2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Työlästämö

Tässä kun hiljalleen seurailee talousjärjestelmän romahtamista, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten huikean vinoutunut ajatusmaailma keskellemme on muotoutunut.

Rahvaan pariin jalkauduttaessa puhutaan työllisyydestä ja työllistymisestä ja työttömyydestä – ikään kuin ihmisen perimmäinen tarve olisi tehdä töitä. 
Tämä tulee ilmeisesti yllätyksenä monelle, mutta töitä tehdään enimmäkseen siksi, että voitaisiin maksaa muuta elämistä.
Työnteko voi olla elämän tarkoitus – mutta vain siinä tapauksessa että tekee työkseen jotain mitä tekisi muutenkin. Kun työnteko ei tunnu työnteolta, on oikeassa duunissa.

Politiikassa harrasteltava rahvaan kampittaminen on vaivihkaa kasvanut aivot räjäyttäviin mittoihin: jonkun täysin ulkopuolisen byroon on aivan pakko sekaantua ihan jokaiseen asiaan. 
Se ei tiedä yhtään mihin on sekaantumassa, eikä toki ole ainoa byroo jakamassa kakkua – eikä se itse asiassa itsekään tiedä mitä säädöksiä pitää tulkita mitenkin, mutta hei, se on niitten duuni.
Kun feodaalijärjestelmä jakaantuu riittävän moniin ikuisuusorgaaneihin, on lopputulos juurikin tämä: työllisyysmarkkinat eivät toimi koska valtio mikromanageroi joka käänteessä niin paljon, että itse kukin lopulta luovuttaa ja lakkaa tekemästä mitään.

Työnantajat eivät palkkaa, koska valtion välistävedon takia jokainen palkka pitää maksaa tuplana. Työntekijöille taas palkasta jää huonommassa lykyssä vain puolet käteen. Valtio feodaalisysteeminsä oikeutuksella vetää yli sata prosenttia välistä, mikä on aika uskomaton vedätys. Jopa valtion maksamista työttömyyskorvauksista se vetää välistä: "Sovitaan että tämä seitsemänkymppiä on satanen".
Ja sitten pitäisi pysyä hengissä. Tämän valtio tekee jälleen mahdollisimman kalliiksi nyhtämällä jokaisesta rahanvaihdosta pohjattomaan säkkiinsä jatkuvasti vaihtelevia veroja, tariffeja, tulleja ynnä muita maksuja. Sen sijaan, että jokainen voisi käyttää omaa innovaatiotaan juuri niissä asioissa joissa sattuu parhaimmillaan olemaan, kaikki energia hukataan lomakkeiden täyttelyyn.
Jostain syystä väki tuntuu kuvittelevan, että asioiden pitää mennä näin. Että me tarvitsemme valtion, hallituksen... Hallituksen! Läjä tyyppejä hallitsemassa meitä? Tyyppejä jotka eivät tajua mitään siitä mitä päättävät.

Hallitukset eivät ole kansan palvelijoita; kansa on hallituksen palvelija. Koko tämä parveilevien pulujen järjestelmä on luotu siksi, että kansa voisi kuvitella vaikuttavansa johonkin vaaleissa. Paras orja on se, joka ei tajua olevansa orja.

Tähän olisi olemassa ihan toisentyyppinen ratkaisu – sellainen jossa ihmiset päättävät itse omista asioistaan: mitä tekevät, miten tekevät, ja miten veloittavat siitä. Kuulostaako utopistiselta? Jos kuulostaa.. Onneksi olkoon: teillä on äänioikeus! Nähdään taas neljän vuoden päästä...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hurlinkia

Jos aiempia kirjoituksia on joku pitänyt hivenen spekulatiivisina, saattaa (sic) tämä vaikuttaa suorastaan fantisoinnilta, mutta kerrankos sitä...

Oletetaan että tiedän mistä puhun – vaikka useimmiten ihmisillä ei olekaan mitään käsitystä siitä mistä luulevat laajempaa tietämystä omaavansa. Pitäisi ensin tietää mitä ei tiedä, ja tuohan on lähinnä pimeässä kompastelua.

Jokatap, palataan taas linnunradan laidalle, jossa aurinkokuntamme vastikään singahti galaktisen päiväntasaajan pohjoispuolelle...
Mistä me tiedämme että näin on käynyt? Mistä me tiedämme missä me oikein sijaitsemme? Kellään ei ole aikaa ja resursseja tarkistaa onko väite tosi vai hyvin pitkälle viety vedätys. Siksi tapetille ilmaantuu sitkeitä väittämiä: "Itse asiassa maapallo on litteä" / "Ihmisen toiminta lämmittää maapalloa" / "Itse asiassa maapallo on ontto" jne.
Kuu itse asiassa on ontto. Se on vanhempi kuin maa, ja tuotu jostain muualta. Se on keinotekoinen. Mistäkö tiedän tämän? En mistään; koenpahan vain kyseisen teorian (hypoteesin?) vetovoimaisempana kuin virallisen selityksen.
Singahdimme siis pohjoispuolelle, ja jatkamme nyt matkaa lingottuna kauemmas keskitasosta. Miten tämä vaikuttaa aurinkoon, ja miten maahan? No, auringon vetovoimastressi vähenee (ja kenties maksiminopeuskin on juuri ohitettu) kun pääsemme ruuhkasta kauemmas, joten sen aktiivisuus myös vähenee – joten maa viilenee. 

