2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Ihmiset, ilmiöt ja ilkiöt

On olemassa kolmenlaisia ihmisiä: 1) niitä, jotka puhuvat ihmisistä; 2) niitä, jotka puhuvat ilmiöistä, ja 3) niitä jotka ovat ilkiöitä.

Ajatus – joka tosin ei ole omani (vaikkakaan en nyt juuri muista mistä tuon peruskuvion olen bongannut) – vaatinee hiukan avaamista, varsinkin kun viimeistään tuo kolmoskohta pudottanee ketjut polkimilta.

Aloitetaan siis etymologialla: 'ilkeys'hän on samaa juurta kuin 'ilkosillaan' oleminen – ja 'ilkimys' siis nyt käsillä olevassa yhteydessä ihminen, joka sanoo asiat paljaasti. Kun joku ilkeää sanoa asiat ilman ideologian värittyneitä linssejä, hänet koetaan ilkimyksenä – mitä hän onkin, muttei välttämättä 'ilkeyttään'.

 

Idolatrit, ideologit ja ikonoklastit


Jostain syystä olen tässä fiksautunut i-kirjaimella alkaviin sanoihin, mikä väistämättä johtaa törmääviin merkityksiin – mutta mikäpä ei johtaisi. Siis etiöpäin, sanoi Rosinante aitanpolulla kun umpihanki kohtasi vihreän sähkön.

Trump sitä ja Trump tätä. Media esittää yksinkertaisinta mahdollista narratiivia päivästä toiseen. Tuo yksi ihminen meistä... montako miljardia meitä jo on? Seitsemän? Mutta tuo yksi ihminen on... hehe, ilkeä ja muutenkin ikävä.

Suurin osa ihmisistä tykkää puhua toisista ihmisistä (tai itsestään, joka hänkin on joku muu kuin puhuja). Me olemme sosiaalisia olentoja, mutta se, joka jaksaa taivastella julkkisten toilailuja tai tuttavapiirinsä saippuaoopperaa, ei selvästikään jaksa ajatella erityisen syvällisesti.

Ideologit sitten taas kuvittelevat ajattelevansa kovinkin diippiä matskua ennaltapureksittuine mielipiteineen. Nämä ihmiset tunnistaa loputtomiin jauhetuista iskusanoista, ninq 'rasismi', 'misogynia', 'toksinen maskuliinisuus', 'rauhan uskonto', 'vihapuhe'... tai 'ilmastonmuutos' tai 'pahat rasvat' tai 'muunsukupuolinen' tai muut merkityksiltään sekavat käsitteet, kuten 'paperiton maahanmuuttaja', joka toki tarkemmin katsottuna on yhtä kuin 'laiton maahantunkeutuja' l. siis 'rikollinen'.

Ja sitten on se vähemmistö, joka joutuu kädet silmillä katselemaan sitä, miten pääkirjoitus toisensa jälkeen märehtii noita merkitysinflatorisia posliinikaupan norsuja. 
Samaan aikaan, kun kuukausia jatkunut Saudi-Arabian – Yhdysvaltojen tukemien – pommitusten aiheuttama nälänhätä & koleraepidemia niittää Ruotsin asukasmäärän verran ihmisuhreja Jemenissä, 'tiedotusvälineet' jännäävät päivästä toiseen miten poikien potkupallojoukkue pärjää sortuneessa luolassa.
---
Alla kolme tilastollista tosiasiaa, joita ideologit eivät kerta kaikkiaan kykene katsomaan – koska 'jos katsot riittävän syvälle pimeyteen, huomaat sen katsovan itseäsi', kai:


  • kameratolpat lisäävät liikenneonnettomuuksia
  • kolesterolilääkityksestä on moninkertaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä 
  • hiilidioksidin määrä ei vaikuta ilmaston lämpötilaan 

 

Liisa Ihmemaassa - metodi

 

Tämäkään ajatus ei ole omani, mutta nk. 'yleinen mielipide' vastaa kovasti kuulustelutekniikkaa, jonka ainoa päämäärä on sekoittaa kuulusteltavan todellisuudentaju niin, että hän lopulta murtuu ja suostuu hyväksymään täysin mielivaltaisen narratiivin siitä, miten asiat makaavat – vain päästäkseen tilanteesta ulos ja takaisin kotiin.

Kyseisessä metodissa kolme kuulustelijaa tietoisesti käyttää asiaankuulumattomia painotuksia, yhdistää toisiinsaliittymättömiä asioita, liittää silkkaa nonsensea syyllistämiseensä, ja kaikella ristiriitaisella viestinnällään saa kuulusteltavan kokemaan, että hän on itse asiassa hullu.

Media toimii täsmälleen samalla tavalla. Uutisointi keskittyy täydellisen merkityksettömiin detaljeihin, ja puskee herkeämättä vastaanottajan kalloon maailmankuvaa, joka tarkemmalla tarkastelulla osoittautuu paperimassakarikatyyriksi.
Joku seiskeetluvulla lapsuutensa viettänyt saattaa muistaa, miten matematiikan tunneille jossain kohtaa ruvettiin tunkemaan käsittämätöntä konseptia nimeltä 'joukko-oppi' – joka katosi yhtä äkkiä kuin ilmaantuikin. Se, mitä me 'tiedämme', on aina poliittisen päätösapparaatin tulos – eli mielipide siitä, mikä on 'oikein'/'tärkeää'.
Suurin osa siitä, minkä luulemme olevan 'faktisesti' totta, on vain jonkun huonosti informoidun työryhmän ideologinen konsensus. Nämä työryhmät muodostuvat hyvin usein läpeensä kommunistisista taivaanlannanmaalareista, joiden mielestä jonkun auktoriteetin pitää aina päättää yksilöiden elämistä pienintä piirtoa myöten. Heillä on syvä vakaumus siitä, miten toisten ihmisten pitää elää, mitä saa ajatella ja mitä sanoa. 

He haluavat siis sanella reunaehdot kaikkeen; poliittisilla päätöksillä siivota pois näkyvistä kaikki heidän mielestään ilkeästi käyttäytyvät, ne jotka ilkeävät kyseenalaistaa yleiset 'totuudet'. 

Mikä mahtaa olla sanelupoliittisen hallinnon vierasperäinen nimitys? Vihje: sen toinen kirjain ei ole 'e'.

6 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Oikein kohdennetusta kolesterolilääkityksestä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, sekin on fakta.

kasbach kirjoitti...

Oikein kohdennetusta, totta. Mutta kuten joskus oli puhetta, 200 syö statiineja turhaan, jotta yksi hyötyisi, ja 15 noista kahdestasadasta saa haitallisia sivuoireita. Siinä on kohdistaminen pielessä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Lääkitys pitää kohdistaa koronaaritautia sairastaviin, ohitusleikattuihin ja pallolaajennetttuihin potilaisiin ja muutamiin muihin riskiryhmiin. Pubmedistä voi kaivaa vertaisarvioituja tutkimuksia asiasta.

kasbach kirjoitti...

Näin maallikkona kiinnittäisin huomiota yleiseen ravitsemukseen ennen lääkitystä. Kolesterolin kohoaminen on kropan vastatoimi, joka kertoo että hormoni- ja mineraalitasapainot ovat vinksallaan. Kun vaikkapa varfariini sotii k-vitamiinin kanssa elintilasta, ei olla tasapainottamassa tilannetta vaan kampeamassa vajetta suuntaan, jossa tarvitaan lisää lääkitystä korjaamaan medikalisoimalla synnytettyä ongelmaa – mikä se taas aiheuttaa lisää ongelmia. Ja kun statiini aiheuttaa lihasheikkoutta, vähennetään liikunnan tuomia hyötyjä (ainakin) 5-10 %lla potilaista. Kyseessä tuntuu olevan lääkitys, jota syödään koko loppuelämä – joka toki pitenee, mutta kun elämänlaatu heikkenee ja arki muodostuu lähinnä ajan kuluttamisesta & sairaalakeikoista, kuulee vanhuksien toivoskelevan, että "kun täältä pääsis pois". Lääketieteen ongelma on se, että kokonaistilannetta seurataan hyvin kursorisesti – mikä se toki johtuu pitkälti määrärahojen allokoinnista ynnä muusta väärin priorisoidusta kohdennuksesta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En voi sanoa tähän muuta kuin, että puhut höpöjä.

kasbach kirjoitti...

Niin. Siitäpä päästäänkin postauksen varsinaiseen pointtiin: mitä me tiedämme, ja mitä vain luulemme tietävämme? Saatan olla ihan väärässä kaiken suhteen, minkä tunnustaminen ei tuota henkkohtaisesti mitään ongelmaa. Näen omien faktojen kyseenalaistamisen ihan yhtä hedelmällisenä kuin muidenkin tosiasiaväittämien. Tai oikeastaan hedelmällisempänä, kun siinä on tilaisuus aina kehittyä johonkin suuntaan.