2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Tyhjää tuijotusta ei-mihinkään

Hienoa löytää edes yksi järjen ääni tonavamedian puolelta: "...jos sukupuolieroja ei saisi kouluissa siis korostaa niin miksi lapsille jaetaan kirja feminismistä - jossa puhutaan pelkästään sukupuolista," kysyy Sanna Ukkola Ylen puolella – ja jatkaa veganismin ynnä luomun pakkosyötöstä. Institutionaalista pakottamista hämäriin ideologioihin ovat nuo kaikki.

Muutenhan tuokin kirjoitus hukkuu kaikkeen täydellisen perusteettomaan älämölöön. Hesarin pääppäkirjoituksessa hallusinoidaan edelleen, kaikkia tosiasioita vieroksuen, andropogeenisestä ilmastonmuutoksesta – ja luonnollisestikin demonisoidaan samalla Trumpia, koskapa... mitä muuta hesari voisi tehdä? Journalismia? Ottaa selvää asioista?
Kertoa vaikkapa siitä, että kun Iran nyt on virallisesti ilmoittanut irroittautuvansa dollarista – tekosyynä "maahantulopanna", vaikka hanke on ollut jo pitkään vireillä – ...Mitä tapahtui edellisille valtioille jotka päätyivät samaan ratkaisuun? Irak löysi itsensä pommisateesta kuukaudessa. Onko suomalaisessa mediassa tullut vastaan käsite "petro dollar" – josta on viivasuora yhteys kaikkeen mitä lähi-idässä tapahtuu? Ei, puhutaan mieluummin siitä mitä joku tweettasi taannoin, ja miten sen voi tulkita emotionaalisesti loukkaavana.
Missä kohtaa vasemmisto hukkasi viimeisenkin ruuvinsa? Näyttää vahvasti siltä, että koko julkinen keskustelu väen vängällä elää jossain virtuaalitodellisuudessa, jossa on kerta kaikkiaan irrottu siitä mitä oikeasti tapahtuu. Katteettomalla alarmismilla peitetään asiat joista olisi syytä olla huolissaan. Kokonaisia sukupolvia haahuilee jossain keinotekoisessa sumussa, joka visusti estää näkemästä mitä ympärillä tapahtuu – sumussa joka auttaa kuvittelemaan mörköjä joita ei ole olemassa.

Naiset hakeutuvat naisvaltaisille aloille, koska naisten hormonaalinen tasapaino on täysin erilainen kuin miesten – ja siksi he ovat kiinnostuneita eri asioista kuin miehet. 

Testosteronin määrä jakaantuu tokikin tietylle spektrille, mutta naismaisimmallakin miehellä on äijämäisimpään naiseen verrattuna siltikin monikymmenkertaisesti enemmän testosteronia – ja testosteronin määrä korreloi hyvin tarkasti siihen, miten maailma hahmottuu.
Jokainen tietää tämän. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen: tuolla miehet tekevät sitä mitä miehillä on tapana tehdä; tuolla naiset käyttäytyvät niin kuin naisilla on tapana käyttäytyä.
Tästä selvyydestä huolimatta tungetaan arbitraarisia kiintiöitä rikkomaan siihen asti toimineita rakenteita, harotaan kohti kuvitteellisia lasikattoja, "pelastetaan" maailma ryntäilemällä eestaas miettimättä hetkeäkään mitä ollaan tekemässä – ja lopulta hukataan tajunta siitä, mitä on olla ihminen. 

Tuijotetaan asioita tajuamatta mitä katsotaan, kiinnittämättä huomiota niihin lieskoihin jotka naaman edessä loimuavat.

Ei kommentteja: