2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Vapauden siepparit

En ole juuri jaksanut kommentoida al-Hol -tuuttausta, mutta viimeisin koukero herättää pari kysymystä, joilla voi lähteä avaamaan koko ylimitoitettua spektaakkelia.

Ruotsin viranomaiset ovat Suomen mallin mukaan päätyneet hakemaan jokusen lapsen leiristä, mutta kyseisiä lapsia ei ole löytynyt. Jossain otsikossa pohdittiin, josko sukulaiset piilottelisivat vekaroita – ja tässä asian ydin: kun ulkomaalaiset virkamiehet päättävät viedä itselleen täysin tuntemattomat lapset kokonaan pois, saattaa se sukulaisista hyvinkin tuntua kidnappaukselta.

Me emme tiedä leirin ihmisistä mitään. Itse en enää muista, mitä varten koko leiri on edes olemassa. Onko se vankileiri, vai pakolaisleiri, vai mikä? Keskitysleirihän se toki on, koska sinne keskitetään ihmisiä jostain syystä.

Jos ajatellaan näitä Suomeen haettuja orpolapsia... Mistä me tiedämme että he todella ovat orpoja? Tai edes lapsia; kuten elävästi muistamme, maahan on tullut harvinaisen kypsiä kakaroita, jotka jo ensivilkaisulla ovat ihan selvästi aikuisia miehiä – mutta jotka on siitä huolimatta sijoitettu kouluihin... ja jos lukija ei vielä ymmärrä mikä tässä on vialla, olisi syytä koittaa vähitellen harkita todellisuuskäsityksensä tarkistamista.

Nämä aikuiset lapset ovat myös olleet kotoisin ihan muualta kuin ovat väittäneet, ja niin edelleen. Ja kun perhe-/sukulaisuussuhteet tuppaavat olemaan jossain hyvin vakavastiotettuja asioita... Jos ihmiset kokevat, että lapset ryöstetään... Voisiko olla, että jossain kohtaa joku päättää hakea varastetun tenavan takaisin – millä hyvänsä keinoin, mahdollisista seurauksista ja sivullisista piittaamatta. Oletettavasti tämä joku ei ole yksittäinen ihminen, vaan osa verkostoa, joka ei todellakaan pidä länsimaalaisia ihmisiä minkään arvoisina. 

Radikalisoituminen tuppaa olemaan asia, jota virkamiehet eivät osaa parantaa – byrokratia ihan sisäänrakennetusti nimenomaan lietsoo radikalisoitumista.

Kuten olen ehkä monesti todennut: kukaan meistä ei tunne ketään muuta niin hyvin, että voisi kaapata päätösvallan kenenkään muun elämästä. Varsinkaan ihmiset, jotka työkseen tekevät juuri tuota. Moinen toiminta lähentelee patologista harhaisuutta, ja tämän harhaisuuden varaan rakennetut systeemit ovat ongelma – eivät ratkaisu.

Kysyn uudestaan: mikä tämä leiri on? Miksi nämä ihmiset ovat tuossa leirissä? Keitä he ovat? Kenen mielestä on hyvä ratkaisu pitää tuhansittain ihmisiä telttaleirissä ties kuinka pitkään? Ja kenen mielestä se, että satunnaiset ulkomaiset byrokraatit päättävät mikä geolokaatio kenellekin papereista luntatuille ihmisille on "parhaaksi", on parhaaksi kenellekään?

Jossain otsikossa hekumoitiin jollain kaksivuotiaalla, jolle "tämä kurja leiri on ainoa mitä hän tietää" tms. Niin. Kaksivuotias ei  myöskään ajattele, että "onpa tämä leiri kurja paikka; kyllä olisi paljon reilumpaa päästä vaikka Suomen lastensuojeluviranomaisten hoteisiin." Jos toimittajan mielestä leiri on kurja, se ei tarkoita että kaikki mitä leirissä on, on kurjuutta – koska toimittaja ei tiedä yhdestäkään leirin asukkaasta yhtikäs mitään. Ehkä hän ei tunne edes itseään? Ehkä hänen kannattaisi suunnata huolestuneisuutensa siihen.

Ei kommentteja: