2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Hankalat jalattomat ja ratkaisu ongelmaan jota ei pitäisi olla

Yksi hyväkin uutinen on joukkoon eksynyt. Tai siis pikavilkaisulla se vaikuttaa positiiviselta, vaikka tarkemmin katsottuna taitaa olla juurikin ihan muuta.

»Sairaala löysi ratkaisun vanhusten ramppaamiseen päivystyksessä – samalla turhat ja haitalliset lääkkeet jätettiin pois»

Eli ongelma löytyy ratkaisusta.

On siis kehitetty osasto, joka tekee sen, mitä koko terveydenhuollon pitäisi jo oletusarvoisesti tehdä – eli räätälöi hoidon potilaaseen eikä potilasta hoitoon.
»– Olisi hyvä jos esimerkiksi kotihoidettavat potilaat tapaisivat lääkärin edes kerran vuodessa ja heidän lääkityksensä käytäisiin läpi. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Siksi vanhukset syövät turhia ja jopa haitallisia lääkkeitä, joitakin lääkkeitä heiltä taas puuttuu»
Olen jokusen kerran tästä samasta aiheesta kirjoittanut, mutta siis jälleen kerran: mitä ihmettä terveyskeskuksissa & sairaaloissa oikein tehdään? Jos tarvitaan erikseen osasto, joka korjaa laiminlyönnit asioissa jotka lähtökohtaisesti kuuluvat niille laitoksille, jotka eivät niitä asioita hoida...

Jos tämä hoitopolitiikan aiheuttama tilanne ei jollekulle vielä vaikuta aivan käsittämättömän absurdilta, en tiedä miten tuon voi selvemmin enää kertoa.

Ei kommentteja: