Paakarit vs. tirehtöörit

Tämän päivän valtalehdissä ei ole kerrassaan mitään syvemmän analysoinnin arvoista. Välivaalit ovat antaneet verukkeen kaikkien todellisten tapahtumien laiminlyömiseen, ja journalismi on taantunut juorupalstojen paraatiksi.

Joten se, että Yhdysvaltojen kerrotaan suolanneen Syyrian siviilejä fosforilla jo neljä kertaa kahden kuukauden sisään, ei läpäise uutiskynnystä. Nämä ovat törkeitä sotarikoksia, mutta mitäpä tuosta, jos lehdistötilaisuudessa saadaan mehevä juoru siitä, kuka saa pitää mikrofonia.

Ei muisteta mainita, että kyseisen maan äänestysjärjestelmä on rakennettu hakkeroitavaksi, jolloin annetuilla äänillä ei ole senkään vertaa merkitystä kuin ylipäätään puoluejärjestelmien vääristämillä vaaleilla.

Jemenistä jaksetaan mainita sen verran, että todellakin humanitääristä kriisiä pukkaa, ja olis kiva jos se lakkaisi – mutta tämän "sodan" osapuolista ei vain päästä yhtään syvemmälle, vaikka sielläkin päähyökkääjä on todistetusti moninkertainen sotarikollinen.

...joka on juuri onnistunut kiduttamaan toisenkin journalistin hengiltä. Mitäpä tuosta, kun on saippuaoopperaa tarjolla.

Tätä vartenhan vaalit ovat olemassa. Ei keskitytä konkreettiseen tekemiseen, vaan tyhjyyttään kumisevaan retoriikkaan – eli moraaliposeeraukseen, joka ei auta kerta kaikkiaan ketään.