2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Amerikkalainen kansanluonne

Vaikka olenkin viime vuosina suominut Oy Yhdysvallat Ab:n toimia melko armottomin sanankääntein, en ole missään vaiheessa ajatellut amerikkalaisten olevan maailman suurin ongelma. Kuten varmaan jokainen jenkkien kanssa vastatusten sattunut tietää, kyseisen mantereen väki on harvinaisen assertiivista, ja populaa jonka kanssa on harvinaisen helppo tulla toimeen.

Nyt täällä heikäläisten keskellä tovin asusteltuani on kyseinen käsitys saanut vain ja ainoastaan vahvistusta. Lähes jokainen kanssakäyminen saa ajattelemaan, että tämä ihminen on juuri nyt olemassa vain ja ainoastaan minua varten. Aivan sama miten idioottimaisen ongelman esittelet, amerikkalainen on valmis tekemään kaikkensa löytääkseen vastauksen joka hyödyttää juuri sinua – silti menettämättä piiruakaan omasta integriteetistään. Tämä ihminen hyvin luontaisesti haluaa nimenomaan ymmärtää mitä juuri sinä hänelle sanot.

Moinen eetos pätee aivan jokaisessa puodissa (yhdellä poikkeuksella), ja jopa satunnaisesti törmättyyn tyyppiin liikennevaloissa. Ego astuu sivuun, ja juuri sinun esiin nostamastasi asiasta tulee maailman keskipiste.

Hyatt Placen, jossa siis majailen, jokainen työntekijä tekee parhaansa ratkaistakseen minkä tahansa ongelman, välittömästi. Euroopasta tuttu silmien pyörittely ja työtovereille vierailla kielillä manailu hohkaa poissaolollaan täysin. Tämä hotellikokemus on vaivatta paras koskaan, huolimatta siitä että välillä ratkaisua ei löydy tai tulee kommelluksia tai jokin ei toimi tai ihminen ei välttämättä ihan tiedä mitä on tekemässä, eikä välttämättä puhu kovinkaan sujuvaa englantia edes.

Poissa on myös Suomesta tuttu: "Oletkos nyt ihan varma ettet ole itse aiheuttanut tätä ihmeellistä 'ongelmaa' josta en koskaan ole kuullutkaan koska sen ei pitäisi missään olosuhteissa olla edes mahdollinen ja olis vähän tärkeämpiäkin prospekteja tässä meneillään?" – asenne joka tuppaa polttamaan käämit aika nopeasti ihmiseltä jolla on tapana funtsia kaikki mahdolliset vaihtoehdot ennen kuin tulee kysyneeksi keltään mitään opastusta.

Epäilemättä Boca Ratonin Hyatt Place ei ole ainoa hotelli, jossa asiat rullaavat vaivattomasti – siis Amerikassa. Epäilemättä joku toinen Hyatt Place jossain toisessa maassa antaa ihan eri vaikutelman.

Näin "Kirvesvartta"-suomalaisena tuppaa menemään konseptit jatkuvasti sekaisin kun joku täysin tuntematon hotellin käytävällä vastaan tuleva kysyy: "How're u doing?" Tokihan sitä ihminen tietoisella tasolla tietää, että kyseessä on vain tyhjä fraasi, jolla acknoleerataan toinen ihminen, mutta siinä kohtaa aina pysähtyy miettimään, että hetkinen, tähän on lisää patenttifraaseja, mutta mieleen ei tule yhtäkään. Ynähdät jonkun yksitavuisen vastauksen, ja tilanne on ohi. Koskaan et tuota ihmistä enää tapaa, etkä koskaan tule kertoneeksi, miten juuri nyt menee – koska se ei ollut kysymys, vaan yksinkertainen "Hei, sinä ihminen, joka olet minulle huikkauksen arvoinen ihan sillä saavutuksella että satut olemaan olemassa".

Mutta juuri se toisten ihmisten olemassaolon huomioiminen on jotain, mikä nimenomaan amerikkalaisilta tulee ihan luonnostaan – tai siis tietyn sosiaalistamisen tuloksena toki, mutta siihen liittyy sellainen määrä toisen ihmisen arvon tunnustamista, että on vaikea keksiä yhtäkään kulttuuria, jossa kuka tahansa tuntee olevansa ihan samalla levelillä kuin kaikki muutkin.

Joten siis jos jollekulle on jäänyt epäselväksi: se, mitä mikäkin hallitus tekee, on täysin eri asia kuin se kansa, jonka puolesta tuo hallitus on muka puhuvinaan ja toimivinaan. Eikähän "kansa" tokikaan ole muuta kuin yhteen niputettuja luonteita, mutta kansanluonne on ihan todellinen – ja hyvin konkreettinen – asia.

Eikä tästä tietenkään ole syytä vetää sitä johtopäätöstä, että pitäisin amerikkalaisia jotenkin parempina kuin muita. Heidän kanssaan tietyn inklusiivisuuden takia vain on käsittämättömän helppo tulla toimeen. Just saying. It's been a pleasure talking to you, I'm looking for the next interaction in the future. Hope you have a very good day. Take care now. Sorry for any inconvenience, and thank you for your input. All right, have a good one.

Ei kommentteja: