keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Laput silmillä

Hesari jatkaa amatöörimäistä räpellystään (ihan tarkoituksella): sen sijaan että seurataisiin miten jenkkien hallinto nostaa painetta sekä Kiinan, että Venäjän, että Iranin suunnalla, kerrotaan henkilökeskeisessä höpöjutussa, miten Obama – tuo rauhanpressa, joka virkakautensa aikana on vienyt maansa kahden käynnissäolleen sodan lisäksi viiteen muuhun maahan – on kivasti armahtanut vakoilusta tuomitun sällin, joka vankeudessa on rikottu sen verran pahasti että tyyppi on yrittänyt pariin otteeseen tappaa itsensä, ja on lisäksi saanut päähänsä olevansa väärää sukupuolta.

...Sen sijaan, että mietittäisiin miksi Yhdysvallat samaan aikaan ampuu "varoituslaukauksia" kohti Iranilaisia aluksia Iranin aluevesillä, ja hyväksyy sopimuksen, jonka mukaan Venäjä (jonka rajalle samaan aikaan hivutetaan sotajoukkoja) voi toimittaa aika monta tonnia uraania Iraniin (josta muistetaan varoitella, että ehkä siellä pusataan ydinasetta)... Sen sijaan kerrotaan, miten rikottu poliittinen vanki ehkä vapautetaan toukokuussa – jolloin kukaan ei sitä enää muista.

...Sen sijaan, että kerrottaisiin miten jenkkien lentotukialus on tunkeutunut Kiinan aluevesille, "koska halutaan antaa viesti että keinotekoisten saarien rakentaminen ei ole ookoo" – vaikka jenkit on tehneet täsmälleen samaa (vähän pidempään), sillä erotuksella, että Kiina rakentaa omille aluevesilleen, ja jenkit eivät... Kerrotaan miten Manning "oli itse anonut, että Obama lyhentäisi hänen tuomiotaan ennen kuin Donald Trumpista tulee presidentti."

Niinkö? Manning, tuo rikottu ihminen, oli itse ottanut yhteyttä Obamaan, ja sanonut, että "juu emmä muuten haluais että mun kohtuuton tuomioni siitä, miten paljastin rauhanrakentajien epäinhimilliset metodit, lyhenis, mutta koska Trump tulee presidentiksi, niin sen takia haluan, koska Trump on ihmishirviö, ja sinä, armas Husain, et ole"? Mikä logiikka tuossa on? Siis muu kuin propagandistinen.

Kuten olen ehkä todennut, on aivan samantekevää tuleeko Trumpista presidentti vai ei. Vaalit ovat näytöstä, ne eivät kerro mitään ehdokkaiden todellisista päämääristä – mutta mitä enemmän tunteita saadaan herutettua, sen kivampi niille, jotka oikeasti päätöksiä kulissien takana nypläävät. Samaan aikaan hivutetaan "kriisejä" syttymispisteeseen siellä sun täällä, ja nekin ovat vain harhautuksia – jotka tulevat ehkä maksamaan miljoonien hengen, mutta mitäpä se heitä haittaa. "Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia," vai mitä?

Ei kommentteja: