tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Synapsien pauketta ja uppotukkien omatunto

Ajattelu on raskasta. Vaikka kroppamme elopainosta aivoille lankeaa vain 2%, ne kuluttavat energiaa 20% – standby-moodissa. Kun lähdetään muodostamaan uusia neuroniyhteyksiä (eli oppimaan uusia taitoja tai asioita), aivojen energiankulutus moninkertaistuu.

Kun yksi elimistömme pohjafunktioista on energiansäästö, ei ole ihme että juuri ajattelu on ensimmäisenä säästöliekillä – sehän on elimistön puolesta vain taloudellista. 

Mutta se, mikä lyhyellä tähtäimellä on säästöä, on pidemmällä tähtäimellä tuhlausta. Tämä sama sääntö pätee yhtä hyvin myös niin ekonomiaan kuin fysiologiaankin: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa; kunto ei nouse makaamalla. 

Ja ideologioiden hyväksyminen kyseenalaistamatta ei ole ajattelua.

Meissä on sisäinen draivi tavoitella jotain merkityksellistä, ja siinä tavoittelussa oman nupin haastaminen on kaikkein olennaisin rutiini sisäistettäväksi. Me emme ole onnellisimmillamme saavuttaessamme jotain, vaan ponnistellessamme kohti jotain, johon emme ole ennen pystyneet. Aivot haluavat oppia koko ajan uutta, läpi koko elämän.

Ja oppiminen on mielipiteiden muodostamista. Jos et muodosta mielipiteitä, et opi.

Mielipiteet myös muuttuvat sitä mukaa kuin tietoa kertyy. Olen itse joutunut muuttamaan mielipiteitäni lukemattomia kertoja, ja aina se on yhtä kivuliasta. Pelkästään tästä blogista on bongattavissa ties kuinka monta mielipidettä ja asennetta, jotka ovat täysin päinvastaisia nykyisen ajatteluni suhteen.
Kelkan kääntely on uuvuttavaa, ja tieto todellakin lisää tuskaa. Jatkuvasti itsensä löytää tilanteesta jossa vanhat "itsestäänselvyydet" katoavat savuna ilmaan, ja joudut rakentamaan koko olemisesi perustan uudestaan vanhojen raunioiden päälle.
Mutta jos lakkaat tutkimasta sitä, missä määrin maailman todellisuus vastaa omaa kuvaasi siitä, jos lakkaat muodostamasta omia mielipiteitä – ja pyrkimyksestä argumentoida niitä niin tarkasti ja selkeästi kuin kykenet –, muutut ajopuuksi joka vähitellen lahoaa ja lopulta uppoaa ajan virtaan.

Meidän on tarkoitus muuttaa asioita – ei "vallankumouksien" kautta, vaan muuttamalla niitä pieniä asioita joihin voimme vaikuttaa. 

Niitä pieniä asioita eivät ole toisten käyttämät sanat. Se, joka luulee vaikuttavansa maailmaan määräämällä miten muiden pitää muuttua tai (vielä pahempaa:) mitä heidän pitää ajatella, tekee asian fataalilla tavalla juuri väärin päin. ...Sillä kyllä muutetaan maailmaa, mutta se tapahtuu vääristämällä, kierouttamalla, sairastuttamalla ja tukahduttamalla.
On täysin eri asia olla hyväksymättä muiden käyttäytymismalleja osaksi omaa elämää – se on ihan vain puhdasta itsesuojeluvaistoa –, mutta sinä et tiedä miten muiden pitää toimia
Sinulla todennäköisesti ei ole mitään käsitystä edes siitä, mikä sinulle itsellesi olisi hyväksi. Opettele ensin se. 

Painostaminen ei ole tervettä vaikuttamista. Tosiasioiden sivuuttaminen on passiivista valehtelua. Ja "suvaitseminen" on silkkaa väkivaltaa ties kuinka moneen suuntaan.

Ei kommentteja: