maanantaina, huhtikuuta 17, 2017

Hidasta ja nopeaa

Mitä saadaan sadalla miljoonalla dollarilla? 36 kuollutta vuohipaimenta. Pompöösin pommin äidillisessä syleilyssä tikahtui tyyppejä, jotka voidaan leimata vaikkapa terroristeiksi, jotka ihan selvästi olivat materialisoitumassa Yhdysvaltain kotikamaralla... Toisin kuin ne, jotka vaeltavat osavaltioiden läpi Kanadaan hakemaan "turvapaikkaa" milloin minkäkin fiktiivisen selityksen nojalla.

Kun samaan aikaan tapahtuu omituisia, väkivaltaisia pyrskeitä, ja yhtäältä tapahtumakulut tuntuvat etenevän käsijarru pohjassa... Oikeita kysymyksiä lienevät: "Kuka hyötyy?" ja "Miksi tämmöinen ajoitus?".
Uutisista maailmankuvansa ammentavat massat tuppaavat olemaan pirkaleen lyhytmuistista sakkia. Sen takia hitaasti kumuloituvat narratiivit valikoituine spektaakkeleineen vaikuttaa ihan validilta strategialta.
Mutta miksi jarrutella? Jos sinulla on valta tehdä jotain, miksi et vain tee sitä? Miksi tämä loputon huopaaminen? Minkä takia fokusta siirretään jatkuvasti?

Ehkä siksi, että kellään ei ole tuollaista valtaa? Että maailman mahtavimmatkin haaskaavat aikaansa palavereissa, joissa ei saada päätöksiä aikaiseksi?

Olen seurannut Trumpin tempoilevaa toimintaa – ja tuon toiminnan apologisteja, joiden mukaan kyseessä on vain nerokas strategia. Tweeteistä löydetään kätkettyjä viestejä, samoin toiminnasta: "miksi juuri 59 ohjusta?", "mikä on moabin perimmäinen viesti?"

Voi toki olla että kyse on niin nerokkaasta strategiasta (ja sen takana mainitsemani Cambridge Analytica), että olen älyllisesti liian lahjaton näkemään tuota neroutta. Toki Syyriaan tehty isku oli sikäli selvästi suunniteltu, että ennen iskua sekä Venäjä että Syyria sai ennakkovaroituksen – joten syyrialaiset saivat siirreltyä olennaiset alta pois, ja venäläiset pääsivät testaamaan miten ohjusten lamauttaminen toimii.

Perille pääsi vain, mitä, parisenkymmentä ohjusta – ja kenttä oli parin tunnin päästä käyttökunnossa. Tässä on selvää laskelmointia havaittavissa. Mutta siitä huolimatta: neljä ihmistä kuoli tämän nerokkaan strategian takia.
Neljä on toki vähemmän kuin neljä sataa/tuhatta – mutta yhdelle ihmiselle yksi on liikaa jos satut olemaan tuo yksi joka kuolee. Kuolema on kuolema; sitä ei hyvä strategia paremmaksi muuta.
Miksi strategiana ei voinut olla totuuden kertominen? Kemiallinen isku oli aivan selkeä lavastus. Siinä saattoi todella kuolla ihmisiä, mutta silti se oli lavastus (ja tapahtui sattumalta hetikohta sen jälkeen, kun oli todettu että itseasiassa Assadia ei ole tarpeen kammeta vallasta) – ja tämä on aivan helposti osoitettavissa. 

Tekijöinä oli sakkia, joille strategia tosiaan ohittaa ihmishengen – joten miksi liittyä samaan mielipuoleen joukkoon? Eikö todella ole olemassa strategiaa jossa satunnaiset sivustaseisojat eivät joudu kuolemaan? Ihanko todella ei ole? Miksi valheilla ratsastaminen on parempi strategia kuin totuus?

---

Berkeleyssä on vaihteeksi taas kerran psykoottiset kommunistit riehuneet tilaisuudessa, joka esitetään mediassa pro-Trump-tilaisuutena, mutta joka käsittääkseni järjestettiin vapaan sanan puolesta. 

Antifantti-idiootit vastasivat radikaaliin ajatukseen siitä, että ihmiset voisivat ihan sanoa mitä mielessä on ja aiheuttaa keskustelua jonka seurauksena on helpompi päästä yhteisymmärrykseen siitä missä näkökohdat kenties eroavat... luonnollisestikin viskomalla tiiliskiviä, suihkuttamalla pippuria ja... no, tekemällä kaikkensa jotta puhuminen olisi mahdotonta. 
Näin kommunikoi yliopistoväki. Tapu tapu. Yhtään ei mene hukkaan teidän yhteiskuntaopiskelut.
...Toki tässä kohtaa kannattaa muistaa vanha ystävämme György, joka pestaa kaikkiin mahdollisiin kansankokouksiin naamioitunutta väkeä rikkomaan paikkoja, hakkaamaan sivullisia ja tekemään kaikkensa että yhteiskunnallinen keskustelu olisi mahdollisimman polarisoitunutta ja olennaisuuksien ulkopuolella.

---

Ja valtaklikkimedia toisaalla rientää otsikoimaan: "Kiinassa sanotaan että Pohjois-Korea laukaisi ohjuksen! ...Ei kun kappas, sitä ohjusta esiteltiin paraatissa; tosiaan tässä taisi iskeä dysleksia kun toi kiinankieli on tommosta vaikeasti tulkittavaa".

Mutta mainitaanko sitä, että jenkit on vaihteeksi taas jalkautuneet Somaliassa? Veikkaan että ei mainita. Ei ole vielä mitään mediaseksikästä höpöjuttua jota pääsisi paisuttelemaan tunteisiin vetoavilla "faktoilla".

Ei kommentteja: