2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

perjantai 28. helmikuuta 2020

"Lainausmerkeissä"

Tekniikan maailma ei vaan millään malta pitäytyä siinä autoilla ajelussa:

"Apinoiden joukkokuolemat ennakoivat keltakuumeen leviämistä entistä laajemmin ihmisiin"

Kun otsikko on lainausmerkeissä, sen jokaisen sanan kohdalla voisi heilutella molempien käsien etu- ja keskisormea naamansa vierellä: 
"Apinoiden" 
"joukko""kuolemat"
"ennakoivat" 
"keltakuumeen" 
"leviämistä" 
"entistä" "laajemmin" 
"ihmisiin".
Ilmeisesti jutun siteeraama "näkijä" Jussi "Are You Sure You Are" Sane TeeHooÄllästä, – jonka kuvaaja on bongannut tuijottelemassa tyhjyyteen kaakeliseinän viereltä –, on heittänyt otsikosta löytyvän villin veikkauksen. Vaikea sanoa, kun vastaan tulee maksumuuri, vaikka otsikko Amppareista löytyykin.
Tämän verran johdantoa löytyy ennen rahanruinausta:
Koronavirus on influenssavirusta harvinaisempi mahdollisen pandemian aiheuttaja. Globaalien epidemioiden torjunta vaatii yhä tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä.
Jaahas. Tässä kohtaa kannattaisi ehkä muistaa, että kaikki viimevuosien epidemiat on ensinnäkin kehitetty labroissa: zika, sars, mers, ebola, aids, lintuflunssa, sikakuume – ja viimeisimpänä siis korona... Mitä näitä kaikkia onkaan... Ja sitten ne on jotenkin "ilmaantuneet" ihmisten keskuuteen. 

Ne muistuttavat ihan tavallista flunssaa (koska ne on sitä, paitsi että varta vasten valmistettuja ja patentoituja) – mikä on kätevää, koska mikä hyvänsä olotila voidaan luokitella trendipandemiaksi – ja ennen kaikkea ihmisen laumaimmuniteetti on kukistanut ne kaikki. Ihan ilman rokotuksia – ja jokainenhan tietää vaikkapa, miten Bayer tuli myyneeksi hiv:llä ryyditettyä hemofiliahoitoa, minkä ilmitulon jälkeen painotti "toimivansa aina hirmu vastuullisesti"...

Toki jokainen noista keinotekoisista viruksista on ollut osaltaan aiheuttamassa kuolemia, mutta aina uhreina on olleet ne, joilla on muutenkin ollut jo viikatemies ovella. Meedia keuhkoaa kaikista mahdollisista vinkkeleistä paniikinlietsontaa, joka on täysin karannut perspektiivistä – koska pandemiat on aina politiikkaa, ja politiikka on jo lähtökohtaisesti vastuutonta psykopatiaa.

Käytänkö taas turhan suoraa puhetta? Sori. Enhän tokikaan halua loukata kenenkään fiiliksiä; parempi on olla hiljaa ja antaa kaiken jatkua yhtä valheellisena kuin aina. Ei tarvii rasittaa pollaa siinä sitten.

torstai 27. helmikuuta 2020

Valeuutisointi tällä viikolla

...voi näemmä paksusti. Sivusilmällä olen ollut huomaavinani, että jotain fasismikohua on taas vaihteeksi väännetty (kuin vitsaa) yhdestä sanasta, jonka on sanonut väärän puolueen jäsen. Kuhilaanomaisesti on kietouduttu tämän vitsakimppu-kohu-uutisen ympärille yksiäänisenä rintamana, joka onkin jo pitkään ollut valmis vihtomaan kaikki ei-kommunistit lauteilta avantoon. Fascinoivaa tämä hurmaisa punaisten viivojen karmiininen korjauskynäily.
Jotenkin olen myös ollut havaitsevinani, että kyseisen väärän puolueen nykyinenkin puheenjohtaja on kovasti myymässä periaatteitaan, kuten edellinenkin teki. Ensin jotain ilmastohumpuukin myötäilyä, ja nyttemmin internatsismin. En todellakaan ole syventynyt kun en näe aatteiden henkilöintiä koskaan relevanttina, mutta niin... Valta tunnetusti korruptoi kenet hyvänsä, varsinkin horisontissa kutsuvasti kimmeltävä hallitusvalta.
---
Ja tokihan viikosta toiseen jaksetaan myös resitoida katteetonta fantasiaa omaa hallitustaan kauhuissaan pakenevista sadoistatuhansista syyrialaisista – jotka tekevät niin al-Qaidan hallussa väkisin pidettävässä Idlibissä. Sitä ei kerrota, että laittomasti maahan tunkeutuneet Turkki ja USSA nimenomaan paijaavat terroristeja tuolla alueella. Sitäkään ei jakseta mainita, miten laiton "valtio" Israel myöskin yhtä laittomasti lähes päivittäin hyökkäilee rajojen yli (kun ilmeisesti pelkkä palestiinalaisten eksterminointi ei riitä). Mitäpä tuosta, koska holokausti.

Josta pääsemmekin varsinaiseen larppaukseen, jonka nimi on koronavirus (joka Kiinan jälkeen kummasti loikkasi Iraniin ja sieltä Italiaan [jotka olivat juuri virallistaneet lähentymisen toisiinsa] – ja sitten Espanjaan, jonka vallankahvaa hivelevät EU-vastaiset katalaanit).

Kuka tietää mikä firma on Pirbright? Se sattuu olemaan viaton biolääkefirma, joka omistaa koronaviruksen patentin.

Juu, tutkivat kovasti eläinsairauksia siellä labroissansa, ja omistavat siis patentin tälle ihmevirukselle, joka mystisesti loikkii eläinlajista toiseen – ja ihminenhän on eläin. Mutta mikä yhdistää Pirbrightia ja holokaustia – muu kuin fantisoitu liiottelu ja paniikin lietsominen? Keskitysleirit.

Nimittäin Pirbrightin alkutaipaleella, buurisotien aikaan, kehitettiin tosiaan innovaatio joka tunnetaan keskitysleirien nimellä (vähän kuin se Aalla alkava mesta, jota Neuvostoliitto käytti keskitysleirinä jyrättyään itäisen Euroopan tuonne saakka – samalla tavalla kuin läntisemmät vallat olivat jyränneet läntisen Euroopan). Ja mitä Pirbright, tuo koronaviruksen omistaja, teki brittien keskitysleireillä buurisotien aikana? Kidutti lapsia, tieteen nimissä toki.

Viimeisin lause saattaa hiukan särähtää silmään. Siis ettäkö mitä että? Eihän kukaan muu kuin -30-luvun heterovalkoinen saksalainen kykene moiseen julmuuteen? Ja miten ihmeessä tuollainen firma voisi tänä päivänä olla toiminnassa muka? Eihän se nyt mikään Bayer kuitenkaan ole. Tai Boss. Tai BMW. Tai Volkswagen.

No, kuningattaren magnaatillapa tietenkin. Siellä on kätevästi Pirbrightin kylässä semmoinen armeijan treenikeskus kivenheiton päässä, ja sattumoisin tuon amerikkalaisen patentin – jollaiset on olemassa vain ja ainoastaan rahanteko-monopolisointia varten – on tokikin myöntänyt toinen brittiläinen firma, joka se vasta kuningattaren sinetillä mahtaileekin: Qinetiq, joka on siis tuollainen sodankäyntiin erikoistunut pulju.

Ettäkö muka että joku engelsmannien sodankäyntifirma myöntelee lääkepatentteja ameriikan patenttitoimistossa? Niin. Ehkä tulee yllätyksenä, että patenttitoimistokin on firma? Mikäpä ei ameriikoissa olisi, kun koko maakin on sitä.

Ai mutta hektinen: tämähän kuulostaa ihan semmoiselta __________teorialta. Ei se sitten voi pitää paikkansa. Varsinkin kun tuota Pirbrightia sponssaa erittäin avokätisesti Bill & Melinda Gatesin säätiö [säätiöthän on siitä käteviä, että niiden ei tarvitse maksaa veroa, eikä kertoa toiminnastaan muutenkaan mitään] – jonka kautta Keitsin Pilli on kovasti sponssannut myös rokotuksia hyvänä keinona harventaa väestöä.

Mitä että? Tulinko oikolukeneeksi tuon edellisen kappaleen viimeisen lauseen? Siinähän lukee, että "rokotuksia hyvänä keinona harventaa väestöä". Eihän se Keitsin Pill nyt tuollaista ole voinut sanoa? Eihän ole? Eihän?

lauantai 22. helmikuuta 2020

Vain spesialisti voi auttaa

YLE on jälleen julkaissut mielipidekirjoituksen uutisena:

Suomessa sairastetaan miljoonia flunssia vuodessa – ihmisen puolustusmekanismi taistelee viruksia vastaan, mutta omaa vastustuskykyään voi lähinnä vain heikentää

Kuka arvaa, mikä tässä otsikossa on se mielipide? itse asiassa siinä on parikin ajatusluutumaa, mutta tuo kuvitelma, että jos edes yrität parantaa vastustuskykyäsi, heikennät sitä... Idiotismia. THL vaihteeksi pyrkii ottamaan ihmisiltä agentuuria pois ja siirtämään sitä "spesialisteille" – eli lääkäreille, jotka ovat pätevöityneet huolehtimaan just sun terveydestä: "Älä vaan yritä tehdä itse mitään; siinä kalma korjaa tiäks".
Useita pieniä lapsia on joutunut viime aikoina sairaalaan rs-virusepidemian vuoksi eri puolilla maata. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan influenssa-aktiivisuus on viime aikoina lisääntynyt ja influenssaepidemian huippu on vasta edessä.
Flunssat tuppaavat iskemään silloin kun on kylmää ja märkää. Tämän kertomiseen tarvitaan asiantuntija, koska hän tuntee tämän asian, ja sinä et.
Erilaisia hengitystieinfektioita aiheuttavia viruksia on laskentatavasta riippuen noin 200. Rino-virukset aiheuttavat noin kolmanneksen tai jopa puolet hengitystieinfektioista, arvioi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen
On siis olemassa erilaisia pöpöjä. Laskentatavasta riippuen. Noin, tai jopa. Arvioi infektiosairauksien ylipappilääkäri.

"Omaa vastustuskykyä voi heikentää, mutta sitä on vaikea vahvistaa" toistetaan alaotsikossa


Älä vaan yritä itse tehdä mitään; sä olet täysin avuton tämän asian edessä. Sä kualet jos yrität tehdä jotain, tajuuks?
Vastustuskyvyllä tarkoitetaan herkkyyttä saada infektioita. Meitä ympäröi koko ajan erinäinen joukko mikrobeja, viruksia, bakteereja ja sieniä. Osa aiheuttaa tauteja ja osa ei, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen.
Asioita oiotaan melko reippaasti; meitä ei pelkästään ympäröi kaikki nämä vihulaiset; me kannamme niitä mukanamme, ja ne joko aktivoituvat tai sitten eivät. Ja miksi ne eivät aktivoidu? Koska siihen voi itse vaikuttaa. Kyse ei siis ole siitä, aiheuttavatko ne tauteja, vaan siitä, kenelle ne aiheuttavat mitäkin.
– Vastustuskyky on monen tekijän summa: se on luonnollista suojaa, kuten terve iho, joka eristää meidät ympäristön uhkilta. Sitten on immuunipuolustus, eli puolustusjärjestelmän toiminta, joka on estämässä taudin syntymistä, Järvinen selvittää.
Immuunipuolustus ei ole mikään erillinen yksikkö. Kysymys ei ole myöskään eristämisestä; mitä enemmän eristäydyt, sen vaarattomampi pöpö sinut punkkaan kaataa. Tämän takia vaikkapa käsidesin jatkuva käsiin hinkkaaminen nimenomaan heikentää immuunipuolustusta.
Oman elimistön vastustuskykyä ei voi juurikaan omilla toimilla vahvistaa, mutta heikentää sitä voi ja tehdä itsensä aiempaa alttiimmaksi erilaisille infektioille, sanoo Järvinen.
Kolmannen kerran jankataan tätä, joka ei pidä paikkaansa, mutta jolla murennetaan kivasti ihmisten luottamusta omaan agentuuriin – ja ylipäätään oman kehon kykyyn huolehtia itsestään. Lähes kaikissa terveysongelmissa on kyse siitä, että kuvitellaan katteettomalla hybriksellä, että ihmiskroppaa pitää spesialistien jatkuvasti hienosäätää, koska muuten se toimii väärin. Tuota asennetta jos hiukan tarkemmin katsoo, näkee miten harhaisesta ajattelusta on kyse.
– Valtaosa immuunijärjestelmästä on geneettisesti säädeltyä, eli perimä vaikuttaa siihen, miten ihmisen puolustusjärjestelmä toimii.
Valtaosa? 51%? Perimä todella vaikuttaa, mutta mikä vaikuttaa minkäkin verran... Tämä on aivan hihasta heiteltyä arvelua. Meidän ympäristömme on täysin erilainen kuin edellisten sukupolvien, jotka oikeasti saivat ravinteita ruoasta – ja joita ei altistettu keinotekoisille kemikaaleille.
Aikuiset sairastavat vuosittain noin neljä flunssaa. Pienet lapset sairastavat sitäkin enemmän, jopa 8–10 hengitystieinfektiota vuodessa.
Wau. Ihmiset on kumman sairasta sakkia. Itse olin viimeksi kipeä vuonna -17. Kerran.

Pienten lasten sairastelu... Tästähän ei ole tarpeeksi tutkimusta (wink wink), mutta lapsia altistetaan yhä nuorempina yhä useammille taudinaiheuttajille. Tätä kutsutaan rokottamiseksi; menetelmä jota ei ole tutkittu yhtään, ja joka toimii samalla periaatteella kuin homeopatia. Ei niin etteikö homeopatia voisi toimia, mutta... Tässä on pieni ristiriita olemassa, jos huomaatTe.
Osa vastustuskyvystä on niin sanotusti luontaista puolustusta ja osa opittua. Pikkulapsen elimistö kerää tietoa niistä taudeista, joita se on kohdannut ja kehittää sitä kautta immuunipuolustusta torjumaan uusia iskuja. Siksi voikin sanoa, että pikkulapsena vastustuskykyä tavallaan opitaan.
Mmm. Mitähän tässä niinku koitetaan sanoa? Eikös se ollutkaan valtaosaltaan geneettistä? Vai onko tämä oppimisalttius geneettistä? Missä menee perimän ja ympäristön raja? Ja onko immuunipuolustus pelkästään torjumista?
Virukset puolestaan pyrkivät muuntautumaan ja muuttamaan rakenteitaan, jotta voivat kiertää ihmisen puolustusjärjestelmän.
Virus on periaatteessa geeninpätkä. Me rakennumme viruksista. Virus ei ole mikään pahantahtoinen entiteetti, joka juonii ihmisten pään menoksi salaliittoja.
Yhtälössä vaikuttaa se, mikä on oma alttiutesi sairastua ja onko sinulla muita omaa puolustustasi heikentäviä sairauksia. Sen lisäksi vaikuttaa elinympäristö.
Tämä on totta. Hyvä että sellaistakin mukaan mahtuu. 
– Eli paljonko omassa ympäristössäsi on tarjolla infektioita aiheuttavia viruksia. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla, joiden lapset ovat päivähoidossa, tuovat lapset viruksia kotiin ja myös vanhemmat sairastavat enemmän. Toisessa ääripäässä on erakko, joka ei ole tekemisissä ihmisten kanssa, eikä siis sairastu, sanoo Järvinen.
Tässä piirretään yksinkertainen jana, joka osaksi pitää paikkansa (ihmisten pakkaaminen päivittäin samaan ahtaaseen tilaan on huono idea), mutta tässä oletetaan juurikin, että immuunipuolustukseen ei voi vaikuttaa: paljon ihmisiä → sairastut, vähän ihmisiä → et sairastu. Tämän yhtälön ongelma on tietystikin se, että erakko todnäk sairastuu heti kun joutuu ihmisten ilmoille, ja toiset sitten taas eivät sairastu vaikka kuinka paljon ovat taudinkantajien keskellä.

Mitä jos sairastaminen ylipäätään ei ole ongelma? Tokihan on ikävää olla kipeänä, mutta siinä samalla rakennetaan sitä immuniteettia. Itse asiassa olisi paras ratkaisu sairastaa pipi pois – ilman lääkkeitä ja varsinkin antibiootteja – ja antaa kropan tehdä se minkä se osaa. Mitä enemmän lääkitään, sen heikompi olet.

Mutta lääkitsemisen sijaan on olemassa keino joka toimii: c-vitamiini. Luonnollisestikin isompana annoksena* kuin mitä pakkauksessa lukee (pävittäinen saantisuositushan tarkoittaa määrää, jota ilman elimistö lakkaa toimimasta [C-vitamiinin suhteen pitää löytää sopiva annostus – joka on piirun verran ruikulia aiheuttavaa annosta pienempi – oletettavasti jossain kahden ja kolmen gramman välissä keskimääräisellä aikuisella]). Mineraaleistakaan ei enimmäkseen ole haittaa – niin kuin vaikkapa jodista, jonka paikasta kropassa tappelevat hyödyttömät/haitalliset bromi, kloori ja fluori. Kuten todettua, me emme saa ravinteita tarpeeksi – hedelmätkin on jalostettu lähinnä sokeriksi.

Asioille on aina tehtävissä jotain, ja ensimmäinen askel on se, että lakataan kuuntelemasta lääkekauppiaiden paskapuheita.
---
*C-vitamiiniahan on käytetty menestyksekkäästi syöpähoitona suonensisäisellä tiputuksella, mutta tästä ei tokikaan saa puhua, koska "ei riittävää tutkimusnäyttöä" – ts.: aivan liian halpaa ja simppeliä.

perjantai 21. helmikuuta 2020

Event 201 – ja muita tapahtumalarppauksia

Wuhan – josta kumma kyllä meedia ei enää jaksa puhua – on siitä mielenkiintoinen paikka, että vuonna 1911 juuri tuolta alkoi vallankumous, jossa keisarivalta keikautettiin "tasavallaksi". Kymmenen vuoden sisään keikautettin myös Itävalta-Unkari, Saksa sekä Venäjä – kaikki keisarikuntia – sekä Ottomaanien sulttaani. Ainoa jäljellejäänyt keisarikunta, Japani, hyökkäsi joutessaan Kiinaan.

Voisiko olla, että kaikki nämä tapahtumat masinoitiin joltain suunnalta synkronoidusti? Miksi Britannia – ja muutama muu kuningaskunta Euroopassa – jäi jäljelle?

Mikä on Event 201? "Hypoteettinen harjoitus", jonka YK aloitti kuusi viikkoa ennen koronavirus"pandemian" puhkeamista. Tämän hypoteettisen harjoituksen agenda meni näin: "Mitä jos – sanotaan nyt vaikkapa – Kiinan Wuhanissa puhkeaisi koronavirusepidemia?"

Päivää ennen tätä "epidemiaa" Yhdysvaltojen joukkoja oli jalkautettu – Kiinan luvalla – Wuhaniin, ja yhtäkkiä meedian esittämä todellisuus alkoi vastata harjoitusta. Kuinka monta kertaa näin on päässyt käymään? Lietsotaan paniikkia, ja samaan aikaan on menossa identtinen harjoitus, jossa keskitytään lähinnä joukkojenhallintaan?

Kiina on onnistuneesti suljettu melko lailla täysin. Maan talous on samantein kuralla, kuin myös maailman talous, joka on täysin riippuvainen Kiinasta. Puolet Kiinan kansasta on karanteenissa. Valtio kivasti rakensi pikavauhtia uusia "sairaaloita", jotka ovat parakkikyliä, joiden ikkunoissa on kalterit – keskitysleirejä siis.

Netti tulvii siviilien pidätyksiä, joissa väkeä viedään pakolla "hoitoon". Joissain videoissa poliisit (ja paniikissa järkensä menettäneet siviilit) pieksävät niitä, jotka eivät käytä kasvomaskia – vaikka ei-niin-kauan-sitten hallitus nimenomaan kielsi kasvomaskien käytön (eri yhteydessä toki, silloin kyse oli naamioitumisesta ja anonymiteetistä). Joissain klipeissä nähdään, miten virkavalta "suojelee" alamaisiaan telkeämällä kaikki koteihinsa.

Ja jostain ihmeen syystä USSA löytää edelleen syitä syyttää nimenomaan Irania koronaviruksesta(kin) – joka siis on flunssa. Ja lehdistö juoksee "demokraattien" järkkäämien esivaalien perässä, vaikka jo heti ensimmäisellä kierroksella kävi ilmeiseksi, että noillakaan vaaleilla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Jos yhden ehdokkaan strategistin vaimo omistaa äänestyssoftan, olisi viimeistään aika miettiä, josko näillä vaalipelleilyillä pyrittäisiin aina antamaan vain illuusio vaikuttamisen mahdollisuudesta?

Siis aina, ja kaikissa vaaleissa. Kuten ehkä joku pani merkille, Saksassa valtakunnankansleri vastikään mitätöi vaalit, ja Israelissahan ei pääministeriä ole saatu kammettua pallilta alas kolmillakaan vaaleilla. Venezuelassa Viiskulma käyttäytyy kuin heidän asettamansa valepresidentti olisi vallassa, vaikkei todellakaan ole.

Ai niin, ja ne heinäsirkat. Jos joku sattuu muistamaan, ihmisiä on pitkään taivuteltu syömään hyönteisiä, koska ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos™. Afrikassa ja Pakistanissa oli ilma sakeana proteiinia, mutta riemuittiinko safkan moninkertaistumisesta? En muista näin käyneen. Käyttäydyttiin ikään kuin tämä olisi ainutlaatuinen tapaus, jossa äitimaajumala rankaisee meitä synneistämme – huolimatta siitä, että vastaavia tapauksia löytyy ihan sadan vuoden sisältä useampia – mikä viittaa jälleen kerran syklisyyteen, kuten kaikki muukin.

Mutta Suomessa ei ole lunta!? Tätähän ei ole koskaan tapahtunut?! Paitsi että on, mutta ihmismuistihan tuppaa olemaan melko lailla lyhyt. Eikä polaaripyörteen solmukohtaa juuri tämän niemen päällä vissiin muisteta nostaa esiin – eikä sitä, että noiden suihkuvirtausten reitit muuttuvat magneettikentän heikentyessä. Koska tiedehän on ihan vain politiikkaa – jolla pyritään vain ja ainoastaan joukkojen paimentamiseen.

tiistai 18. helmikuuta 2020

Hereillä – eli ihme nimeltä parantuminen

Siis: auttaako etanersepti aivovamman jälkitilaan? Lyhyt vastaus: kyllä auttaa. Se auttaa myös aivoinfarktin jälkitiloihin, sekä Altzheimeriin.

Allekirjoittaneen kohdalla tähän ei – harmi kyllä – liittynyt mitään valaistumiskokemusta, vaikka jotkut ovat heti silmät avattuaan nähneet maailman täysin uudessa valossa.

Kuitenkin jaksaminen on aivan eri tolalla. Paluulennolla huomasin, etten kerta kaikkiaan kyennyt nukahtamaan ennen kuin Tukholma-Helsinki välillä. Enkä ollut edes ehtinyt hotlan jälkeen napata modafiinilia missään kohtaa. 

Ennen puolta päivää laskeuduttuani oli edellisistä yöunista aikaa jo vuorokausi, ja kentillä oli saanut taas hortoilla töisevästi, mutta torkkujen jälkeen olin taas virkkuna kuin täysien yöunien jälkeen – mikä oli täysin uusi kokemus edellisten 27 vuoden ajalta  (jolloin täysien yöunien jälkeenkin oli olo kuin kahden viikon unettomuuden jäljiltä; itseään ei kerta kaikkiaan nukkumalla saanut hereille).

Jos jostain haluaa naputtaa, niin älykkyysosamäärä ei kyllä noussut mihinkään – eli mikään Limitless-elokuvan tyyppinen ihmerohto ei ole kyseessä. Litku vain voitelee aivot normiasetuksiin, jotka pitävät focuksen siinä kuosissa, jota geneettisesti voi odottaa. Valitettavasti vain siihen saakka.

Siinähän pääsi luonnollisestikin heti sohlaamaan, kun ei ollut tullut pantua sen kummemmin korvan taa mihin auto tuli jätettyä. Siellä loskassa kengät läpimärkinä kahlatessa meinasi taas toivo hiipua, kunnes vihdoin muistin, että jaa, täällä taisi olla vielä yksi parkkipaikka jossain.

Siinä kohtaa ressirassia lietsoi toki sekin, että olin jo unohtanut myös, mihin avaimet tuli tungettua. Enhän toki mihinkään hotellin laatikkoon niitä ollut laittanut, enhän?

Laukun pohjalta löytyivät, jahka kaikki kuteet olin lumiselle autolle nostellut – vaan haasteet eivät onneksi tähän loppuneet. Kamera ei onnistunut tunnistamaan parkkilapun viivakoodia (tai siis softan kamera-appi ei onnistunut), joten erinäisten nettisamoilujen ja kirosanojen jälkeen lähdin hakemaan maksuautomaattia portilta – ja löysin! Jihuu.

Eipä muuta kuin vanhalle kotiseudulle esittelemään uutta minää, hämmentyneenä siitä, että skarppius (siis se genetiikan limitoima "skarppius") oli edelleen tallella kaiken sähläämisen ja valvomisen jälkeen. Normaalistihan olin tottunut siihen, että parissa tunnissa poltan itseni täysin loppuun ja alan etsiä jotain nurkkaa johon käpertyä.

Tällä kertaa kuitenkin onnistuin koherentisti selvittämään kolmekin sosiaalista tilannetta; pysymään läsnä ja hyväntuulisena. Uusi kokemus jälleen – jatkuvassa väsymystilassa kun tuppaa ihminen olemaan niin oman päänsä sisällä, että ihan normaalit sosiaaliset tilanteetkin kuluttavat loppuun hyvin, hyvin nopeasti.

Toissa-aamuna palasin rutiiniksi muodostuneeseen systeemiin, jossa joka toinen päivä heti heräämisen jälkeen (ennen kuin ehtii keksiä verukkeita) duunaan viisi erilaista lihaskuntoliikettä. Olen tottunut siihen, että puuskuttelen noiden jälkeen vielä puoleen kuppiin aamukahvia, mutta tällä kertaa joka liikkeen kohdalla totesin, että vastusta on syytä lisätä ja reippaasti ettei tarvitse loputtomiin raajojaan heilutella.

Ja olen vasta nippa nappa toipumassa aikaero- ynnä lentorasituksista. Taidan lähiaikoina testata, miltä juoksumatto tuntuu muutaman vuoden tauon jälkeen. Ennen etanerseptiä vähäisempikin ponnistelu aiheutti hengästymistä – mutta nyt ei ole juuri tarvinnut puuskutella. Kunnon testiin en ole vielä itseäni pistänyt, joten... saas nähdä kuin käy.

Jokatap: selkeä muutos positiiviseen yhdellä piikillä. Vahvistuspiikki saattaisi kruunata tilanteen (ehkä jopa buustata sitä ÄO:takin, joohan? [No, ei mopolla tähtiin kuitenkaan...]) – mutta koska sen hinta paikan päällä on sama kuin ensimmäisenkin (tällä haavaa 9600 dollaria), pitää ensin duunata tuohta aika reilusti jostain.

Nappasin mukaan myös nivaskan paperia, jonka aion ojentaa seuraavalle vastaantulevalle neurologille. Tämä hoito tosiaan on turkasen simppeli, eikä ole olemassa kunnon syitä [kuten muistamme: "ei riittävää tutkimusnäyttöä" otetaan niin valikoivasti käyttöön, että tarkemmin katsoen se ei merkitse yhtikäs mitään – ja moinen mielivalta vakavasti rampauttaa ihmisten itsemääräämisoikeutta, jonka sen pitäisi inherentisti olla täysin suvereeni, eikä suinkaan joidenkin byroolaitosten sanelema] jättää ottamatta sitä käyttöön. Tuhannet ja taas tuhannet pääsisivät välittömästi takaisin elämän syrjään – mutta tämähän ei selvästikään ole terveyspolitiikan tavoitteena.

Tokihan, kun tässä pari vuosikymmentä on opetellut tekemään kaiken mahdollisimman alhaisella intensiteetillä, on edessä melkoinen määrä opetellun inertian poisoppimista. En tokikaan vielä edes tiedä mikä nykyinen kapasiteettini on. Mahdollisesti kaikki tähänastinen lääkitys voidaan viskata mäkeen (oikokirjoittelen tätä kahden tunnin yöunien jälkeen kun ei nykyään meinaa nukkumisesta tulla mitään, vaikka olenkin jo pudottanut modafiniiliannosta) ja hiippailla takaisin normaaliin elämään – mutta seurataan nyt ihan rauhassa tilanteen kehittymistä, ja sitä mihin tilanne tulee vakioitumaan. Ei vielä viikon kokemuksella ole todellakaan syytä lopullisia johtopäätöksiä vedellä.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Pessimismus optimum

I'm not going to lie: I'm phuck'n terrified. Muutama tunti, ja sitten tiedetään auttoiko etanersepti vai ei. Inherenttinä pessimistinä valmistaudun siihen, että huomaan törsänneeni helvetisti rahaa johonkin, mikä ei auttanut piirun vertaa – ehkäpä jopa aiheutti ties mitä sivuoireita, jotka siitedes vaikeuttaa elämää yhäti enemmän...

Toisaalta en tietenkään voi olla haaveilematta yhtäkkiä saamastani uudesta elämästä, jossa aivot toimivat ja energiaa on kuin pienessä kylässä. En itse asiassa osaa kuvitella millaista tuo olisi, mutta epäilemättä aivan järjettömän hienoa.

Kun olen myöskin viimeiset neljä kuukautta stressannut kaikesta mahdollisesta mikä vielä voi mennä pieleen niin, etten lopultakaan edes saa sitä piikkiä... Pingotan edelleen sitäkin, että kun soitan respaan varttia yli yksi, että haluan taksin ovelle kahdelta, jotta varmasti olen oikeassa paikassa puoli tuntia myöhemmin... No, lukemattomia asioita voi mennä pieleen vielä tuossakin hyvin simppelissä skenaariossa.

Jos mieli on koko elämän opetellut maalaamaan kaikki mahdolliset kauhukuvat joka ainoassa käänteessä, on lievästi (sic!) rasittavaa se, että potentiaalisten harmien kavalkaadi on aivan loppumaton. Ehkä koko instituuttia ei ole siellä missä sen väitetään olevan. Ehkä kyseessä on puhdas kusetus, jolla viedään rahat ihmisiltä jotka ovat menettäneet toivonsa ja ovat valmiita ihan mihin hyvänsä.

Ehkä kotiin päästyäni huomaan taloon murtaudutun, koskapa tulin jossain blogauksessa kertoneeksi milloin tulen olemaan rapakon takana. Ehkä missaan jostain syystä jonkin jo varatuista lennoista ja jämähdän lentokenttäviranomaisten armoille. Ehkä joku on hakkeroinut hotellin wifin, ja kaikki elektroninen varallisuus on kadonnut parempiin taskuihin.

Jos jotain rohkenisi toivoa, ihan semmoista pientä: oras optimismia olisi tosi kiva. Semmoinen luottamus elämään. Kauhukuvista ei juuri yksikään ole koskaan toteutunut, ja jos on, siitä on aina selvitty – ehkä vahvempana kuin ilman tuota kokemusta.

Ja koko reissulla olen törmännyt lähinnä vain todella avuliaisiin ihmisiin – siis oikeasti meinaa järki mennä kaiken hyväntahtoisuuden äärellä. Maailma ei ehkä ole ihan niin synkkä kuin mitä tajunta jaksaa maalailla? Eihän ole? Kyllä minä hyvin tiedän, että tämä on totta, mutta tietoinen ymmärryshän ei ole ollenkaan sama kuin sisäistäminen.

Jokatap, se on aika pitkälti – niin kuin tavataan sanoa – korkeammassa kädessä ihan kohta, kaikki tämä. Sanoinko jo että pelottaa? Toivottavasti en, koska semmoinen neiteilyhän on ämmämäistä eikä mitenkään voi kuvastaa allekirjoittaneen karjun vankkumatonta äijjyyttä.
---
Tämä ja muutama edellinen kirjoitus ovat päivittyneet tänne viikon jälkijunassa. Miten siis on käynyt? Se selvinnee huomenna...

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Amerikkalainen kansanluonne

Vaikka olenkin viime vuosina suominut Oy Yhdysvallat Ab:n toimia melko armottomin sanankääntein, en ole missään vaiheessa ajatellut amerikkalaisten olevan maailman suurin ongelma. Kuten varmaan jokainen jenkkien kanssa vastatusten sattunut tietää, kyseisen mantereen väki on harvinaisen assertiivista, ja populaa jonka kanssa on harvinaisen helppo tulla toimeen.

Nyt täällä heikäläisten keskellä tovin asusteltuani on kyseinen käsitys saanut vain ja ainoastaan vahvistusta. Lähes jokainen kanssakäyminen saa ajattelemaan, että tämä ihminen on juuri nyt olemassa vain ja ainoastaan minua varten. Aivan sama miten idioottimaisen ongelman esittelet, amerikkalainen on valmis tekemään kaikkensa löytääkseen vastauksen joka hyödyttää juuri sinua – silti menettämättä piiruakaan omasta integriteetistään. Tämä ihminen hyvin luontaisesti haluaa nimenomaan ymmärtää mitä juuri sinä hänelle sanot.

Moinen eetos pätee aivan jokaisessa puodissa (yhdellä poikkeuksella), ja jopa satunnaisesti törmättyyn tyyppiin liikennevaloissa. Ego astuu sivuun, ja juuri sinun esiin nostamastasi asiasta tulee maailman keskipiste.

Hyatt Placen, jossa siis majailen, jokainen työntekijä tekee parhaansa ratkaistakseen minkä tahansa ongelman, välittömästi. Euroopasta tuttu silmien pyörittely ja työtovereille vierailla kielillä manailu hohkaa poissaolollaan täysin. Tämä hotellikokemus on vaivatta paras koskaan, huolimatta siitä että välillä ratkaisua ei löydy tai tulee kommelluksia tai jokin ei toimi tai ihminen ei välttämättä ihan tiedä mitä on tekemässä, eikä välttämättä puhu kovinkaan sujuvaa englantia edes.

Poissa on myös Suomesta tuttu: "Oletkos nyt ihan varma ettet ole itse aiheuttanut tätä ihmeellistä 'ongelmaa' josta en koskaan ole kuullutkaan koska sen ei pitäisi missään olosuhteissa olla edes mahdollinen ja olis vähän tärkeämpiäkin prospekteja tässä meneillään?" – asenne joka tuppaa polttamaan käämit aika nopeasti ihmiseltä jolla on tapana funtsia kaikki mahdolliset vaihtoehdot ennen kuin tulee kysyneeksi keltään mitään opastusta.

Epäilemättä Boca Ratonin Hyatt Place ei ole ainoa hotelli, jossa asiat rullaavat vaivattomasti – siis Amerikassa. Epäilemättä joku toinen Hyatt Place jossain toisessa maassa antaa ihan eri vaikutelman.

Näin "Kirvesvartta"-suomalaisena tuppaa menemään konseptit jatkuvasti sekaisin kun joku täysin tuntematon hotellin käytävällä vastaan tuleva kysyy: "How're u doing?" Tokihan sitä ihminen tietoisella tasolla tietää, että kyseessä on vain tyhjä fraasi, jolla acknoleerataan toinen ihminen, mutta siinä kohtaa aina pysähtyy miettimään, että hetkinen, tähän on lisää patenttifraaseja, mutta mieleen ei tule yhtäkään. Ynähdät jonkun yksitavuisen vastauksen, ja tilanne on ohi. Koskaan et tuota ihmistä enää tapaa, etkä koskaan tule kertoneeksi, miten juuri nyt menee – koska se ei ollut kysymys, vaan yksinkertainen "Hei, sinä ihminen, joka olet minulle huikkauksen arvoinen ihan sillä saavutuksella että satut olemaan olemassa".

Mutta juuri se toisten ihmisten olemassaolon huomioiminen on jotain, mikä nimenomaan amerikkalaisilta tulee ihan luonnostaan – tai siis tietyn sosiaalistamisen tuloksena toki, mutta siihen liittyy sellainen määrä toisen ihmisen arvon tunnustamista, että on vaikea keksiä yhtäkään kulttuuria, jossa kuka tahansa tuntee olevansa ihan samalla levelillä kuin kaikki muutkin.

Joten siis jos jollekulle on jäänyt epäselväksi: se, mitä mikäkin hallitus tekee, on täysin eri asia kuin se kansa, jonka puolesta tuo hallitus on muka puhuvinaan ja toimivinaan. Eikähän "kansa" tokikaan ole muuta kuin yhteen niputettuja luonteita, mutta kansanluonne on ihan todellinen – ja hyvin konkreettinen – asia.

Eikä tästä tietenkään ole syytä vetää sitä johtopäätöstä, että pitäisin amerikkalaisia jotenkin parempina kuin muita. Heidän kanssaan tietyn inklusiivisuuden takia vain on käsittämättömän helppo tulla toimeen. Just saying. It's been a pleasure talking to you, I'm looking for the next interaction in the future. Hope you have a very good day. Take care now. Sorry for any inconvenience, and thank you for your input. All right, have a good one.

lauantai 15. helmikuuta 2020

1213

Mikäpä muukaan voisi olla hotellihuoneen numero. Johan lähtö Helvannista tapahtui portilta 13, ja sama luku pelmahti vastaan kerran jos toisenkin tuossa matkan varrella.

Taikauskoa? Ei, vaan kylmää Tiedettä: tiedettävästi luku 13 on reunustanut allekirjoittaneen elämää aina. Marttyyreita ollaan ja vahvasti, koska Tuuri läimii aina poskelle just mua toisin kuin ketään muuta ei koskaan. Tästä on empiirinen näyttö henkisten mustelmien & fyysisten fraktioiden kokoelmana. Varmasti on vaikeampi elämä ollut kuin Kellään, konsaan.

Tsikaagou, tuo Illinoissin Lahti. Kohtuullisen maaginen reissu oli lentotaival Tsöpiksestä Tsikaagouhun. Lähdettiin nimittäin taivahalle juuri ennen auringonlaskua, ja sitten jatkettiin sinisessä hetkessä jokunen tunti, kunnes kaarrettiin takaisin auringonlaskuun – joka siis ilmiöityi auringonnousuna. Hypnoottisesti tuijottelin taivaanrantaa, jossa hyvin mesmeroivasti tanssahtelivat kaikki mahdolliset värit kuin jonkun toisen planeetan atmosfäärit.

Ja turbulenssi oli myöskin jännä – kun nimittäin olin asemoinut itseni siihen siiven keskivaiheelle, ja saatoin todistaa sekä siiven taivuskelua että turbaaninsuihkumoottorin paikanhakua siinä siiven alasyrjässä. Kone oli ajoin melko elävänsorttinen fleksiibeli alumiiniputkilo, mitä se siis onkin toki. Tuollainen jos törmäisi vaikkapa seinään, joka on juuri nimenomaan koneiden törmäämistä ajatellen vahvistettu... No, siinähän kävisi kuin paperilennokin kolliisiossa (eli kuten fysiikantunneilta hyvin tiedetään, kaksi konetta romauttaa kolme rakennusta näkymättömiin).

Yksi turhauttava piirre lentämisessä tuolla pilvien yläpuolella – vaikka pilvikerros lähinnä hangelta näyttää tenhoavasti – on se, että kone ei näytä liikkuvan juuri ollenkaan. Tässä sitä vaan möllötellään hangen päällä leijuen, ja ainoa viite proggressioon on havaittavissa silloin kun kone ottaa kaarroksen johonkin suuntaan. ("And where's the curve? There's no curvature anywhere! ...Ergo: must be turtles all the way down.") Kävellen olisit jo perillä selvästikin.

Mutta Tsikaagou, the Business City. Jumankauta että sitä laskeutumista sai venttailla. Taivas on täynnä muitakin koneita – jotka ne näyttävät liikkuvan hyvinkin vauhdikkaasti, toisin kuin tämä meidän perspektiivi-illusorinen mopo, ja siinä sitä kaarrellaan eessuntaas.

Kun vihdoin saadaan pyörät laattialle, alkaa huviajelu ympäri kenttäkompleksia. Siinä ajellaan ympäriinsä ilman minkäänlaista määränpäätä, ja mitään portintyyppistäkään näy missään. Varmaankin kapteeneilla on vaikea arvella mihin pitäisi kuskailla kun kenttä on kylvetty täyteen sinisiä valoja, joissa ei tunnu olevan muuta logiikkaa kuin että sattui nyt olemaan tämmöisiä sinisiä lamppuja tarjouksessa.

Kun vihdoin päästään koneesta ulos, huomataan logistiikan muuttuneen eurooppalaisesta täsmällisyydestä täydelliseen anarkiaan. Tsikaagoun kentällä kompleksia riittää, ja haplöösejä matkustajia paimennetaan kuin karjaa käytäviä ja jonoja ja halleja, ja kellään ei voi olla kokonaiskuvaa siitä, mitä missäkin pisteessä tapahtuu.

Itsehän olin erityistapaus sikäli, että olin matkalla vielä jatkolennolle. Jonkin matkaa ensimmäisiä käytäviä tarvottuani huomasin jonkun seisomassa kädessään lappu, jossa moniaita määränpäitä, että jos näette oman määränpäänne tässä niin jotain jotain. Katsoin lappua, jossa Looderdeilin Foordia ei kyllä näkynyt, mutta kun hetki tsuumailtiin, löytyi seinältä punaisella kehystetty taikalippu, jonka nojalla allekirjoitettu ohjattiin muut jonot ohittavaan karsinaan, joka jatkui johonkin hamaan kaukaisuuteen.

Hamassa kaukaisuudessa karsina loppui, ja jouduin esittämään taikalipun jollekulle, joka viittoili johonkin, että tuonne niin pitkälle kuin pääset, ja sitten oikealle ja sitten jotain. Seuraava yhtä sekava ohjeistus oli saman tyyppinen, mutta sitä sekoitettiin pakaasien tullauksen tarpeettomuudella jos ei ollut pakaaseja tullattavaksi – eihän ole vai onko vaiko?

Taas mentiin johonkin ja käännyttiin johonkin, minkä jälkeen huomasi paimennettava, ettei taaskaan tiedä mitä nyt pitäisi muka tehdä. Kysyi yhdeltä, joka ohjasi kohti jonoa, joka kysymisen aikana venahti niin pitkäksi, että yksinkertaisesti tökkäsin itseni siihen väliin johon olisin mennyt jos jono olisi pysynyt saman mittaisena kuin ennen kysymystä.

Lisää "tonne noin" -tyyppistä ohjeistusta. Edessä kaksi vaihtoehtoa, ja taas jotain pakaasientullauskyselyä, että tarviiko vai ei, niin kuin meitsi sen voisi tietää.

Missähän kohtaa se passintarkastus oli? Jotain kyselyä matkan tarkoituksesta ja taas viittoilua johonkin suuntaan. Lopulta olin ovella, jossa luki, että tästä ei muuten sitten pääse enää takaisin jos ovesta kuljet. Huomaan olevani ulkona, bussin vierellä. Kysyn taas josko mahdollisesti edelleen olen menossa oikeaan suuntaan kun en todellakaan tiedä. Olin kuulemma. Ei muuta kuin kyytiin.

Sitten ajellaan ties mihin, ja lopulta pysähdytään Junaitted Eerlainssin eteen, mutta sillä eetoksella, että tämä on vain välipysäkki. Ehkä kuitenkin oma välipysäkkini; jotenkin oli jäänyt mieleen että Junaitted se on se firma jonka kyytiin seuraavaksi pitäisi hypätä. 

Ovia oli kyllä valittavaksi, joten tuurilla tuosta. Ja sitten taas lyö tyhjää: oikealle? Vasemmalle? Eteenpäin? Joku jolta kysyä?

Jälleen viittoilua, että tuonne. Tuonneko? Jep, sinne. Esitän ymmärtäväni, mitä monista mahdollisista vaihtoehdoista tarkoitetaan, ja löydän itseni nyt sitten tullauspisteestä, jossa ihmiset näyttävät ottavan myös kengät jalasta. Tämähän on puhtaasti kyykytystä, mutta näillä mennään. Läppäri ulos laukusta, kaikki metallinen pois taskuista, ja sitten läpivalaisu.

Paitsi että edellä röntgattu neiti ei ole klierannut itseään. Näyttää olevan lävistyksiä hänellä. Joten minut paimennetaan kopista ulos, ja hänet skannataan uudestaan. Sitten asetun itse asentoon, joka kummasti näyttää kuivaharjoittelulta pidätystilannetta varten. Yhtään ei tiedä milloin skannaus on selvä, mutta hetken joutavana pousailtuani pääsen pakkailemaan läppärin takaisin laukkuun ja kengät survomaan jalkaan.

Mitäs sitten? Oikealle? Vasemmalle? Löytyisikö taikalipusta jotain vihjettä? Mites tuosta valotaulusta? Ei ole aavistustakaan mitä kello on, koska asemilla ei enää ole kelloja, ja puhelinoperaattorin roumaus näyttää mitä sattuu.

Viimeisessä taulussa vilahtaa tutunnäköinen destinaatio – mutta vain hetken, koska tilalle lävähtää joku mainos. Yhtäältä, tuo on viimeinen taulu, joten toivoa on siitä, ettei ainakaan vielä olla myöhässä.

Pitää vain jostain onkia mille portille mennä, ja kun mainos vihdoin suostuu poistumaan, voin detektivisoida mihin koodit mahdollisesti viittaavat. C39? Vai 29? Mainos tuli taas sotkemaan, mutta nyt: missä on C?

Näköjään pienemmät ceet on vasemmalla, ja isommat oikealla. Kaukana oikealla. Todella kaukana. En tiedä monetko liukuhihnat tuli tarvottua, mutta lopulta alkoi olla lukemia vähän sinne päin. C jostain syystä mahdollisimman epäselvästi kirjoitetaan Cubs-joukkueen logolla.

Kuinka ollakaan, portti on viimeinen mahdollinen, ja olen jälleen saunottanut itseni. Meille kuulutetaan että lento on myöhässä. En edelleenkään tiedä mitä kello on, mutta ainakaan varttiin ei konetta tule olemaan edes parkissa.

Tässä kohtaa tietysti alkaa aivoissa kirnuta ajatus siitä Groundlink-kuskista joka sopimuksen mukaan tulee olemaan Looderdeilin Foordissa puoli tuntia ennen konetta. Ehkä. PKai ne siellä osaa viivästyksiin suhtautua?

Kun kone vihdoin saadaan lastatuksi... Sitä ennen on helvetin nopealla ja monisanaisella tsikaagoulaisaksentilla kerrottu jotain kaikista mahdollisista aineista joita mukaan ei saa tuoda. Yksi niistä ehkä oli tupakit. Olin jo aiemmin valmistautunut siihen, että sytkärit bannataan, mutta että röökitkin. Päätin olla piittaamatta ja toivoa parasta.

Kone survotaan täyteen asiakkaita kuin Suomessa bussit. Junaitted osoittautuu firmaksi, joka pakkotuputtaa mainoksia jo ennen liikkeellelähtöä (ja haerrajjesta oli meinaan hunajainen turvallisuuspläjäys; friendly skies together, ja muuta umpitarkoituksetonta skeidaa) sekä pyörittää jokaisen matkustajan naaman edessä videoskeidaa jota saa erimaksusta tilata, ja tämä tuntuukin olevan koko matkan tarkoitus. Plus se, että turvavyöt pidetään kiinni, kuten lukuisia kertoa matkan aikana kapteeni muistuttaa.

Itselläni oli onneksi mukana silmienpeittoinnovaatio; muuten olisi iskenyt henkinen raivoepilepsia. Nukkumista hiukan vaikeutti se, että jalkatilaa ei ollut, ja aiempien lentomailien jäljiltä jalkaterät olivat täysin turpeessa. Kolmisen tuntia torkahtelin parhaani mukaan tajunnan rajamailla, kunnes vihdoin löysin Looderdeilin matkatavahihnalta (helvetin pitkien käytävien arpasamoilun jälkeen) Groundlinkistä tilaamani kuskin, joka aipädiinsä oli kirjoittanut nimeni melkein oikein.

Parkkihallissa vedin ensimmäiset hermosauhut sitten Tsöpiksen ja istahdin luksuskyytiin jossa ei enää tarvinnut miettiä mitään. Käytännössä koko Ameriikan etappi oli noihin asti ollut loputonta aarteenmetsästystä, jossa piti kursia kaikki mahdolliset vihjeet ties mistä kasaan, ja yksinkertaisesti luottaa siihen, että suunta on oikea, vaikka mitään varmuutta mistään ei ole; puolet opastajista ei selvästikään puhu edes englantia ensimmäisenä kielenään, ja niin... 

Tuollaistahan noin jälkikäteen voisi kutsua seikkailuksi – mutta koska tässä on vielä mentävä jotakuinkin samaa reittiä takaisin, paitsi että Tsikaagou korvaantuu Nevarkilla... Ehkä siitä selvitään, näin kun Vanhana Konkarina osaa varmaan suhtautua huomattavasti tyynemmin, eikä ole edes sitä pakkomiellettä, että Kaiken on Mentävä just Nappiin, koska koko Tulevaisuus riippuus siitä, että olen Tiettynä Hetkenä Tietyssä Paikassa – enkä hortoilemassa jossain lentoasemalla miettimässä miten missatun lennon saa korvattua toisella ja kolmannella ilman rahaa. Helppo lätty, eli easy hotdog – kuten Uudella Mantereella osuvasti aina hoetaan, eikös hoetakin.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Jälkijättö menopaussi

Tyypillistäkö? Se, että tyyppi löytää itsensä väärältä puolelta tullia, niin kaukana kuin suinkin mahdollista, vähentämässä kerrospukeutumistaan – liian myöhään, eli silloin kun pitäisi itse asiassa olla vaihtamassa koko kerrasto suihkun kautta. Tämä vain siksi, että olet maksanut loungesta, joka vielä Helvannissa oli rajatarkastuksen jälkeen.

Mutta Tsöpiksessä toki kaikki on toisin. Ensin et meinaa löytää itseäsi sinne tsek-inniin. Olet ottanut jonotusnumeron johonkin joka mahdollisesti on väärä tiski – ja itse asiassa yhdelläkään tiskillä ei kyllä palvella ketään; joko tässä niin etelässä ollaan muka?

Tovin hohhailtuasi huomaat että tuossa on tuommoinen automaatti, joka ei ole monivalintajonotuslippuautomaatti, vaan ehkäpä sellainen jolla saa tulostettua poortinkitiketin. Niin kuin saikin. Vaikka meinasi joka vaiheessa usko taas loppua – varsinkin kun palvelun kielenä sattui olemaan tanska (ehkä sen olisi alkuruudulla saanut vaihdettua, mutta puolivälissä ei niinkään), ja ruotsikin tuppaa olemaan enämpi ruosteessa.

Ja sitten lähdet siis etsimään sitä rajanylityspaikkaa jonka takana sitten varmaan siintää se lounge että pääsee lepäämään ja lorvimaan ja kittaamaan vissyä ynnä kaffetta.

Hämäävät vielä silleen, että kassia ei tutkita eikä kuljeta alasti mistään porteista tai muuta (jotain tämmöistä on varmasti edessä ennen kuin  pääsen koneeseen. Kuitenkin on.)

Enivei, itseni saunotettuani talsin siis takaisin ja jossain kohdassa jollekulle univormupukuiselle sanoin etten nyt peijakas soikoon yhtään tiedä mihin pitäis mennä. Ja hän siihen, että juu, takaisin tuonne toiselle puolelle. Minä että jaha.

Olivat vielä semmoisia itsepalvelupassintarkastuspisteitäkin rakentaneet; saako tässä maassa kulkea ihan miten sattuu kuka tahansa, kysyn. Vai onko tämä esitanssia sille, että seuraavassa etapissa ei todlakaan kuljeta mitenkään? No, kyllähän tuossakin joku viksumpi sai neuvoa jälkimmäisen portin kohdalla, että katoppa tonne kameraan jos läpi asti haluat päästä. Minä siihen, että kappas.

Ja kun tämä Tsöpis on näin helvetin iso, niin mitenkä mahtaa käyvä Sikaagoussa? Lippuja tiirailtuani olen siinä muistelmassa, että saavun viitosterminaaliin, ja tunnin päästä pitäisi jatkaa ykkösterminaalista. Ja epäilemättä ryömiä nakuna pet-skannerin läpi kailottaen lapsuutensa noloimpia muistoja – jotka niillä on jossain nauhalla ollut aina kaikista maailman ihmisistä ja haluavat vain tarkistaa että oletko riittävän luotettava kertoessasi stressin alla asioita jotka olet painanut unohduksen hellään huomaan näihin asti.

Mutta hyvä että täällä Tsöpiksessä on tätä loungeaikaa rapiat kolme tuntia. Niin olisin ratkennut itkemään keskelle jotain näistä käytävistä jos olisi vain tunti ollut aikaa.

Vaan tuota? Pitäisikö sitä ihan syödäkin jotain? Olen jo kahdessa loungessa ollut vissyn ja kahvin voimalla. Paitsi että Helvannissa söin kolme munanpuolikasta. Joku sanoisi, että melko kalliita munanpuolikkaita – mutta minä maksankin siitä, että voin olla vähän vähemmän hektisessä tilassa kuin tuolla käytävillä hortoillessa. Sitä paitsi Atlanninylitysereissulla tulee jotain safkaa. Ei voi olla hyvää kylläkään se, mutta ei tämä nyt mikään gourmet-reissu ole alunperinkään.

Saakohan täällä röökiä missään vedellä? Puolen tunnin päästä alkaisi jo lastautuminen. Vai jokohan se vielä? Ei näillä aivoilla pidetä lukua asioista.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Duodecim niittää karjan seipäille

Haiskahtaako valeuutiselta?

Säännöllisesti lihaa tai kanaa syövät sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin muita todennäköisemmin

Kyllä haiskahtaa. Yllättäin kirjoittajaksi ilmoittautuukin anonyymi nimimerkki "Duodecim", jonka asiantuntevuus siis perustuu lääketehtaiden lobbaamiseen. Heti kuvateksti lähtee seikkailemaan konnotaatioiden viidakossa:
Tutkijat huomauttavat, että tutkimustulokseen saattavat vaikuttaa ruokavalion lisäksi muutkin seikat,
Älä? Vaikuttaa hyvin rajatulta tutkimukselta jälleen...
kuten ruoan valmistustapa. Paistettu ja etenkin uppopaistettu ruoka on epäterveellisempää kuin muilla tavoin kypsennetty.
...tai näin ainakin väitetään, mutta jälleen ilman perusteita. Myös "muilla tavoin kypsennetty" sisällyttää melkoisen skaalan kaikenmoista metodia.
Käytännössä muutamaan viikoittaiseen liha-annokseen liitetyt riskit olivat pienehköjä,
Virhemarginaalin ulkopuolella kuitenkin? Vaiko eikö? Mitä tarkoittaa "pienehkö"?
mutta ne suurentuvat, jos lihaa syö paljon ja säännöllisesti.
Jos syö "paljon ja säännöllisesti", suurentuvat pienehköt? Paljonko on paljon? Miten säännöllisesti on "säännöllisesti"? Onko Duodecimilla kukaan kuullut uudesta villityksestä nimeltä "kohtuus".
Lihaa säännöllisesti syövät sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin muita todennäköisemmin, yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa. Vaikutus havaitaan osin myös eliniässä, mutta riskit eivät ole kovin suuria.
Sydän- ja verisuonitaudit? Mahtaako tässä olla jonkinmoista skaalaa myöskin olemassa? Nähdäänkö tässä "sydän- ja verisuonitautina" se kuuluisa hyipaha-kolesteroli, joka ei oikeasti ole kolesterolia, mutta josta puhutaan kolesterolina, ja aina unohdetaan mainita, että kolesteroli (sekä se, joka oikeasti on kolesterolia, että se, joka ei ole) on ehdottoman välttämätöntä kropan oikealle toiminnalle?
Tulosten perusteella riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin suureni 3–7 prosenttia jokaista kahta viikoittaista liha-annosta kohden. Yhteys koski teollisesti prosessoituja lihatuotteita, prosessoimatonta lihaa sekä kanaa, ja se nähtiin keskimäärin 19 vuoden seurannassa.
Siis: riski suureni 3, 4, 5, 6 tai mahdollisesti 7 prosenttia. Riskihän noin sanana tarkoittaa: "suattaapi olla, tahi suattaapi olla olemati". "Jokaista kahta viikoittaista liha-annosta kohti"? Ilmeisesti annoskoolla ei ole merkitystä; jos joudut infomöösin lihan pauloihin.... Suattaapi olla että joskus kuolet.
Käytännössä muutamaan viikoittaiseen liha-annokseen liitetyt riskit olivat pienehköjä, mutta ne suurentuvat, jos lihaa syö paljon ja säännöllisesti.
Kaksi liha-annosta on nyt mutatoitunut "muutamaksi" liha-annokseksi, mutta koska muutenkin mittaillaan melkoisen silmämääräisissä arvioissa, niin antaapa mennä...
Yhteydet havaittiin myös analyysissa, jossa tarkasteltiin osallistujien riskiä menehtyä seurannan aikana. Riski oli suurempi lihaa ja prosessoitua lihaa syövillä, mutta ei kanaa nauttivilla. Kala ei tässä tutkimuksessa vaikuttanut sairastumisiin tai kuolleisuuteen.
Eli siis: kana aiheuttaa kyllä sairastumista, muttei kuolemista? Vai onko kyse siitä, että punaista lihaa vain syödään, kun kanaa taas nautitaan? Onko syömisen nautinnollisuus yhteydessä kuolemaan?
Punaisen lihan ja varsinkin prosessoitujen lihatuotteiden terveyshaitat
Minkä takia punainen liha rinnastetaan koko ajan prosessoituihin lihatuotteisiin? Nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa.
on nähty tutkimuksissa aiemminkin, mutta tutkimusten menetelmällisten erojen vuoksi tuloksia on usein vaikea verrata.
Vaikeaa on, mutta siitä huolimatta niin koko ajan tehdään. Miksiköhän?
Nytkin saadut tulokset kannattaa tulkita maltilla.
Älä? Vähän niin kuin Nuorsuomalaisten Iltalehti? Läväyttämällä otsikoksi vähän mitä sattuu, lääketehtaiden äänitorvelta (sponsoriltaan?) tilaamaansa "uutiseen"?
Tutkimuksessa huomioitiin monia taustamuuttujia,
Katsotaanko tämä nyt hyväksi asiaksi, tämä täydellinen rajaamattomuus?
mutta ruokavalion lisäksi muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa havaittuihin yhteyksiin.
Havaittuihin? Yhteyksiin? Kuka on havainnut? Mikä katsotaan yhdeydeksi? Ei suinkaan tässä mitään tendenssitutkimusta olla taas tekemässä?
Tulokset perustuvat kuuden aikaisemman tutkimuksen ja 30 000 keskimäärin 54-vuotiaan terveystietoihin.
Itsekin olen keskimäärin 54; kukapa ei olisi? Jokainen on keskimäärin minkä ikäinen hyvänsä!
Osallistujia seurattiin keskimäärin 19 vuotta ja pisimmillään 30 vuotta.
Siis tä? Lyhimmillään kauanko? Viikon? Mitään haitaria havaittavissa tässäkin metodologiassa? Ja tarkoittaako "osallistuminen" sitä mitä yleensä, vai onko tämä vain sanavalinta joka sattui tulemaan mieleen?
Seurannan aikana 7 000 osallistujaa sairastui sydän- ja verisuonitautiin ja 8 900 menehtyi.
Melkoisen pysäyttävä suhdeluku. Ilmeisesti saman tutkimuksen aikana ainakin 1900 umpitervettä vegaania kuoli – kuitenkin lihan takia. Ehkä yksikään sairastuneista ei kuollut, joten kaikki 8900 kuollutta olivat niitä, jotka olivat kaikin tavoin välttäneet lihansyöntiä, mutta kuolleet silti? Lihansyöjät olivat vain "sairastuneet"?

Vai mahtaisiko olla, että kaikki 8900 kuolivat statiineihin, kuten tällä riskiryhmällä on tapana?

"Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä," loruilee nimimerkki Duodecim lopuksi, muttei luonnollisestikaan linkkaa mihinkään. Miksipä linkkaisikaan; tarkoitushan ei liene tarjota ihmisille mahdollisuutta vedellä ihan itse ihan omia johtopäätöksiä. Tietenkään.