Ja tässä kohtaa tullaan myös termiin "magneettisten napojen kääntyminen". Tästäkään en mitään tiedä; tämä on silkkaa vulgäärifysiikkaa, jonka joku oikeasti fysiikasta jotain tietävä saa ihan vapaasti kumota.

Virallisen teorian mukaan aurinkokunta siis kiitää linnunradan laidalla, planeettojen ratojen ollessa kuuden asteen kulmassa galaktisen ekvaattorin suhteen. Maapallo sitten taas on 23° kulmassa suhteessa aurinkoon ja omaan kiertorataansa.
Mitä jos magneettinen pohjoinen osoittaa aina kohti linnunradan massakeskipistettä suhteessa liike-energiaan? En tiedä tämän kysymyksen stupiditeettia, mutta tästä voisi postuloida skenaarion, jossa olisi odotettavissa (koska olemme juuri siis siirtyneet galaktisen ekvaattorin "yläpuolelle") napojen kääntyminen – joka se sitten taas saattaisi antaa pontta aiemmin esittelemälleni maapallon "löystymiselle" eli laajentumiselle.
Onko tällä jotain merkitystä? Ehdimmekö todistaa mitään noista tapahtumista – jos syklin aikajänne on kuitenkin 26000 vuotta? Haluammeko olla todistamassa niitä? Ja ennen kaikkea: pitääkö mikään kirjoittamastani paikkaansa?

Mitä jos keskitasosta loitontuminen itse asiassa lisää auringon aktiivisuutta? Mitä tapahtuu tulevaa jääkautta profetoivalle teorialle siinä tapauksessa?

Kaikenlaista voi profetoida – ja useimmat profetiat ovat hyvin väärässä. 

Useimmat profeetat samalla kuitenkin kuvittelevat olevansa hyvin oikeassa. Totuus tuntuu olevan monivalinta-arvonta. Ei oikeastaan ole merkitystä, mitä enemmistö asioista ajattelee: sillä ei totuuden luonnetta sanella. Totuus vain on, ja ennemmin tai myöhemmin se pakottaa hyväksymään itsensä.

Totuuden hyväksyminen taas ei ole panikoimista ("Argh! Maapallo lämpenee!" / "Argh! Maapallo viilenee!"). Panikointi on hyväksymisen vastakohta, ja estää tehokkaasti olosuhteisiin adaptoitumisen. Asiat muuttuvat, aina; ihmisillä vain on taipumus pitää nykytilaa pysyvänä – kaikesta, päivittäin eteen levittäytyvästä evidenssistä huolimatta.

Ai niin, enkä ole vielä päässyt edes kiistanalaisimpaan kohtaan. Tai siis niitähän on monia, mutta jatketaan niiden pariin sitten seuraavalla kerralla, kun ehkä tässä jo ihan tarpeeksi kauas on samottu virallisen tieteen laitamille...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Turkasen ottomania

Joko Erdogan on vihdoin tullut hulluuskaapista, tai sitten tämäkin on osa ajoitettua suunnitelmaa. Jokatap, vaikuttaa kovasti paljon siltä, että kohta velloo semmoinen muukalaisten virta Euroopan katuja, että 2015 tuntuu ihan vaan turistiekskursiolta.

Turkkihan on ollut epävakaana tulppana berserkfundamentalistien ja meidän välissä, ja kyseisen maan sulttaani on alkanut käyttää sen verran levotonta retoriikkaa, että ilmeisesti on aikaa sitten ohitettu se vaihe, jossa kukaan enää miettisi josko maa liitettäisiin tähän ihanaiseen unioniimme.

Siis: Erdogan on ottanut älyllisen argumentaation kirkkaimman helmen käyttöönsä, ja ruvennut haukkumaan eurooppalaisia natseiksi. Samalla hän on ruvennut yllyttämään turkkilaislähtöisiä kolonialisteja lietsomaan levottomuuksia (ikään kuin niitä ei vielä tarpeeksi olisi) – ja lisääntymään entistäkin holtittomampaan tahtiin.

Jos nyt Suomen media ei ole sattunut informoimaan, niin Erdogan on todellakin täysin avoimesti kertonut islamisoivansa koko Euroopan vyöryttämällä barbaareja yhä kiihtyvällä tahdilla rajojensa yli. Ottomaanien kulta-aikoja varmaankin havittelee hän: jos ei unioniin hyväksytä, otetaan se haltuun ihan vaan kävelemällä sisään.

Ja mitä tekevät Rutte, Juncker & Merkel? Lisäävät ihan vapaaehtoisesti entisestäänkin näiden fanaatikkojen maahantuontia – ja syytävät vielä rahaa Turkille jotta logistiikka toimisi kitkattomammin. Kun Erdogan haastamalla haastaa, että "Katotaan miten monta uutta islamistia kuussa teidän manner kestää", niin nämä idiootit vain jatkavat ääliömäisellä linjallaan.

Mutta eihän noiden oligarkkien tarvitse seurausten kanssa tulla toimeen; norsunluutorneja ei pikkuinen viima heiluttele. Joten Turkin lisäksi assimilaatiovastaista väkeä haalitaan enenevissä määrin myös Afrikan suunnalta. Tällä menolla tästä keväästä tulee verisin kylvökausi miesmuistiin.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mitä syötäisiin tänään?

Netflixissä on näemmä alkanut sarja, jossa tehdään komediaa kannibalismista. En ole katsonut – viime aikoina juuri mitään itse asiassa, mutta tuota en siksi, että sen esittelykuvassa näyttäisi olevan joku pariskunta menossa piknikille hirmu keskiluokkaisen eetoksen vallassa (en edes vilkaissut niin tarkkaan, että olisin huomannut kylmälaukusta valuvan veren). 

Keskiluokkainen eetos ei juuri meikäläistä hetkauta. En siis edes harkinnut katsomista ennen – enkä harkitse nytkään, kuultuani mikä on jutun twisti.

Käytännössähän  tuossa on kyse kannibalismin normalisoinnista. Tabuja rikotaan vähä vähältä, kunnes niitä ei enää ole. Mehän olemme jo tottuneet siihen, että "laatudraama" tarkoittaa sumeilematonta oman edun tavoittelua, graafisen yksityiskohtaista väkivaltaa ja spontaaneja nyrkkitappeluita joissa aivovammoja ei synny, sekä luonnollisestikin piittaamatonta panemista.
Ylempi kuva on wikiliikatuista sähköposteista, jossa satanistisista teemoistaan tutuksi tullut Maria Abramovic – mm. tervehenkisestä imagostaan tunnetun Lady Gagan ja Jay Z:n "spirituaalinen" mentori – kyselee josko pizzagate-porukkaa olisi tulossa enemmänkin viettämään iltaa kivan kokkailun parissa.
No, tuo "henkikeittely" ei liene ihan niin saatanallista touhua kuin mitä moni haluaa ajatella (ylempi kuva on taideteoksesta, jossa mm. nuo sanat on sianverellä seinälle kirjoitettu – mutta itse kokkailu taitaa olla joku vanha tiibetiläinen safkanduunailusessio, eli ihan jotain muuta). Mutta se, että melko lailla luonnottomia asioita aletaan popularisoida...
Tämä tässä on kakku – gaalassa jossa pääruokana tarjottiin pitsaa ja hodaria.
Ja tämä sitten on eri bileistä. Kannibalismi on taidetta.
...se kertoo, että joillekin yhteiskunnassa on tilausta asenteiden muokkaukselle. Ja miksi joku haluaisi muokata asennetta suopeammaksi ihmissyönnin suhteen?

Niin, te varmaan ajattelette, että kannibalismiahan ei oikeasti harrasta kukaan enää – paitsi ehkä jotkut sekopäät. Mutta moniko sekopää on jatkanut touhujaan vuosikymmenet jäämättä kiinni?

Ja toisaalta: mitä tarjota bileissä heille, joilla on jo kaikkea? Joilla tuppaa olemaan vähän tylsää kun mistään ei oikein enää adrenaliini ala erittyä.

Ne, jotka pitävät itseään eliittinä, katsovat voivansa tehdä ihan mitä vain; rajana on ainoastaan oma uskallus.

Mitä jos kakun sijaan tarjolla olisikin ihan ehtaa kanssakulkijaa? Ihanko oikeasti kuvittelette, että Hannibal-sarja on pelkkää fiktiota? Tai Hostel? Tai Santa Clarita Diet? Näillä tuodaan vain ennalta kuvottavina pidetyt asiat esikoettaviksi sen verran läheltä, että niitä jatkossa pidettäisiin pikemminkin jännittävinä "henkisen kasvun" siirtymäriitteinä.

Näiden oman elämänsä keisareiden rinnalla Caligula oli ihan vain räpeltävä diletantti.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Holvissa kolisee

Wikileaks julkaisi jokin aika sitten Vault 7 -dokumenteista ensimmäisen vuodon – joista kävi ilmi jotain jonka ei pitäisi olla kenellekään yllätys: Keskusälytystoimisto voi vaklata ketä tahansa mm. puhelimien välityksellä, ja myös tekee niin. 

Samainen agentuuri on pitänyt myös tapanaan lavastaa hakkerointeja muiden valtioiden tekemiksi – joten nykyään on mahdoton sanoa mikä kyberatakki on kenenkin tekemä.

Joten vuoto oli lähinnä muodollinen kelle tahansa joka on yhtään hereillä. Assange sanoo ensimmäisen julkistuksen olleen vasta yksi prosentti siitä kaikesta mitä jatkossa tulee, mutta homma haiskahtaa vähän inflatoriselta.
Ylipäätään Wikileaksin teaserit ennen julkistusta olivat hiukan hämäriä – siis paitsi viestiltään, myös motiivinsa puolesta: jos teillä on matskua julkaistavaksi, niin julkaiskaa; ette te mikään mainostoimisto ole.
Se, mikä tuossa julkistuksessa oli kenties hälyyttävähköä, on se, että Seeiiaa on itse asiassa hukannut kontrollin vakoilusysteemeistään, ja kaikki heidän metodinsa ovat tätä nykyä kenen tahansa moiseen taipuvaisen käytössä.

Nettisfäärissähän jo pidemmän aikaa arvuuteltiin, mahtaako Assange olla itse asiassa enää hengissä. Julkistuksen yhteydessä näytti siltä, että on – mutta nykyteknologia kuvanmuokkauksineen on jo siinä pisteessä, että tuohonkaan ei voi luottaa; käytännössä kaikki, mitä Tuubissa julkaistaan, voi olla yhtä hyvin totta kuin fiktiotakin.

Koska Seeiiaan kaikkialle ulottuva vakoilu ei ole enää mikään yllätys, on sinänsä mahdollista että seiskaholvikin on tarkoituksella julkaistu lietsomaan paranoiaa niihin jotka eivät vielä tarpeeksi vainoharhaisia olleet: kaikki verkottuneet laitteet ovat potentiaalisia kyttääjiä.
Ja kun kaikki laitteet on otettavissa hallintaan, niitä on myös otettu. Putinille annettiin varoitus ohjaamalla hänen autonkuljettajansa oma auto päin vastaantulevaa liikennettä –  eikä tämä ole ainoa luvaton haltuunotto vastaavalla lopputuloksella: kuolemalla.
En tiedä onko suurin osa ihmisistä edes kuullut koko holvijupakasta; ainakin jenkkien tiedotusvälineistö pysyi käsittääkseni asiasta hiljaa. Kuin myös niistä muutamasta venäläisdiplomaatista, jotka kaikki ovat sattumoisin kuolleet "luonnollisista syistä" viime aikoina. Tai vaikka siitä, että Merkel pyrkii vaientamaan sosiaalisen median täysin Saksassa, mikä kuulostaa tosi demokraattiselta – varsinkin vaalien alla. Deutsche demokratische republik.

Ai niin, ja siis Keeiiaa myöskin on jo kotitietokoneiden alkuajoista lähtien varmistanut, että aateekoosta löytyy hyödynnettäviä takaportteja – mutta tässä on sellainen veikeä twisti, että pitkään komponentit on rakennettu Kiinassa. Voisiko olla että heillä olisi oma takaporttiohjelmansa istutettuna kaikkiin systeemeihin? Ei kai nyt sentään, miksi ihmeessä ne nyt semmoista tekisivät?

Kiinan roolia tässä kaikessa on hiukan hankala kyllä hahmottaa; ovatko samaa populaa läntisen enklaavin kanssa (niin kuin kommunismin evankeliumi antaisi olettaa, ja sitä ennen katolisen kirkon "laupeudentyö"), vai kulkevatko ihan omia polkujaan? Jaa-a, jos jotain en tiedä, niin tämä lienee sellainen asia. Täytynee jossain kohtaa yrittää hahmottaa, että missä kulkee osapuolien rajat, tai onko niitä ylipäätään olemassa.

Mutta todettakoon tässä kohtaa vain se truismi, että politiikan näyttämöähän ei suotta kutsuta nimenomaan näyttämöksi...

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Maaliskuun idus

Huominen, maaliskuun 15., on jännän pahaenteinen päivä. Tulee tasan sata vuotta siitä, kun bolshevistit kampesivat viimeisen keisarin vallasta – ja aloittivat tuhoisimman vuosisadan mitä ihmismuistiin mahtuu.

Sattuvasti samana päivämääränä oli tapettu myös ensimmäinen keisari, joten tuossa saatiin tavallaan ympyrä suljettua. Nikolai II tosin murhattiin vähän vähemmän julkisesti kuin Julius Caesar – mutta toisaalta samalla hoidettiin hengiltä koko perhe, joten vasemmiston tavoitteet sikäli onnistuivat kivasti.

Paradoksaalisesti Gorba valittiin rikkomaan Neuvostoliitto samaisen iduksen aikaan – mutta yhtäältä kommunismin painopiste siirtyikin samalla Yhdysvaltoihin, joka nykyään on kommunistisempi kuin Venäjä, ja itse asiassa alkaa muistuttaa Neuvostoliittoa päivä päivältä enemmän: propaganda jyllää samalla kun huomattava osa kansasta joutuu päivästä päivään keplottelemaan pysyäkseen hengissä – ja kellään ei oikeastaan ole mitään oikeuksia, jos joku tovereista niin päättää.

Ja Eurostoliitto sitten? Huomiseen osuu Hollannin vaalit, joidenka lopputulos kertonee melko paljon siitä, missä voimissa täkäläinen propagandakoneisto jyllää. Sikäli mikäli totuus & järki pääsevät valtaklikkimedian raivoisasta vesikauhusta huolimatta voitolle... No, valtaklikkimedia vissiin jatkaa sitten Ranskan vaalien mustamaalailua kahta kauheammin; eihän siitä mitään tule, että poliitikot ryhtyvät kertomaan asioista niin kuin ne ovat!

Samaisen iduksen aikaan ajoittuu myös Yhdysvalloissa yksi umpikuja: nostetaanko velkakattoa, jotta voidaan maksaa edelliset velat pois. Jos niin tehdään, lykätään väistämätöntä; se konkka tulee sitten vielä isompana vastaan hetikohta. Kyse on tosiaan umpikujasta: touhua ei voi jatkaa, mutta sitä on jatkettu niin pitkään, että enemmistö kuvittelee velkavetoisen rahapelleilyn olevan jokin luonnonlaki.

Eli lukuisten umpikujien tiiliseinät tulevat vastaan melkoista vauhtia samalla kuin äänekkäimmistö painaa kaasua. En ole aikoihin enää seurannut valtaklikkimeedioita, mutta seuraamistani blogeista päätellen silmät ovat yhäti vain tukevasti ummessa; törmääminenhän sattuu vähemmän jos sitä ei näe?

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Yhtäätoisaa & joko/tai -do

Tiedätte varmastikin mitä on eugeniikka? Ja että sitä tutkittiin innolla mm. rapakon takana mm. Vermontin yliopistossa parikymmentä vuotta ennen kuin ilkeät natsit olivat edes olemassa? Ja että nykyinen Planned Parenthood on suoraa jatketta eugeniikalle?

Hyvä. Sittenhän voimmekin turinoida hetken rodun ja älykkyysosamäärän suhteesta. Tiedän tämän olevan jossain määrin ei-tunnelmaa-mutta-kylläkin-tunteita-nostattava aihe päivällispöydissä – mutta se taas ei tarkoita etteikö ilmiö olisi olemassa.

Aloitetaan humiliaatiolla: maailman tyhmimmät otukset ovat miehiä. Kyllä; naiset eivät kykene saman tason idioottimaisuuteen kuin miehet. Toisaalta myös maailman älykkäimmät aivot kuuluvat miehille; gaussin käyrä nyt vain tilastollisesti menee näin.

Lisää humiliaatiota: nk. "valkoinen mies" ei ole maailman älykkäin olento. En muista onko älykkäimmän kansan titteli juuta- vai kiinalaisilla, mutta mahdollista on, että molemmat näistä punovat päidemme menoksi juonia joita emme vain kykene ymmärtämään – koskapa tyhmempi yksinkertaisesti ei pysty hiffaamaan mitä älykkäämmän aivoissa tapahtuu.

Älykkyyshän toki ei ole sama kuin viisaus. Jokainen varmaan pystyy nimeämään montakin hyvin älykästä ihmistä, jotka ovat samalla hämmästyttävän vihjeettömiä. 

Itse asiassa älykkäät ihmiset lankeavat vähemmän älykkäitä helpommin kaikenlaisiin huijauksiin, koska heillä on tapana ajatella potentiaalien kautta: jos jokin kuvio on verbaalisesti koheesiossa ja tarkempi ajattelu ehkäistään loputtomalla vakuuttelulla, se on toimiva hypoteesi (siis ~ totta) niin kauan kuin toisin todistetaan. Lisäksi taipumus suurempien linjojen pohdiskeluun jättää monesti huomiotta ele- ja ilmekielen mahdollisesti puhetta opponoivat viestit.
Älyllinen kapasiteetti – kuten moni on varmasti pannut merkille – ei kasaannu politiikan huipulle. Sieltä löytyy ihan sama "street smart" -popula joka kiertää turisteille kertomassa miten avaimet ja lompakko ovat jääneet lukittuun autoon ja tarttis saada pari sataa jotka toimitan välittömästi tilillenne jahka olen saanut monimutkaisen operaation jälkeen auton ovet auki – ja katsokaa nyt tätä koiranpentua kun se on suloinen ja pulassa. 
Mitä kauempana äo huitelee alle sadassa, sen todennäköisempää on väkivaltainen käytös; tämä on älyllisen turhautumisen kumuloima refleksi. Samoin laumakäyttäytyminen kielii siitä, että balansoidun mielipiteen muodostaminen aiheuttaa hankaluutta. Kun ihmisellä ei ole eväitä katsella maailmaa itsensä ulkopuolelta, ei-reaktiivisesti ja muut huomioon ottaen... 

No, hänellä on taipumus hakea syy omaan tilanteeseensa aina jostain itsensä ulkopuolelta: jollakulla muulla on aina velvollisuus, koska hänellä nyt vain sattuu olemaan oikeus. 

Ollaan emotionaalisen argumentoinnin alueella – jossa siinä taas on se vika, että se ei ole argumentointia; väitteet on irrotettu todellisuudesta ja liimattu vimmaisella raivolla ihmisten naamoihin ja naamoille – ja silti se tuntuu "argumenttien" esittäjästä ihan loogiselta "perustelulta".

Väestöstä valitettavasti puolet on tyhmempiä kuin toinen puoli – ja mitä suurempi älyllinen gäppi välistä löytyy, sen mahdottomampi on keskustella koska yksinkertaisesti ei ajatella samoilla käsitteillä kuin ehkä nimellisesti.

...Niin, tiedän. "Tässä nyt taitaa puhua joku, joka kuvittelee olevansa keskimääräistä älykkäämpi – mutta selvästikin on liian tyhmä tajutakseen mistä saa puhua ja mistä ei."

Jokainen kuvittelee olevansa keskimääräistä parempi kaikessa mitä tekee (ja myös siinä mitä ei tee, [mutta jos tekisi niin olisi]), vaikka keskimääräisesti katsoen ei todellakaan ole. 

Tässä on toki ärsyttävä paradoksi: mitä enemmän luotat omiin älynlahjoihisi, sen todennäköisemmin ei kannattaisi. Mitä varmempi olet vakaumuksestasi, sen todennäköisempää on, ettet tiedä asiasta mitään.

Ihminen, joka vaatii muita sopeutumaan mullistaviin yhteiskuntamuutoksiin moraaliin vetoamalla, on joko pikkuisen liian tyhmä tietääkseen mistä puhuu tai pikkuisen liian älykäs kertoakseen mitä oikeasti ajaa takaa.
Tämän takia kansanedustajien palkan pitäisi olla samankokoinen kuin työttömyyskorvaus (ja sitä pitäisi erikseen hakea kotikunnan sossusta joka kuukausi) – ja niiden, jotka haluavat lisätä holtitonta maahanmuuttoa, olisi syytä alkajaisiksi lakata lukitsemasta kotioveaan: kuka tahansa voi tulla sisään ja tehdä mitä haluaa. Katsotaan sitten vuoden päästä mitä mieltä olette avoimista rajoista.
Älyllinen ajattelu ei kuitenkaan ole jotain, jota ei voisi treenata. Geneettinen kapasiteetti saattaa olla suht vakio, mutta me viisastumme vuosi vuodelta kun väkisinkin opimme katsomaan asioita laajenevien perspektiivien kautta – jos siis huomaamme tajuta, että minä ei ole muuttumaton entiteetti, vaan jatkuvasti virtaava joki, joka kuljettaa mukanaan kaikenlaista niistä maisemista joiden läpi vyörymme (muttei mitään sieltä missä emme ole käyneet).

Koska älykkäiltä ihmisiltä on perin vaikea lypsää joko/tai-vastauksia, he ovat valitettavasti vastuussa myös iskulauseesta: "Kaikki on suhteellista". Tämä postmodernismin motto on samalla oman itsensä irvikuva, korruptoitunut laissez-faire -versio, joka tuntuu tulkittavan muotoon, jossa kaikki on samalla pensselinvedolla suhteetonta, tai että asioiden suhteet voi itse kukin valita mielensä mukaan (paitsi että muiden tietystikin pitää vapaaehtoisesti valita ne suhteet jotka itse olen poiminut).

Mutta miten tämä liittyy eugeniikkaan? Kaikin tavoin: me olemme kaikki jonkinasteisia rodunjalostajia – varsinkin xenofiilit, jotka täysin tarpeettomasti lietsovat rotuvihaa ympärilleen, suvaitsevuuden nimissä – tajuamatta lainkaan missä määrin todellisuus eroaa tulkinnasta.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Maat ja lupaukset

Niin, se kasaariteoria. Sehän menee kutakuinkin näin: Israelin juutalaiset eivät ole geneettisesti samaa poppoota kuin ne, jotka diasporaan lähtivät; sen sijaan kyseessä on Kaukasuksen pohjoispuolella elänyt kansa, joka valitsi juutalaisuuden välttääkseen naapurustosta kumuavan paineen kääntyä islamiin tai kristinuskoon.

En sitten tiedä miksi kasaarit eivät voineet pidättäytyä omassa uskonnossaan, mikä se sitten olikaan; valinnanvaraahan oli tuolloin kovasti paljon tarjolla. Tässä kohtaa teoria ei ole ihan vahvimmillaan – ja hetken päästä muutama muukin pointti, joka jyrsii yksioikoisen teorian perustoja. 
Voisin kuvitella, että teoriat eivät nouse tyhjästä, joten tämäkin lienee osaksi totta – mutta syy-seuraus-suhteet tupataan esittämään paljon yksinkertaisempina kuin mitä ne todnäk ovat.
Joku egyptiläinen poliitikko, jonka nimi nyt ei tule mieleen, totesi israelinjuutalaisista jotakuinkin, että "palasitte huomattavasti vaaleampina kuin lähditte" – mikä tuntuu vastaansanomattomalta argumentilta: euroopanjuutalainen on huomattavasti hankalampi silmämääräisesti erottaa kantaeurooppalaisesta kuin arabista.
Voisiko vajaa kaksi vuosituhatta eri leveyspiirillä muuttaa geenistön pigmenttisuhteen? En tiedä, mutta vähän lyhkäiseltä ajalta vaikuttaa tuo noinkin suureen muutokseen.
Mutta sitten knoppi, joka kääntää tämän asian aika lailla päälaelleen. Kuinka monella egyptiläisellä luulisit olevan Tutankhamonin geenit? Vastaus on 1%. Mutta jos mennään Englantiin, löytyy kansan keskuudesta reilun 70% vastaavuus tähän muinaisen Egyptin hallitsijaan.

Samaan asiaan liittyen: minne tahansa "löytöretkeilijät" menivätkin, vastaan tuli aina valkoihoista sakkia, joka oli hengannut alueella jo sen verran monta sukupolvea että olivat muuttuneet natiiveiksi. Uudesta-Seelannista, Etelä-Amerikasta... Ihan sama minkä mestan löysit, vastaan tuli perin skandinaavisen näköistä sakkia osana paikallista populaatiota.

Kiinasta on löydetty hallitsijoiden muumioita, joilla on punaiset tai blondit hiukset.  Hiusten- ja silmien väri periytyy – ja tähän liittyen Saharan berberit, Lähi-Idän kurdit (jotka ovat itse asiassa juuri siihen Kaukasuksen kieppeille levittäytyneet), ja Pyreneiden baskit muistuttavat monessa mielessä kovasti toisiaan sinisine silmineen, vaaleine hiuksineen ja pigmentaationsa sekä veriryhmänsä puolesta.

Tämä kaikki liittyy sinänsä hyvin kiistanlaiseen "arjalaisteoriaan", joka saattaa olla pieleen nimetty, mutta muuten ihan kohdillaan – johon en nyt sen isommin syvenny.
Itse asiassa kuvittelisin, että punahiuksiset ja blondit ovat hekin toisistaan erilliset "rotunsa", mutta juuri tätä puolta en ole tullut luodanneeksi, joten palataan takaisin Lähi-Itään: 
Kun kerran valkoihoista sakkia on löytynyt ympär' maailman, ei liene mahdotonta etteikö juutalainenkin "rotu" olisi ollut alun alkaenkin vaaleaihoista sakkia. En tosin muista yhtään historiallista merkintää, jossa tähän olisi kiinnitetty huomiota. Yhtäältä ihonväri on perin suhteellinen; toiset valkoihoisista on valkoihoisempia kuin toiset.

Jokatap: kasaarit. Tämän suhteen pitää mennä vähän kauemmas ajassa – ja mahdollisesti olettaa jotain, mitä olen kovasti näihin asti ollut kiistämässä: että Jeesus mahdollisesti oli kuin olikin olemassa.
No huh huh, sanot sä. Onko jätkä yhtäkkiä pölähtänyt uskoon? No, ei. Historia vain tuppaa olemaan ihan muuta kuin mitä luulemme. Kuten nyt vaikka nuo valkoihoiset alkuasukkaat, joihin löytöretkeilijät törmäilivät: olitteko kuulleet moisesta? Todnäk ette. Ja miksi näin? Koska asiaa ei haluttu yleiseen tietoisuuteen.
Historiassa on paljon "faktoja" jotka eivät ole totta – ja vähintään yhtä paljon ihan oikeita faktoja, joita niitä taas pidetään pimennossa. Joten miksei Jeesuskin voisi olla sellainen.

Tässä kohtaa on ehkä paikallaan muistuttaa, että yhtälö jumalasta, joka on kaikkivaltias, joka tietää kaiken ja rakastaa jokaista ehdoitta... Jokainen, joka rohkenee vilkaista ympärilleen, tietää että tuo yhtälö on silkkaa puppua; "jumala" voi olla kahta noista, muttei millään ilveellä kaikkea kolmea.

Mutta takaisin jeesusteluun: Jeesus tiettävästi kutsui fariseuksia "käärmeen sikiöiksi", koska olivat tehneet (sanotaan nyt vaikka) gnosiksesta pilkunviilausta ja anekauppaa – heistä oli siis tullut uskonkauppiaita ja fasisteja jotka seisoivat oikean tiedon ja rahvaan välissä, vääristämässä sitä mikä on totta.
Mikä voisi olla farisealainen vastaus arkkivihollisensa viiltävään analysointiin? Pitää huoli, että mikään tuon tyypin toimista ei päädy historiankirjoitukseen. Siinä on onnistuttu oikein kivasti.
Jokatap, ajassa eteenpäin: Flavius-keisarisuku hävittää Jerusalemin temppelin ja ajaa jatkuvaa mekkalaa jatkaneet juutalaiset maan ääriin. Fariseukset päätyivät Babyloniin punomaan juoniaan, ja parisen sataa vuotta myöhemmin julkaisivat master opuksensa: talmudin. 

Kaikkien kuvitelmien vastaisesti toora näki päivänvalon vielä muutama vuosisata tuotakin myöhemmin, mikä kääntää julkaisuaikataulun päälaelleen: ensin uudempi testamentti (joka sekin oikeastaan pitää lukea takaperoisessa järjestyksessä, jos kronologiaa haluaa seurata), sitten talmud, ja vasta sitten toora.

Toora itse asiassa ilmaantui kirjamarkkinoille suunnilleen samalle aikakaudelle kasaariteorian kanssa. Mainitsin aiemmassa postauksessa hunnit, jotka Attilan jälkeen majoittautuivat juurikin tuonne Mustan- ja Kaspianmeren välimaastoon, hallitsevaksi luokaksi. Mikä oli hunnien uskonto? En tiedä. Ehkä olivat pragmaatikkoja: "kun katsotaan että jäljissämme ei ruoho kasva, niin homma futaa".

Ja sitten tämän hallitsevan luokan pariin jalkautui fariseus, jolla oli mukanaan kiva kirjasto aiheesta "miten vehkeilen itseni valtaan", eli siis talmud (se ihan oikeasti on täynnä ohjeistusta siitä, miten perinpohjaisella kusetuksella pyöritetään maailmaa – ja tämä manuaalihan sai jatko-osansa islamin haditheissa {ja jesuiittojen ohjesäännössä... Sekä myös kommunismin ohjeistus jatkaa tätä kunniakasta perinnettä}).

On periaatteessa aivan sama, ovatko ashkenazit kasaareja vai eivät; siionismi aatteena on kaikkea muuta kuin eettistä toimintaa – ja tätä mieltä on perin moni juutalainenkin. 

Koskapa tällä postauksella alkaa taas olla mittaa, jätän asiain syventämisen tältä erää tähän, ja palailen myöhemmin jahka keksin mitä aspektia seuraavaksi laajentaisi...

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Vettä kukkarossa

Muutama kunta on keksinyt ottaa käyttöön nk. hulevesimaksun. "Hulevesi"; kyseessähän on epäsana, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään, mutta kuten nykyisenä uuskielen ["palvelumaksu"] renessanssina on tyypillistä:
– Tarttis saada kerättyä vähän pätäkkää. Mitäs keksittäis?
– Mää tiärä! Ruvetaan velottamaan ihmisiä siitä, että taivaalta sataa vettä!
Tämähän ei sinällään ole mitään uutta – mehän jokainen subventoimme energian"tuottajien" taseita siitä, että aurinko ei paista tai tuuli ei tuule. 
 
Vaasa on näemmä ehtinyt pioneerihenkisesti hulevesiapajille jo pari vuotta sitten – ja epäilemättä ehtinyt paikata kaupungin talouden moninkertaisesti tällä manööverillä – ja kuivuudestahan me maksamme ruuan hinnassa, joten kyseessä on vähän sellainen win-win-tilanne.

Julkistalous on kyllä metka konsepti. Ihmiset alkavat olla niin turtuneita järjettömiin säädöksiin, että kun sitten joku Arkadianmäellä keksii, että "Hetkinen, eikös tämän autoveron pitänyt olla väliaikainen?", sen poistamista aletaan voimallisesti vastustaa, koska "Itse tulin juuri ostaneeksi Audin, ja on epistä jos se oiskin kannattanu ostaa vasta sitten kun edellinen auto on jo ehtiny likaantua".
Mehän toki tuonkin suhteen tiedämme kaikki, että autoiluun kohdistetuista veroista takaisin tieliikenteen tukemiseen palautuu vain kahdeksasosa? ...Mikä se on toki eittämättä ihan oikein, koska ihmiset jotka haluavat itse päättää kulkureittinsä, matkaseuransa ja aikataulunsa ovat varmastikin vähintään natseja. Miksei voi hyppää spåraan niinku kaikki muutki?
Hulevesi. Odotan innolla milloin keksitään pätevät perustelut sille, miten maapallon pyörimisestä aiheutuu kustannuksia, joten... Rotaatiomaksu? Revolverimaksu? Suojelumaksu? 

Ai niin, mutta senhän pitää olla jotain joka ei suoralta kädeltä kerro mistä on kyse: panoraamakulueräkompensaatio[kannustin]?

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Sensorien tunnustelua

Google on viime aikoina alkanut sensuroida youtube- ja blogspot-osoitteita, enkä yhtään ihmettele jos tämäkin blogi jossain kohtaa yhtäkkiä katoaa virtuaaliavaruuteen. Joitain – itse asiassa monia – juttuja kun ei haluta laajempaan levitykseen.

Ensioireena omalla alustallani huomasin hetki sitten sen, että kun istahdin koneelle tsekkaamaan tilastoja, sivun päivittäminen toi eteen ilmoituksen, jonka mukaan olin "kirjautunut ulos toisessa sijainnissa". 
 
Hyvin mielenkiintoista kauko-ohjausta: olen itseltäni tietämättä käynyt jossain ihan muualla kirjaamassa itseni ulos. Tilastoista huomasin, että sivulle oli tultu nimenomaan Googlen suunnalta – sekä Suomesta että varsinkin Yhdysvalloista.

Mutta niin, tässä kohtaa ei ole varsinaisesti aikaa paneutua sen syvällisemmin mihinkään – kunhan vain ilmoitan, että jos tämä blogi yhtäkkiä johonkin katoaa, niin tiedätte mistä se johtuu...