liittyvä islam. Kirjallisuus poltettiin, temppelit tuhottiin, pakanat teloitettiin (kiduttamalla tietysti). Luonnollisestikin kaikki filosofit erityisesti otettiin hengiltä.

Vuonna 361 tulee koominen välikevennys: Julianus julistaa uskonrauhan, joten kahden vuoden päästä hänet murhataan. Ja kidutus-hävitys-festivaali jatkuu. Nykyisinkin yhä tutummaksi tuleva guilt-by-association-periaate takasi sen, että myös kaikki Julianuksen kaverit tapettiin.

Tässä kohtaa ei ole vielä neljännestäkään videosta kulunut, ja olen nostanut vain pari kohtaa kymmenistä kristittyjen laupeudenteoista esiin.

Miksikö moinen negatiivinen katsanto? Koska judeokristillisiin arvoihin vetoaminen on sairas vitsi. Judeokristilliset arvot tarkoittavat perinpohjaista hävittämistä, häpäisyä ja historian vääristämistä. Kristinusko on pääsyyllinen siihen, että me emme todellisuudessa tiedä historiasta mitään.

MIksi esim. Suomella ei ole historiaa ennen 1100-lukua? Tarinat kveenien kuninkaista ja suomalaisten maineikkaasta veneenrakennustaidosta, mahdollisista noitavoimista... Pyh, joutavaa harhaisten fennomaanien fabulointia! Henrik, tuo kunnon mies, toi sivistyksen ja joutui uhraamaan henkensä oikean tarinan puolesta.

Raamattu on läjä fiktiivisiä tarinoita, joilla kerrotaan astrologisia paraabeleita: Juudas on yhtä kuin skorpionin merkki. Astrologinen vuosi alkaa oinaasta: siksi karitsa. 12 eläinradan merkkiä ja 7 kulkijaa (eli paljaalla silmällä nähtävää "planeettaa" [sis. aurinko & kuu]) saavat yhä uusia ilmiasuja riippuen symboliyhteyksistä). Tiedossa luonnollisestikin pitää olla tulkittaessa myös muut tähtirykelmät ja niiden sijainti suhteessa toisiinsa. Nämä ovat itse asiassa hyvinkin hyödyllisiä tietoja, mutta palvontakulttien mukaan sotkeminen on täysin tarpeetonta.

Myöskin typologiana tunnettu, "taiteellisia vapauksia" taajaan ottava historiankirjoitus on eksessiivisessä käytössä raamatun sivuilla: yhä uudet hallitsijat määräävät juutalaiset lapset murhattaviksi, yhä uudet sankarit päätyvät hortoilemaan autiomaahan, ja historialliset henkilöt esiintyvät toisten historiallisten – mutta eri aikaan eläneiden – henkilöiden kanssa samassa tarinassa. Ja niin pois päin.

Samainen typologia näkyy myös kaikessa "virallisessa" historiankirjoituksessa. Uudestaan ja uudestaan samoja tarinoita eri ihmisten ollessa päähenkilöinä. Jopa kalenteri on muilattu niin moneen kertaan, että viimeiset kaksi millenniumia on hyvin mahdollisesti tapahtuneet yhden vuosituhannen aikana – ja kun sanon "tapahtunut", käytän sanaa hyvin väljässä merkityksessä.

Moni ristillisiä arvoja puolustava kertoo mielellään, että maailmassa ei ole koskaan ollut sellaista aikaa jossa ateistit olisivat olleet "vallassa" (mitä tuo nyt sitten tarkoittaakaan...) – "paitsi kommunistit, ja sehän nähtiin miten siinä kävi." Että kristinusko on tehnyt tästä meidän länsimaisesta sivistyksestämme sen mitä meillä nyt on, että katso nyt noita katedraalejakin (jotka on siis rakennettu pakanallisten lehtojen päälle – tai toisinaan vain otettu vanhat temppelit uusiokäyttöön) ja taidetta ja musiikkia ja filosofiaa ja... tiedettä?

Että kun on jarruteltu niin pitkään kuin suinkin on kyetty, niin sitten kun on ollut ihan pakko, on sallittu ihmisten kehittyä ja kasvaa? No kiva, hirmu reilua, eipä vähä!

Ja ettei ole ole ollut ateistisia yhteiskuntia? Mistähän se johtuu? Ei suinkaan siitä, että toisinajattelijat on poikkeuksetta otettu hengiltä – kiduttamalla tietysti? Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että ateismi ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiin? Voisiko?

Ja kuten todettua, me emme tiedä historiasta mitään.

Tämä intialainen temppeli on louhittu suoraan kallioon. Kaikki tsiljardit yksityiskohdat on yhtä ja samaa kimpaletta – ja silti esim. tuolta löytyvät pylväät on jollain ilveellä viritetty niin, että niillä voi soittaa. Britit evankeliumia levittäessään yrittivät tuhota tuon, mutta luovuttivat kesken kun... No, se on siis kalliota.

Kuka tuon louhi? Joku luolamies marjojen poiminnan ohessa? Epäilemättä, koska sivistys tuli vasta brittien muodossa. Kuten lordi Macaulay ei sanonut (kuten netissä on kiivaasti todisteltu): "

»I do not think we would ever conquer this country, unless we break the very backbone of this nation, which is her spiritual and cultural heritage and therefore, I propose that we replace her old and ancient education system, her culture, for if the African's think that all that is foreign and English is good and greater than their own, they will lose their self-esteem, their native culture and they will become what we want them, a truly dominated nation.»

Oli miten oli, Intialla, Afrikalla, Australialla tai Amerikalla ei ole historiaa, vain hassuja tarinoita lentävistä palatseista ja sinisistä ihmisistä ja ties mistä KristuksistaKrishnoista...

Tuli sattumoisin mieleen, miten lähellä Lemminkäisen kohtalo Tuonelan joella on Osiriksen pilkkomisen kanssa – ja miten lähellä Lasarus taas noin onomatopoeettisesti on Osirista – ja miten obeliskit, joita löytyy kaikista merkittävimmistä kaupungeista, ovat representaatioita siitä puuttuvasta ruumiinosasta, joka Osiriksen kasatusta kropasta puuttui. No, ei noilla mitenkään voi olla mitään typologista yhteyttä.

Ai niin, ja mikä oli Jeesuksen viimeinen temppu? Rahanlainaajien häiriköinti. No, ei tuo mitenkään voinut olla se, miksi tyyppi ristille kiskottiin. Koska eihän pankkiirit mitään mafiosoja sentään ole? Ja koronkiskontaahan nimenomaan ei kielletä erikseen juurikin raamatussa? Ja pankithan nimenomaan eivät kisko korkoja?

Ja loppukevennykseksi vielä: as above, so below -tyylinen kaavakuva, joka ei kerta kaikkiaan mitenkään voi perustua mihinkään, koska selvästikin on ihan huuhaata ja höyrähtäneiden huttua:

Pahuksen Puhoksen kauhupartio

Tänään YLE näemmä harrastaa terrorismia kertomalla, miten liiveihin pukeutuneet valkoiset miehet aiheuttavat pelkoa tullessaan kauppakeskukseen, jossa ilmeisestikin parveilee lähinnä ei-valkoisia miehiä (en tiedä; en ole käynyt – mutta tätä kehitystähän voi todistaa muuallakin, joten en yhtään epäile).

Kuten tendenssijournalismiin kuuluu, asiasta kerrotaan vain yksi puoli – ja kommentointi on suljettu ilmeisesti sen jälkeen kun on liian monta kertaa osoitettu tämä. Mutta kuten yksi kommentoijista on ehtinyt osoittaa:

»[...] mistä sen tietää, mitä muilla kielillä puhutut jutut ovat, mutta usein ilmeistä päätellen eivät kovin imartelevia. En minäkään eli tavallinen suomalainen enää mene Puhoksen ostarille koska opin pari kertaa siellä käytyäni, että ei-suomalaiset miehet tuijottivat niin ettei siellä voi kävellä normaalisti ja katsella ihmisiä pää pystyssä reilusti suoraan silmiin ilman että se koetaan kutsuksi tulla pitämään seuraa.»

Se, että Odininpojat ilmaantuvat partioimaan, on oire siitä, että tietty etnistymiskehitys on edennyt aivan liian pitkälle. On aivan turha jauhaa tätä äärioikeisto- ja rasismimantraa – siis jos halutaan että tapahtumat eivät lähde kärjistymään, vaan pyritään rakentavasti puuttumaan ongelmiin ennen niiden eskaloitumista.

Jokainen tietää – siis aivan jokainen –, että maahanmuutosta on aiheutunut haittaa ja reippaasti. Jokainen myös tietää – vaikka moraaliposeeraajat tätäkään eivät halua myöntää –, että suurin osa "pakolaisista" on elintasoturisteja. Siitä väistämättä seuraa, että paikallinen väestö alkaa suhtautua karsaasti kaikkeen, joka näyttää erilaiselta. 

Todellisten asioiden ohi puhuminen ei lievitä tilannetta mitenkään – eikä varsinkaan auta yhtään niitä oikeasti pakenemaan joutuneita, koska he näyttävät tasan samalta kuin valheilla itsensä sisään ujuttaneet siipiveikot. Nykyisen käytännön takia kukaan vastaanottajamaissa ei tiedä kuka puhuu totta ja kuka vain esittää – ja silloin on mahdoton ratkoa ongelmia, koska niitä ei voi varmuudella tunnistaa.

Valikoiva sokeus sitten on ihan oma lukunsa, joka on aivan suoraan aiheuttanut sen, että jotkut ryhmät kokevat velvollisuudekseen lähteä partioimaan alueita. Kannattaa aina silloin tällöin tarkistaa oman aivopeseytyneisyytensä määrä – missä määrin oma katsanto vastaa reaalitodellisuutta, ja missä määrin meediot sanelevat mitä ajattelet.

Mikään ei estä kulttuurien rauhaisaa rinnakkaiseloa – se on joskus ollut ihan standarditilanne – mutta tämä onnistuu vain jos (sekä henkilökohtaisia että valtio-) rajoja kunnioitetaan ja jokainen saa ihan itse päättää missä määrin diversiteettiä ottaa vastaan.

Toimittajisto saisi vihdoin koittaa sellaista radikaalia toimenpidettä, jossa otetaan ne ruusunpunaiset rillit nenältä ja katsotaan maailmaa sellaisena minä se eteen levittäytyy. Katsoja väistämättä näkee kohteessaan aina itsensä ja omat ennakkoluulonsa – ja meillä jokaisella on ennakkoluuloja; me luulemme ennakolta tietävämme asioita joita emme todellakaan tiedä. Tämän tunnustaminen on viisauden alku.

Panaman kaikuja

Näemmä jälleen yksi merkityksellinen tapahtuma, joka Suomen mediaa ei näytä kiinnostavan: Deutsche Bank ratsattiin Frankfurtissa 170 poliisin voimin. Vaikka kyseessä on maailman suurin johdannaismafia, tämän rikolliskonglomeraatin narahtaminen rahanpesusta haudataan sen ikuisesti jatkuvan venäläisvehkeily-fiktion alle – mikä on erityisen tekopyhää nyt, kun tapetilla pidetään Ukrainan nukkehallituksen järkkäämää ikiomaa Tonkininlahtea.

En muista nähneeni mitään mainintaa siitäkään, kun Danske Bank jokin aika sitten narahti sekin tolkuttoman kokoisesta rahanpesusta Baltiassa – mikä toki on sikäli "ymmärrettävää", että tämän rahapajan toimipisteitä löytyy meidänkin jokaisesta kaupungista, vanhan kunnon Postipankin perillisenä.

Ajoitus saksanpankin tutkimuksista osuu mukavasti viikonlopun alle – että jos pankkitoiminnoissa alkaa viikonlopun aikana ilmaantua ongelmia, niin se on ehkä tarkoituksellista. Tarviihan muiden pankkitoimijoiden kiireen vilkkaa kehittää jotain omien jälkiensä putsaamiseksi. Voi toki olla että siinä sivussa putsataan asiakkaiden tilit ja taskut, mutta sellainen tämä meidän valuuttajärjestelmämme nyt sattuu olemaan...

Provosoidutaan kun provotaan

Sekä YLE että hesari tekevät molemmat hartiavoimin NATO-politiikkaa, ja kertovat, miten epädemokraattisesti asemaansa nostettua diktaattori Poroshenkoa täytyy nyt kaikkien jeesiä pysymään virassaan ryhtymällä sotaan Venäjää vastaan. Tätähän länsimaat on yrittäneet vuosien ajan tunkemalla sotaharjoituksia kaikkialle Venäjän rajan tuntumaan. Ja siis olihan se (ihan varmasti tapahtunut) GPS-häirintäkin ihan kamala sotarikos!

Kuten jo eilen totesin, Ukraina rikkoi bilateraalista sopimusta viemällä aseita alueelle jonne niitä ei ole syytä tuoda. Tämä on selkeä provokaatio, jonka pääuutislähteemme on nielaissut aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin sotahullujen provot.

Kuinka ollakaan, objektiivinen meediostomme ei ole katsonut aiheelliseksi jälleenkään päästää pihaustakaan siitäkään, miten Yhdysvallat on kylvänyt urakalla fosforia siviileihin todistettavasti ainakin viisi kertaa viimeisten kahden kuukauden aikana Syyriassa. 

 

Fosforihan on kemiallinen ase, jolla aiheutetaan erittäin tuskallisia palovammoja sirpaleiden jatkaessa korventamista elimistöön tunkeuduttuaan. Mutta koskapa sitä on käyttänyt Yhdysvallat, ei moinen haittaa filantrooppisia äärihumanisteja. 

 

Vaikeneminen on kanssarikollisen merkki, ja lehdistön prioriteetit just kohillaan, kato. Lisää sotaa sumffaraa! Aijai, edellisessäkin Krimin sodassa meikäläiset olivat niin voittajapuolella että.

Skriptokratian kirous

Tavoistani poiketen ;D jotain hieman kiistanalaisempaa matskua: inkvisitio elää ja voi hyvin! Se tunnetaan nykyään nimellä "oikeuslaitos", mikä on toki perin ironista sikäli, että laki on täysin eri asia kuin oikeus.

"Laki on jokaiselle sama" on tyhjyydessään varsinainen meemitehdas, joka kuitenkin hölistään ilmoille ihan pokkana silloin kun ollaan syyttäjän puolella. Oikeusjärjestelmä koostuu läjästä keinotekoisia standardeja, joita voidaan tulkita miten päin vain, ja joita ylläpidetään hivuttavilla rituaaleilla joiden tarkoitus on testata miten syvälle esivalta voi työntyä ennen kuin subjektilta kärvähtää sulake.

En tunne lakiteknisiä termejä tai käytäntöjä, joten seuraava esimerkki on epäilemättä vain vähän sinne päin – mutta perusajatus välittynee.

Oletetaan että olet autolla liikenteessä, kun takanasi mäjähtää palamaan punainen valo. Koskapa olet syntymälläsi sitoutunut edustamaan lakiteknistä alter egoasi, tiedät, että tässä kohtaa kannattaa pysäyttää tien sivuun. Tiedät myös, että tämän jälkeen on syytä istua autossa viattoman näköisenä sen sijaan että nousisit ulos – koska oven avaaminen katsotaan jostain syystä aggressioksi, joka voidaan taltuttaa väkivalloin jos moinen tarpeelliseksi katsotaan.

Takana vilkuttelevasta autosta nousee – jahka joutaa – univormuun pukeutunut lakihenkilö, joka juuri tällä hetkellä ei ole ihminen vaan konstaapeli [eli "yhdessävakaaja"]. Toinen yhdessävakaaja saattaa ilmaantua ojan puolelle, mutta tämän huomaat vasta hänen sojotellessaan taskulampulla sisään niin, että häikäistyt. Ovathan kädet näkyvissä, ovathan?

Avaat ikkunan, ja kuulet lausuman: "Ajokortti ja rekisteriote." [Tosin rekisteriotetta ei kai nykyään enää tarvitse kuljettaa mukana, eli ehkä kyseinen lause on nykyään kutistunut yhden sanan mittaiseksi.]

Tähänhän voisi vastata vaikkapa jollain muulla substantiivilla jos kuvittelisi että tässä pelataan nyt satunnaisten esineiden nimeämisleikkiä – ja kysymys on tosiaan tietynlaisesta pelistä. Moni tämän lauseen kuullessaan ojentaa henkilöllisyystodistuksensa, jolla tulee samalla identifioineeksi itsensä lakiteknisen fiktiivisen henkilön vastaajaksi – joka siis vastaa kysymyksiin tämän lakihenkilön puolesta. Olet juuri suorittanut rituaalin ensimmäisen vaiheen.

Seuraavaksi yhdessävakaaja palaa takaisin autoonsa, ja tarkistaa sen minkä jo tietää (koskapa tuo taskulamppuyhdessävakaaja on jo kaivanut rekisterinumeron perusteella auton omistajan tiedot ennen autollesi kävelyä). Jonkin ajan kuluttua konstaapeli palaa takaisin.

Esitetään kysymys: "Tiedättekö miksi teidät pysäytettiin?" Mikään ei velvoita veikkaamaan tähän mitään, mutta moni rupeaa arvailemaan. Ollaan synnintunnustusvaiheessa.

Varsinainen synninpäästö kuitenkin tapahtuu poliisiauton takapenkillä, eli rippituolissa. Vakavahenkisen keskustelun jälkeen sinulle tarjotaan paperia, jonka alareunaan halutaan allekirjoitus (kirous), jolla väität ymmärtäväsi mistä sinua syytetään ja mitä siitä seuraa. Saat tilinumeron, johon voit suorittaa tietyn summan anekauppaa – jos siis et halua "riitauttaa" käsittelyä.

Kaikki nämä vaiheet ovat vapaaehtoisia. Voit valita suostutko antamaan ajokortin, siirtymään toiseen autoon, maksamaan sakon. Toki, jos päädyt olemaan noudattamatta näitä kainoja pyyntöjä, tulet havaitsemaan, että valinnan vaihtoehdot kapenevat eksponentiaalisesti. Nousetko autosta? Annatko kahlehtia itsesi? Suostutko kävelemään vai kannetaanko sinut? Jne. 

Kaikki siltikin on vapaaehtoista; mitään ei tehdä ilman sinun suostumustasi. Ja tätä tarkoitan skriptokratialla. Me elämme yhteiskunnassa, jossa auton pysäyttäminen tietyn liikennemerkin kohdalla on jotain, johon olet sitoutunut – koska olet syntynyt, ja siis syntinen, ja synnytyslaitoksella siirtynyt kruunun omaisuudeksi. Ei ole olennaista pystyitkö arvioimaan tilanteen ilman täydellistä pysähtymistä; olennaista on säännön seuraaminen. Tässä maantieteellisessä sijainnissa pitää olla (noin) sekunti (suunnilleen) paikallaan. Mitä "pysähtyminen" käytännössä tarkoittaa, on tulkintakysymys – mutta sinulla ei ole siihen tulkintaan auktoriteettia... Vai onko? Kysymyshän on sanojen pyörittelystä. "Noudattamatta jättäminen" toki kuulostaa sen verran mielivaltaiselta pykälältä että hiukan saa spinnata jos itsensä ulos luulee puhuvansa. Mutta näinhän tiedetään kyllä tapahtuneen, koska poliisikin on lopulta ihminen – ja siis ylipuhuttavissa.

Digitaaliset sopimukset ovat selkein esimerkki suostumuksesta, jossa sitoudutaan valheellisiin premisseihin, joita sopimuksen tarjoaja voi muuttaa koska tahansa, mutta sinä et voi. Tai voit kyllä, mutta olet eksponentiaalisesti yksin sen päätöksen kanssa. Olet väittänyt lukeneesi kymmeniä sivuja tekstiä, jonka ymmärrät täysin, ja allekirjoittanut tämän väittämän, jonka molemmat osapuolet tietävät valheeksi. Olet allekirjoittanut sen rastilla. Ruksilla. Aikanaan kirjoitustaidottomat kai vetelivät kaksi viivaa ristiin sopimuksiin joita eivät osanneet lukea.

Mutta että inkvisitio? Oikeuslaitos toimii täsmälleen inkvisition tavoin. Tutkitaan mitä tutkitaan, ja hutkitaan miten hutkitaan. Sinun luvallasi. "Rekisteröinti" juontuu sanasta regis, joka tarkoittaa kruunua. Paavilla niitä on kolme (tre kronor): yhdellä hän omistaa kaiken mitä luulit omistavasi, toisella sinun fyysisen olemuksesi ja kaiken mitä tuotat (lapset), ja kolmannella sielusi.

Kaikki on fiktiota. Sopimukset ovat jotain, joihin sitoudutaan enemmän tai vähemmän tietoisesti. Yleensä vähemmän. Mutta ne ovat vain sanoja paperilla – tai, mikä vielä perforoivampaa: kirjoittamattomia sääntöjä, jotka vain jostain tiedetään (tai sitten ei tiedetä, mutta jostain syystä ne silti vaikuttavat kaikkiin).

Kirjoitettuihin papereihin, joiden alalaitaan on riipustettu puumerkki, suhtaudutaan maagisesti. Ne ovat loitsuja, kirouksia, manauksia – jotka manifestoituvat vasta sitten kun joku rikkoo piirin, astuu ympyrän ulkopuolelle, murtaa sinetin ja pirstoo lumouksen. ...Mitä ylästatuksen väki tekee koko ajan – koska ne ovat vain sanoja, jotka voidaan korvata toisilla sanoilla, tai ihan vain olemalla tunnustamatta kyseisten sanojen koskevan juuri häntä juuri tässä tai juuri koskaan. Allekirjoitukset ovat vain stilisoituja viivoja, henkilöbrändin logoja. Niillä on merkitystä vain jos niille antaa merkityksen.

Kuten nyt vaikkapa tämä Krimin tilanne: Ukraina ja Venäjä vuonna 2003 allekirjoittivat sopimuksen, jossa Ukraina sitoutui pitämään sota-alukset poissa Kertšinsalmesta, mutta meni sinne kuitenkin – jo toisen kerran. Kun sitten Venäjä toimi sopimuksen mukaan, länsimedia aloitti metelin, koska länsimedian mielestä Venäjä tässä on menetellyt väärin. Sopimuksilla ei ole mitään merkitystä silloin kun joku (osallinen tai ulkopuolinen, mitä välii) sattuu tarkoituksella unohtamaan että sellainen sopimus on edes olemassa.

Kuinka ollakaan, Poroshenko, joka siis nimitettiin ihan jonkun muun kuin kansan toimesta virkaansa, voi nyt kätevästi jatkaa kauttaan. Oli siinä vaalit juuri tulossa, mutta – voi harmin paikka – joutuu nyt ihan velvollisuudesta kansaansa kohtaan jatkamaan toimikauttansa hamaan tulevaisuuteen. Että pitikin sattua.

Pirullisen kyrillinen historiametodi

Yhä enemmän alkaa ottaa pattiin se, ettei tullut aikanaan opeteltua venäjää. Tokihan tuolloin kieli kuului Neuvostoliitolle, eikä sille mitään järkevää käyttöä siis nuori ihminen jaksanut keksiä (ja nykyään melkoista inertiaa herättää se, että joka toinen kirjain on väärin päin tai muuten vain eri kirjain kuin miltä näyttää). 

Nyttemmin jokatap alkaa tuntua siltä, että puolet kaikesta infosta jää paitsioon kun ei hallitse kyrillisiä kirjaimia. Läntisen uutisoinnin takia asioiden todellisesta laidasta hukkuu vähintään puolet, ja toinen puoli on enimmäkseen keksittyä. Lisäksi Venäjällä on ihan oma tapansa tehdä tiedettä (ja tiedän kyllä että joku hymähti hyvin vinosti tuossa kohtaa, vaikka ei todellakaan olisi syytä), esimerkiksi, ja toisekseen, vaikka Wikipedia väittää että:

»Vuonna 863 Pyhät Kyrillos ja Methodios saivat Bysantin hallitsijalta tehtävän luoda slaavilaisille kielille tai murteille yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä.»

kyrillinen kirjoitus ei luonnollisestikaan ollut näiden pyhäkoulupoikien keksintö. Koska historiakin alkaa näyttää yhä enemmän fiktiolta, olen juuri oppinut, että vaikka muka:

»Etruski on isolaattikieli, jolla ei tiedetä olevan mitään tunnettuja sukulaiskieliä.»

niin slaaveilla ei ole mitään ongelmaa lukea niitä vähiä etruskitekstejä joita vielä jostain löytyy. Jotenkin tämä on päässyt virallisilta historioitsijoilta lipsahtamaan tukevasti tutkan alapuolelle. Kuin myös se, että yksi Italian yleisimmistä sukunimistä on Rossi. Eli Ryssä. 

Mutta tähän liittynee jotenkin se, että kun Pietarista rakennustyömaan alta löytyi jotain selkeän "grekoromaanista" (ja slaavilaisissa kielissä tuolle "kreikkalainen" -sanalle ei tarvitse juuri muuta kuin vaihtaa koo ässäksi [ja meitsihän ei siis puhu venäjää, että saatan hiukan oikoa mutkia kun en muista mikä se sana oli], niin puhutaan "papeista"), passitettiin arkeologit kiireenvilkkaa himaansa lorvimaan, ja kutsuttiin paikalle puskutraktorit ynnä kaivurit. ...Mikä on sikäli jännää, että kun kreikkalainen kulttuuri ei tarkemmin katsoen ollut kreikkalaista, eikä roomalainen roomalaista, vaan hyvin pitkälti jotain sarmaattien sukuista... Voisi kuvitella että Venäjällä haluttaisiin röyhistellä rintaa aiheesta.

Paitsi jos museoviraston väki sattuu olemaan tuonne "klassiseen" historiaan kallellaan. Klassisen historian kaapeista löytyy vaikka mitä luurankoja, jotka on ihan vängällä sinne laitettu narratiiveja pilaamasta. Niin kuin vaikka:

Tämä on vielä pieni kallo, tämä.

Tokihan näistä on varsinkin nykyisenä photoshop-aikana mahdoton enää sanoa mikä on totta ja mikä ei – mutta sen verran monta yli satavuotiasta lehtileikettä (joita ei toki hakukoneilla löydy, jännä kyllä) on vastaan tullut hillittömän kokoisista luurangoista – jotka kummasti on lakaistu maton alle aina sen jälkeen kun Smithsonian-instituutti on raahannut omat luunsa paikan päälle – että en tod usko kaikkien olleen väärennöksiä. Edes valtaosan, itse asiassa.

Sitten on luonnollisestikin kaikki ne megaliittiset rakennelmat, jotka on myöskin tullut mainittua jokusen kerran – tai ontoiksi osoittautuneet "veistokset", tai veistoksiksi väitetyt valokset, tai nykyaikaisiksi osoittautuneet joonialaiset/doorilaiset/fryygialaiset pylväät... Historia ei vain ole alkuunkaan sitä, mitä väitetään. Sitä on "restauroitu" melkoisen kovalla kädellä näyttämään aivan muulta kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Puhumattakaan nk. "historiankirjoituksesta", josta ihan surutta voi käyttää myös nimitystä "satuilu".

Ja niin, venäjän opettelu voisi tuoda melko paljon lisää valoa tähän tilanteeseen. Ja kiinan toki. Sanskriitin. Mitä näitä nyt on. Onhan tässä loppuelämä aikaa.

---

Ai niin! Kaikkialta maailmasta löytyy maanalaisia vasiten rakennettuja tunneliverkostoja, joissa on selkeästikin asuttu mahdollisesti sukupolvien ajan. Miksiköhän? Kerkeimmät toki veikkaavat ammoista ydinsotaa, mutta yksi selitys voisi olla ihan simppeli gammasäteily. 

Kuten jokaisen pitäisi tietää, mutta kukaan ei tiedä – koska hiilijalanjälki™... Maan magneettikenttä heikkenee koko ajan. Tämä on ihan normaalia syklisyyttä, mutta siitä seuraa se, että avaruussäteilystä yhä enemmän pääsee läpi. Jos jostain päin kaikkeutta pamahtaa vielä isomman luokan gammapurkaus, katoaa ilmakehästä myöskin otsonikerros, mikä se taas päästää kaiken ultraviolettisäteilyn läpi – ja sen jälkeen auringonpistos on tappava.

Tarkoitus ei nyt niinkään ole lietsoa paniikkia (eikä tämän pitäisi moista myöskään aiheuttaa niille, jotka ovat ymmärtäneet ihan oikeasti kuolevansa joskus), mutta sen antropogeenisen ilmastonlämpeämisen jauhaminen on ehkä idioottimaisinta mitä juuri tässä historian hetkessä voi tehdä. Toisaalta: ehkä sekin idiotismi on ihan tietoisesti ja tarkoituksella esiin lietsottu. Niin moni idiotismi on.

...ja yhtäältä: avaruussäteily vaikuttaa myös aivotoimintaan...