2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vale, emävale, tendenssijournalismi

Näitä ei jaksa edes ruotia enää sen pidemmin, mutta tässäpä kuvakaappaus erkkomedian lööperistä parilla kommentilla höystettynä:
Tämän idiotismin täytyy olla tahallista; muuten on mahdoton selittää noin määrätietoista – useammilla rintamilla poteroita yhä syvemmälle kaivavaa – todellisuusdenialismia, jonka hedelmillä myrkytetään kokonaisia sukupolvia. 
 
Ei haeta ratkaisuja olemassaoleviin ongelmiin, vaan kehitetään sellaisia ongelmia joita ei ole olemassa – ja runtataan ne sitten konkretiaan paperimassahäkkyröinä, jotka hivuttavat meitä Maslow'n tunnetuksi tekemässä tarvehierarkiassa alimmalle portaalle takaisin.

Joskus tulevaisuudessa voi sitten leirinuotiolla (kun ei ole enää infrastruktuuria jossa voisi valita miten lämmittelee) kertoilla legendoja ajasta, jolloin melkein päästiin seuraavalle olemisen tasolle – muttei päästy koska... "Noh, olenkos minä kertonut teille jostain, josta käytettiin nimitystä 'punavihreä kupla'?"

Ei kommentteja: