tiistaina, tammikuuta 10, 2017

Savua, peilejä ja tulta

Herää kysymys: kuka tästä hyötyy? Ketkä muodostavat sen tahon, jolle on täysin samantekevää mitä Euroopalle tapahtuu?

Hollannissa jo nyt puolet kouluikäisistä on muslimeja, joten se maa on menetetty – paitsi ehkä siinä tapauksessa että Geert Wilders onnistuu pysymään hengissä vaaleihin saakka, ja siitä eteenpäinkin, huolimatta siitä että niskassa on fatwa ja ympärivuorokautinen suojelu – kiitos rauhanuskonnon.

Lontoossa enää alle puolet asukkaista on brittejä. Ruotsista ei ole jäljellä kuin sinnikkäästi todellisuutensa kieltävä julkisivu. Saksassa tulee tällä menolla olemaan jo kolmen vuoden päästä 20-35 vuotiaita ulkomaalaisia miehiä saman verran kuin saksalaisia ikätovereitä – jolloin sekin maa on menetetty. 

Ja kun keskieurooppa on mennyt, voidaan ruveta valmistautumaan siihen että loputkin sivistyksestä jyrätään auvoiseen multikulttiin, jossa suvaitsevaisuus lakkaa olemasta, ja vapaa ajattelu on vain himmeä muisto.
Eli: ketkä hyötyvät? Rauhanuskonto ei, koska se yksinkertaisesti kääntää jokaisen sijaintinsa silkaksi helvetiksi; jos ei ole muita hyökättäväksi, niin sitten tapellaan keskenään.
Rajat avasi selvästikin sellainen popula, jota tapahtumat eivät pääse koskemaan. Ja sen verran koordinoidusti (keneltäkään mitään kysymättä) tämä kaaos päästettiin sisään – ja sitten niin määrätietoisesti on kieltäydytty toteamasta ilmiselvä katastrofi, että... Joillekuille tämä kaikki on täysin samantekevää; vain kätevä tapa vähän sekoittaa maailmantaloutta.

Kerkeämpi voisi kuvitella, että hyötyjänä olisi poliitikkoporras – mutta eduskunnassakin on kyllä niin taulapäistä väkeä, että suurimmalla osalla heistä ei kyllä voi olla minkään sortin autonomiaa. Brysselissä tai Strasbourgissa ehkä jo jonkinverran vaikutusvaltaakin saattaa olla, ja Cityssä, joka on rahaliikenteen keskus.

Vaan selvästikään valtiotasolla asioita ei päätetä: demokratia on ei-toivottava hidaste niille, jotka mieluummin näkevät päätöksensä realisoitumassa heti. Joten mitkä instanssit ovat valtioita valtioissa, ja samalla ylikansallisesti? 
Kirkot, säätiöt, puolueet, ammattiliitot, suuryhtiöt, järjestöt. Nuo kaikki toimivat valtiorajoista piittaamatta, ja samat ihmiset sukkuloivat johtokunnasta toiseen – yksi ja sama tyyppi voi samanaikaisesti kuulua noihin kaikkiin. 
Ne ovat myös diktatuureja kaikki. Joku kutsuisi niitä meritokratioiksi, mitä ne tavallaan ovatkin, mutta "saavutukset" ovat lähes erottamattomia "kiipijyydestä": häikäilemättömimmät narsistit, sosio- ynnä psykopaatit löytyvät korkeimmalta. Ne, jotka ovat riittävän älykkäitä manipuloidakseen muita, ja joille empatia on vain teoreettinen konsepti – ei kokemuksellinen rasite.

Itsensä korkealle nostaneiden yläpuolella hierarkiassa ovat vielä ne, jotka ovat perineet asemansa, saaneet kaiken valmiina (sen häikäilemättömän kiipijyyden juurruttua geeneihin jo sukupolvia sitten) – ja onnistuneet loputtomasta sisäsiittoisuudestaan huolimatta saamaan kohtuullisen täyspäiseltä vaikuttavan habituksen. 
Mitä pidempi etuoikeutettu sukulinja, sen kauempana ollaan tavallisesta ihmisestä: keskiluokkainen tai duunari on mielenkiintoinen lähinnä jonain jota voi hetken tarkkailla uteliaisuuttaan – mutta liikuttaako sellaisen kohtalot millään emotionaalisella tasolla? 
Tuskin. Joten ihan vaan tylsyyttä lievittääkseen tällaiset etuoikeutetut kehittävät yhteiskunnallisia kokeita: mitäpä jos maiden rajat avattaisiin ja katsottaisiin millainen mylläkkä siitä aiheutuu? Ihmiskunta on näille ehkä vähän sellainen rakennussarja? 

Tiedän, kuulostaa ihan _____________lta. Mutta siis, kauanko kestää irrota ruohonjuuritason todellisuudesta? Moniko eduskunnassa ymmärtää millään kognition tasolla yhtikäs mitään sosiaalituella elämisestä? Monellako europarlamentaristilla on joku käsitys hallinnoimansa alueen ihmisten päivittäisestä elämästä? Moniko suuryhtiön johtaja on bongattavissa pullonpalautusautomaatilta? Monellako kardinaalilla on minkään tason ymmärrystä tavallisen ihmisen arjesta?

Jokatap, tilanne tulee todellakin menemään hyvin rumaksi, ennemmin tai myöhemmin – mutta johtoporrasta se ei tunnu liikuttavan. Ja kun väestöä on tyhmennetty vuosikymmenet kaikkialle tunkeutuvalla lyhytjänteisellä älämölöllä, jonka takia on todella vaikea löytää tilaa ajatella ihan omia ajatuksia... Väki vain ei kiinnitä huomiota mihinkään ennen kuin on liian myöhäistä.

Mutta jahka tämä tästä eskaloituu, niin jenkithän saattaisivat vaihteeksi tulla "pelastamaan tilanteen" – vaikkakin ehkä juuri he olivat masinoimassa koko kriisin (heillä on itsellään toki samansuuntaisia ongelmia, joiden kanssa pitäisi päästä niskan päälle – mutta tässähän ei puhuta ihmisistä jotka joutuvat tämän järjettömyyden keskellä itse elämään) –, 
ja toki Venäjä tuossa vieressä on mielenkiinnolla seurannut mitä tapahtuu: Kriminhän taisivat he ottaa haltuunsa vähän samanlaisella taktiikalla, mutta pienimuotoisemmin. Ja heillä itsellään ei ole kansainvaellusongelmaa, koska ulkomaalaiset eivät todellakaan hypi nenille.
 
Ehkä muukalaiset jonkin ajan päästä pyyhkäistään pois alta, ja tehdään vanha tuttu jakolinja roomalais- ja kreikkalaiskatolisten perinteiden mukaan? Kummallekohan puolelle Suomi sijoittuisi? Vai jättäytyisikö Fennoskandia omaan Kalmarin unioniinsa? Protestanttisten rajojen sisälle?

Massojen hallintaan liittyy aina uskonnollinen elementti – vain sillä joukkopsykoosista saadaan riittävän hallitulla tavalla järjetön: ihmisiin jää vain päämäärätietoinen motoriikka, ja avaintilanteissa kropan täyttävä adrenaliini. Pelkkiä koneita, joiden inhimillisyys putoaa sitä alemmas mitä suuremmassa joukossa ollaan.

Ei kommentteja: