perjantai 12. lokakuuta 2018

Viestikapula ja seuraava sukupolvi

Hesarissa on TET-jaksoaan (tai siis Planin Girls Takeover -kampanjaa... Ei mitään politiikkaa ole havaittavissa tässä?) suorittamassa ollut kympin tyttö saanut pääkirjoituspaikan duunijaksonsa päätteeksi. Kieltämättä käy kateeksi. Kun itse olin kauan sitten ennen tietokonetaittoa omassa paikallislehdessäni sen pari viikkoa, mieleen on jäänyt lähinnä se, kun hain päätoimittajalle röökiä kaupasta. En muista pääkirjoitusta väkertäneeni.

Enivei, eiliselle kirjoitukselleni kontrapunktia väristen, kivasti siinä näkee miten viestikapula siirtyy propagandan välittäjältä nuoremmalle sukupolvelle:

Kehitysmaissa asuvat tytöt kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista

"Eli ensteks tää uhristatus. Joku muu kun tän lehden lukija, joku jossain sen verran kaukana että tilannetta ei voi tarkistaa kattomalla ikkunasta ulos. Ja sit tää syyttävä sormi aiheesta josta ei ole mitään faktaa olemassa, mutta joka kuulostaa eittämättömältä ja tolleen. Noin, siinä sulle otsikko. Poistetaas toi »Ilmastonmuutos – uhka vai mahdollisuus?» tosta."

Sinänsä ei ole kauhean reilua ruotia teini-ikäisen gimman kirjoituksia, mutta jos se julkaistaan valtakunnan näkyvimmällä paikalla, ja kun siitä puskee läpi ajattelu joka ei kumpua omista aivoista...
"Kehitysmaiden tytöt eivät käytä suunnattomia määriä muovia..."
Jokainen on varmaan nähnyt tunteisiinvetoavia kuvia meressä vellovasta muovista. Onko jonkun mieleen sattumoisin jäänyt, missä ne suurimmat muovisaaret sijaitsevat? Ne sijaitsevat kehitysmaiden, joissa kaikki jäte kipataan suoraan jokeen, edustoilla.
"...tai lapa rahaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. He eivät jarruta uusiutuvan energian lisäämistä ja irtisanoudu kansainvälisestä yhteistyöstä. He yrittävät sopeutua seurauksiin."
Ei ole olemassa sellaista kuin "uusiutuva energia". Olisi toki kiva jos tuulimyllyt tuottaisivat kaiken tarvittavan sähkön, mutta kukaan ei halua niitä takapihalleen koska niiden aiheuttaman matalataajuuksisen metelin takia niiden läheisyydessä on erittäin epämukava olla. Lisäksi jokaisesta tuulimyllystä löytyy radioaktiivista neodymiumia tai dysprosiumia.
 
Ja mistä neodymium ja dysprosium tulee? Kehitysmaista, niin kuin kaikki raaka-aineet. Ja mikä mahtaa olla ihmisten terveystilanne näiden kaivosten lähettyvillä? Huono. Sikäli otsikko on oikeassa: kehitysmaissa asuvat tytöt(kin) kärsivät "ilmastonmuutoksen" (ehkäisy-yritysten) seurauksista.

Puhumattakaan siitä, että myllyt valmistetaan ulkomailla; niiden pyörimistä tuetaan 12 vuotta just sun verorahoilla, ja sitten ne lakkaavat toimimasta – jolloin valmistajat pääsevät tekemään toisen rahastuskierroksen just sun rahoilla korjatessaan hajonneet laitteet (tai korvatessaan koko myllyn uudella myllyllä, joka se taas saanee sen 12 vuotta ilmaista rahaa just sulta). Mutta luonto pelastuu ;D.
Tässäkin pääkirjoituksessa on niin paljon ruodittavaa että siihen menisi koko päivä. Aiheuttaako fiktiivinen "ilmastonmuutos" todellakin lapsiavioliittoja? Jos Plan-lastenoikeusjärjestö on tämän pestin takana, kuka tekstiä kirjoittaa?
Hyväntekeväisyysjärjestöihinkinhän pätee ihan sama nyrkkisääntö kuin kaikkeen muuhunkin: julkisivu ei ollenkaan välttämättä vastaa sisustan todellisuutta. Lahjoituksista pari prosenttia päätyy sinne mihin pitää, ja loput... johonkin muualle.

Kuulostaa ehkä kyyniseltä? Tämä takaperoinen maailma tuppaa aiheuttamaan sellaista suhtautumista. Mitä kauemmas omantunnon rauhoittelua syydetään, sen varmemmin apua tarvitaan yhä lähempänä. Jos meiltä hukkuu ympäröivä todellisuus kuvitelmiin siitä mitä tapahtuu toisella puolella palloa koska en käyttänyt biohajoavaa pussia... Se alkaa lähennellä kollektiivista psykoosia.

Kappas! Huomenna on näemmä "kansallinen* epäonnistumisen päivä". Kuinka sattuvaa.
---
*Kirjoitin ensin "kansallisen epäonnistumisen päivä". Siinä vasta olisikin juhlimisen aihetta.

Ei kommentteja: