keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Just Sun Napa

Tieteessä tapahtuu... Mutta matskua on lähes mahdoton löytää:
Yritin löytää kuvaa Pohjoisnavalle tänä keväänä suunnanneesta retkikunnasta, joka pyrki todistamaan (jollain ilveellä) että arktinen jää on lähes kadonnut – mutta joka juuttui heti alkumatkasta ahtojäihin, niin kuin suunnilleen joka vuosi on käynyt.

Vuoden 2018 ahdingosta kuvia ei ihan hevillä tule vastaan, ja tuokin ylempi kuva on Etelänavan suunnalta – joskin tismalleen samanlaisesta tilanteesta. Vuodesta toiseen nämä retkikunnat käydään poimimassa jostain kaukana navoilta. Silti narratiivi jauhaa yhtä ja samaa tuomiopäivän viestiä, jossa Just Sä olet sulattamassa napajäitä (jotka eivät tosin ole sulamassa).

Näistä ekskursioista ei tosiaan juuri matskua löydy, kumma kyllä. Pienellä etsiväntyöllä käy selväksi, että seinä on tullut vastaan ainakin viime vuonna, ja edellisenä, vuonna -13, ja vuonna -9. Ja sattumoisin olen tietävinäni että myös tänä vuonna kuvio on ollut täsmälleen sama. Tästä vain ei löydy matskua ninq millään. Jännä. Ei mitään tarkoituksellisuutta ole havaittavissa tässä?

Nyt kun täällä Suomessa ollaan helteellä hellitty viime viikot, on ehkä hankala uskoa etteikö virallinen resitaatio pitäisi paikkaansa – mutta ei ole kauan siitä, kun pohjoisessa Ruotsissa oli lunta. Ja Italiassa. Ja Espanjassa. Ja Kanadassa. The beast from the east kiersi passelisti Suomen, kiitos muuttuneiden suihkuvirtausten.
Nämä ovat syklejä. Viimeksi 1815 oli vuosi ilman kesää. Nälkävuodet. Kyseessä on auringon alhainen aktiviteetti, ja siitä johtuva maan magneettikentän heikentyminen. Vulkaaninen toiminta lisääntyy. Itseään säätelevänä systeeminä maa vapauttaa tuhkaa ilmakehään estämään ohenevasta magneettikentästä johtuvaa lisääntynyttä avaruussäteilyä – mikä viilentää ilmakehää.

Totta on se, että Etelänapamanner saattaa sulaa – mutta aivan eri syystä kuin mitä Just Sä -alarmistit väittävät. Muistatteko kun valtava jäävuori irtosi Antarktikselta? Arvatkaapa huviksenne mitä siinä lohkeamiskohdan alla on. Vihje: kyseisen luonnonvoiman toimintaa on saatu ihailla Havaijilla viime viikkoina. Ja Etelä-Amerikan länsirannikolla. Indonesiassa. Madagaskarilla. Mannerlaattojen liitoskohdissa yhä enenevissä määrin. Havaijin suurin saari todnäk lohkeaa kahdeksi saareksi – kuten edelliset saaret ovat vuorollaan tehneet ja muodostaneet koko rykelmän.

Mutta onneksi "Helsingissä järjestetään tänään kokous, jossa kannustetaan niin yksityisten kuin julkistenkin toimijoiden ilmastotavoitteita kunnianhimoisemmiksi."

Ei kommentteja: