2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Suomi mainittu

Mä niin arvasin: Agricolakin on mielikuvitushahmo. 

"Mitä se nyt taas horisee?" kuulen jonkun kysyvän. No, anskumä kerron.

Satuin katsomaan tätä hyvin italialaisittain englantia puhuvaa kaiffaria, joka on tutkinut historian vääristelyä, kun huomasin kysyväni: "Sanoiko se 'finnish'?" Tämä oli edellisen jakson puolella, ja kävi ilmeiseksi, että sanoi.

Oheen liittämässäni klipissä tämä italiaano kertoo, mitä löysi Agricolasta. Lyhyt vastaus: perin vähän. Perniöstä ponkaissut Mikael Olavinpoika sai Viipurissa epiteetikseen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää, joka mahdollisesti liittyy isänsä bisneksiin, tai jotain.

Enivei, sekä Suomella että Eestillä on samansuuntainen kielihistoria – paitsi että kun etelänaapurissa ruvettiin omalla kielellä kirjoittamista fundeeraamaan jo pari sataa vuotta aiemmin, ja sitten kun samoihin aikoihin Mikaelin kanssa vihdoin saatiin ensimmäinen opus aikaiseksi, päädyttiin julkaisijan taholta polttamaan koko valmis opus sen valmistuttua, ja sen sijaan pykäämään saksalais-eestiläinen versio.

Agricolan suku otti ja sammui pari sukupolvea myöhemmin, eikä kenestäkään sukulaisesta tiedetä synnyin- tai kuolinaikoja. Mahdollisesti pojantytär meni naimisiin Svinhufvudin klaaniin – mutta jokatap kirkonkirjat ovat perin epämääräisiä tämän suurmiehen... mistään asioista. Tämä ei ole yhtään epäilyttävää, koska Wittenbergin reissu kuitenkin hyvin dokumentoidusti on... totta? Ja patsaita on (vuosisatoja myöhemmin tehtyjä, mutta kuitenkin). Ja ne kirjat, nehän nyt vähintäänkin todistavat että Agricola oli. Vähän niin kuin Shakespearen näytelmät todistavat, että Shakespeare oli.


Seuraavassa jaksossa italian investigaattori sitten syventyy jo aiemmin törmäämääni suurvaltaan nimeltä Tartaria, josta kukaan ei ole kuullut, vaikka sen olemassaolo oli varsin hyvin tiedossa vielä pari vuosisataa sitten, ja monina edeltäneinä vuosisatoina – ja se on merkitty moniin karttoihin vuosisatojen varrella kattamaan suurin piirtein saman alueen kuin Neuvostoliitto myöhemmin. Toki Suomestakin löytyy tataarivähemmistö, ja kyseinen alue ulottui jossain välissä Karjalaan saakka – ja olemme itse lähtöisin Tartarian sydänmailta. Tartaria ulottui Krimiltä Uralille, Kiinan rajoille sekä Tyynenmeren rannoille. Mutta sitä siis ei ollut olemassa.

Kun tulin maininneeksi äskettäin, miten mahdollisesti oikeasti elämme suurin piirtein vuotta 1018... Keskiajalla oli tapana kirjoittaa vuosiluvut näin: A°I571. Tai A°J571. Tai A°I.571. Tai A°i571. Huomaatte varmaan, miten vuosi 571 voidaan tulkita vuodeksi 1571? Tämä A°I on lyhenne sanoista anno ja iesu. Eli herran vuonna. Mutta tämähän ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Tietenkään.

Ei kommentteja: