tiistaina, helmikuuta 21, 2017

"Niin, jääkausi, sä sanot?"

kysyt sä multa. "Että niinku tulossa, ja heti kohta?"

Hei, ei tää mitään rakettitiedettä ole.

Kuten muistamme, planeettojen (ja Linnunradan keskustan) sijainti vaikuttaa aurinkoon (ja maahan), ja aurinko sitten taas vaikuttaa meihin (ja muihin planeettoihin) gravitaation (ja säteilyn) kautta – mutta se ei sinällään vielä selitä jääkausia; staattisen aurinkokunnan malli on... no, liian staattinen siihen.

Jääkaudet selittää tämä:
Aurinkokunta kiertää galaksin keskustaa öbaut 700000 kilsaa tunnissa. 225 miljoonaa vuotta, ja olemme takaisin tässä pisteessä.
Tai riippuu miten katsoo: galaksit ovat myös liikkeessä. Kiertävätkö ne jotain? Ei tiedä kai kenkään. Mutta koska universumi laajenee, kaikki käytännössä loittonee kaikesta. 
Enimmän aikaa olemme ihan muualla kuin ekvaattorilla. Mitä loitommalla olemme keskitasosta, sen hitaammalla aurinko käy – ja sen kylmempi on meillä. 2012 singahdimme juuri galaktisen päiväntasaajan pohjoispuolelle, joten kylmää kyytiä on edessä.

Tämä sykli kestää jotakuinkin 26000 vuotta – joten seuraavat 6500 vuotta matkataan kauemmas, kunnes taas 13000 vuoden päästä ollaan hetken aikaa panikoimassa, että "jumankauta, maailma lämpenee ja se on mun syy!"

Muuttujia on toki vähän enemmän kuin nämä – ja sitten päästäänkin (vielä) kiistanalaisemmalle alueelle: koska kaikki loittonee kauemmas, myös maapallo laajenee. Tässä teoria, jonka geofyysikot lyttäävät kättelyssä (EDIT 080317: vaihdoin tähän vain linkin videoon, koska upotuksen "pikkukuva" jostain syystä peitti luetuimpien listalla puolet leipätekstistä).

Tästähän tokikin herää kysymys: mistä lisääntyvä maamassa on peräisin? Maan ytimen plasmareaktioista, vastataan kasvavan maan teorian piiristä. Ja siihen taas parkaistaan, että mistä ihmeen plasmareaktioista; teoria tuntuisi sotivan fysiikan lakeja vastaan.

Mutta fysiikan lakeja rikkovat myös dinosaurukset; nykyisen painovoiman alle ne ovat liian isoja.

Kirahvit ovat juuri niin korkeita kuin mitä painovoima sallii: puoli metriä lisää, ja sydän ei enää jaksa pumpata verta aivoihin – puhumattakaan siitä, että satunnainen kompastuminen on massan putoamiskiihtyvyyden takia tappava tiplu.
Lisäksi muistamme elävästi, miten Siperiaan ilmaantui valtavia kuoppia jokin aika sitten. Pohjois-Amerikkaan on myös ilmaantunut selittämätön railo. Jos teoria pitää paikkansa, ovat molemmat mantereet jakautumassa kahtia.
Tulevaisuuden ihmiset tulevat olemaan pienempiä ja sirompia kuin me, ja sen ajan arkeologit löytävät itsensä tästä tilanteesta:

Ei kommentteja: