2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Kirjeenvaihtaja analysoi

"Venäjän valtionjohdon ohjailemat televisiokanavat ovat osa Kremlin propagandakoneistoa," valistaa meitä Marjo Näkki Suomen valtion verorahoilla tuotetussa puolueettomassa uutisraportissa. 
»Niiden uutisoinnissa kuvastuu halveksunta eurooppalaisia liberaaleja arvoja kuten kansalaisvapauksia ja demokratiaa kohtaan. Ne ovat kirosanoja presidentti Vladimir Putinille, joka pelkää valtansa menettämistä.»
Halveksunta. Kuvastuu. Kansalaisvapauksia ja demokratiaa; niitäkö samoja, joita Bryssel taajaan polkee? Mitä toimittajalle tarkoittavat sanat "kansalaisvapaus" ja "demokratia"?

Onko Putin uskoutunut Näkille, ja kertonut pelkäävänsä valtansa menettämistä? Ja että kiroillessaan hän käyttää sanoja "voihan kansalaisvapaus!" ja "demokratia vieköön"!?
»Ukraina valitsee ensi vuonna maalleen sekä presidentin että parlamentin. Se, joka maata seuraavaksi johtaa ei ole Venäjälle avainkysymys. Tärkeintä on se, että Ukraina jää tarpeeksi yksin, jotta se ei pääsisi lähentymään lännen kanssa.»
 Niin. Ukrainalla on vaalit tulossa. Poroshenko yritti Kertsinsalmen provokaatiolla jatkaa valtakauttaan hamaan tulevaisuuteen, koskapa hänen kannatuksensa on alle kymmenessä prosentissa – mikä ei ole ihme kun mies kuitenkin on USSA:n sätkynukke, joka nostettiin valtaan värivallankumouksella, kuten niin monen muunkin maan diktaattorit.

Jännää on se(kin) että kun uusnatseista ollaan niin kovin huolissaan, ei Ukrainan kohdalla koskaan muisteta mainita, että kyseisessä maassa natsismi on modus operandi. Tässä Kiovan poliisipäällikön kaverit toimistolla:
Ukrainasympatiseeraaja-toimittajat voisivat alkajaiseksi vilkaista vaikka tämän tunnin mittaisen pläjäyksen – joka tosin on jo neljän vuoden takaa, mutta tilannehan on varmaan ihan toisenlainen tänään...
...ja sitten toimittaja voisi vaikka kysyä itseltään: "Kenen juttuja minä kirjoitan?" "Onko minuun kenties hybridivaikutettu, ja miltä suunnalta?" Mitä näillä leimakirveillä oikein yritetään sanoa, ja mitä niillä nimenomaan vältetään sanomasta? Miten tyhjiä sanoja lopultakin ovat kaikki ne sakeana parveilevat yksinkertaistukset, jotka kertovat sanojistaan enemmän kuin sanojen kohteista?

Ei kommentteja: