keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2017

Työlästämö

Tässä kun hiljalleen seurailee talousjärjestelmän romahtamista, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten huikean vinoutunut ajatusmaailma keskellemme on muotoutunut.

Rahvaan pariin jalkauduttaessa puhutaan työllisyydestä ja työllistymisestä ja työttömyydestä – ikään kuin ihmisen perimmäinen tarve olisi tehdä töitä. 
Tämä tulee ilmeisesti yllätyksenä monelle, mutta töitä tehdään enimmäkseen siksi, että voitaisiin maksaa muuta elämistä.
Työnteko voi olla elämän tarkoitus – mutta vain siinä tapauksessa että tekee työkseen jotain mitä tekisi muutenkin. Kun työnteko ei tunnu työnteolta, on oikeassa duunissa.

Politiikassa harrasteltava rahvaan kampittaminen on vaivihkaa kasvanut aivot räjäyttäviin mittoihin: jonkun täysin ulkopuolisen byroon on aivan pakko sekaantua ihan jokaiseen asiaan. 
Se ei tiedä yhtään mihin on sekaantumassa, eikä toki ole ainoa byroo jakamassa kakkua – eikä se itse asiassa itsekään tiedä mitä säädöksiä pitää tulkita mitenkin, mutta hei, se on niitten duuni.
Kun feodaalijärjestelmä jakaantuu riittävän moniin ikuisuusorgaaneihin, on lopputulos juurikin tämä: työllisyysmarkkinat eivät toimi koska valtio mikromanageroi joka käänteessä niin paljon, että itse kukin lopulta luovuttaa ja lakkaa tekemästä mitään.

Työnantajat eivät palkkaa, koska valtion välistävedon takia jokainen palkka pitää maksaa tuplana. Työntekijöille taas palkasta jää huonommassa lykyssä vain puolet käteen. Valtio feodaalisysteeminsä oikeutuksella vetää yli sata prosenttia välistä, mikä on aika uskomaton vedätys. Jopa valtion maksamista työttömyyskorvauksista se vetää välistä: "Sovitaan että tämä seitsemänkymppiä on satanen".
Ja sitten pitäisi pysyä hengissä. Tämän valtio tekee jälleen mahdollisimman kalliiksi nyhtämällä jokaisesta rahanvaihdosta pohjattomaan säkkiinsä jatkuvasti vaihtelevia veroja, tariffeja, tulleja ynnä muita maksuja. Sen sijaan, että jokainen voisi käyttää omaa innovaatiotaan juuri niissä asioissa joissa sattuu parhaimmillaan olemaan, kaikki energia hukataan lomakkeiden täyttelyyn.
Jostain syystä väki tuntuu kuvittelevan, että asioiden pitää mennä näin. Että me tarvitsemme valtion, hallituksen... Hallituksen! Läjä tyyppejä hallitsemassa meitä? Tyyppejä jotka eivät tajua mitään siitä mitä päättävät.

Hallitukset eivät ole kansan palvelijoita; kansa on hallituksen palvelija. Koko tämä parveilevien pulujen järjestelmä on luotu siksi, että kansa voisi kuvitella vaikuttavansa johonkin vaaleissa. Paras orja on se, joka ei tajua olevansa orja.

Tähän olisi olemassa ihan toisentyyppinen ratkaisu – sellainen jossa ihmiset päättävät itse omista asioistaan: mitä tekevät, miten tekevät, ja miten veloittavat siitä. Kuulostaako utopistiselta? Jos kuulostaa.. Onneksi olkoon: teillä on äänioikeus! Nähdään taas neljän vuoden päästä...

Ei kommentteja: