2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lisää rahastusautomaatteja

Huolimatta siitä, että peltipoliisit aiheuttavat liikenneonnettomuuksia, niitä luonnollisestikin halutaan lisää – ja tehokkaampia. Koska byroon kukkaro on pohjaton.
»Automaattikameroita tulee tieosuuksille, joissa tapahtuu runsaasti onnettomuuksia.»
"Traffic cameras installed at intersections do not reduce the number of accidents or injuries - and may even increase them, according to a recent Case Western Reserve University analysis."
»– Monestihan puhutaan sakkorysistä. Ehkäpä 20 vuotta sitten peltipoliiseja ei ole asennettu kaikkein fiksuimpiin paikkoihin. Nyt niitä aletaan asentaa liittymiin ja niissä on monesti alennettu nopeusrajoitus.»
Eli rakennetaan lisää sakkorysiä. Rahaa ropisee kivasti paikoissa, joissa on sadan metrin matkalla alennettu nopeusrajoitus tiellä, jolla on sitä ennen ajettu kymmeniä kilometrejä satasta. 

Kätevää on myös laittaa kamera juuri siihen kohtaan, jossa rajoitus vaihtuu, jolloin siihen ei voi hiljentää moottorijarrutuksella – tai voisi, jos katsottaisiin lakikirjaa, mutta kun kuvien tulkitsijat eivät katso, ja poliisin kanssa on aika turha kiistellä.

Yksi jippo on myös sijoittaa kamera alamäkeen, jolloin ainakaan ei moottorijarrutus riitä. Joten typerä jarruttelu kesken ajon ei ainakaan tule vähenemään.

Kuten tiedetään – tai ainakin liikennesuunnittelijoiden pitäisi tietää – yksi ylimääräinen jarrutus säteilee takana tuleviin vielä minuuttien jälkeen ("Minkä takia tuo edelläajaja nyt yhtäkkiä rupesi hidastelemaan?"), ja aiheuttaa haitariliikettä, joka se taas aiheuttaa turhaa kaasuttelua, mikä aiheuttaa turhaa moottorin kulumista ja kasvattaa sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä (jos tätä naurettavaa mittayksikköä haluaa käyttää).

No, tokihan nämä sakkorysärahat käytetään teiden parantamiseen ja sensorttiseen kaikkeen? Käytetäänhän?

tiistai 30. lokakuuta 2018

Anekdootteja, väittämiä, kuulopuhetta

Totuusväittämillä tuppaa olemaan eri hyväksynnän asteita. Jos joku väittää jotain, ja joku muu on eri mieltä, vaaditaan todisteita. Jos todisteeksi tarjotaan anekdootteja, vaaditaan empiirisiä, riippumattomin kokein toistettavia todisteita. Jos vedotaan johonkin, mitä joku on sanonut... Mikään ei varsinaisesti koskaan riitä, jos oikein kriittisiksi halutaan heittäytyä – ja kaikki on aina kumottavissa pelkällä retoriikalla.

Mistä me siis tiedämme mikä on totta? Suurin osa siitä, mitä "tiedämme" on enintäänkin kuulopuheita. Toiset vain tietävät "paremmin" kuin toiset. Tulen tässä kirjoituksessa söhimään muurahaispesää ehkä jopa enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa. Eikä se varsinainen söhäisy ole tämä, jonka ensimmäiseksi nostan esiin:

Skeptismi. Kannatan kovasti kaiken kyseenalaistamista – mutta sillä tarkoitan kaiken kyseenalaistamista; en valikoivaa ismiä, jossa jotkut asiat nyt vaan on niinq ne on, ja jotkut nyt vaan on aina väärässä ja naurettavia. (Toki käytän itse ihan samoja ad absurdum -metodeja, mutta parhaani mukaan pyrin välttämään lällättelyä, joka ei varsinaisesti ole argumentti, vaikka sitä sellaisena kohdellaan...)

Moni skeptikko osoittaa kiitettävää säntillisyyttä debunkkailussaan – mutta myöskin melkoista hybristä sen suhteen, mitä tietävät olevan totta, koska tiede niin sanoo – koska tietävät mitä tiede sanoo, koska tietävät mitä tiede on, koska tietävät tieteen olevan itseäänkorjaava järjestelmä, joka siten ei voi olla korruptoitunut juuri tässä aikaulottuvuuden pisteessä, ja juuri siinä asiassa joka sattuu olemaan puheena. Ja skeptikko nimenomaan tietää sen; ei luule.

Jolloin skeptismi ei monestikaan ylety pintaa syvemmälle asioissa, jotka oikeasti saattaisivat olla debunkattavissa kohtuullisen pienellä vaivalla. Varauksettomat tieteen erehtymättömyyteen viittaavat olkienkohauttelut eivät kerro skeptisestä ajattelusta. Ne kertovat oikeassaolemisen tarpeesta.
Kuten skeptikkojen jalustalle nostama Tiede neuvoo: koita kaikin tavoin löytää, miten teoriasi mahdollisesti on väärässä. Jos se ei onnistu, saattaa teoria tosiaan olla oikeassa. Ehkä.
Olen joskus ollut ihan samassa leirissä. "Jotkut asiat nyt vaan on, ja jotkut nyt vaan ei ole." Nykyään: mitä varmempia väittämiä esitetään, mitä itsestäänselvempinä asioita pidetään, sen epäilyttävämmiltä ne vaikuttavat.

Tiedetään (sic!), vaikkapa, että alumiini ja elohopea aiheuttavat ihmiselimistössä komplikaatioita. Rokotteissa tuppaa olemaan alumiinia ja elohopeaa. Rokotukset kuitenkin onnistuvat silti olemaan vaarattomia, ja itse asiassa välttämättömiä – velvollisuus peräti.

Säteily myös tiettävästi aiheuttaa ihmiselimistössä komplikaatioita. Siltikin säteilyä lisätään jatkuvasti infrastruktuurin olennaisena osana. Kännykkäsäteily, toisin kuin moni muu säteily, onnistuu olemaan haitatonta – ja syöpääkin hoidetaan nimenomaan säteilyllä.

Tiedän: jopa nyt yliyksinkertaistetaan asioita, jotka ovat paljon monimutkaisempia ja raja-arvot ja adjuvantit ja... No, epäilemättä joku pystyy nostamaan esiin jotain täysin virheellistä ajattelua kahdesta aiemmasta kappaleesta perin pätevästi.

Mutta ongelmana on tämä paremmintietämisen ruokakori, jossa heitellään samaan syssyyn rokotukset ja ilmastonmuutokset ja pakolaiskriisit ja ympäristön likaantuminen ja lajien sukupuutot ja misogyniat – kaikki itsestäänselvyyksinä, vaikka kyseessä on vain mantra jolla niputetaan yhteen puolitabuja asioita joista ei haluta syvemmin keskustella. 

Ja jos joku haluaa näihin asioihin suhtautua skeptisesti... Kamaan, jotain rajaa. Asiat joko on tai ne ei ole. Taidat olla vähän tyhmä. Ja pikkuisen... hämmentynyt ehkä?

Joten juurikin tähän kohtaan sopii video, joka kyseenalaistaa jotain kohtuullisen perustavanlaatuista.


Kyseessä on kahekskeetluvulla kuvattu luentopätkä, jossa Galen Winsor kertoo, miten hän ydinvoiman alkuvuosina käsitteli uraania paljain käsin päivästä toiseen, useamman vuoden – ilman mitään ongelmia. Säteilymittarit tuotiin huudeille vasta jälkikäteen, ja uraanista fantisoitiin hirmuvaarallinen aine, joka tappaa heti jos sen kanssa joutuu samaan tilaan – joka käytön jälkeen pitää haudata tuhansiksi vuosiksi kallioon, koska se säteilee kuolemaa. Vaikka sitä käytännössä käytetään infrapunavedenkeittimenä höyrykoneiden pyörittämiseen.

Kuulostaa aika uskomattomalta, vai mitä? Että käytännössä jokaisessa kodissa voisi ihan hyvin olla oma ydinvoimageneraattori – mutta koska sähköfirmojen kate jäisi pahasti miinukselle, tehdään touhusta huippusalaista boilerien lämmittämistä, jonka polttoaine haudataan sitten kun se ei enää ole tarpeeksi radioaktiivista... Ja nimenomaan haudataan, jottei kukaan pääsisi toteamaan että hetkinen, tämä tavarahan ei teekään minusta mutanttia.

Kuten ei ole tehnyt myöskään Tshernobylin fauna & florasta. Eikä Fukushima tämän väitetyn todellisuuden mukaan ole sen kummempi aikapommi kuin mitä Harrisburg'kaan oli. Three Mile Island muuten tapahtui 11 päivää Kiinailmiö -leffan ensi-illan jälkeen. Jännä.

Eihän tuollaisen mittakaavan asioista mitenkään voida tarkoituksellisesti valehdella? Joten tämän miehen täytyy sepittää ihan omia satuja? Mistä me tiedämme, että kun hän väittää kädessään olevan uraania, jota hän sitten syö... Mistä me tiedämme ettei se ole vaikkapa salmiakkia tai jotain? Taikuritkin väittävät tekevänsä kaikenlaista, mitä eivät oikeasti tee.

Niin. En minä mitään tiedä. Mutta tiedätkö sinä? Jos tiedät, niin mistä tiedät tietäväsi? Ja mistä tiedät mitä et tiedä?

Kaleeriorjat vaativat jyrkempää biittiä

*Huok* Sitten on vuorossa Suvi-Anne Siimes – sentään vähän maltillisemmin sävyin: hän "ei kiellä ilmastonmuutosta" (huok), muttei myöskään usko syyllistämisen olevan kauhean hyvä kannustin...

Masentavaa on sitten lukea kommentteja, jotka melkein kaikki kaipaavat lisää syyllistämistä, koska he (kommentoijat) itse ovat parempia ihmisiä kuin muut, joiden syytä kaikki on. Ja kaikki muut tuhoavat maailman, toki – kuten toinen lehden sivuilta löytyvä apokalypsy-artikkeli selvästikin haluaa alleviivata.

Vain yksi kahdestakymmenestäneljästä vilauttaa jotakuinkin faktoihin kallellaan olevaa infoa: "Viime talven Kanarian vuoriston lumimyräkkä tai kaaos ja Saharan lumikelit ovat vain esimakua tulevasta, ilmasto muuttuu, mutta se muuttuu järkyttävän arktiseksi."

Asia ei ole aivan noin yksioikoinen, mutta oikeansuuntainen silti. Kuten olen jossain kohtaa tullut maininneeksi, aavikot ovat muuttumassa asuttaviksi taas samalla kun arktinen alue hivuttautuu etelämmäksi. Tämä on ihan luonnollista vaihtelua, jota viherfasistit eivät millään kykene katsomaan übermensch-fantasiansa katveesta.

On hyvin mahdollista, että Fennoskandiasta tulee asumiskelvotonta aluetta seuraavan vuosikymmenen aikana. Samoin suuresta osasta Pohjois-Amerikkaa. Itse asiassa jääkausi vaikuttaa enemmän tuolla rapakon takana – mutta sielläkin varianssia riittää sikäli, että Alaskasta tulee itse asiassa nykyistä asuttavampi (koska suihkuvirtaukset siirtyvät, tiedättehän).

Jokatap, tuulimyllyt jäätyvät pystyyn, ja aurinkokennoilla ei ole valoa jahka pari isompaa tulivuorta röyhtäisee – ja tämä on siis ihan luonnollista kaikki. Ihmiskunta pystyy sopeutumaan mihin tahansa muutokseen, mutta poliittiset ratkaisut tuppaavat olemaan yhtä kehittäviä kuin muurahaispesään istuminen.

Ja ongelma on se, että ihmiset odottavat jatkuvasti poliitikkojen ratkovan kaikki ongelmat – siitä huolimatta, että politiikka aivan selvästi vain ja ainoastaan luo ongelmia.

Männäpäivänä jonottelin typermarketin kassalle. Takanani keskusteltiin (yksinpuheltiin oikeastaan) siitä, miten huonosti logistiikka oli selvästikin suunniteltu kun kassoja oli selkeästi vähemmän kuin tarvetta olisi ollut.

Paitsi että se, jonka suunnitelmiin tuo jonotuttaminen kuuluu, on mielestään suunnitellut skeeman oikein hyvin – ja harkitsee työvoiman vähentämistä entisestään. Jonot pitenevät niin pitkään kuin asiakkaat sen sallivat.

Jos joku ketju alkaisi pitää huolta siitä, että asiakkaiden ei tarvitse jonottaa... Siirtyisiko asiakaspohja kyseiselle ketjulle? Äkkiseltään voisi kuvitella, että siirtyisi. Mutta toisaalta alitajuisesti ihmiset saattaisivat ajatella jonojen puutteesta, että "tässä liikkeessä ei käy asiakkaita; menen tuonne missä on jonoja".

Me olemme lehmiä. Niin kauan kuin märehdittävää riittää ja joku kertoo mihin suuntaan milloinkin pitää jonottaa, karsinointi ei haittaa. Ja tähän liittyen: näen hyvin mahdollisena, että parin vuoden päästä eurooppalaiset valuvat ihmisvirtoina Lähi-Itään ja Afrikkaan. Saas nähdä miten avosylin nämä "spontaanit" liikehdinnät otetaan vastaan.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Rituaaliteurastus, koska Gaia

Jjaa sitten on vuorossa Relanderin Jukka, jonka mielestä eläinten teurastaminen mielikuvitusolentojen nimessä niin, että ne saavat todistaa oman verensä valumista lattialle, on inhimillisempää kuin... lihansyönti noin ylipäätään. Koska ilmastonmuutos (joka luonnollisestikin [vaikka onkin fiktiota] on sun syytäs) paranee uhrimenoilla.

Valkoisen itseään ruoskivan miehenpuolikkaan tapaan hän toki todellakin ruoskii itseään kuten nykyisin on tapana:
»Itse olen lihansyöjä, mutta huomaan, että valintani perusteleminen on päivä päivältä vaikeampaa. Varsinkin ilmaston lämpenemisen vuoksi.»
Epäilemättä se on vähän vaikeaa – tuo peruste kun vaatisi ihan faktaa tuekseen. Kuin myös koko artikkeli.

Relanderin mielestä lehmien piereskely lämmittää ilmastoa, koska valkoinen mies on paha.
»Rituaaliteurastus alleviivaa, että lihansyönti on elämän rajojen rikkomisesta seuraava poikkeus. Sellainen se voisi olla myös omassa arjessamme. Samalla lihansyönnin aiheuttamat päästöt putoaisivat viidennekseen. Näin minä aion tehdä.»
Jukka, sä aiot siis tehdä mitä? Ruveta rituaaliteurastajaksi? Ei kuulosta ihan täysipäiseltä suunnitelmalta nyt kuule.

Lihansyönti ei ole elämän rajojen rikkomisesta seuraava poikkeus – se on elämän pääsääntö. Kaikki elävä kuolee, ja sen jälkeen tulee syödyksi. Ihan kaikki. Ei välttämättä ihmisen toimin, mutta kuitenkin. Tätä kutsutaan elämän kiertokuluksi. Rituaalinen teurastaminen sen sijaan ei ole mikään välttämätön... 

Tiedätkö sinä, että rituaaliteurastus on kaiken uskonnon perusjudanssi. Jeesus teurastettiin, jotta isänsä, joka on myös hän itse, ja tavallaan ei ole, hyväksyisi ihmiset takaisin luokseen, koska ei mitenkään muuten voinut sitä tehdä, koska ei ilmeisesti hallitse omia tunteitaan tai jotain. Joten hänen piti siis uhrata poikansa, eli itsensä, vaikka onkin kaikkivaltias ja noin pois päin.

Alttarit ovat uhrialttareita. Toisinaan niissä on uhrattu eläimiä, toisinaan ihmisiä. Tällä ei ole kovinkaan paljon tekemistä luonnon kiertokulun kanssa.

Jukka. Laskepa huvikseen montako aaria jäävuorisalaattia tarvitaan yhden lehmän ravintoarvon tuottamiseksi niillä salaateilla. Laske samalla paljonko vettä se määrä jäävuorisalaattia kuluttaa suhteessa siihen yhteen lehmään.

Ja kaikki muut maailman jukkarelanderit: lopettakaan nyt perkele tuo hurskastelu. Te ette pelasta maailmaa. Maailma ei tarvitse teidän kikkakolmosianne jatkaakseen elämäänsä jokunen miljardi vuotta teidän jälkeenne.

Ihan epäilemättä eläinten kohtelussa löytyy parantamisen varaa; jos haluatte puuttua siihen, puuttukaa siihen. Ottakaa selvää miten eläimiä noin yleensä kohdellaan, ja osoittakaa epäkohtia, jotka sitten korjaantuvat ihan sen takia että ihmiset eivät hyvällä omallatunnolla syö sadistien tuottamaa ravintoa (paitsi ilmeisesti halalia ja kosheria).

Aivan yhtä eittämättä me ihmiset ylipäätään syömme aivan liikaa. Myös lihaa – mutta ylipäätään kaikkea. Meillä on liikaa aikaa, joten me käytämme sen pupeltamiseen – varsinkin jos satumme olemaan vegetaristeja, koska vegetaristeilla on aina nälkä.

Mutta oikeesti, kaikki te jukkarelanderit: koittakaa nyt, kautta Teutateksen, saada perusfaktat kohdilleen, ja lopettakaa tuo toisia syyllistävä jeesustelu. Se on sairasta. Oikeasti, teissä on patologisesti jotain vikaa. Korjatkaa ensin itsenne, ja ruvetkaa sitten vasta korjailemaan muita.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Orgaanisesti syntyneitä ilmiöitä

Hmm. Jokunen päivä sitten Chicagossa ammuttiin kirkon edustalla, hautajaisten yhteydessä, kuusi ihmistä. Tuliko tästä mediatapaus? Ei, kukaan ei ole edes kuullut siitä. Jonkin verran aikaisemmin toisessa kirkossa ammuskeltiin, myöskin Chicagossa. Tästäkään kukaan ei tiedä mitään. Mutta kun synagogassa ammuskellaan, koko maailma hiljenee.

Samaan aikaan Israel pommittaa Gazaa. Jo ennen pommituksia kuolleiden palestiinalaisten suhde kuolleisiin israelilaisiin on 200:1. Raportoidaanko tästä? Tai siitä, että palestiinalaisilla on käytettävissään sähköä kokonaista kaksi tuntia vuorokaudessa. Mitä ihmettä ne muka protestoi siellä?

Samaan aikaan Saudi-Arabia virallisesti tunnustaa Khashoggin murhan olleen nimenomaan harkittu murha, saudihallinnon järkkäämä. Raportoidaanko tästä? Raportoidaanko eläkeläispyhiinvaeltajien bussiin kohdistunutta pommitusta? Raportoidaanko niistä puolestatuhannesta siviilistä, jotka on tämän syksyn aikana pommitettu hengiltä?

Ihan kuin kaikkia asianhaaroja ei jostain syystä haluttaisi seurata? Ihan kuin asioita ei haluttaisi pitää perspektiivissä?

Muistatteko kun Hondurasin kansainvaelluksesta oli joskus viikkoja sitten ensimmäiset uutiset? Sitten oltiin jokunen viikko hiljaa, kunnes sama ihmishyöky nostettiin uudelleen framille – nämä elintasoturistit, joille ei kelpaa Meksikon eteläosiin ilmaiseksi jääminen; he haluavat nimenomaan Yhdysvaltoihin ilmaiseksi asumaan.

Tämä kasvava joukko on varmaan ihan orgaanisesti syntynyt? Ensin yksi ihminen on lähtenyt taivaltamaan kohti pohjoista, sitten toinen on liittynyt mukaan, ja sitten kolmas, ja sitten neljäs, ja sitten viides... Ihmiset ihan orgaanisesti lähtevät kulkemaan kohti tuntematonta päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen – kävelevät, ja joukko kasvaa. Ihmisiä, joiden päämäärä on satumaa. He jättävät kaiken taakseen, ja vain liittyvät letkan jatkoksi.

Kuin aiemmin Euroopan rajoilla. Ihan orgaanisesti. Joku vain sai päähänsä lähteä aavan meren tuolle puolen, ja muut liittyivät mukaan kun ei sattunut parempaakaan tekemistä olemaan. Ensin tulivat Kreikan kautta, sitten Italian, ja nykyään Espanjan. Miksei Ranskan? Ranska on Italian ja Espanjan välissä, mutta kukaan ei tule sitä kautta; miksi?

Ja näillekin toiviomatkailijoille ei riitä se, että pääsevät Euroopan puolelle. Jostain syystä pitää päästä mahdollisimman pohjoiseen, vaikka lakien mukaan pitäisi... :D Ei tuota voi edes pokerina enää sanoa. "Pakolais"virrat kulkevat kaikkien lakien ulkopuolella. Lait eivät koske ulkomaalaisia. Itse asiassa lait eivät koske ketään, joka katsoo ettei ole niihin sitoutunut.

Puolueellisesta viestinnästä puheen ollen: niistä putkipommeista ei sitten ihan kauheasti – toistaiseksi – jaksettukaan jauhaa. Löydettiin toki täydellinen syntipukki, joka oli tapetoinut vaninsa äärioikeistolaiseksi helposti tulkittavalla retoriikalla – johon toki luetaan istuva presidentti. 

Vanin omistaja osoittautuu ei-ihan-tasapainoiseksi elämäntaparikolliseksi (harmillisesti alkuperäiskansan edustajaksi myös), joka – päätellen siitä, että paketeista puuttuu postileimat – on kuskaillut läpi mantereen valonnopeudella (kannattaisi varmaan tsekata millä ydinpolttoaineella tuo vani kulkee) nämä toimimattomat putket, joihin on liitetty kello, jossa ei ole ajastinta – ja mukaan on liitetty kirjaimellisesti false flag: tarra lipusta joka näyttää isiksen lipulta, mutta johon on ympätty kolmen alastoman naisen silhuetit... 

Ei, mikään ei haiskahda yhtään härskiltä yhdessäkään valtavirtanarratiivissa. Ihan orgaanisesti ohjautuu kerronta juuri niihin uomiin joita kaikki journalistit kulkevat. Uomiin jotka kiertävät kivasti sellaiset aiheet, jotka saattaisivat herättää kysymyksiä joihin ei välttämättä olekaan helppoa patenttivastausta. Hmm.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Faktat eivät kuulu sananvapauden piiriin

...on näemmä Euroopan "ihmisoikeus"tuomioistuin linjannut. Itävaltalaisnainen on luennollaan kysynyt, miksi kutsutaan aikuista miestä, joka avioituu kuusivuotiaan tytön kanssa, ja konsumoi kyseisen avioliiton tämän ollessa yhdeksän – joten kyseinen luennoitsija on luonnollisestikin tuomittu syylliseksi nk. "uskonrauhan" rikkomiseen.

YLEn sivulla asian kommentointi ei näemmä ole mahdollista, ja Hesarissa koko juttu on maksumuurin takana. Sensuuri se kyllä kuuluu sananvapauteen.

Tässähän ei ole mitään uutta. Länsimaissa ei ole vuosiin saanut sanoa mitään... Tai itse asiassa täällä ei enää tiedä mitä saa sanoa. Olemme menossa kohti neuvostoliittoa – ja kaikki tietävät sen. Kuten tiesivät edellisessäkin neuvostoliitossa. Itsepetos on vahva vietti.

Mutta kun nyt heikoilla jäillä taas ollaan – pari knoppia viikonlopun ratoksi. Tässä nykyään niin kovasti framilla olevassa profeetassa on eräs fyysinen piirre, jota nykyään kovasti koitetaan mustamaalata. Eräskin vierailija kun sattui tulemaan tämän miekkalähetystyöntekijän leiriin, häntä opastettiin pääjehun puheille kertomalla: "Jep, se on toi valkonen kaveri tuolla."

Perimätieto on täynnä Muhammedin valkoisuuden ihailua. Jummijammi että oli muuten valkoinen mies.

Tässä nyt ei sinänsä kauheasti ylpeilemistä ole, kuten ei myöskään siinä, miten aikalaisjuutalaiset naureskelivat, miten herkkäuskoinen tämä valkoinen profeetta oli: "Tuolle kaverille voi sanoa ihan mitä tahansa, ja hän uskoo sen." Niinpä Muhammed muunmuassa kertoo, miten hän todisti auringon plumpsahtamista tiettyyn lampeen jossain maailman äärissä, ja mitä kaikkea muuta: lensikö hän puolikkaalla hevosella kuuhun, ja halkaisi sen? Jotain tuonne päin. Joko maailma on huomattavasti fantastisempi paikka kuin mitä kuvittelemme, tai sitten tämä profeetta jauhaa paskaa ja railakkaasti.
Muhammadhan ei toki itse osannut kirjoittaa eikä lukea. Kaikki tarinat on saatu kirjoihin ja kansiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen vimmaisten editointikiistojen jälkeen (mistähän tämä on tuttua?) – ja kuten Jeesuksenkin kohdalla, päähenkilöä todennäköisesti ei ollut olemassa – kuten ei ollut Moosesta eikä Abrahamia eikä Nooaa eikä Daavidia (eikä Jerikolla koskaan ollut muuria jota pasuunoilla olisi voinut romauttaa, jne., jne.).
Ai niin, ja mielenkiintoinen knoppi myöskin jostain perintötiedon parista – nämä löytyvät kyllä kaikki ihan uskonoppineiden virallisista kirjoista; siitä vain pläräämään: Muhammed jossain jollekulle sanoi suunnilleen näin: "Jos valehtelen, katkaiskoon jumala aorttani." Ja kun hän havaitsi tulleensa myrkytetyksi, vaikka oletti jumalansa suojelevan itseään moiselta, tiedetään profeetan sanoneen: "Tuntuu kuin joku olisi katkaissut aorttani." Toisin sanoen, profeetan viimeiset sanat olivat: "Hups, taisin vähän juksutella – koko ikäni."

---

Kuuskeetluvulla, kun Cassius Clay vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi, hän ei selvästikään tiennyt, että hänen "orjanimensä" kuului miehelle, jota ilman Yhdysvalloissa edelleen olisi orjuus; Lincolnillahan ei ollut mitään aikomusta orjuutta poistaa – mutta Cassius Marcellus Clayn sinnikkään kampanjoinnin takia joutui siihen taipumaan. Toiseksi, sekä Muhammadilla että Alilla perimätietoon kirjattuna oli molemmilla orjia, mustia sellaisia. Ja Muhammad siis oli valkoihoinen. Ja islamin ansiosta maailmassa edelleen on noin 30 miljoonaa orjaa. Seksiorjiksi erityisesti halutaan sinisilmäisiä blondeja.
...Josta tuleekin mieleen pornoelokuvien pohjimmainen ponnin: juutalaiset sällit halusivat nussia katolisia gimmoja, kuvata siitä todistematskua – ja myydä syntyneet rainat eteenpäin voitolla. Täydellinen goyn nöyryytys.
---

Jos nyt islamfaktojen jälkeen judeokristityt kokevat aihetta ylpeilyyn... Nämä kaikki kultit ovat tuhonneet maailmaa – ja ihmisyyttä – kilvan viimeiset kaksi tuhatta vuotta, ja kirjoittaneet historiasta fiktiivisen kronikan, jonka ilmiasu on vallinneen todellisuuden irvikuva.
Minkäköhän ilmiön kyseenalaistamisesta Saksassa tänäkin päivänä joku istuu vankilassa? Miksiköhän? Mitä Voltaire sanoi (oikeasti ei sanonut) hallitsijoista ja kyseenalaistamisesta?
Kaikki kolme teokratiaa päällisin puolin ovat uskovinaan samaan jumalaan, mutta synkretistisinä kultteina ne ovat vain sulauttaneet kaikki vastaantulleet jumalat yhteen ja samaan muottiin. Kukaan ei enää tiedä, mistä jumalasta puhutaan kun puhutaan yhdestä ainoasta jumalasta.

Uskonnot ovat politiikkaa, ja niiden tarkoitus on tehdä ihmisistä tottelevaisia tappokoneita. Kun uskot järjettömiä tarinoita silloinkin kun kaikki reaalitodellisuus väittää niiden olevan selkeästi valheita – silloin sinut voidaan lähettää missiolle, jossa toisinuskovat eivät enää ole ihmisiä. Amen.* 

*oli egyptiläinen auringonjumala, kuten hyvin tiedetään.

torstai 25. lokakuuta 2018

Omena. Puusta. Pidä aatteesta kiinni, sinä jonkun tytär

Pari päivää sitten perkailin sosiaaliprofessori Hiilamon ilmastotiedettä länsi-itämaan tietäjien pravdasta. Nyttemmin saman aviisin sivuilla pätee ilmeisesti nuoremman polven Hiilamo – josta en tiedä onko sukua, mutta loogiset eväät tuntuvat olevan samasta puusta.
Sivunoottina (ja vetelen nyt vain sukunimiassosiaatioita samaisen lehden toimittajistosta): erään puolilegendaarisen kirjailijan jäljiltä on suomentamiseen liittyen jäänyt elämään käsite "Saarikoski-syndrooma", jonka vallassa kääntäjä antaa inspiraation viedä ja valmistaa käännöksen sijaan hyvin vapaan "tulkinnan". No, en tiedä ovatko hesarin Saarikosket sukua (hänelle tai toisilleen), mutta heidän yhdenkoon tulkintansa käytännössä kaikesta herättää kysymyksen "Mistä me puhumme kun puhumme Trumpista?"

...Ilmankos en saanut päähäni Pentin kirjan nimeä kunnolla. Se nimittäin on "Mitä tapahtuu todella" – eikä "Mistä me puhumme kun puhumme rakkaudesta", joka se taas on Carveria näemmä. Kumpaakaan en ole muistaakseni lukenut, kunhan namedroppailen.
Vaan takaisin Hiilamoihin, jotka joko ovat sukua keskenään, tai sitten eivät, ja väliäkö tuolla – mutta tällä kertaa framille vedetään Åbo Akademin professori lietsomaan valkoisen miehen taakkaa myös meidän suomalaisten niskaan. Tämän professori tekee sangen ontuvia yhteyksiä vedellen (jutun kommenteista löytyy pienellä kahlailulla kaikki olennainen kritiikki; en edes aloita) – mutta kuten tiedetään: Åbo Akademi on oppilaitos, johon haetaan siltä varalta, että ei satuta pääsemään niihin muihin, mutta halutaan edes joku opiskelupaikka varmistaa. (Tiedän, halpa tölväisy – muttei omani.) 

En sitten tiedä onko toimittajan idea ruveta viemään asiaa todella heikosti perustellusta kolonialismiharhasta siihen, että koulussa historiaa pitäisi ilmeisesti opettaa sen mukaan mistä maasta oppilaan isänpuoleinen geenistö on sattunut tänne tulemaan. Ei tokikaan kerrota oppilaalle, minkä maan todellisuudessa paraikaa eletään, vaan kerrotaan kaikille muille millainen historia on sillä maalla, josta tämä yksi tulee. Tai tuo toinen. Tai tuo kolmas. 

...Jos satutaan tietämään; tuppaavat ihan lähimenneisyydenkin tarinat olemaan sikäli tulkinnanvaraisia, että tarvii vaan luottaa siihen mitä sanotaan. Irakista ollaan. Tai siis Syyriasta. Tai oikeastaan Afganistanista. Vaikka näytetään ihan siltä kuin oltaisiin vähän eri mantereelta. Vaan kun tosiaan kaikki paperit on johonkin tässä matkan varrella hukkuneet...

Supisuomalaisella nimellä siunattu Holger Weiss ruotsalaisen imperialismin muistolinnakkeessa kertoilee (tai sitten hänen suuhunsa laitetaan Ulkopoliittisen instituutin sanoja; jutusta on hiukan hankala kertoa kuka milloinkin on äänessä), miten suomalaisille kerrotaan turhan suomalaista historiaa, joka jättää uussuomalaisille jotenkin ikävän ulkopuolisuuden tunteen. En edelleenkään lähde kommentoimaan niitä lukuisia ristiriitaisuuksia, joita koko tämä artikkeli sisältää typerryttävän määrän; todettakoon nyt vain, että Suomen historiasta on viimeiset seitsemänsataa vuotta kaikin tavoin hämärretty kaikki suomalaisuus, kuten alusmaille on tapana tehdä.

Tiesittekö, mitä historialle tapahtui sen jälkeen kun Konstantinus päätti tehdä kristinuskosta valtakuntansa pääuskonnon? Sen jälkeen seurasi pari-kolmesataa vuotta totaalista hävitystä, jossa poltettiin kaikki mahdolliset kirjat ja temppelit (joista toki ensin ryövättiin kaikki mahdollinen) – ja vääräuskoiset kidutettiin hengiltä, useimmiten tulella. Historia poltettiin ja vääristeltiin. Muiden jumalien temppeleistä tehtiin bordelleja, patsaat tuhottiin. Kaikki tieto siitä, mitä ennen oli, pyrittiin kaikin mahdollisin tavoin häpäisemään ja hävittämään. 

Ja lopulta kaikkien pyhien paikkojen päälle rakennettiin kirkkoja.

Miksi Suomessa keskiaikaiset kirkot ovat 33 km:n säteellä toisistaan? Koska pyhät lehdot olivat niillä paikoilla. Mutta miksi pyhät lehdot olivat 33 km:n säteellä toisistaan? Kukaan ei tiedä, koska Suomella jostain syystä ei ole historiaa ennen Lallia.

Ja Åbo Akademi kaikkien muiden yliopistojen rintamassa jatkaa tätä perinnettä kunniakkaasti. Me emme tiedä historiasta juuri mitään, ja suurin osa siitä, mitä luulemme tietävämme, on silkkaa valetta.

Double tap -diplomatiaa

Samaan aikaan kun tämä kuvan keskeltä löytyvä selfiesankari otettiin seisokkiaplodein vastaan, hänen joukkonsa jälleen kerran pommittivat siviilejä Jemenissä – ja kuten saudikoalitiolla on tapana: kun ensin on pommitettu siviilikohdetta, ja tämän jälkeen paikalle tulee uusia siviilejä auttamaan pommitettuja, saudikoalitio pommittaa saman paikan uudestaan. 

Samainen selfiesankari murhauttaa toimittajan omassa lähetystössään, paloitteluttaa tämän niin kuin psykopaateilla on tapana, piilottaa ruumiin osat, kiistää kaiken, ja väittää tutkivansa kyseisen "kauhean rikoksen". Seisoma-aplodit.

Ja mitä tämän selfiesankarin valtio tekee jemeniläisille vierastyöläisille? Lähettää heidät takaisin pommitettuun kotimaahansa, takavarikoituaan ensin näiden koko omaisuuden (ja muutaman elimen... Luitte oikein, näiltä vierastyöläisiltä varastetaan sisäelimiä tämän selfiesankarin käskystä). Luonnollisestikin, kuten sairaiden sadistien tapoihin kuuluu, näitä vierastyöläisiä myöskin raiskataan ja piestään koko matka kotiin – missä odottaa tuhottu infrastruktuuri, kolera ja nälänhätä. 

Tokihan tällainen hallitsija pitää seisokkiaplodein ottaa huippukokouksessa vastaan.

Myöskin samaan aikaan Israel kokoaa tankkeja Gazan rajalle, koska "heillä ei ole enää muita vaihtoehtoja". Keskitysleirivankien heittelemät kivet ovat ilmeisesti aivan liian vaarallisia pelkkiä luotiliivejä (ja muuria) vastaan.

Näiden sankarien suurimman liittolaisen kanssa maallamme on juuri nyt meneillään sotaharjoitus – ja sen lisäksi vielä toinen erillinen harjoitus, jotta... Jotta miksi? Kaikilla olisi turvallinen olo?

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

October surprise

Jännä. En ole varsinaisesti seurannut rapakontakaisia välimallin vaaleja – mutta sen verran olen ollut kärryillä, että yleensä tällaisina aikoina lokakuulla tapahtuu jotain odottamatonta, jolla galluppeja koitetaan kääntää.

Olen ollut myös ymmärtävinäni, että demokraatit ovat olleet liukumassa reippaasti tappiolle.

Sitten, ykskaks, joku voitolla olevan puolen edustaja saa päähänsä tehdä jotain idioottimaista, joka kääntäisi mahdollisesti asetelman vähän haasteellisemmaksi äänivyöryn suhteen. Tai tämä ainakin näyttää olevan narratiivina. Jännä.

Vähän kuin Assad, joka – valtavirtanarratiivin mukaan – päättää kaasuttaa omia kansalaisiaan aina siinä kohtaa kun jenkeillä ei enää ole mitään veruketta pyöriä Syyriassa.

Ja nyt siis joku intohimoinen republikaani lähettää neljä pommia, joista yksikään ei räjähdä. Jännä. Tosi hyvä suunnitelma. Hirmu hyvää peeärrää, ja kaiken kaikkiaan tosi tarpeellista vaalivoiton maksimoinnissa.

Yhtään ei pistä miettimään, josko tässä kerrottaisiin vähän lennokkaampaa tarinaa kuin mikä totuus mahdollisesti on.

Unissakulkijain tarkentumaton katse

Kaikkihan ovat varmaankin lukeneet Solzhenitsynin Vankileirien saariston? Minä en ole, mutta mies sai tuosta neuvostovenäjän kuvauksesta Nobelin. (Yhtäältä Nobelin on saanut myös Gore ja Obama, ja Punainen Risti kahdesti, joten... jälleen yksi instanssi jonka kredibiliteetti on vähän niin ja näin. Eikä ihan vähänkään. Enivei, prenikan sai.)

Solzhenitsyn on kirjoittanut myös kirjan 200 vuotta yhdessä, jota sitä taas ei ole kukaan lukenut, eikä sitä myöskään ole käännetty muille kielille juuri lainkaan.

Mistä moinen? Voisiko kyse olla aiheesta, josta ei saa kertoa? Mikä mahtaa olla se ainoa enklaavi, josta ei saa kirjoittaa kriittistä tekstiä? Ei varsinkaan tekstiä, joka kertoo bolshevismin olleen vain tämän kyseisen enklaavin (joka ei vielä fyysisesti ollut edes olemassa, mutta tekeillä kyllä) julkisivu – jonka varjossa voitiin toimittaa täysin sairaita kidutusmurhakampanjoita jo parikymmentä vuotta ennen kuin moinen toiminta lyötiin leimakirveellä aivan toisen tahon synniksi.

Kyseinen enklaavi on nykyään fyysisesti olemassa, ja toteuttaa "omalla" maallaan täsmälleen samaa agendaa – rinnakkain toisen naapurusto"valtion" kanssa. Toinen näistä on immuunimpi kuin toinen, mutta kumpikaan ei tunnu olevan vastuussa epäinhimillisistä kidutusmurhakampanjoista, joiden varjolla juuri tällä hetkellä jollekulle täysin satunnaiselle ihmiselle tuotetaan sanoinkuvaamatonta tuskaa – eikä suinkaan vain omien valtiorajojen sisällä, vaan kaikkialla mihin suinkin pääsevät livahtamaan.

Keskimääräinen ihminen ei pysty edes kuvittelemaan sitä määrätietoisen sadismin määrää, jota nämä "valtiot" harrastavat – puhumattakaan että haluaisi kuvitella. Jos pidetään silmät kiinni, nämä tosiasiat eivät katoa, mutta poispäin katsomalla taataan tuon kuvottavan toiminnan jatkuminen kyllä. 

Koska tämä enklaavi koostuu psykopaateista, heillä ei ole mitään ongelmaa esittää uhria – ja syyttää muita valheellisesti täsmälleen niistä sairaista perversioista joita todellisuudessa itse ilolla harrastavat. Sukupolvesta toiseen.

Mutta näiden sadistien tukeminen tuo kivasti työpaikkoja. Jouduttaisiin pistämään asetehtaalla lappu luukulle jos eivät saisi mellastaa rauhassa. 

Me elämme täysin sairaassa maailmassa, ja tuo sairaus vain leviää niin kauan kuin mitään ei nähdä ei kuulla ei sanota eikä tehdä. 
Kieltäydytään näkemästä, kieltäydytään kuulemasta, kieltäydytään sanomasta, kieltäydytään tekemästä. Kielletään muita näkemästä, kielletään muita kuulemasta, kielletään muita sanomasta, kielletään muita tekemästä.
Nämä ovat kaikki aktiivisia valintoja – mutta koska ne vaativat minimaalisesti energiaa, niihin on helppo kallistua. Ymmärrän kyllä. Kukapa nyt todellisiin ongelmiin haluaisi puuttua, kun on olemassa yliopistoissa kehitettyjä larppaustyylisiä ongelmia fiktiivisistä aiheista – mikä kuuluu ihan samaan suunnitelmaan josta Solzhenitsynkin kirjoitti.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Rikinkatkuisena veisaa ilmastokirkko

Rikkinäistä levyä pyörittää tällä kertaa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, jonka mielestä ilmastoexcelismin kyseenalaistajat ovat massamurhaajia. Hänen röyhkeä paskanjauhantansa on juuri sitä kirkasotsaista sun syy -politikointia, jossa nimenomaan sosiaalipolitiikalla sivuutetaan nk. kovat tieteet. 

Hiilamo näyttää olevan patologinen valehtelija, mikä tarkoittanee sitä, että hän ei itsekään tajua valehtelevansa. Hän(kin) väittää, että
»ilmastokeskustelu on nostanut esille niin kutsutun tasapuolisuusharhan: toisinajattelijan mielipide ei voi olla samanarvoinen kuin tutkijoiden enemmistön kanta.»
"Tutkijoiden enemmistö". Nämä patologiset valehtelijat vetoavat aina "tutkijoiden enemmistöön", joka on enemmistö vain koska sosiaalipoliitikot niin väittävät. Se, että epätieteellisille tilastomaakareille annetaan itsekeskeisten journalistien mandaatilla epiteetiksi "tutkijoiden enemmistö", ei tarkoita tuossa porukassa olevan yhtäkään tutkijaa, eikä varsinkaan enemmistöä.  Kyseessä on tyhjä tynnyri.

Lisäksi tuossa esiin nostamassani väittämässä on syntaksi-erhe, kenties freudilainen lipsahdus. Ilmastokeskustelu on tosiaankin nostanut esille nk. "tasapuolisuusharhan". Jos Hiilamon sanamuotoja katsoo, hän tahattomasti väittää kyseisen harhan olevan nimenomaan kuvitelma siitä, että toisinajattelijan mielipide ei muka olisi samanarvoinen kuin tämän legendaarisen "tutkijoiden enemmistön". 

Hiilamo todennäköisesti tarkoittaa sanoa juuri päinvastaista, mutta kun logiikka selvästikään ei ole hänen käyttämänsä työkalu, saattaa tekstiin lispahtaa myöskin totuus aina välillä. Jokatap: se, mitä hän yrittää väittää, on kaiken tieteen vastaista hölynpölyä. Tiedettä ei tehdä mielipiteillä – eikä varsinkaan validoimalla toiset mielipiteet toisten yläpuolelle. Mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Evidenssi on evidenssiä. Näitä kahta ei sotketa keskenään, eikä varsinkaan ruveta tekemään niiden pohjalta syntyneen sekametelisopan mukaista politiikkaa.

Tai siis, näin optimimaailmassa. Todellisuushan sitten on aivan muuta, mistä johtuen koko yhteiskunta linkuttaa järjettömien oletusten kantajana – rinkka täynnä staattista tiedettä, jossa totuus on jo löydetty. Edes nk. "kovat tieteet" eivät ole suojassa mielipidevaikuttamiselta.

Viimeisen vuoden sisään on lukemattomilla tutkimuksilla koitettu löytää yhä fiktiivisemmäksi osoittautuvaa "pimeää ainetta", joka piti ottaa todellisuuden luonteen hypoteesiksi, koska yhä monimutkaisemmiksi menevät laskelmat eivät vain millään tunnu löytävän pistettä, joka selittäisi itse yhtälön.

Kaikki pimeän aineen löytämiseksi tehdyt tutkimukset ovat lähinnä vahvistaneet sen, että pimeää ainetta ei ole olemassa – ja koko alkuräjähdysteoria on väärä. Ja jos perusfysiikka olemassaolon luonteesta on pielessä, ei ole vaikea päätyä siihen johtopäätökseen, että moni muukin tieteenala saattaa olla pikkuisen kenollaan.

Niin kuin onkin, jos yhtään viitsii katsella ympärilleen. "Tiede" on perin suhteellinen sana, ja mitä institutionaalisemmin sitä tehdään, sitä varmemmin "tulokset" ovat juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Vaaleja ynnä muuta vilunkia

Hesari kertoo, että uutistoimisto AFP kertoo... Ennen kuin kerron mitä hesari kertoo uutistoimiston kertovan, kerron mikä kiinnitti huomioni: AFP. 

Mikä on uutistoimisto AFP? Mikä on tuo taho, jonka kertomia tarinoita pääuutislehtemme tahtoo publiseerata? Luonnollisestikaan lehti ei linkkaa mihinkään alkuperäiseen juttuun, joten asiaa joutuu duckduckgouaamaan.

Päädyn veikkaamaan Agence France Presseä, joka löytyvistä lyhenteistä ainoana esiintyy nimenomaan uutistoimistona. Samalla lyhenteellä kulkee myös American Free Press, mikä noin nimenä kuulostaa joltain, mitä valtalehdistö tuskin siteeraa erityisen taajaan.

Jokatap, ranskalainen toimisto, ainakin nimestä päätellen. Tosin tuokin voi johtaa harhaan. Moni saattaisi aika hanakasti kuvitella esimerkiksi Bank of American olevan yhdysvaltalainen pankki (mitä se tavallaan onkin toki) – joku voisi jopa erehtyä luulemaan keskuspankiksi – vaikka se kylläkin perustettiin nimellä Bank of Italy (mistä voi ehkä vedellä johtopäätöksiä siitä mikä firma kyseistä puljua pyörittää, mutta ei mennä nyt siihen).

Ranskalainen uutistoimisto siis suomalaisen lehden mukaan kertoo Afganistanin vaalipäivänä olleen kaaosta liikenteessä. Tätä en yhtään ihmettele kun kyseessä kuitenkin islamistivaltio on – mutta siinä kohtaa kun kerrotaan, että yksi tökkivistä judansseista on ollut biometrinen tunnistautuminen... Biometrinen tunnistautuminen, Afganistanissa?

Ettei vain amerikkalaiset ole valinneet oopiumituotantomaataan ihmisten jäljittämis-miinakentän pioneereiksi?

Artikkelissa ei missään kohtaa viitata jenkkien osallistuneen kyseiseen kaaokseen, vaikka osanotto aivan eittämättä lienee melkoinen. Juurihan esmes nk. "demokraatit" narahtivat Texasissa siitä, että toimittivat laittomille (ja siis äänestysoikeudettomille) maahanmuuttajille valmiiksi täytettyjä vaalilipukkeita, jotka kivasti ropisivat näiden demarien laariin.

+ että kyseessä oleva liittovaltio on viimeisen sadan vuoden aikana sekaantunut suunnilleen jokaisen maan edustuksellisiin asioihin isolla kädellä. Etelä-Amerikassa ei taida olla yhtäkään hallitusta, joka ei olisi KeskusÄlytysToimiston pestaama.

Afganistanin vaalihärdelleihin saattaa demografisesti vaikuttaa sekin, että Oy Yhdysvallat Ab:n yhä viriileinä jatkuvat pommitukset ovat kohdistuneet yli yhdeksänkymmentäprosenttisesti siviileihin, ja siviileistä enimmäkseen naisiin ja lapsiin.

Mutta vaalihimmelin pääsyylliseksi nousee tekstissä mukavan terhakasti muistilokeroissa edelleen mylvivä vanha kunnon Taleban – joka varmasti tekeekin kaikkensa sen eteen, että valtio ei koskaan suostansa nouse. Mutta kun Taleban tekee jotain, onko päättävänä elimenä nimenomaan Taleban? Miten mahtaa olla?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Non player characters

Kuten lynkkausjoukon päätuomitsija toteaa:
Suurin kysymys on se, opimmeko me ihmisinä ja yhteiskuntana näistä mustista vuosista mitään. Tunnistammeko vastedes paremmin ne mekanismit, joilla meidät suomalaiset usutetaan kääntymään toisiamme vastaan, tahdottomiksi pelinappuloiksi laudalla, jonka loppuruudussa olemme kaikki häviäjiä?
Saas nähdä; ei erityisen lupaavalta näytä. Meediot ovat täynnä itsesensuurin lietsomista, jossa asiat on käännetty päälaelleen. YLE kertoo Chemnitzin mielenosoituksista, joihin osallistui ihan tavallisia ihmisiä kertomaan, että ulkomaalaisten väkivalta on huono juttu – mutta luonnollisestikin verorahoitteinen tiedotusvälineemme todellisen ongelman sijaan voivottelee miten vaikeaa sosiaalituristien elämä on kun mielikuvitusnatzit vainoavat koko ajan ja kaikkialla.

Pääuutismedioiden tekstiä alkaa olla vatsaakääntävää lukea. Suoraa valehtelua, ja valtion väkivaltakoneiston värväämistä suiden tukkimiseen. Nämä tosiaan ovat mustia vuosia – mutta jos suunta jatkuu samanlaisena, tulevat nämä diktatorian ensipolkaisut näyttämään suorastaan ruusuiselta menneisyydeltä.

En minä lukenut Mitä Vittua? -lehteä, mutta sen nimestä voi päätellä, että jotakuta muutakin on joskus kuvottanut päälle vyörytettävä propaganda. Siitäkin voi päätellä jotain, että lehden nimi piti loiventaa kahdeksi kirjaimeksi, jotka eivät enää kerro mitään. 

Ei saa sanoa tuhmia sanoja. Hyi. Sormellaosoittelu on rumaa myöskin, kertoo päätoimittaja. Niinkutsuttua "vihaa" aiheuttaa semmoinen. Sitten päätoimittaja osoittelee sormellaan sinne tänne, mutta erityisestikin Venäjälle. Koska venäjävenäjävenäjä.

Viime päivinä pinnalle on noussut mielenkiintoinen meemi, jossa näitä vihertrotskilaisen pravdan levittäjiä verrataan tietokonepelien kalustehahmoihin – jotka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla ja toistamaan tiettyjä fraaseja – mikä luonnollisestikin sai Twitterin poistamaan sananvapauden jälleen 15000 käyttäjältä.

Näitä NPC-hahmoja toki löytyy molemmin puolin keinotekoista vedenjakajaa, mutta vasemmalla (eli äärioikeammistossa) todella luotetaan siihen, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan jaksa ottaa asioista selvää – jolloin loputon tyhjien iskulauseiden toisto tuottaa illuusion kiistämättömästä ylemmyydestä. 

Oikeastaan kyse ei ole kätisyydestä, vaan nimenomaan elitismistä, jossa itse kukin pyrkii kohottamaan itsensä ja oman aatteensa junttien yläpuolelle. Mutta ongelma on nimenomaan tuo aate, joka aina on täydellisesti irti todellisuudesta. Aate, joka antaa näille virtuaalitodellisuuden hahmoille virtuaalisen oikeuden tunkeutua kotiisi katsomaan mitä syöt ja millä liikut ja ennen kaikkea: mitä ajattelet. Meediot ovat telepaatteja.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Sanoja ja sanoja

Hmm. YLE tietää kertoa Eurobarometrin tietävän, että

»EU-jäsenyyden kannatus nousi taas – nuoret aikuiset katsovat Suomen hyötyneen EU:sta eniten, nelikymppiset vähiten»

"EU-jäsenyyden kannatus nousi taas" viittaa noin ilmaisuna siihen, että kyseessä olisi jatkuva trendi; kohta ollaan varmaan reippaasti yli sadassa prosentissa, vai mitä? 

"Nuoret aikuiset kokevat Suomen hyötyneen EU:sta eniten" voi tarkoittaa muutamaa asiaa: 1) kaikki nuoret aikuiset kokevat, että Suomi on hyötynyt EU:sta enemmän kuin muut jäsenvaltiot – tai sitten vaikkapa sitä 2) että ne, jotka eivät ole nähneet Suomea ennen unioniin liittymistä, ovat hanakampia ajattelemaan että EUsta on jotain hyötyä – kuin ne, jotka ovat saaneet seurata "edistysaskelia" alusta lähtien ja muutenkin saaneet vähän enemmän elämänkokemusta. 

Eurobarometri. Mahtaisiko olla Euroopan Unionin teettämä tutkimus? Kuulostaa yhtä luotettavalta kuin Saudi-Arabia tutkimassa omia sotarikoksiaan: "Juu ei kyllä löytyny mitään huomautettavaa täältä. Ihan kateltiin ympärille siellä ja juteltiin paikallisten kanssa ja mitään ei tosiaan löytyny."
»EU-maiden kansalaiset pitävät ilmastonmuutoksen torjumista ensi kevään europarlamenttivaalien tärkeimpänä kysymyksenä.»
Ihanko totta? Tämäkö tosiaan on EU-maiden kansalaisten suurin huoli? Ei lisääntynyt sensuuri ja ei-demokraattisen neuvoston kaikkialle levittäytyvä mielivalta? Ei muukalaisten invaasio? Eurooppalaisia ei huoleta eurooppalaisen kulttuurin systemaattinen hävittäminen, vaan fiktiivinen Ilmastonmuutos, joka on sun syy™?

Mielipidetutkimuksissahan tuppaa olemaan hiukan sitä vikaa, että niiden voidaan kertoa kertovan mitä tahansa, koska "Oletteko lakannut lyömästä vaimoanne? ☐Kyllä, en enää hakkaa ☐Ei, hakkaan edelleen ☐En osaa sanoa; olen yleensä humalassa" -tyyppinen kysymyksenasettelu urauttaa vastaukset sopivasti kertomaan vaikkapa, että "tutkimuksen mukaan muslimit eivät hakkaa vaimojaan, koska alkoholi on islamissa kielletty".

tiistai 16. lokakuuta 2018

Julkisesti salaista

»Syyrian salaiset kansiot

Helsingin keskustassa, maan alla, sijaitsee turvapaikka. Sinne on jo vuosien ajan salakuljetettu arkaluonteisia asiakirjoja aikamme kammottavimmasta sodasta.»

Eli Jemenin "sodasta"? Ei kun joo, Syyrian. No, kieltämättä länsiliittoutuma on perusteettomalla invaasiollaan saanut todella pahaa jälkeä aikaiseksi myös siellä.
»Nuorteva joutuu puhumaan suomalais-syyrialaisesta yhteisoperaatiosta kieli keskellä suuta.

Hän ei nimittäin saa kertoa Syyria-aineiston sisällöstä yksityiskohtia. Eikä hän itsekään tunne arabiankielistä aineistoa kuin pääpiirteittäin.

”Me emme anna mitään tietoa niistä. Aineistot ovat turvasäilytyksessä ja kokonaan irti tietojärjestelmistämme.”»
Toisin sanoen, mistä tämä lehtijuttu kertoo? Aineistosta ei saa kertoa mitään (paitsi näemmä matskun olemassaolosta), eikä haastateltava itse asiassa oikein edes tiedä. Joten miksi tämä artikkeli on olemassa? Miksi kertoa aineistosta, josta ei voi kertoa mitä se sisältää?

Haiskahtaa McGuffinilta.
»Mitä Syyria-aineistosta voi päätellä? Se on siis kerätty Syyrian valtiollisista arkistoista, jotka ovat jääneet kapinallisalueille. Kyse on oletettavasti sellaisista Syyrian kaupungeista, joissa on käyty sodan suurimpia taisteluita.

Nuorteva ei voi kertoa tarkasti, vaan tyytyy sanomaan: ”Muutamilta alueilta. Yksi on laajempi alue, ja on pari pienempää aluetta.”

Nuorteva luonnehtii aineistoa ”kansallisesti merkittäväksi”.

Aineisto käsittää sekä Syyrian sodan aikaista että sotaa edeltävää materiaalia. Osa materiaalista on viety Hollannin ­Haagiin kopioitavaksi ennen saapumista Helsinkiin. Voi olettaa, että kyse on erittäin arkaluontoisista dokumenteista, koska Haagissa sijaitsee kansainvälinen sotarikostuomioistuin.

Kopiot on otettu, koska uhkana on, että sodan eri osapuolet saattavat tuhota asiakirjoja jo sodan aikana tai viimeistään sen jälkeen. Aineistossa saattaa olla tietoja esimerkiksi joukkomurhista, vankiloista, kidutuksesta, Syyrian hallinnon roolista sodassa tai kemiallisista aseista.

Mutta tämä on spekulaatiota.»
Niin. Tuon olisi voinut mainita ihan alussa. Silkkaa spekulaatiota, joka selvästikin suodattuu sangen ideologisten sankojen läpi.

Ensinnäkin "kapinalliset" ovat yhtä kuin alQaida, alNusra ja ISIS, Yhdysvaltojen ynnä Israelin tuella – mutta spekulatiivisilla joukkomurhilla ja yhtä spekulatiivisella kidutuksella toimittaja virittelee (tooo.ooosi hyvin peiteltyä) innuendoa kohti demokraattisesti valittua Assadia.

Ja kemialliset aseet? Venäjä on kuukausia raportoinut missä päin seuraavassa false flagissä käytettävät kloriinitynnyrit reissaavat, mutta koska ne ovat Idlibissä, eli "kapinallisalueella", jonne Yhdysvallat eivät suvaitse Venäjän liikahtavan... Koska tieto kloriinitynnyrien siirtelystä tulee Venäjän suunnalta, siihen ei tarvitse suhtautua vakavasti – koska venäläiset aina vasiten levittävät vääriä tietoja, toisin kuin muut ihmiset koskaan eivät (koska venäläiset ovat huonoja ihmisiä, ja muut eivät ole, vaan luotettavia eikä yhtään salamyhkäisiä).

Kyseessä on siis lehtijuttu, joka ei kerro aiheestaan mitään, mutta samalla kaiken siitä, mitä lehden kustantaja haluaa vihjattavan. Näin se homma hoituu, sano.

Onneksi kohtapuoliin on Norjan Lapissa NATOn sotaharjoitus, johon Suomikin iloisesti liittyy – ja joka ei millään muotoa vängällä harjoittele nimenomaan Venäjän rajalla, vaan ihan vaan muuten vaan siellä. Pysyy kivasti yllä semmoinen virittynyt ilmapiiri.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tervon credo

Luonnollisestikin hesarissa on sitten Tervolta tilattu kirjoitus:
"Ilmastonmuutosraportti pohjaa luonnontieteeseen, jota parempaa tietoa meillä ei ole. Tiede on kohottanut meidät pimeydestä ja taikauskon tyranniasta alustavasti kohti valoa ja järkeä."
Ilmastonmuutosraportti ei pohjaa luonnontieteeseen; se pohjaa tilastokikkailuun.
"Mutta kun maailman johtavat ilmastotutkijat ilmoittavat, että elämme tuhon partaalla, vastataan ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta"
Tervon tieteellinen koulutus on mikä? Tervo kirjoitti kansaan vetoavia juoppotarinoita ja sitten hän siirtyi telkkariin kertomaan vitsejä. Nyt hänen tieteellinen vaistonsa kertoo mikä on totta ja mikä ei.

Joko me seuraamme faktoja, tai me sävellämme niitä. Tervo kuuluu jälkimmäiseen joukkoon, cheerleader-osastolle. Hänellä ei yleisesti ottaen ole viime vuosina tuntunut olevan mitään käsitystä todellisuuden tolasta – ja vaikka en ole koskaan ainuttakaan Uutisvuotoa katsonut tai Tervon kirjaa lukenut, en voi välttyä Tervon kaikkitietävyydeltä, koska äänekkäimmät ovat eksponentiaalisesti äänekkäämpiä kuin ne, jotka yksinkertaisesti osoittavat mitä heidän mielestään kannattaisi katsoa.

Tervo on koko kansan Juice, jollainen aina tarvitsee olla. Semmoinen isäntämies, joka jorisee milloin mitäkin höpöjä, naurattaa ihmisiä – mutta vanhemmiten ryhtyy vakavaksi. Ja koska hän on ollut niin helvetisti äänessä koko ikänsä, ihmiset olettavat että hänellä täytyy olla jotain tosi painavaa asiaa.

Itse asiassa Tervo varmastikin salaa näkee itsensä Väinämöisenä. Juicekin näki. Ja Soinin Timo. Laitapa nuo kolme samaan tilaan ja yritä sokkona selvittää kuka on kuka. Onko Tervoa ja Soinia koskaan nähty samaan aikaan samassa tilassa?

Etymologisesti katsoenhan "väinämöinen" tarkoittaa joutomiestä – mitä nuo kolme kaikki ovat. Jokainen on luonut uransa jauhamalla paskaa. Meidän keskuudessamme on melkoinen määrä näitä, jotka oikeuttavat itsensä ihan vain leukojen louskuttamisella.

Mutta sanat ovatkin jonkin asteista magiaa, varsinkin englanninkielessä, jossa tavaaminen on sama sana kuin kirous. Ja niin, "kirous" lienee samaa juurta "kirjoittamisen" kanssa.

Sanoilla on valtaa. Niillä voidaan injektoida ihmisiin käytännössä mitä tahansa hallusinaatioita. Maailmankuva on hallusinaatio niin kauan kuin sitä ei ihan itse todenna. Se, mitä joku jostain asiasta sanoo, on hallusinaatio, kunnes olet itse todennut mikä asioiden todellinen laita on.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Mokan moka

YLE on tilannut tuulella käyvälle agendalleen kolumnin ajatushautomosta. Roope Mokka ylpeilee sillä, miten hän ja kaltaisensa ovat jo kymmenen vuotta ajaneet pontevasti kohti umpikujaa, jonka on synnyttänyt kuvitelma ihmisen kaikkivoipaisuudesta.

Ajatushautomot tuottavat maksettuja mielipiteitä, joiden ryydittämänä poliitikot voivat tehdä peruuttamattomia yhteiskunnallisia muutoksia. György Schwartzin Open Society on loistavimpana majakkana esimerkki siitä, miten vakaa yhteiskunta voidaan romuttaa pelkillä mielipiteillä... mutta palataan takaisin tämänpäiväiseen epistolaan.

Mokan kirjoituksessa on yksi lause, josta olen täysin samaa mieltä: "On masentavaa seurata tänään vilkkaana käytävää ilmastokeskustelua." Niin totta! 

Mokalle oli jo kymmenen vuotta sitten 
"aivan selvää mitä pitää tehdä. Tulisi laskea liikenteen, asumisen ja ruoan päästöjä. Liikkua sähköllä, julkisilla, lihasvoimalla ja yhdessä, lentää vähemmän. Asua niin, että liikennettä tarvitaan vähemmän, ilman käyttämättöminä lämmitettäviä neliöitä. Ja syödä enemmän kasviksia. Huomattavasti enemmän."
Siis: enemmän ja suurempia kaupunkeja. Ihmiset asumaan kommuuneihin, jotta jokainen neliö varmasti on käytössä koko ajan. Ja kasviksia, juuri niitä ruoka-aineksia joiden tuottaminen käyttää mahdollisimman paljon vettä, köyhdyttää maksimaalisesti maaperän ravinteikkuutta – ja aiheuttaa eroosiota. Puhumattakaan siitä, että peltojen tieltä pitää hakata metsää, eli "hiilinieluja". Saa tuuli sitten vapaana temmeltää läpi maiden ja mantujen. 

Ja luonnollisestikin ihmisten aika menee syömiseen, koska rehujen pupeltamisesta saa tarpeeksi ravinteita vain jos keskittyy siihen kokopäiväisesti.
"Olimme erityisen mehuissamme Suomen todellisesta voimannäytöstä suurten kansanjoukkojen käyttäytymismuutoksessa, eli Pohjois-Karjala-projektista. Projekti muutti sekä ruokatavat, että sai ihmiset harrastamaan liikuntaa."
Tämän käytösmuokkausprojektin ansiosta ihmiset kuolevat raihnaisempina kuin koskaan, mutta kituvat pidempään – mikä on ilmeisesti kovinkin mehustuttava saavutus. Ylivoimaisesti yleisin kuolinsyy läntisessä maailmassa on hoitovirhe – tai oikeammin virheiden ketju, joka vie ensin toimintakyvyn, sumentaa aivot, ja tekee meistä lopulta huonekasveja – tulos johon ilmeisesti pyritään joka saralla.

Pääasia, että joku säätelee kaikkien elämää pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Vihreiden ja islamin toimintatavat ovat perin yhteneväiset – kunnes jälkimmäinen saa tarpeeksi jalansijaa, ja sen jalansijan raivanneet löytävät itsensä saunan takaa. Diktatuurien – etabloitumisen jälkeen – ensimmäiset uhrit ovat aina sen innokkaimmat ajajat, koska heihin ei voi kukaan luottaa – koska heille tärkeintä on mielistellä laumanjohtajaa, kuka se sitten milloinkin sattuu olemaan.

Ikävä sanoa, mutta määrätietoisesti edennyt kansanjoukkojen käyttäytymismalleja myllännyt ohjelma alkaa olla niillä rajoilla, jossa politiikasta tulee silkkaa demokratiaa – eli siis joukkojen valtaa – ja siinä tuppaa tulemaan aika rumaa jälkeä.

Vaan pyrkyrithän eivät historiasta mitään opi. Koska pyrkyrin maailma pyörii pyrkyrin itsensä ympärillä, hän mentaaliakrobatiallaan onnistuu aina sokeuttamaan itsensä sille, että pyrkyriksi pyrkyrin paikalle on tunkua leipäjonon perälle saakka.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Viestikapula ja seuraava sukupolvi

Hesarissa on TET-jaksoaan (tai siis Planin Girls Takeover -kampanjaa... Ei mitään politiikkaa ole havaittavissa tässä?) suorittamassa ollut kympin tyttö saanut pääkirjoituspaikan duunijaksonsa päätteeksi. Kieltämättä käy kateeksi. Kun itse olin kauan sitten ennen tietokonetaittoa omassa paikallislehdessäni sen pari viikkoa, mieleen on jäänyt lähinnä se, kun hain päätoimittajalle röökiä kaupasta. En muista pääkirjoitusta väkertäneeni.

Enivei, eiliselle kirjoitukselleni kontrapunktia väristen, kivasti siinä näkee miten viestikapula siirtyy propagandan välittäjältä nuoremmalle sukupolvelle:

Kehitysmaissa asuvat tytöt kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista

"Eli ensteks tää uhristatus. Joku muu kun tän lehden lukija, joku jossain sen verran kaukana että tilannetta ei voi tarkistaa kattomalla ikkunasta ulos. Ja sit tää syyttävä sormi aiheesta josta ei ole mitään faktaa olemassa, mutta joka kuulostaa eittämättömältä ja tolleen. Noin, siinä sulle otsikko. Poistetaas toi »Ilmastonmuutos – uhka vai mahdollisuus?» tosta."

Sinänsä ei ole kauhean reilua ruotia teini-ikäisen gimman kirjoituksia, mutta jos se julkaistaan valtakunnan näkyvimmällä paikalla, ja kun siitä puskee läpi ajattelu joka ei kumpua omista aivoista...
"Kehitysmaiden tytöt eivät käytä suunnattomia määriä muovia..."
Jokainen on varmaan nähnyt tunteisiinvetoavia kuvia meressä vellovasta muovista. Onko jonkun mieleen sattumoisin jäänyt, missä ne suurimmat muovisaaret sijaitsevat? Ne sijaitsevat kehitysmaiden, joissa kaikki jäte kipataan suoraan jokeen, edustoilla.
"...tai lapa rahaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. He eivät jarruta uusiutuvan energian lisäämistä ja irtisanoudu kansainvälisestä yhteistyöstä. He yrittävät sopeutua seurauksiin."
Ei ole olemassa sellaista kuin "uusiutuva energia". Olisi toki kiva jos tuulimyllyt tuottaisivat kaiken tarvittavan sähkön, mutta kukaan ei halua niitä takapihalleen koska niiden aiheuttaman matalataajuuksisen metelin takia niiden läheisyydessä on erittäin epämukava olla. Lisäksi jokaisesta tuulimyllystä löytyy radioaktiivista neodymiumia tai dysprosiumia.
 
Ja mistä neodymium ja dysprosium tulee? Kehitysmaista, niin kuin kaikki raaka-aineet. Ja mikä mahtaa olla ihmisten terveystilanne näiden kaivosten lähettyvillä? Huono. Sikäli otsikko on oikeassa: kehitysmaissa asuvat tytöt(kin) kärsivät "ilmastonmuutoksen" (ehkäisy-yritysten) seurauksista.

Puhumattakaan siitä, että myllyt valmistetaan ulkomailla; niiden pyörimistä tuetaan 12 vuotta just sun verorahoilla, ja sitten ne lakkaavat toimimasta – jolloin valmistajat pääsevät tekemään toisen rahastuskierroksen just sun rahoilla korjatessaan hajonneet laitteet (tai korvatessaan koko myllyn uudella myllyllä, joka se taas saanee sen 12 vuotta ilmaista rahaa just sulta). Mutta luonto pelastuu ;D.
Tässäkin pääkirjoituksessa on niin paljon ruodittavaa että siihen menisi koko päivä. Aiheuttaako fiktiivinen "ilmastonmuutos" todellakin lapsiavioliittoja? Jos Plan-lastenoikeusjärjestö on tämän pestin takana, kuka tekstiä kirjoittaa?
Hyväntekeväisyysjärjestöihinkinhän pätee ihan sama nyrkkisääntö kuin kaikkeen muuhunkin: julkisivu ei ollenkaan välttämättä vastaa sisustan todellisuutta. Lahjoituksista pari prosenttia päätyy sinne mihin pitää, ja loput... johonkin muualle.

Kuulostaa ehkä kyyniseltä? Tämä takaperoinen maailma tuppaa aiheuttamaan sellaista suhtautumista. Mitä kauemmas omantunnon rauhoittelua syydetään, sen varmemmin apua tarvitaan yhä lähempänä. Jos meiltä hukkuu ympäröivä todellisuus kuvitelmiin siitä mitä tapahtuu toisella puolella palloa koska en käyttänyt biohajoavaa pussia... Se alkaa lähennellä kollektiivista psykoosia.

Kappas! Huomenna on näemmä "kansallinen* epäonnistumisen päivä". Kuinka sattuvaa.
---
*Kirjoitin ensin "kansallisen epäonnistumisen päivä". Siinä vasta olisikin juhlimisen aihetta.

torstai 11. lokakuuta 2018

Kuvitteellinen helle pehmittää pään jos toisenkin

Olin melkein jo kirjoittaa orastavasta toivonkipinästä kun huomasin hesarin vieraskynässä kirjoituksen tiedejulkaisujen tilasta – jossa tosin oli tarpeettomasti loivennettu näkökantoja – ja samalla havaitsin Nyt-liitteen jopa ottaneen tarkasteluun ne kieli poskessa tehdyt "tutkimukset" jotka oli viimeisen vuoden sisään saatu ujutettua johtaviin tiedejulkaisuihin...

Ja Turkkarissa olin myös ollut näkevinäni kolumnin, jossa taidettiin ottaa kantaa mielipideilmastossa vellovaan itseään ruokkivaan närkästys/tyrmistykseen, jolla ehkäistään omilla aivoilla ajattelua silkalla metelöinnillä...

Vaan hetikohta naamalle lävähti jälleen IPCC:n "Tää lämpeneminen [jota ei tapahdu] on sun syytäs" -'raportti' – minkä jälkeen lehdistö on taas kerran täynnä silkkaa tuomiopäivän ujellusta, joka siis on sun syy™.

Onneksi hesarin tiedetoimitus on näemmä kaiken panikoinnin ohessa keksinyt (mutta kertoo vain tilaajille), miten ilmastonmuutos on peruutettavissa käden käänteessä. Hoplà! 

Se, että massamedia tuputtaa "tiedettä", joka ei ole tiedettä nähnytkään, on propagandaa. Ja propaganda on aina tarkoituksellista harhaanjohtamista, jossa vedotaan syvempiin tunteisiin piittaamatta todellisista faktoista. Näillä kampanjoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ne väittävät edustavansa.
Sikäli mikäli alusta suostuu tämän kuvan näyttämään (ja miten pitkään)...
Tuo kuva kertonee jotain siitä, miten ilmasto muuttuu. Eksaktia totuutta siitä lienee turha etsiskellä, mutta jo ihan pikaisella vilkaisulla kysymys on hiukan isommista asioista kuin mitä hesarin toimittaja pystyy fiksaamaan. Varsinkaan niillä keinoilla joita viime vuosikymmenet on tyrkytetty.

Me elämme sykleissä, joista nyt on meneillään se vaihe, jossa auringon aktiivisuus on matalimmillaan, mistä johtuen maan magneettikenttä on ohentunut, mistä johtuen ulkoavaruudesta pääsee enemmän säteilyä läpi, mikä se taas vaikuttaa kaikkeen maapallolla*, mutta ilmastollisesti katsoen vaikkapa siihen, että suihkuvirtaukset siirtyvät, jolloin paikalliset ilmastot muuttuvat. Pakokaasupäästöillä on vaikutusta yhtä paljon kuin huonekärpäsen törmäilyllä talon rakenteisiin.

Mut hei, globaali lämpötila on 0,14 astetta korkeampi kuin neljänkymmenen vuoden keskiarvo; ei sillä niin väliä että trendi on viimeiset vuodet ollut laskeva – eikä varsinkaan sillä, että 40 vuoden rajaus jättää aika monta vuotta raamin ulkopuolelle.

*foliohatut päähän, sillä avaruussäteily vaikuttaa myös aivoihin – mistä kielii yhä hysteerisemmäksi menevä poliittinen ilmasto, jossa mutu-tuntuma on korvannut empirian lähes totaalisesti.

lauantai 6. lokakuuta 2018

"Analyysi": Toimittajatko muka riippumattomia? Tapaus Kavanaugh ja blaa blaa blaa

Washington Verorahoillamme toimittaja on postitettu "analysoimaan" tuulesta temmattua kohuwaujuttua, jolla on tuhlattu rapakon takaisten veronmaksajien varoja häväistyskampanjaan, jonka kantajat ovat jostain kumman syystä odottaneet laskelmoidusti vuosikymmeniä ennen "paljastuksiensa" tekemistä. Luonnollisestikin tästä "analyysista" puuttuu kaikki kriittinen ajattelu.

Aloitetaanpa loppukaneetista:  
"Monet yhdysvaltalaiset
[monet? Yli kolme? Ettei toimittaja vain pistäisi taas sanoja toisten suuhun?]
pitävät riittävänä syynä Kavanaugh´in vastustamiselle hänen uhmakasta käytöstään: hän huusi ja kimitti senaatissa kuin etuoikeutettu kakara.
[Sangen puolueetonta raportointia tässä, eikös?]
Korkeimman oikeuden tuomariin yhdistetystä arvokkuudesta ei ollut tietoakaan. Tähän asti korkeimman oikeuden tuomarin on oletettu
[Jälleen: ketkä ovat tähän päivään saakka ajanlaskumme alusta lähtien olettaneet?]
vastaavan rauhallisen analyyttisesti jopa itseensä koskeviin syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta. Vaikka ne olisivat tuulesta temmattuja. Tai varsinkin siinä tapauksessa."
Toimittaja siinä kivasti kertoo, miten korkeimman oikeuden tuomarin pitäisi käyttäytyä – koska toimittajalla on sillainiinku tommonen kasvatustehtävä, ja hän selvästikin on simmottis kypsempi ihminen (nk. vanha sielu ehkä?), jolla on auktoriteettia kertoa korkeimman oikeuden tuomareille miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä. (Että noh noh, muistetaanpa pöytätavat, ja laitetaanpa kraka nyt suoraan, ja pöydästä ei nousta ennen kuin kasviksetkin on syöty.) Vaikka häntä vastaan esitettäisiin tolkuttomia väitteitä ilman mitään todisteita – juurikin kaiken oikeuden ja kohtuuden vastaisesti. Julkinen teloitus, koska satut olemaan poliittisesti mahdollisesti vähän enemmän oikealla kuin Stalin.

Jälleen kerran koko kohu on synnytetty täysin tyhjästä; kaikki syytteet on täynnä aukkoja, mutta koska ne on muodostettu mahdollisimman törkeistä väitteistä, voidaan meteliä jatkaa kaikkien ihan oikeiden asioiden kustannuksella. Ja kun tämä höyrykone menettää potkunsa, kaivetaan joku uusi kohu, joka näytti pari päivää sitten kietoutuvan vielä vanhemman veronkierroksi käännetyn verosuunnittelun ympärille. (Knoppi: mitä rikkaampi olet, sen paremmin kierrät veroja. Parhaita veronkiertäjiä ovat asianajajat.)
Tässä kohtaa jälleen kerran todettakoon, että jatkuvan loanheiton keskiössä oleva taaperonoloinen presidentti on täysin yhdentekevä allekirjoittaneelle. Jos miehellä olisi oikeasti valtaa, ja jos hän toimisi ns. "oikein", hän olisi jo lopettanut maansa loputtoman hyökkäyspolitiikan – mutta näin ei ole käynyt. Meikäläisen katsannossa teot ja niiden välinen koheesio ovat huomattavasti tarkempi osoitus intentioista kuin julkiset puheet.
Mutta julkisuuteen medioitse vedetyt puheenaiheet sitten kertovat hyvinkin paljon. "Tiedotus"välineet kertovat meille, mihin meidän jonkun mukaan pitäisi keskittyä – sen sijaan että keskittyisimme siihen mihin oikeasti pitäisi. 

Jostain syystä kaksi viimeistä lehteä, jotka eteeni on sattuneet kahvipaussilla, eivät ole sisältäneet ollenkaan ulkomaanuutisia – ikään kuin ulkomailla ei enää olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta siitä jaksetaan jauhaa miten oma pressamme lankesi loveen tjms. 

Priorisointia.
"Tähän asti korkeimpien tuomareiden on luultu paistattelevan päivänpolitiikan yläpuolella, vaikka he poliittisin perustein virkaansa valittuja ovatkin. Kavanaugh´in tapauksen myötä nuo luulot ovat karisseet."
[Vähän kuin YLE, jonka johtopaikat jaetaan poliittisin perustein, mutta jotenkin jotkut vielä kuvittelevat, että YLE ei olisi politiikanteon väline. Jännä.]
"Viime viikon senaatin kuulemisessa Kavanaugh äityi haukkumaan demokraatteja. Hän väitti joutuneensa poliittisen ajojahdin uhriksi, koska Hillary Clinton hävisi 2016 vaaleissa."
[Kuulostaa vähän mutkien oikomiselta, eli sanojen suuhun laittamiselta jälleen kerran, mutta en minä tätä juttua ole niin tarkkaan seurannut, että tietäisin täsmälleen mitä joku jossain on väittänyt joidenkin muiden motiiveiksi.]
"Vaikka tämä totta olisikin, tällaiset puheet ovat ennenkuulemattomia tuomariehdokkaalta. Ja jotta George W. Bushin Valkoisessa talossa työskennelleen Kavaugh´n oma poliittinen väri ei jäisi kenellekään epäselväksi, hän on käynyt toistamassa ajojahti-salaliittojuttuaan Fox Newsilla."
[Ajojahti-salaliittojuttu. Ajojahti. Salaliitto. Juttu. Vaikka tämä totta olisikin.]
"Mielenosoittajat [---] korkeimman oikeuden eteen ja senaatin sisäpuolelle viime viikon torstaista lähtien. Heidän määränsä on päivä päivältä kasvanut."
[Onko näin? Onko toimittaja ollut paikalla laskemassa lampaita?]
"Äänekkään naisjoukon edessä [---] megafoni [---] ja [---] julkkiksia. Schumer on psyykannut naisia jatkamaan taistelua, kunnes Brett Kavanaugh luovuttaa.
[Uuvuttaminen megafoniälämölöllä on kieltämättä hyvä strategia. Ei millään muotoa rakentava, mutta tavallaan toimiva; jos riittävän pitkään jaksaa jatkaa silkkaa möykkäämistä, ennemmin tai myöhemmin joku luovuttaa.]
Kavanaugh on itse vannonut
[kautta kiven ja kannon vannonut? Ihan vannomalla vannonut verivalan?]
taistelevansa paikastaan katkeraan loppuun saakka."
"Vielä kesällä konservatiivit hieroivat käsiään
[kuin ilkeästi juonittelevat konnat]
. Presidentti Donald Trumpille näytti käyneen poikkeuksellinen munkki
["Ich bin ein berliner" :D]
, sillä Kavanaugh on jo toinen korkeimman oikeuden tuomari, jonka hän on päässyt valitsemaan."
"Nämä tuomarivirat ovat elinikäisiä, joten 53-vuotiaan Kavanaugh´n valinnalla voi olla merkitystä vuosikymmeniksi eteenpäin – varsinkin mikäli hän äänestää tuomarina niin kuin häntä virkaan ajanut uskonnollinen oikeisto edellyttää."
[Uskonnollinen oikeisto? Islamistejako ovat, vai miksi tämä credo piti vetää esiin juuri tässä kohtaa? Vai koittaako toimittaja tässä vetää yhtäläisyysmerkkejä ei-rationaalisuuden ja "oikeiston" välille? Taitaa vähän koittaa.]
"Korkeimman oikeuden tuomareilla on Yhdysvaltain järjestelmässä keskeinen asema perustuslain tulkitsijoina. Kiistellyimmät tulkinnalliset päätökset liittyvät yleensä ympäristönsuojeluun ja aborttiin."
"14 osavaltiossa on voimassa abortin kieltävä laki, jonka liittovaltiotason ”Roe vastaan Wade” jyrää. Abortinvastustajat voivat kuitenkin joissain tapauksissa hakea viimeistä tuomiota korkeimmasta oikeudesta. Vaikka sen tuomarit ovat riippumattomia, pidetään selvänä, että heidän henkilökohtaisilla arvoillaan on vaikutusta abortin kaltaisissa kysymyksissä."
[Kaikissa kysymyksissä, huolimatta millä pallilla satut istumaan, henkilökohtaiset arvot vaikuttavat aina kaikkiin päätöksiin. Ei ole olemassa sellaista kuin "riippumaton päätöksenteko".]
Take shit at face value, and that's what u get: shit.