2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Heristämme "ruikuttajille"

Tässä jutussa olisi varmaan tosi arvokasta tietoa – minkä takia se tilausmuurin takana lieneekin:
Mitä tuolta feidauksen hämärästä voi lukea: Salomaan Henkan mielestä työelämän muutos on "keksittyä totuutta". Hänen mielestään työpaikat eivät tule menemään roboteille, eikä silpputyön määrä lisäänny.

En tiedä mihin Henkka paremmintietämisensä perustaa, mutta jotain tosi hyvin salassapidettyä matskua sen täytyy olla – koska robotiikka todellakin vie työpaikkoja, ja silpputyö todellakin lisääntyy. Asian esilletuonti on ilmeisestikin ruikutusta.

Eipä sikäli, työn tekemisen ei pitäisi olla mikään elämäntarkoitus – jollaiseksi se on tuntunut muodostuvan jostain teollistumisen alkuhämäristä lähtien kai. Ja yhtäältä robotiikka on ihan tervetullut asia, koska ihmistä nyt vaan ei ole tehty liukuhihnalle. Eikä sitäkään välttämättä huonoksi voi katsoa, että enää ei tehdä elämänmittaisia uria siinä firmassa, josta ensimmäinen kesäduunipaikka sattui lohkeamaan.
 
...Tokihan duunaaminen oli ennevvanhaan ihan samanlaista kuin nyt, kuten Henkka meitä oikaisee. Mikään ei ole muuttunut, eikä muutu. Joten millenniaalit (tai milleniaalit, kuten moni Henkan tavoin virheellisesti sanan haluaa kirjoittaa): ei rrruikuteta!

Noh, jokatap. Itse asiassa kirjoittelen tässä keskellä yötä herättyäni parin tunnin goisimisen jälkeen – ihmisen luonnolliseen rytmiin kun ei kuulu kahdeksan tunnin yhtäjaksoinen nukkuminen [itse asiassa kahdeksan tuntia on nimenomaan huonoin mahdollinen yhtäjaksoinen unimäärä], joka noin metodina on teollistumisen peruja: kaikkien ihmisten piti olla samaan aikaan käytössä, joten kaikkien piti myös nukkua ja herätä samaan aikaan.
Oi niitä aikoja kun kaupat menivät lauantaina yhdeltä (vai oliko ne peräti viiteen auki; ei enää muista) kiinni, ja aukesivat seuraavaksi vasta maanantaina. Siinä oli kivasti aikaa käyttää saunapäivä (lauardag) kyläilyyn ja ydinperheen sidostamiseen...
Tämä oli vielä meikäläisen muistin perukoilla melkoisen vallitsevaa, mutta sieltä toki tehostamisen nimissä ryömi yhteiskuntaan vuorotyö, joka on täysin luonnoton olotila (– sellaisen uhrilla sisäinen kello mittaa vuosia elämän lopusta romukoppaan –) ...mutta mikäpä ei olisi, luonnotonta, tänä plastiikkisen metaolemisen aikana.

Mitä isompi pulju, sen vähemmän sitä kiinnostaa se, miten ihminen noin luonnostaan toimii. Ensin duunit katosivat tykkänään parissa vuodessa, sitten ne roudattiin Kiinaan ja milloin mihinkin missä halvimmin ihmistä sai. Ulkomailta tuotiin työvoima niihin hommiin joihin olisi ollut ihan paikallistakin väkeä tarjolla, mutta kun ei haluttu enää maksaa, ja kun ei sillä työn laadullakaan ole enää aikoihin ollut mitään merkitystä... 
 
Ihminen on vuokrafirmasta hankittava koneiston osa, ja siksi ei-prostituoiduillekin kaupataan itsensämyymiskursseja sillä aikaa kun sitä duunia, jota toki tekemättömänä olisi liudalti, ei vain ilmaannu – ei ainakaan niin että elämisen taso paranisi. Työstä pitää olla tosi innoissaan, oli se sitten mitä tahansa ja vastasi se omia taipumuksia tai ei – ja maksettiin siitä palkkaa eli ei. Enimmäkseen ei makseta, mikä käytäntönä ei varmaan yhtään vinouta työmarkkinoita..

Ja tokihan valtiobyrokratia täällä Härmässä pitää huolen siitä, että yritteliäisyydestä rangaistaan heti ja ikuisesti. Antaa niitten isojen ulkomaisten firmojen innovoida, älä sinä pieni ihminen työnnä päätäsi siihen soppaan. Paitsi jos sinulla on jotain askartelutyöllistämistä tarjolla jonkin olemattoman sosiaalisen "ongelman" ratkaisemiseksi. 
 
Oisko jotain sormivärisateenkaaripajaa vaikka pöhisemässä, semmosta tosi tärkeisiin epäasioihin leikillistämisen avulla infantilisoivasti takertuvaa hössötystä? Oisko jookosta? Ai ettois kuule semmonen vientivaltti meillä siinä! Ostettais tuulimyllyjä ja myytäis kaivosoikeuksia ja infrastruktuuria sitten niinku vaihtarina. Ja parannettais maailma! Silleen inklusiivisen ekoystävällisesti positiivisen syrjinnän kautta. Ironisesti korjattais nimenomaan kaikki mikä toimis ilmankin – koska dekonstruktiolla parhaat omeletit (ilman keltuaista kiitti, ja saisko siitä jonkun soijaversion ettei tarvi tappaa eläimiä, koska kuolema ei Tod! kuulu elämään).

Tjah. Josko tota pari tuntia vielä koisais.

Ei kommentteja: