2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Aikoja, tavattomia

Samaan aikaan Kanada, tuo pohjoisten amerikkain Ruotsi, todistaa miten koko ajan mahdottomammaksi muodostuva tilanne kääntyy päälaelleen: Quebecissä on ammuttu moskeijassa ainakin kuusi hengiltä. 
"Teon motiivista tai teosta epäiltyjen taustasta poliisilla ei heti ollut tietoa." [mutta siitä huolimatta, faktoja odottamatta:] "Kanadan pääministeri Justin Trudeau kuvaili tekoa twiitissään muslimeihin kohdistuneeksi terroristi-iskuksi."
No, tämä saattaa hyvin olla juurikin muslimeihin kohdistuva terrori-isku. Toisaalta se voi olla myös muslimien keskinäistä kähinöintiä – joka se taas ei olisi mitään uutta. 

Trudeauhan myös eilettäin tuli sanoneeksi, että Kanada voi kyllä ottaa kaikki ne, jotka Yhdysvallat käännyttää rajoiltaan – mikä on kaikkien mielestä tosi fiksua toimintaa. 
Monikaan ei taida taas tajuta, että Trumpin käyttöönottamat käännytykset on Obaman hallinnon sorvaama säädös, joka oli – yhtä lailla väliaikaisesti kuin nytkinkäytössä vuonna 2013*. Nousiko silloin poru siitä, miten ihmisten oikeuksia poljettiin? Ei tainnut nousta; kukaan tuskin edes muistaa koko episodia.
Jokatap, Trump käyttää viisumipakkoa – tiedättehän: viisumipakko; suomalainenkaan ei pääse ihan mihin tahansa maahan tuosta vain – maihin, jotka Obama on listannut jo vuosia sitten. Mutta mitäpä tosiasioista, kun kauhistelu on kivempaa.

Takaisin Kanadaan: Vancouver on tiettävästi aasialaisin ei-aasialainen kaupunki. Kaiken muslimi-invaasion alapuolella, häivemoodissa, kiinalaiset ovat emigroituneet ympäri maailman. 
Ennen afrikkalaisten "syyrialaisten" vyöryntää ainakin Italia oli jo helisemässä omissa kuvioissaan pyörivien (siis yhteiskuntaa yhteiskunnan sisään rakentavien) kiinalaisten kanssa. 
Koska kiinalaisilla ei ole tapana riehua vesikauhuisten rakkien tapaan, koko homma on jäänyt huomaamatta – mutta seuraamukset ovat arvaamattomia (tai sitten ihan odotettavia; riippuu mistä vinkkelistä katsoo).
Vancouverissa pahainen mummonmökki voi yhtäkkiä helpostikin maksaa kolme miljoonaa sikäläistä dollaria. Ihmisillä ei ole enää varaa ostaa taloja – eikä asua vuokrallakaan. Ja tämä trendi pätee myös rajan takana:
Obama – kaiken muun aiheuttamansa tuhon lisäksi – uloskävellessään allekirjoitti pumaskan, jossa pääomasijoittajien raunioittama kiinteistöbisnes... No, pääomasijoittajat eivät tule olemaan vastuussa siitä, että ihmisillä ei enää ole varaa ostaa taloja, eikä asua vuokralla.

Ja näistä pääomasijoittajista moni on nimenomaan kiinalaisia. Kyseessä on hiljainen invaasio, joka tapahtuu samaan aikaan äänekkäämmän invaasion kanssa.

Lukemattomat tutkimukset ovat aukottomasti todistaneet, että multikultturismi rikkoo yhteiskuntia
ihmiset yksinkertaisesti viihtyvät parhaiten "omiensa" parissa; mitä enemmän etnisiä ryhmittymiä, sen enemmän tribalismia. Ja mitä enemmän diversiteettiä löytyy, sen vähemmän yhteiskunnassa on yleistä luottamusta. Tämä on mitattavissa oleva fakta, ja se on mitattu moneen otteeseen.
Tiedätte varmaan esityksen nimeltään "the Merkel Plan"? Ettekö? Ennen kuin pakolaistulva vapaaehtoisesti päästettiin huuhtomaan mantereemme perustoja, laitos nimeltään "European Stability Initiative"... Tuo nimi on hirtehisyydessään kyllä mykistävän nerokas...

Niin, ESI siis julkaisi Merkel-suunnitelmansa, ja sitten – Tadaa! – Merkel avasi koko Euroopan rajat kelle tahansa tulla tekemään ihan mitä lystää.

Jokaiselle tulee varmaan hirmu yllätyksenä, että ESI:n taustalta löytyy eräs György Schwartz. Olen viime aikoina kirjoittanut aika monesta nimensä muuttaneesta hahmosta, ja György on jälleen yksi sellainen – hänet tunnetaan ihan eri nimellä. 

György on tullut tunnetuksi siitä, että hän tukee kaikenlaisia liikkeitä, jotka aiheuttavat kaaosta ihmisoikeuksien ynnä muun sellaisen varjolla – ja kerää sitten hedelmät finanssimarkkinoilta. György on sponssannut viime aikoina esim. Black Lives Matteria ja Trumpin vastaisia mielenosoituksia – joissa molemmissa pääfokus tuntui olevan paikkojen rikkomisessa ja turvattomuuden luomisessa.
Tämä ei ole mitään salaista tietoa, György on melko lailla avoimesti myöntänyt ihan telkkarissa asti kaataneensa erinäisiäkin hallituksia – itsekin iloisesti vaikuttuneena saavutuksistaan. Mutta narratiivi tarvii pitää vissiin tarpeeksi simppelinä etteivät ihmiset vaan hämmenny?
...Mihin liittyen: tiesittekö, että Trudeaun Kanadassa on tekeillä lakiesitys, jonka mukaan ihminen voi itse päättää mihin sukupuoleen kuuluu – ja niitä sukupuolia on puolisen sataa (jolloin vanha tieteellisesti todistettava kromosomien määrä ei enää päde) – ja kieltäytyminen noiden subjektiivisten sukupuolien puhuttelusta "oikeilla" pronomineilla rinnastetaan vihapuheeseen – joka se taas johtaa oikeustoimiin.

Sinänsä mielenkiintoista seurata, miten rajan toisella puolella vihdoin puututaan myös laittomien siirtolaisten tekemiin rikoksiin – ja niiden mahdollistajia laitetaan vastuuseen – ja sitten taas toisella puolella ollaan visusti fantasiamaailman puolella, syvällä todellisuusdenialismin suossa, ihan niin kuin Ruotsissa – tilanne, joka kaikessa jännitteisyydessään väistämättä johtaa väkivaltaan. Mitä älyttömämmiksi yhteiskunnat muuttuvat, sitä varmemmin väkivalta vain yltyy – puolista riippumatta.

---
*EDIT 010217: Itse asiassa vuosi taisi olla 2011 – mutta siis periaatteessa täsmälleen sama kuvio kuin nyt, paitsi että "yleinen mielipide" on tooo.ooodella yllättäin päinvastainen... 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tunnista propaganda – kun vielä ehdit

Hesarin pääkirjoitus (joka luonnollisestikin on jo valmiiksi maksumuurin takana, ettei vain keskustelua heräisi) kertoo miten "Viime vuosina Suomi on muiden länsimaiden tavoin pyrkinyt torjumaan Venäjän aiheuttamaa epävarmuutta."

Tässä väittämässä ei pidä yksikään sana paikkaansa: kaikki julkinen keskustelu on ollut omiaan nimenomaan aiheuttamaan epävarmuutta. 

Ja mitä Venäjä on tehnyt? Kenen joukot on liikekannalla?


Otsikon ja alkuhölinöiden perään on lykätty kuva, jossa kerrotaan, miten Naton joukot olivat pari viikkoa sitten Puolassa. Sitä ei kerrota, että ne ovat nyt Liettuassa.

Ja loppuahan tuosta ei pääse lukemaan – mutta jo ensimmäisistä riveistä nähdään, että Trump on sotkettu tähänkin, vaikka joukkojen liikkuminen siellä sun täällä on nimenomaan Obaman päätös (tai jos tarkkoja ollaan, muistetaan että Obama oli vain keulakuva).

Ylessä on sen sijaan jo huomattu, että Liettuaan asti tosiaan on vyörytty – mutta itse juttua on näemmä mahdoton enää löytää kaiken muun sälän alta. Toimittaja tuskin itse tajuaa tekevänsä propagandaa, mutta kun Liettuan pääministeri (?) / presidentti (?) / en muista kuka, mutta joku isompi kiho laitetaan kertomaan, miten Liettua on ollut niin kovin peloissaan kun Venäjä on niiiin arvaamaton, ja odotellaan tässä että natojoukkoja tulee lisää muistakin maista ettei pelkästään Yhdysvalloista, että tervetuloa vaan, ihanaa pojat, toivottavasti viihdytte... 

Narratiivi ei välttämättä ole ihan kohdallaan.

...BBC on näköjään vuosi sitten pullauttanut dokudraaman, jossa sattumoisin Venäjä hyökkää Latviaan, ja samalla pistää ydinpommin Lontooseen. Samalla googlauksella tuli vastaan vielä vanhempaa tekstiä siitä, miten joku brittipoliitikko valitteli miten levotonta Baltiassa on, ja vaarallista, ja että Venäjä koko ajan kauheasti "uhittelee" (tiedättehän; olette varmaan kuulleet Venäjän yhteydessä juuri tuon verbin).
Miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Latviaan? Mitä ihmeen hyötyä siitä olisi? Natohan olisi välittömästi retalioimassa – ja kaiken lisäksi Latviasta on lyhin matka Moskovaan...
Jos haluttaisiin olla Macchiavelli/von Clausewitz/SunTzu -henkisiä, niin mihin olisi kätevintä järkätä nk. false flag -operaatio? Valkovenäjä on lähimpänä Moskovaa, mutta melkein yhtä lähellä on Latvia, ja Latvia on jo valmiiksi lännen etupiirissä.

Ja miten tämä false flag pohjustettaisiin? Lietsomalla vähitellen – vuosien ja vuosien mittaan – kalvavaa epävarmuutta joka samalla piirtää "vastapuolesta" jotenkin ei-ihmismäisen kuvan. Ja mitenkö tämä tapahtuu? Valtamedian kautta.
Kuten todettua, toimittajat tuskin itse tajuavat tekevänsä propagandaa – ja siksi he ovatkin niin perin tulisieluisia vaatiessaan unisonossa lisää sensuuria sananvapauden vuoksi.
Mutta siis, mitä todella tapahtuu

...Kuka muistaa sellaisen pikku epookin kuin Viiden päivän sota vuodelta 2008? Ei ehkä monikaan, vaikka meidän Rennymme teki tuosta leffankin (en ole nähnyt koska en ihan jaksanut uskoa että Renny olisi löytänyt poliittisen kerronnan nyanssit työkalupakistaan).

Jokatap, virallisen tarinan mukaan Venäjä yhtäkkiä vain hyökkäsi Georgiaan – tuosta vain, ilman mitään järkevää syytä. 
No, armeijoita ei liikutella yhtäkkiä, tuosta vain, ilman mitään syytä
Jokatap, Georgian tuolloinen presidentti Saakashvili on sattumoisin nykyään Ukrainassa, muistaakseni kuvernöörinä. Ja Ukrainassahan tapahtui vallankaappaus 2014 – siellä siis ei ole demokraattisesti valittua diktaattoria johdossa, vaan nukkehallitus. Ja tämän takia Venäjällä katsottiin tarpeelliseksi ottaa Krimi haltuun – ja kuten kukaan ei muista, siellä oli enemmistö äänestänyt Venäjään liittymisen puolesta.

Entäpä Syyria? Siellähän Venäjä on välillä samalla puolella Naton kanssa, ja välillä eri puolella – kukaan ei oikein tiedä kuka siellä sotii, ketä vastaan ja miksi. Mutta Venäjä saadaan kätevästi esitettyä arvaamattomana ja aggressiivisena, vaikka eräs toinen maa siellä jyrää menemään melkoisen kaukana omilta rajoiltaan.
Tähän postaukseen on turha lastata yksityiskohtaista listausta siitä, miten Syyria on vain samaa jatkumoa "arabikevään" kanssa, ja se sitten taas on vielä pidempää jatkumoa – mutta todettakoon, että jos "Venäjä hyökkää" Latviaan, se tarkoittaa sitä, että Itämerelle ilmaantuu aika monta lentotukialusta – ja Suomi vedetään vääjäämättä mukaan (ja seuraavaa joulua vietetään korsussa, jos ollaan hengissä).
Suunnitelmien mukaan jos mennään, niin siinä tuhotaan koko Eurooppa. Ranska ja Italia on jo irrottautumassa EU:sta brittien mukana, ja Saksa näyttäisi jäävän taas kerran kahden rintaman väliin. 

Viime vuosina mantereelle on myös tuotu täysin "arvaamaton" elementti, joka vain odottaa sitä, että pääsee aiheuttamaan hävitystä. Tämäkään porukka ei tajua olevansa vain yhdenlainen "jalkaväkimiina", joka on ohjelmoitu räjähtämään silmille – joka luulee "taistelevansa" yhden asian puolesta, mutta on olemassa vain morbidin hämäyksen vuoksi.

Kyllä kyllä: ________________. Toivokaamme, että olen täysin väärässä. Se kuitenkin riippuu lähinnä siitä, toimiiko aktiivisen demonisoinnin ristitulessa virkansa alkupäiviä duunaileva pressa niin kuin on luvannut, vai päätyykö toteuttamaan tuota suunnitelmaa, joka on laadittu jo kauan sitten, ja joka on edennyt kuin juna – kiskoilla joita enemmistö ei näe, ja sen takia tulee karja-auran mutiloimaksi luullessaan olevansa piknikillä.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Tuomiopäivän tunarit ja harhainen idolatria

"Tiedemiehet" siirsivät tuomiopäivän viisaria, koska Trump. 

Jep. 

Kyseisen atomitiedejulkaisun viisarinkääntelyn tieteellisyydestä kertoo jotain se, että tuomiopäivä siirtyy lähemmäs lausunnoista – ja siitä, että ilmastohumpuukiin ei suhtauduta tosissaan.

Se ei siirtynyt lähemmäs siitä, että Obama oli ensimmäinen, ainoa presidentti koko Yhdysvaltojen historiassa koskaan, joka oli koko virkakautensa joka ainoa päivä sodassa. Joka siis hyökkäsi täysin laittomasti viiteen maahan pommittamaan siviilejä, kun "työn alla" oli jo valmiiksi kaksi maata.

Viisari ei siirtynyt siitäkään, että Obama kauppasi aseita enemmän kuin kukaan sitten toisen maailmansodan – ja siitä huolimatta, vaikka asekauppa tiettävästi on tuottoisinta bisnestä, onnistui Obama jollain ilveellä nostamaan samalla valtionvelan ennätyslukemiin.

Eikä viisari liikahtanut siitä, että Obaman koko hallinto oli valittu Citibankin toimesta jo kuukausi ennen vaalitulosta – ja kumma kyllä Obama päästi sitten pankkikriisin aiheuttajat täysin seuraamuksitta laitumelle takaisin. Siitäkään ei viisari värähtänyt, että vakuutusyhtiöiden sorvaama Obamacare tuli niin kalliiksi loppuasiakkaalle, että kenelläkään ei ollut varaa siihen.
Mitä Obamanpalvojat tietävät vaikkapa juuri Obamacaresta? Luulevatko he, että siinä on kyse ilmaisesta terveydenhuollosta? Siinä ei ole mitään ilmaista: se on vakuutus, jota maksetaan kuusta toiseen – ja milloin vakuutusehdot on olleet asiakkaan puolella?
Obamafaneja ei haittaa yhtään sekään, että juuri hän mahdollisti sen, että valtio voi koska tahansa pidättää kenet tahansa – ilman syytettä – ja pitää häntä vankeudessa ihan niin pitkään kuin huvittaa. Jos tämä ei ole fasismia, niin sitten en tiedä mikä on.

Obamafaneja ei haittaa myöskään se, että samainen mies myöskin laajensi poliisin salakuunteluoikeuksia. Asiaan saattaa liittyä se, että häntä itseäänkin kuunneltiin – mikä puolestaan saattaisi jollekulle kertoa, että Obama ei ollut vallankahvassa, vaan ainoastaan käsinukke.

Eikä kukaan, kaikkein vähiten valtamedia, pannut merkille, että joka ainoa sana Obaman jäähyväispuheessa oli valetta. Ei värähtänyt tuomiopäivän viisari siitä, että tunkeuduttiin Kiinan aluevesille, eikä siitä että Venäjän diplomaatit karkotettiin tekaistujen, vaalien sabotointiin tarkoitettujen väitteiden perusteella.

Naton tankit on muuten edenneet Liettuaan – Obaman käskystä. Liettua on ihan Venäjän naapurissa*, ja Kaliningrad on siis eristettynä tuossa kivenheiton päässä. Mutta tästähän ei valtamedia edelleenkään muista mainita – koska tuomiopäivän viisari liikkuu puheen voimalla, ei tankkien.

---
EDIT 21.48: *Hups, maantieto mättää: siinähän on välissä vielä Valkovenäjä – jonka rooli koko tässä skeemassa on vielä vähän hämärän peitossa... Mutta palataan Baltiaan huomenna, koskapa siellä on paljonkin "mielenkiintoista", jos nyt tässä yhteydessä voi tuota sanaa käyttää...

perjantai 27. tammikuuta 2017

Venyy paukkuu moraali

Kirjoitettuani paavin ja antikristuksen yhteydestä, huomasin liikenteen lisääntyneen hurjasti – Norjan suunnalta! Kevyt kielimuurin ylitys – joskin Norjassa taitaa olla kohtuullisen iso suomalaislähtöinen vähemmistö. Kveeneiksikö heitä kutsutaan? (Kveenithän olivat rauta-aikaan yhtä kuin kainulaiset – mutta siitä toiste...)

Oletan (sen isommin miettimättä, ihan argumentin vuoksi) äkillisen vilkastumisen liittyvän siihen, että Norja on kirkonpolttohevin kehto – ja saatanallisuuksia riffeissään viljelevät ilmeisesti löytävät aina tiensä sinne, missä yhdistetään paavi ja antikristus?

...Joten sananen satanismista. Ei huolta, en itse ole satanisti; en ylipäätään tunne viehtymystä minkääntyyppisiin liikkeisiin – varsinkaan niihin jotka väittävät tietävänsä jotain henkimaailmasta ilman mitään todisteita. Ja yhtäältä satanismi ei ole sama asia kuin saatananpalvonta; se on äärimmäistä maallisuutta, äärimmäistä itsekkyyttä (joka paradoksaalisesti on järjestäytynyt yhteistoimintaan perustuviin kabaaleihin.)
[Sivuhuomautuksena: "talkoot" on palkatonta työntekoa – ja palkaton työnteko esitetään nykyään "ratkaisuna" työttömyyteen {joka taas ei ole pohjimmainen ongelma; pohjimmainen ongelma on se, että ihmisillä ei ole varaa elää}. Tässä ei pitäisi kenenkään mielestä olla mitään järkeä, mutta silti touhu jatkuu ja löytää yhä tolkuttomampia muotoja.]
Ei ole kauankaan siitä, kun ajattelin että satanismia ei olisi olemassakaan ilman judeokristillistä kirkkoa (ja että olisi jokseenkin tyhmää tukeutua johonkin, joka on jo etukäteen tuomittu häviäväksi osapuoleksi) – mutta noin ajatellessa tulee missattua olennaisin pointti: satanismi on ihan yhtä vanha... Mikähän olisi oikea sana: elämänkatsomus? ...kuin mikä tahansa uskonto. Se on yhtä aikaa uskontojen sisällä ja niiden ulkopuolella.

Uskonnot lähtevät kulkemaan harhaan [hamartia] siinä kohtaa, kun olemassaolon tulkitsijoiksi, ylimaallisen kokemuksen välimiehiksi, ilmaantuu papisto [virallinen tiedonvälitys]. Jokaisesta uskonnosta löytyy hyvin lyhyellä tutkimisella salattu agenda, joka on aivan muuta kuin mitä julkisesti annetaan ymmärtää.
Jos hetkeksi sallitaan poikkeaminen yliluonnollisen pariin: gnostilaiset tekstit kertovat demiurgista, joka ei ole luojajumala, mutta haluaa tulla palvotuksi jumalana – ja rakentaa (vääristää) luodun maailman ympärille harhamaailman, jossa me elämme, ja kuvittelemme hänen olevan luojajumala – joka se taas ei luomistyönsä jälkeen enää puutu asioihin.
Saatanahan tarkoittaa ympäripyöreästi yhteen sanaan tiivistettynä vastustajaa. Mutta mitä se sitten vastustaa? Koraanista löytyy saatanalliset säkeet, uudesta testamentista löytyy saatana viekottelemassa jeesusta, ja tooran puolelta löytyy saatana lyömässä jumalan kanssa vetoa siitä, kuinka paljon kärsimystä Jobille voi tuottaa ilman että tämä toteaa jumalan toimivan itse asiassa aika helvetin halpamaisella tavalla ja kaikkea muuta kuin oikeamielisesti.

En jaksa ruveta räknäämään, mikä vanhan testamentin jumalista on tuossa kohtaa kyseessä, mutta pari jo aiemmin kertomaani knoppia: juutalaisten pyhäpäivä on Saturnuksen päivä. Saturnus oli yhtä kuin kreikkalaisten Kronos, eli ajan jumala, joka söi omat lapsensa. Ja raamatussa kyseinen viikatemies tunnetaan muistaakseni nimellä Moloch.

Samoin kristittyjen syntymäjuhla lykättiin siihen kohtaan vuodesta, jossa vietettiin saturnaliaa. Ja yhden teorian mukaan kristinuskon pääsepittäjänä oli Josefus, juutalainen, joka tuotiin Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen Roomaan tulkitsemaan mitä alttarilta takavarikoidussa toorassa (joka löytynee tätä nykyä Vatikaanista) lukee. Islam on myöskin vahvasti judeokristillisyyden läpäisemä. ...Ja yksi satanistien tärkeimmistä juhlapäivistä tunnetaan muuten nykyään nimellä halloween...

Saatana vastustaa totuudellisuutta, altruismia ja ylipäätään kaikkea yleistä hyvää. Yksi satanismin perusperiaatteita onkin moraalirelativismi – ja tässä kohtaa kannattaa alkaa olla tarkkana. Mikä onkaan nykyajan nousevia trendejä? 

˙snnsᴉllǝǝʇɥns uᴉlɐɐɹoW

Kuulostaako tutulta: moraalisesti kuvottavia asioita tapahtuu, ilman että niihin kiinnitetään mitään huomiota – kunnes niihin on pakko ottaa kantaa kun aika monella alkaa käämit palella. Seuraavaksi syy tuosta kuvottavasta toiminnasta käännetään aivan muualle kuin tekijöihin – ja eri mieltä olevien ääni pyritään systemaattisesti vaientamaan.

Saatanan tavoitteena on vaientaa ne, jotka puhuvat totta – ne, jotka eivät palvele agendaa.

Luulette ehkä, että vitsailen? Että heitän vain halpamaisen piikin tiettyyn suuntaan? Ei, kyllä minä olen ihan tosissani. Satanismi elää ja voi oikein paksusti – täysin huolimatta siitä uskotko henkivaltoihin vaiko et. Sitä ei enimmäkseen kutsuta satanismiksi – mutta niinhän saatana toimii: naamioiden takaa.
Saatanahan on se, joka johtaa harhaan; se, joka lupaa yhtä ja tekee aivan muuta – ja väittää sen jälkeen tehneensä juuri sen mitä lupasi. 
Miten monta vaalikautta pitää käydä läpi, ennen kuin tajutaan että äänestäminen ei vaikuta mihinkään? Että kuka tahansa päätöksiä tekee, niiden seuraukset revitään aina äänestäjien selkänahasta? Kuinka hidasälyisiä meistä on tullut? (Yhtäältä: olen saattanut mainita, että meitä systemaattisesti tyhmistetään ihan tarkoituksella ja hartiavoimin.) 

Onko sattumaa se, että nykyihmisten suurin haave on tulla julkkikseksi – tähdeksi? Idoliksi, jota ihaillaan ja katsotaan ylöspäin kuin jumalaa ihan vain siksi että on saatu hyvät geenit.

Tai että halutaan laihtua (tekemättä mitään sen eteen) – ei siksi että tuntisi olonsa paremmaksi, vaan siksi että näyttäisi hyvältä. Tai harrastaa irtoseksiä, johon ei liity turhaan mitään tunteita tai vastuuta.

Tai että ihmiset laahustavat pää kumarassa kaduilla tuijottaen kädessään olevaa laitetta; istuvat toistensa seurassa olematta toistensa seurassa. Zombeina jotka haluavat syödä aivot niiltä, joilla sellaiset vielä löytyy – koska ajattelu on epämukavaa.
Mutta pakitetaanpa hiukan. Oletetaan, että olet raketin lailla kohoava uraohjus, joka nousee hierarkiassa kivasti. Mitä luulet, tuleeko jossain vaiheessa joku puhumaan jostain tietystä... tilaisuudesta, johon voisit tulla kääntymään, ja tavata... mielenkiintoisia ihmisiä, joista osan jo tunnetkin, ja jotka voisivat auttaa uran pitämisessä nousujohteisena? Että "Tuo ihan vain pelkästään itsesi, äläkä sen isommin mainosta mihin olet menossa".
En tiedä miten tuo käytännössä tapahtuu – ehkä vähän hienovaraisemmin, asiaa varmaankin tunnustellaan ennen kuin itse kutsu esitetään... Mutta olen melkoisen varma, että jokainen joka haluaa nousta urallaan vaikuttaville paikoille, saa tuollaisen kutsun. Enkä puhu nyt rotareista (ehkä).

Kysymyshän on verkottumisesta – mutta sellaisesta, jota ei pidetä erityisen julkisena. Ja johon sitoudutaan vaiheittaisten vihkimysten kautta yhä syvemmälle, kunnes ulkopuoliset eivät todellakaan tiedä mitä sisemmällä tapahtuu – tai ketä siellä ylipäätään on.
Aina silloin tällöin joku aikakauslehti julkaisee jutun, jossa tihrustellaan vapaamuurarien kokoustiloja, ja spekuloidaan että mitä kaikkea siellä tapahtuukaan – että taitaa olla vähän semmoista hoopoa keekoilua se. Mutta mitä korkeammalle asteelle noustaan, sen oudommiksi vihkimykset ja rituaalit käyvät.
Tiedätte varmaan Bohemian Groven, jossa vapaan maailman presidenttejä on bongailtu. Heillä on juhannusrientona nk. Cremation* of Care – jossa siis hankkiudutaan tulella eroon sellaisesta pikkujutusta kuin omatunto. Mitä ylemmäs noustaan, sen sairaammiksi rituaalit käyvät – koska veljeskunnan täytyy voida luottaa siihen, että jäsenet pystyvät tekemään asioita, joita normaali ihminen ei missään nimessä tee.

Ja siitä on kyse satanismissa: järjestelmällisestä, salaisesta verkostosta, joka pyrkii maksimoimaan oman hyötynsä, millä tahansa keinoilla – ja jonka olemassaolo ei riipu siitä uskotko sen olemassaoloon (itse asiassa pyrkimys on nimenomaan pitää ihmiset tiedottomina). Ne, joita ei ole kutsuttu, tunnetaan nimellä "kuolleet". Koska kuolleet eivät ajattele, he tottelevat. Heidät voi lähettää sotimaan – uhreiksi. Koska heillä ei ole väliä.

On jokaisen oma valinta, haluaako olla tahdoton orja ("vuokratyövoimaa" tai "työkokeilussa"), vai herätäkö kyseenalaistamaan käytettyjä metodeja – ja tiedän hyvin: on perin vaikea uskoa että tällainen, tietoisen psykopaattinen rakennelma voisi olla olemassa. Mutta se on. "Salaliittoteoria" on sanana yhtä aikaa tosi, ja epätosi – dualistinen kielenkäyttö kun sattuu olemaan tämän touhun avainteemoja.

Satanismi on harhaanjohtamista, jota ei huomata harhaanjohtamiseksi. Ja meitä johdetaan harhaan jokaisella elämänalueella, koko ajan, kehdosta hautaan. Jopa niin tehokkaasti, että me itse paimennamme toisiamme heti kun joku uhkaa irrota laumasta.

Yhteiskunnan jatkuva rapautuminen ei ole sattumaa. Se, että palvelut loitontuvat ja toimeentulon saamisen mahdollisuudet kaventuvat vuosi vuodelta; että tulevaisuuteen ei voi luottaa kun koko ajan kaikki muuttuu jotenkin järjettömään suuntaan... Se on suoraa seurausta vasiten pykätyistä suunnitelmista, joita ilmestyy ajatushautomoista, ja jotka pannaan toimeen keneltäkään mitään kysymättä – ja sitten heränneet vastalauseet vaiennetaan järjestelmällisellä mitätöinnillä.

---
*edit 020217: Muisti on on petollinen: julkaistessani kirjoitin "crematorium", kun oikea ilmaisu on "cremation". Ei niin että tämä isoa eroa tekisi mihinkään – mutta aatelkaas jos olisinkin kirjoittanut vaikkapa "creation", eli pudottanut yhden kirjaimen ulos; fraasin luonne olisi kääntynyt puhtaan positiiviseksi... Mikä tämä taas johtaa ajattelemaan, miten lähellä toisiaan creation ja cremation sanoina ovat. "Luominen tulella" ei ole ihan vieras käsite, se. Jokatap, tarkkana joutuu olemaan, kun tekstiin väkisin eksyy epätarkkuuksia, jotka saattavat muuttaa informaation luonteen täysin. Jälleen kerran: kyseenalaista kaikki jos haluat pysyä kärryillä siitä, mitä oikeasti tapahtuu...

Ulkokultaista pääkirjottelua, osa N

Hesarin päämielipidekirjoituksessa hurskastellaan taas vaihteeksi: "Maailman keskittyessä seuraamaan Donald Trumpin ensiaskeleita Yhdysvaltojen presidenttinä Etelä-Sudan jatkaa matkaansa kohti uutta kansanmurhaa."  

Kirjoituksen viimeisessä virkkeessä oli ihan pakko ympätä mukaan nimi, joka ei mitenkään liity käsiteltävänä olevaan asiaan – naamioituna vienoksi toivomukseksi, että juuri niin ei tehtäisi.
Miten mahtaa olla, olisiko päätoimittajan tehtävä pitää huoli, että "maailma" jauhaisi jostain muustakin kuin Trumpista? 
Minä ihan oikeasti otsikon "Maailma seuraa avuttomana uuden kansanmurhan alkua" nähdessäni kuvittelin, että Hesari on vain laittanut uuden loanheittovaihteen päälle, ja puhuu tuossakin Trumpista.

torstai 26. tammikuuta 2017

Valtameediot ja toinen todellisuus

Vieressä on eilisiä otsikkoja Hesarista. Ne selittänevät miksi kyseisen pamfletin lukeminen on silkkaa ajanhaaskuuta.

"Lannistuva ilme"? Ensin hymyillään, sitten ollaan totisena. Wau. Tällaista ei ole koskaan missään virallisessa tapahtumassa sattunut.

Ja lääkärille fitness on terveydellä leikkimistä. Eikä mindfullnessista ole "tutkijan" mukaan mitään hyötyä.

Totuuden torvet puhkuvat trumpettejaan uskomattoman ahtaalla taajuudella. Puolet jutuista on umpiväännettyjä torttuja tasan yhdestä ihmisestä, ja infrapunaista näkevien mielipiteitä jostain sekunnin pätkästä sen yhden ihmisen elämässä. Toinen puoli kertoo "asiantuntijoiden" ontoiksi koverrettuja mielipiteitä siitä, miten kaikki tekevät kaiken väärin.

Kun tuossa nyt mainitaan ydinaseet pariinkin otteeseen: jostain syystä en ole lukenut taas mistään, että Intia paraikaa siirtää tankkeja Pakistanin rajalle, koska Pakistan on uhannut ydinaseilla (vaihteeksi).

Siitäkään en ole nähnyt mainintaa, että Kiina on vastikään tuonut Persianlahdelle kolme sota-alusta ensimmäisen kerran vuosiin – puhumattakaan että asiaa taustoitettaisiin millään tavalla. Ehkä sekin on Trumpin vika, vaikka jenkkilaivasto alueella onkin Obaman käskystä?

Tai olemmeko nähneet Putinin haastatteluja? Emme. Hän kyllä antaa niitä, mutta lehdistä tai uutisista ei kuulla hänen omia sanojaan – ainoastaan hyvin monokromaattisia tulkintoja joistain mahdollisimman räväköistä uhkakuvista. Tai sitten kerrotaan miten Vladimir laulaa jotain kosmonauttien tunnetuksi tekemää hoilausta; kas siinäpä poliittista journalismia parhaimmillaan.

Joten tässä pätkä parin viikon takaista lehdistötilaisuutta englanniksi tekstitettynä – jotta edes joku huomaisi vilkaista josko asioissa olisi vähän enemmän kuin yksi puoli: 

Kuten huomaamme, Putin ei tee sitä, mitä rapakon takana duunataan, eli lue teleprompterista julistuksia ja odota aplodeja. Käytännössä miehen kaikki aika menee länsimedian esittämien käsitysten oikomiseen – minkä ei luulisi olevan tarpeen jos armas valtamedia pysyttäytyisi objektiivisessa journalismissa (mitä se ei todellakaan tee).

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Paavi on antikristus

Iskevä otsikko, eikö? Lisäksi se on totta! Mutta ei hätää: kaikki paavit on olleet antikristuksia, joten tämä viimeisin ei tee poikkeusta.

Ehkä tätä pitää hiukan selventää? Otetaan kielitiede apuun.

Mehän yleisesti ottaen käsitämme "anti"-etuliitteen tarkoittavan jotain, mitä sanan loppuosa nimenomaan ei ole; se tarkoittaa käänteisyyttä. Ja kyllä, kreikankielessä (jolla uusi testamentti tiettävästi kirjoitettiin) se voi tarkoittaa sitä. Sen lisäksi se voi tarkoittaa myös "sijaista". Outo yhdistelmä, mutta sanat tuppaavat olemaan outoja kun niitä tarkemmin katsoo.

Eli antikristus on virkaa tekevä messias.

Paavin latinankielinen epiteettihän on "vicarius filii dei", eli jumalan pojan sijainen, eli varajeesus. Vähän niin kuin samasta juurikielestä ponnistava "vice president" on varapresidentti – ei presidentin arkkivihollinen (joskin epäpresidentti kyllä aika pitkälti..). ...Ja sanojen tuplamerkityksistä puhuttaessa: "vice"han tarkoittaa myös pahetta.

Tähän liittyy myös hauska laskutoimitus: kun otetaan tuosta latinankielisestä varajeesuksesta roomalaiset numerot (V=5, I=1, L=50 C=100, D=500), ja ynnätään ne yhteen (ja muistetaan että roomalaisissa kirjaimissa U on V): 112 + 53 + 501, saadaan perin tuttu numero: 666.

Kysymys kuuluu: miksi tämä on uutinen minulle? Sekä antikristusta että tuota pedon lukua on arvuuteltu ainakin viimeiset 1700 vuotta, joten mistä johtuu, että kumpikaan itsestäänselvä vastaus ei ole tähän mennessä tullut vastaan? Googlaamallahan asian selvittämisessä menee noin sekunti jos tietää mitä hakee.

Ehkä asia on tänä jumalattomana aikanakin vielä sen verran tabu, että siitä ollaan mieluummin hiljaa? ...Vaikka ko. triviaknopin tietämisen ei luulisi ahdistusta lisäävän; päin vastoin – truth will set u free & whatnot?

Yhtäältä tuohon toki liittyy noiden epiteettien ärsyttävän dualistinen luonne: kun tietää mikä määrä syntiä paavien jalanjäljistä löytyy, voi helposti ajatella, että paavi todellakin on saatana maan päällä. Ja siinä kohtaa asian tabuluonne saattaa hyökätä arvaamatta päälle.

...Tiedätte varmaan kuka on nk. musta paavi? Ettekö? No, hänellä ei ole tapana pitää itsestään meteliä. Mustaksi paaviksi kutsutaan jesuiittojen kenraalia, joka varsinaisesti hoitelee kaikki käytännön hommat paavipaavin taustalla.

Jesuiitoilta olemme saaneet moton: "Tarkoitus pyhittää keinot" – jonka aikanaan sai tuta mm. paavi Klemens neljästoista, joka kivuliaasti tajusi syöneensä myrkytetyn omenan – ja kärsi loppuikänsä, eli vielä vuoden ajan, siitä että oli pyrkinyt heittämään jesuiitat ulos Vatikaanista. Kuten edeltäjänsäkin, joka oli myöskin murhattu.

Jesuiittojen perustaja, Martín Ignacio Martínez de Mallea, joka hänkin jostain syystä vaihtoi sukunimensä (tämä tuntuu olevan modus operandi kaikilla jotka pitävät toimintansa mieluummin valolta suojattuna), löytyy googlaamalla... Ei yllättäin kovin kattavasti esiteltynä wikipediastakaan. Mutta sen sijaan hänen myöhemmän sukunimensä mukaan nimettyjä kouluja löytyy ympäri maailman – niin kuin oli alusta lähtien tarkoituskin.

Ignacio oli vajaat puolentuhatta vuotta sitten taistelussa invalidisoitunut fransiskaanimunkki, joka toipilaana ollessaan totesi, että sotilasura on ohi, paitsi jos löytäisi itselleen uuden tarkoituksen. Joten Ignacio hankkiutui 30 päiväksi luolaan.

Kuten hyvin tiedämme, 30 päivää luolassa on taattu tapa saada hallusinaatioita. Itse asiassa siihen riittää puolisen tuntia, mutta kuukausi takaa sen, että ihminen ei tule takaisin entisellään. Ignaciolla lohtuna oli kuitenkin yksi ja sama hallusinaatio: valtava käärme, joka pysytteli fokuksen ulkopuolella, mutta jolla näytti olevan hehkuvat silmät.

Joten Ignacio perusti paaville armeijan, jonka toimintatavat perustuvat järjestelmälliseen petokseen ja soluttautumiseen – heikäläisiä löytyy mm. jokaisen tiedustelupalvelun johdosta. 

Ignacion käsikirja jesuiitoille on karua luettavaa: se kertoo systemaattisen ohjelman, jolla rikotaan kaikki toimivat rakenteet lietsomalla vaivihkaa eripuraa, ja hyödynnetään itse synnytettyä kaaosta – ja annetaan itsestä kuva hyväntekijänä, joka sattuu samalla hyötymään rahallisesti leskistä joista on leskiä tehnyt.

Jesuiittojen koulutus alkaa persoonan täydellisellä musertamisella. Hän voi kääntyä mihin tahansa uskontoon, opetella minkä tahansa elämäntavan – mutta koska hänet on ohjelmoitu, hän toimii katolisen kirkon etujen puolesta, aina. Jesuiitta on vastuussa vain hierarkiassa ylempänä olevalle – hän siis murhatessaankin voi todeta: "Mä olen vaan töissä täällä".

Sattumoisin Vatikaanin tämänhetkinen paavi on myöskin jesuiitta – ensimmäisenä paavina koskaan. Hän ei kuitenkaan ole jesuiittojen hierarkiassa korkeimmalla; musta paavi on. Joten kuka on kenen pomo?

tiistai 24. tammikuuta 2017

Panikointi hallintaan, kiitos

Hesarissa kauhukuvien maalailu jatkuu tänään superbakteereilla – tekniikka, joka kommenteistakin päätellen toimii kivasti hysteriaa lietsoen. Hyvin harva tuntuu näkevän mistä on kysymys, ja sitäkin suurempi osa näkee asiaan liittyvän kaikennäköistä jolla ei ole mitään tekemistä bakteerien kanssa. Kauhukuvien sekalainen heittely toimii kuin tauti (sic).

Kyseessä on tämä aina toisinaan tapetille nostettava "antibiootit eivät enää toimi" -skenaario, jossa antibiootit niputetaan joksikin yhdeksi, kiinteäksi palikaksi, joka ei muutu – vaikka niistä on kehitettävissä ihan yhtä monta variaatiota kuin bakteereistakin muodostuu. Ylipäätään ei tarvitse mennä wikipediaa kauemmaksi huomatakseen että kyseessä on prosessi joka jatkuu ja jatkuu, ihan niinkuin tieteentekeminen yleensäkin:
Esimerkiksi suomalaisyritys kehittää kolistiinista myrkytöntä versiota ja tietokoneella kehitetään täysin uudenlaisia antibiootteja. Myös syvänmeren haudoista etsitään mikrobeja, joista saisi uusia antibiootteja tai muita lääkkeitä.[8] Uusia antibioottien korvikkeitakin kehitetään, esimerkiksi bakteereille tauteja aiheuttavia faageja, joskin ne tulevat kalliimmiksi: eri bakteereja vastaan tarvitaan eri faageja.
Tuon kappaleen lopussa näkyy kaiken tieteentekemisen varsinainen ongelma: hintalappujen liimailu, joka ei ole missään suhteessa mihinkään.

Ja se mikä tässäkin lehtijutussa on pielessä, on se, että moni sen sisältämä väite pitää sinällään (jossain määrin) paikkansa – mutta hysterisoiva perspektiivi vääristää tarkastelukulman. Katsotaanpa:
"Huovinen on toiminut pitkään bakteeriopin professorina Turun yliopistossa ja mikrobilääkelaboratorion johtajana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Hänen vastauksensa ei ole kovin lohdullinen.

”Ensin pitäisi haluta tehdä jotain.”"
Onko nyt niin, että Huovinen on koko maailman ainoa ihminen, joka haluaa tehdä jotain? Vai peräti ainoa maailmassa, joka miettii että jaksaisiko haluta? Ehkä häntä itseään ei varsinaisesti huvittaisi miettiä asiaa, ja koska koko maailmassa kukaan muu ei tee mitään, kaikki on menetetty?

Tämä on tahallista hysterisointia. Huovisen kerrotaan myös kertovan, että Intian [siis ilmeisesti koko valtion yhteinen] selitys [ja kun käytetään sanaa "selitys", vihjataan että ei puhuta totta] tässä lehdessä esitettyyn väitteeseen väitteestä, jonka mukaan maassa käytetään antibiootteja täysin holtittomasti koko ajan, mikä tuhoaa ihmiskunnan: 
"...lääkäreitä on liian vähän eikä ihmisillä ole varaa lääkäriin. Silti heillä on oikeus saada lääkkeitä.

”Se on hävitty taistelu”, Huovinen sanoo."
Mikä on hävitty taistelu? Hävitty taistelu on sellainen jossa luovutetaan kesken kaiken. Jos ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin, ongelma on silloin varallisuuden vääränlainen jakaantuminen (josta tämän maailman kaikki ongelmat johtuvat) – ei antibiootin tehoamattomuus.

Tämänkertainen journalismin irvikuva -esimerkkimme päättyy lohduttomaan kuvaan:
Jos mitään ratkaisevaa ei keksitä, edessä on paluu antibiootteja edeltävään aikaan.

”Ihmiskunta kyllä säilyy, mutta meidän täytyy jälleen tottua siihen, että lapsia kuolee. Yksi tai kaksi viidestä kuolee, ja infektiot invalidisoivat. Tulee paljon lisää kärsimystä maailmaan.”

”Mutta se mikä on poissa silmistä, on poissa mielestä, ja bakteerit ovat näkymättömiä.”
Jätetään siis täysin huomiotta se, että lääketiede kehittyy aivan koko ajan, tälläkin sekunnilla. Se ei tokikaan ole ongelmatonta; itse asiassa siinä(kin) on pielessä aika moni asia – niinkuin vaikka patentit. Firmat repivät helvetillisiä hintoja niin kauan kuin patenttiin on yksinoikeus – mutta tämäkin on nimenomaan omaisuuden jakaantumisen ongelma; pohjalla on aina raha, ja ahneus.

Mutta yksi asia, joka näistä kauhunnostatus-jutuista paistaa läpi, on pohjaton kuolemanpelko – joka on muuten ollut myös mukana luomassa bakteeriresistenssin ongelmaa: kaikki hygienisoidaan niin pitkälle että kun joku bakteeri sitten pääsee läpi, se nakkaa välittömästi sängyn pohjalle – koska jatkuva desinfiointi heikentää luontaista immuniteettia.

Vaan kauhunlietsominen ylipäätään liittyy siihen, että kuolevaisuutta ei vain haluta myöntää. 

Me kuolemme kaikki. Se voi tapahtua koska tahansa, nopeasti tai hitaasti – ja sitä myöskin tapahtuu pienemmässä mittakaavassa jatkuvasti: meidän solumme vaihtuvat koko ajan – kuolleet solut putoavat kyydistä, ja uudet korvaavat ne. 
Jossain kohtaa sydän lakkaa lyömästä. Me ollaan vaan käymässä täällä. Tämä kuulostaa nyt imelien itsestäänselvyyksien latelulta, mutta tärkeintä on löytää rauha itsensä kanssa – pyrkiä elämään niin, että kun se kuolema sitten tulee, voi vain päästää irti. 
Ja se rauha löytyy totuudellisuudesta – pyrkimyksestä pysyä aitona: se, mitä sanot, on se, mitä tarkoitat. Et valehtele itsellesi etkä toisille. Tämä voi osoittautua kovinkin hankalaksi alkuun – eikä (siinäkään) valmiiksi tule koskaan – mutta mitä vähemmän tarvitsee miettiä mitä sanoo (kun ei tarvitse selitellä), sen paremmin kroppakin voi. 

Mitä vähemmän kortisolia (stressihormonia) erittyy oman toiminnan seurauksena, sen helpompi on suhtautua niihinkin vastoinkäymisiin, joille ei voi mitään. Tai niihin, joille voi jos vain liialta panikoinnilta pystyy keskittymään – ja panikointia vähentää huomattavasti se, että tietää kuka on, ja millaisessa maailmassa elää (tai tarkemmin: tietää ja tunnustaa, ettei tiedä kuka on, ja ettei myöskään tiedä millaisessa maailmassa elää – koska me todella tiedämme hyvin vähän mistään mitään, ja suurin osa siitäkin on väärää luuloa).

Simppeli vinkki: jos joku lehtiotsikko (tai ihan mikä tahansa tapahtuma) herättää jonkin kuohahduksen... Sitä ei välttämättä tarvitse ruveta analysoimaan; riittää että panee merkille kun se tapahtuu, mutta kysymyksiä joita voi itselleen asettaa: Onko oman tunnereaktion suuruus suhteessa sen aiheuttajaan? Herääkö tunne juuri siitä käsilläolevasta asiasta, vai assosioitko välittömästi jotain asiaan mitenkään liittymätöntä samaan tunnesoppaan? 
Lyhyesti: miten perusteltuja suuret tunnereaktiot yleensä ovat? Ja miten usein löydät itsesi tunnemyrskystä? Jos olet jatkuvasti, päivittäin, tunteiden ääripäihin sekunnissa sinkoileva hermokimppu... "Tällanen mä vaan oon" on huono selitys. Kukaan ei "vaan ole" yhtikäs mitään. 
Joka hetki me valitsemme (enemmän tai vähemmän tietoisesti) miten me suhtaudumme juuri siihen hetkeen. Mitä enemmän tuo suhtautuminen tapahtuu automaatiolla, sitä enemmän olemme luovuttaneet valtaa omasta olemisestamme kaikelle ympäröivälle: kaikki aika ja energia kuluu reagointiin. Se voi ehkä tuntua elähdyttävältä, mutta pidemmällä aikavälillä se on kuluttavaa.

"Minäkö se olin joka toimin niin kuin näköjään tuli toimittua?"

No, se et ollut sinä; se oli puhdas, raaka tunne – jonka annoit ottaa itsesi hallintaansa. Tunteet ovat vain primaalireaktioita, jotka kumpuavat hyvin syvistä aivojen osista. ...Niitä ei tarvitse dempata; tarvitsee vain panna merkille aina kun mennään överiksi, ja vähitellen elimistö oppii/tottuu olemaan riehaantumatta. Siinä kaikki; se on tietoisena pysymistä. 

Ja tietoisena pysyminen avaa maailmaa ihan uudella tavalla. Se on toisinaan hyvin pelottavaa – koska jatkuvasti saa olla korjailemassa omia asenteitaan suhteessa aivan kaikkeen – ja äärimmäisen turhauttavaa – koska vaikka kuinka selkeästi asettaa asioita katsottavaksi, suurin osa ei näe mitään (koska ei haluakaan nähdä [koska se sattuu]) – mutta se on myös hyvin innostavaa ja erittäin palkitsevaa – koska uteliaisuus on puhdasta energiaa.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Isältä pojalle

Herschel Mordechai oli vaikeuksissa. Reininmaa oli juuri siirtynyt Preussin alaisuuteen (manööveri, jonka kulminaatiopisteessä eräs aiemmin Bauer-nimellä tunnetun suvun poika oli väärää tietoa Waterloosta levittämällä keinotellut Englannin keskuspankin haltuunsa) – ja koska Preussi oli tiukasti katolinen, oli Herschel-nimisten ihmisten mahdotonta sen jälkeen jatkaa lakimiehinä.

Joten Herschelistä tuli Heinrich

Heinrich halusi pojastaankin lakimiehen. Poika oli kiinnostuneempi filosofiasta, mutta lakia oli luettaman. Joten tyypilliseen isänmurhatyyliin poika ryhtyi heikosti sujuneen opiskelun jälkeen kirjailijaksi.

Hänen kirjallinen tuotantonsa innosti monia muitakin, kuten vaikkapa Lev Davidovitš Bronšteinia (jota häntäkään ei tunneta oikealla nimellään). Bronšteinin kirjallinen tuotanto puolestaan inspiroi yhä tänäkin päivänä monia räiskyviä persoonallisuuksia: 
"Joka periaatteellisesti luopuu terrorismista, s. o., voimakeinoista ja kauhistuttamisesta aseistettuun, kiihkeään vastavallankumoukseen nähden, sen täytyy myöskin luopua työväen luokan poliittisesta vallasta, kumouksellisesta diktatuurista."
Ja toden totta, terrorismista ei ole luovuttu – nykyään sillä on ihan virallinen nimi: "war on terror"; vähän niin kuin "war on land" – maalla käytävä sota, ja pelonlietsonnalla käytävä sota.

Ja tästä kirjallisuuden jatkeesta on vahvasti vastuussa nykyään "ajatushautomona" tunnettu Fabian Society. Kyseinen päiväkerho perustettiin Lontoossa 1884 hieman hiljaisempaa vallankumousta suorittamaan: otetaan haltuun politiikka sisältäpäin, ja tuhotaan yhteiskunta sitä kautta – korruptoidaan koulutus; otetaan tiedonvälitys, pankkitoiminta ja kaupankäynti haltuun; viihdytetään ihmiset horrokseen; rappeutetaan yhteiskuntamoraali; aiheutetaan jatkuvaa levottomuutta (myös täysin keksityistä asioista joista ei olla aiemmin huomattu olla huolissaan)...

Suomessa kyseisen kerhotoiminnan edustaja on Vasemmistoliitto, Englannissa sitä on Labour, ja jenkeissä "Demokraatit".
George Orwell kirjoitti kyseisen kerhotoiminnan inspiroimana kirjan 1984 – joka itse asiassa kertoo hyvin pitkälti yhteiskunnasta, johon olemme päätyneet – jonka nimi juhlistaa Fabian Societyn (silloin vielä tulevaisuudessa ollutta) satavuotissynttäriä. Myös Aldous Huxleyn – jo ennen Orwellia – julkaisema Uljas uusi maailma ennusteli, millaista jälkeä tulisi saamaan aikaan liike, johon hänen oma veljensä oli liittynyt.
Mutta sekä läntinen että itäinen tie kohti totalitarismia ja ihmisyyden mitätöintiä ovat molemmat saman, paljon vanhemman ideologian ilmentymiä: Binyamin Ze'ev Hertsel (joka yllättäin myös päätti jossain kohtaa vähän muilata nimeään) oli hänkin vain yksi linkki pitkässä, tavoitteellisessa projektissa, jossa saatiin ensin 
rikottua Weimarin tasavalta (tappamalla siinä sivussa 38 miljoonaa ihmistä), murhattua Venäjän keisariperhe ja perustettua Neuvostoliitto (ja murhattua 60 miljoonaa ihmistä – saavutus, joka toki kalpeni Maon Kiinan [edelleen saman ideologian inspiroimille] saavutuksille: 100 miljoonaa ihmistä hengiltä). Ja kun Weimarin tasavalta oli rikottu, oli aika rikkoa tilalle noussut Saksa (ja siinä sivussa hengiltä vielä yhdet 60 miljoonaa ihmistä). 
Ja näin oli saatu tavoitettua kaksi olennaista välitavoitetta: YK ja Israel. Molemmat olivat edellä kuvatun kampanjan kaksinapainen maali: äärinationalistinen valtio ihmisille, joiden esi-isät eivät koskaan alueella asuneet, mutta jotka olivat kaapanneet ideologian niiltä jotka siellä oikeasti asuivat – ja maailmaa tähtäimessään pitävä järjestö, joka ei vastaa kenellekään mistään

"Tästä on hyvä jatkaa," totesivat asiaansa tappavalla tehokkuudella ajaneet, ja rupesivat katselemaan karttaa: mihinkä sitä hyökkäisi? Korea, Vietnam, Panama, Kolumbia, Iran, Jugoslavia, Somalia, Irak, Afganistan, Syyria... Helpompi olisi listata maat joihin ei ole hyökätty viimeisen sadan vuoden aikana. Sellaisiahan on vielä olemassa?

Eikä touhu Waterloosta alkanut – siinä kohtaa vain on yksi kulminaatiopiste: saman perheen kaksi veljestä rahoitti sodan molempia osapuolia, ja yksi veljistä siis 21-kertaisti omaisuutensa, ja kaappasi Englannin pankin – joka edelleen on kyseisen suvun hallussa. 

Sama perheyritys (eräänlainen cosa nostra ["meidän asiamme"]), mutta eri nimellä ja paaa.aaaljon isommalla vaihteella) masinoi myös uudella mantereella kolme sisällissotaa, koska jotkut goyimit eivät suostuneet uskomaan, että yksityinen keskuspankki on hirmu hyvä idea. Ja heillähän se keskuspankki edelleen on.

Ja kuka mahtoi ostaa Palestiinasta ensimmäiset eurooppalaisten (ei-seemiläisten) "juutalaisten" siirtokunnat? Minkä suvun symboli (käänteisellä värillä) koristaa Israelin lippua? Miksi jo 1800-luvun loppupuolella alkoi lehtiin ilmaantua kirjoituksia "kuudesta miljoonasta juutalaisesta", jotka olivat ahdingossa milloin Ukrainassa, milloin Keski-Euroopassa, milloin Venäjällä?

Luku oli aina sama: 6000000. Paikka vain vaihtui – kunnes lopulta saatiin paikannettua nämä vuosikymmeniä manatut kuusi miljoonaa... Kadonneiksi. Heistä ei ole jälkeäkään missään, mutta me "tiedämme" mitä heille tapahtui – vaikka virallista tarinaa ei tue yksikään fakta. Se tarina rikkoo fysiikan lakeja – mutta yhtäältä se ei ole ainoa ekspansiivista sotapolitiikkaa lietsonut kataklysmi, joka rikkoo fysiikan lakeja, mutta jota ei silti saa kyseenalaistaa.

Viimeksimainitun suvun likvidi omaisuus (käyttääkseni heidän itsensä luomaa uuskieltä) on jossain puolen kvadriljoonan* kieppeillä, eli yli kaksi kertaa isompi kuin Yhdysvaltojen tämänhetkinen valtionvelka (ja kukahan tätä lainaa mahtaakaan velkoa?).

...Hektinen, haiskahtaa pahasti ________________lta. Pfft, mitäs jos asioihin tutustumisen sijaan viihdytettäisiin itseämme katsomalla sarjamaratoni vaikkapa siitä yhdesta Bauerista, jonka ainoa ratkaisu ihan kaikkeen on ihmisten kiduttaminen? Hjoo, sarjamaratoni on aina hyvä idea.

---
*Edit 240117: Niin, tämä on jo toinen kirjoitus, jossa kostautuu ulkomaisten lähteiden seuraaminen numeroiden kääntämisessä: trillion on biljoona, ja quadrillion taas yhtä kuin triljoona. Kaikkihan tämän toki tietävät, mutta saattaapi unohtua siinä vaiheessa kun vaihtaa kielestä toiseen...

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vaikutelmatalous III

Tiedätte Voltairen, sen valistusajan filosofin? Hän tuli sanoneeksi jotakuinkin näin: "Jos haluat tietää kuka sinua hallitsee, katso ketä et saa arvostella."

Tämä pätee myös hieman konvoluuttisemmalla tasolla puheenaiheisiin: mitä aihetta ei saa kritisoida, ja kuka siitä ottaa nokkiinsa? Yleensä se nokkiinsaottaja ei edes tiedä miksi ottaa nokkiinsa – ja mitä enemmän emotionaalisia reaktioita ihan kasuaali kyseenalaistaminen aiheuttaa, sen selvemmin joku puudeli on johonkin haudattu.

En ole tähän mennessä ottanut kantaa Donald Trumpiin, koska vaalipuheet on vaalipuheita, ja valinnan jälkeinen toiminta mahdollisesti jotain ihan muuta. Edelleenkään en aio juuri puheisiin kiinnittää huomiota – enkä varsinkaan ultravärittyneisiin median tulkintoihin.
Puheiden ja toiminnan koheesiota kannattaa kyllä sinänsä pitää silmällä – mutta periaatteessa puheita ei tarvitse kuunnella ollenkaan; riittää että seuraa mitä päätöksiä tehdään – ja minkä verran mikäkin sopimus saa julkisuutta.
Heti alkajaisiksi toimintaohjelmasta on kumitettu ilmastosumutus (joka siis ei perustu yhtikäs mihinkään muuhun kuin vanhaan synnin konseptiin), mikä osoittaa lupaavaan suuntaan. Tuo koko himmelihän oli enimmäkseen sitä varten, että saatiin kehitettyä uusia ansaintamalleja jo valmiiksi isoille firmoille – ja mahdollisesti tarkoituksella sairastettua ihmisiä alueilla joilta heidät halutaan pois (uskokaa jo: näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista omaatuntoa – ja suunnitelmat etenevät aina useammalla tasolla yhtä aikaa, jotta niitä voidaan korjailla sitä mukaa kun esteitä ilmaantuu).

Sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, Trump aikoo käytännössä kaataa velkavetoisen pyramidihuijauksen, joka kulkee nimellä FED (joka on siis yksityinen firma, joka lainaa korkoa vastaan Yhdysvalloille sen omaa rahaa, joka on hetki hetkeltä fiktiivisempää, koska kysymys on velan ja koron kumuloitumisesta).

Jos hän todellakin jatkaa tuolla tiellä – ja peräti onnistuu tehtävässä –, niin sitten kyseessä on mahdollisesti koko liittovaltion historian paras presidentti – koska silloin ollaan ongelman ytimessä. Turbulenssia seuraa, ja isosti, mutta myllerryksen jälkeen tilanne on huomattavasti parempi ja stabiilimpi, ja ihmiset voivat ruveta luottamaan siihen, että tulevaisuus on jotakuinkin ennustettavissa.
Mutta tuo reitti on ehdottomasti hengenvaarallinen. Jokainen moista yrittänyt on otettu hengiltä (sanoinko jo, että noilla ihmisillä ei ole minkäänlaista moraalia?), ja kaikki mahdolliset keinot otetaan käyttöön mielipideilmaston kääntämiseksi takaisin syvään uneen.
On olemassa selkeä lakmustesti: jos Yhdysvallat edelleen jatkaa Israelin tukemista, se kertoo että mikään ei tule muuttumaan. Jos taas tukeminen lopetetaan, ja vihdoin kerrotaan millaisen valheiden vuoren päälle tuo koko feikkivaltio on rakennettu... No, se vasta vaarallista on. Silloin ei kukaan ole turvassa – mutta eipä ole kyllä nytkään.

Tuohon liittyy silloin puheiden ja tekojen ristiriita: Trump on kertonut moneen otteeseen tukevansa Israelia, ja jos hän sen suhteen kääntää kelkkansa, hänen on syytä saman tien julkisesti kertoa valehdelleensa tarkoituksellisesti, ja tehneensä sen siksi, että kyseessä on murhanhimoinen, täysin häikäilemätön sakki, joka piti pitää hetken aikaa rauhallisena.

Valheilla on jännä pyrkimys tulla pintaan. Vaikka valehtelijoiden kuoro muodostuisi miten harjaantuneista psykopaateista, jokin osa heistä jokaisesta haluaa kertoa totuuden.

Meidän maailmaamme peittävä valheiden laahus estää meitä kehittymästä ihmisinä sille tasolle, jolla jo voisimme tietoisuutemme puolesta olla – mutta niin kuin hehkulampun idea kehittyi samanaikaisesti toisistaan tietämättömien ihmisten päissä, myöskin tajunta siitä, että tämä loputtomaan riistoon ja laskelmoituun väkivaltaan ja harhaanjohtamiseen perustuva tapa toimia ei ole ainoa vaihtoehto, heräilee ympäri maailman samanaikaisesti, ja auttaa meitä ottamaan sen askeleen jonka olisimme voineet tehdä jo sukupolvia sitten.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Populismipupellusta automaattitoistolla

Ylen toimittaja kertoo asenteellisuudestaan: "Koblenzin kokous sulkee syliinsä Euroopan populistit. Sananvapaus ja avoimuus jäivät ulos."

"Sananvapaus ja avoimuus jäivät ulos"? Miten? Haastoivatko kokouksen osanottajat kenties jonkun vihapuhe-oikeudenkäyntiin? Esittivät vangittaviksi kaikki jotka ovat eri mieltä? Onko "populisteilla" tapana tukkia muiden ihmisten suita, ja esittää vaatimuksia siitä, mistä aiheista saa puhua ja mistä ei? ...Niin kuin Ylen toimittajilla on tapana taajaan tehdä?

Jos toimittaja sattuu muistamaan, ainakin yksi kokouksen osanottajista on näytösoikeudenkäynnissä tuomittu sananvapauden käyttämisestä faktojen kertomiseen, ja samainen mies on vuosikaudet kulkenut vartijoiden ympäröimänä jottei menetä henkeään. Onko Ylen toimittaja tällaisen tappouhkaus-avoimuuden puolella?
"Puolueiden välillä ja niiden sisällä on paljonkin erilaisia näkemyksiä, miten asioista puhutaan ja miten pitkälle missäkin asiassa voidaan mennä."
Hmm. Että ihan erilaisia näkemyksiä? Miltähän se tuntuu? Että voivat olla eri mieltä asioista? Jännää. Mutta sananvapauttahan he eivät Ylen toimittajan mukaan halua, ja koska mielipiteenvapaus on sananvapautta... Ehkä he vain istuvat hiljaa siellä kokouksessa kun ei oikein uskalla sanoa mitään ettei vaan ole eri mieltä ja loukkaa jotakuta? 
"Maltillisten äänenpainojen yli vyöryy usein kiivaampi pauhu. [Oh, niin dramaattista!] Esimerkiksi tällä viikolla eräs AfD:n aluejohtaja valitteli sitä, että Saksa liiaksi asti muistaa ja katuu natsiajan kauheuksia. Kansallismielisyyden epäterveet muodot ovat näissä puolueissa siis myös läsnä – yksi sisäinen jakolinja sekin."
Toimittaja ei tule tarkentaneeksi mitä tarkoittaa "kansallismielisyyden epäterveillä muodoilla". Tarkoittaako hän kenties sitä, miten äärinationalistisen Israelin suorittamasta systemaattisesta kansanmurhasta, jossa palestiinalaiset etnisesti puhdistettiin maahantunkeutujien lebensraumin alta, ei saa puhua? Toivottavasti hän puhuu juuri siitä.

Ei taida puhua. Jutun lopussa käy ilmi, että sananvapaudesta puhuessaan hän puhuu siitä, miten "isolta joukolta merkittäviä ja keskeisiä eurooppalaisia tiedotusvälineitä on evätty pääsy seuraamaan kokousta." Ylen toimittaja sinne kuitenkin on päässyt (mutta hän ei ilmeisesti omastakaan mielestään edusta sananvapautta ja avoimuutta). Häntä vain harmittaa, ettei nyt pääse imitoimaan, miten isompien mediatalojen kollegat yksipuolisen uutisointinsa suorittavat.

Tai no, ihan samalla tavalla ne sen tekevät, olivat sitten sisällä taikka ulkona: sen sijaan että puhuttaisiin asioista, puhutaan ihmisistä jotka puhuvat asioista. Tai siis julistetaan olemattoman heikosti perusteltuja mielipiteitä ja yleistyksiä niistä ihmisistä jotka haluaisivat keskittyä ihan oikeisiin asiakysymyksiin.

Setelien kylmenevä hiillos

Nyt kun muodollisuudet on saatu hoidettua alta pois, voidaankin vilkaista missä Yhdysvaltojen talous menee. Kuten elävästi muistamme, raha on kaiken pahan alku ja juuri.

Aloitetaan pienesti:
06032021: Hupskeikkaa, kuva on kadonnut johonkin. Yllätys.
Opintolainojen aiheuttamat henkkohtaiset konkurssit ovat reippaassa nousussa. Valtio juuri äskettäin jäi kiinni lukemien tohtoroinnista, koskapa halusivat antaa vähän positiivisemman kuvan kuin mitä todellisuudella oli tarjota. Tässä puhutaan n. 1,4 triljoonan dollarin gäpistä. Siis triljoonan*.

Valtionvelan kehitys ei (sielläkään) kovin positiiviselta näytä:
...ja tämä kuva näkyy editissä, mutte julkaisussa. Lisään jutun loppuun** sen, mitä kaapattavissa oli...
Ja se, mikä erityisesti herättää huolta hallinnon puolella, on tämä: ulkomaat alkavat yhä enemmän sitoa öljykauppaa muihin valuuttoihin kuin dollariin. Iran on sitonut sen euroon, ja Venäjä Kiinan yuaniin.

Ja tässä muutama pieni pähkinä: mikä oli Gaddafin virhe? Miksi tuosta siihen asti oikein hyvin jenkkien kanssa toimeen tulleesta, kansansa köyhyyden suosta nostaneesta tyypistä tuli yhtäkkiä median mukaan täysi hirviö? Miksi Libya pommitettiin maan tasalle?

˙uɐɐʇuɐʞɐʇlnʞ äsuᴉʇuʎʎɯuʎɾlö ᴉoʇᴉs ᴉɟɐppɐפ ɐʞsoʞ

Miksi Saddam Husseinista, tuosta siihen asti oikein hyvin jenkkien kanssa toimeen tulleesta, kansansa köyhyyden suosta nostaneesta tyypistä tuli yhtäkkiä median mukaan täysi hirviö? Miksi Irak pommitettiin maan tasalle?

˙uooɹnǝ äsuᴉʇuʎʎɯuʎɾlö ᴉoʇᴉs ɯɐppɐS ɐʞsoʞ

Mikä mahtoi olla Assadin virhe? Miksi Syyria pommitettiin maan tasalle? Miksi Libanon? Miksi Jemen?

Ja minkä takia saamme juuri nyt lukea, että vuosiksi otsikoista unohdetun "al-Qaidan" harjoitusleiri on juuri pommitettu: 
"Yli 100 al-Qaidan taistelijaa on kuollut Yhdysvaltain ilmaiskussa Syyriassa, kertoo uutistoimisto Reuters. Kohteena oli al-Qaidan harjoitusleiri. Isku tapahtui Idlibin provinssissa torstaina, vain päivää ennen Barack Obaman presidenttikauden päättymistä. Päivää aiemmin yli 80 Isisin taistelijaa oli kuollut Yhdysvaltain ilmaiskuissa Libyassa. – Tämän harjoitusleirin poistaminen häiritsee harjoitusoperaatioita ja estää kovan linjan islamistisia ja syyrialaisia oppositioryhmiä liittymään [kielipoliisin huomautus: oikea ilmaus on "liittymästä"] al-Qaidaan tai tekemään ["tekemästä"] yhteistyötä sen kanssa taistelukentällä, Pentagonin tiedottaja Jeff Davis kommentoi tiedotteessa. Hänen mukaansa harjoitusleiri oli ollut käytössä vuodesta 2013 lähtien. Tämän vuoden alusta lähtien yli 150 al-Qaidan taistelijaa on kuollut Yhdysvaltain ilmaiskuissa. Nimettömän lähteen mukaan isku tehtiin B-52 -pommikoneella ja miehittämättömällä ilma-aluksella. Viranomaiset uskovat, että siviiliuhreilta vältyttiin. [Sehän on kiva sitten.]"
Eli kyseisen harjoitusleirin olemassaolo on tiedetty rapiat kolme vuotta, mutta päätettiin ryhtyä toimeen vasta pressan vaihtuessa? 

Pitääkö tuossa uutisessa yksikään sana paikkaansa? Hyvin monessa uutisessa nykyään ei pidä. ...Tai kun sanon "nykyään"... Siitä pitää kirjoittaa ihan oma postauksensa.

---

*Edit 240117: Sitä se teettää kun seuraa enimmäkseen ulkomaisia lähteitä – unohtuu että trillion on meillä päin biljoona, ja samaan aikaan tulee jollain tasolla ajattelleeksi että nyt on siirrytty ihan uudelle tasolle finanssitaloudessa. Jokatap, biljoona on tuhat miljardia...
**

Truismien triumfeja

"Hädänalaisia pitää auttaa." Tämä on truismi. Kaikki ovat samaa mieltä: hädänalaisia pitää auttaa, kautta Teutateksen.

Ongelmia tulee siitä, kun ruvetaan määrittelemään, ketkä ovat hädänalaisia, ja mikä olisi paras tapa auttaa, ja missä se auttaminen olisi syytä suorittaa – ja varsinkin jos nuo ratkaisut nuijitaan pöytään sumealla putkinäöllä, kuuntelematta eriäviä mielipiteitä.

Brasilian favelat ovat tiettävästi maailman vaarallisimpia paikkoja. Pitäisikö siis kutsua parikymmentätuhatta brasilialaista Suomeen sillä perusteella, kenellä on vakuuttavimmat tarinat kerrottavanaan? 
Jos tulijoista yllättäin 74% osoittautuu parikymppisiksi, aggressiivisesti käyttäytyviksi, passittomiksi sälleiksi, joista yllättäin osa puhuukin portugalin sijaan espanjaa, niin annetaanko vaan tulla kun nyt kerta tänne asti ovat raahautuneet? Kyllähän Kolumbiassakin on varmasti vaarallista.
Detroit on tiettävästi väkivaltaisin kaupunki Yhdysvalloissa. Pitäisikö sieltä kutsua parikymmentä tuhatta parikymppistä jengitatuoitua sälliä tänne? Tai kun maailmassa nykyään ainoa maa, jossa on enemmän raiskauksia kuin Ruotsissa, on Lesotho, pitäisikö sieltä kutsua parikymmentätuhatta parikymppistä sälliä tänne hengailemaan? Ruotsistahan jo kutsuttiinkin.

Entäpä oma syrjäytyneistömme? Ne, joita nöyryytetään "työllisyystöillä", joiden ilmaisella työpanoksella he eivät elä, mutta firmat tahkoavat kivaa tulosta kun ei mene työnantajakuluja? Tai ne vanhukset, joilla ei ole varaa ostaa lääkkeitään? Auttaisiko siihen se, että lähetettäisiin parikymmentätuhatta nuorta sälliä vaikkapa Thaimaahan?
Kertoisivat siellä sitten kauhujuttuja siitä, miten heitä makuutetaan märissä vaipoissa sidottuna sänkyyn. Vastaanottajat katsoisivat, että hirmu vetreän näköisiä eläkeläisiä, mutta kertovat niin sydäntäraastavia tarinoita, että kyllä tänne täytyy se haluamansa yleinen sekasauna rakentaa, ja rohkaista paikallista naisväestöä, että tämä on näille semmoinen pyhä toimitus, tämä sekasaunominen, että menkää kotouttamaan etteivät rupea väkivaltaisiksi.
Sitä minä vaan tässä yritän sanoa, että miten pahasti tällä meidän hyväntekijäistöllämme oikein viiraa päästä? Nyt on jo 4000 paperitonta turistia hukattu jonnekin – mutta eräät jaksavat jauhaa nyyhkyjuttuja siitä, miten liikuttavia tarinoita nämä, joista "tiedämme" tasan sen mitä haluavat meidän "tietävän", kertovat. Koska miksi he valehtelisivat? Eihän kukaan koskaan väritä tarinaa kertoessaan omasta elämästään? Varsinkaan tuntemattomille?

Huok.

...Tässä vielä samaa aihepiiriä tyypiltä, joka epäilyttävästä ulkosuomalaisuudestaan huolimatta vaikuttaisi kotoutuneen juuri niinkuin on kohtuullista odottaa, ja puhuvan järkeviä (vähemmän kärkevästi kuin itse juuri – mutta niin, toisinaan tuntuu että kärkevyys on ainoaa järkevyyttä, kun väki tuntuu hortoilevan aivan unessa ympäriinsä...)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Vaikutelmatalous, osa II

Ihmiset tykkäävät siitä, kun julkkikset puhuvat politiikkaa – joten tässä Matt Damon:
Damon ei tuossa lue omia sanojaan, vaan itselleni tuntemattoman Howard Zinnin puhetta jo vuodelta 1970. Klippi taas on jo vuoden 2012 tammikuulta, mutta sillä on katsojia vain rapiat 200000 – miksiköhän? 

Ehkä siksi, että puhe kehottaa kansalaistottelemattomuuteen, virallisten totuuksien kyseenalaistamiseen ja omaan ajatteluun. Poliittiset vaikuttajat eivät moisesta pahemmin piittaa, eikä tuollaista puhetta monikaan viihdetaiteilija tweettaile eteenpäin, koska sellainen vaarantaisi uran aika nopeasti.
Kuten sanottu, en tiedä Zinnin agendasta mitään. Pasifistilta vaikuttaisi: "Ei ole olemassa oikeutettua sotaa". Hänkin erehtyi tukemaan Obamaa ensimmäiselle kaudelle – mutta kritisoi tälle myönnettyä rauhannobelia, joka olikin varsinainen farssi, kuten myös koko Obaman valtakausi (mutta sitähän politiikka on: farssia).
Damon(kin) on nyttemmin siirtynyt Kiinaan tekemään leffoja – miksiköhän? Ehkä siksi, että Hollywoodkaan ei ole ihan sitä miltä ulospäin näyttää. No, eihän Kiina todellakaan mikään demokratian mallimaa ole, mutta Hollywoodissa lukemattomat starat löytävät itsensä jostain syystä huumekoukusta, ja lopulta kuolleena. 

Miksi ihmiset, joilla suosiota ja rahaa tuntuisi olevan rajoittamattomasti, eivät osaa olla onnellisia? Ehkä siksi, että varaukseton suosio tuntuu jotenkin väärältä, ansaitsemattomalta – ja liialliselta. Jos taiteilija on yhtään todellisuuden kanssa kosketuksissa, hänellä todnäk on suuria vaikeuksia tulla toimeen varauksettoman fanituksen kanssa – koska hän itse näkee itsessään vaikka kuinka paljon virheitä.

Lisäksi viihdestaran elämä on muuttunut jatkuvaksi markkinoinniksi: joutavia rupatteluja ties kenen toimittajan kanssa asioista, jotka eivät varmasti ärsytä ketään – tai eivät ainakaan vääriä ihmisiä, eli niitä jotka lopulta maksavat palkkasi. 
Ehkä suuhun työnnetyt sanat alkavat tuntua yhä enemmän täysin vääriltä; imago on täysin vieras – ja kuten vaikka monilla musiikkialan staroilla on käynyt: miljoonia tahkonneen uran hiipuessa huomaat olevasi itse asiassa velkaa tuotantofirmoille.
Ja tässä tuo ongelmakohta jälleen: viihdeteollisuus on nimenomaan teollisuutta – sen tarkoitus on tahkota rahaa (ei tekijöille, vaan julkaisijoille). Tekijät eivät saa omaa ääntään kuuluville, vaan huomaavat olevansa formaattien vankina tuottamassa jotain katsoja-/kuuntelijatutkittua tuubaa, jota kaikki muutkin tekevät.

Leffat – ja teeveesarjat – muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Musiikki on yhtä ja samaa biisiä esiintyjästä riippumatta. Sisällöstä ei ole tietoakaan, koska materiaali ei saa olla liian haastavaa vastaanottajille – mutta toistoa riittää: viimeisimmiltä hiteiltä ei pääse karkuun missään. 
Ja jostain ihmeen syystä viihde käy koko ajan väkivaltaisemmaksi: kokonaisia leffasarjoja tehdään kidutuksesta. Musiikkivideoissa yhä nuorempia altistetaan yhä pervessimmäksi käyville seksuaalikuvastoille. Videopeleissä pelaaja kulkee "sankarin" matkan, jossa hän ensin opettelee hakkaamaan ihmisiä, varastamaan autoja, ajamaan holtittomasti – ja vähitellen hän "pääsee" tappamaan ihmisiä teräaseilla, pistooleilla ja tuliaseilla. Mutta pääasia että on kivaa.
Franchise. Tuon pitäisi olla kirosana, mutta sen sijaan sitä pidetään siunauksena. Tässä maailmassa kaikki on käännetty ympäri.

torstai 19. tammikuuta 2017

Pehmeitä, näkymättömiä seiniä

Missä kohtaa politiikasta tuli budjetointia? Missä kohtaa on muuttunut relevantiksi nostaa keskustelun keskiöön rahastusautomaatit, joiden tarkoitus on viedä kansalaisten rahat – sen sijaan että koitettaisiin tehdä jotain kansalaisten eteen? ...Vai kuvittelenko vain, että prioriteetit olisivat joskus olleet päin vastoin?

Budjetointihan on aivan sivuseikka; rahaa löytyy aina kun sitä halutaan löytää, koska raha on vain intention yksikkö ("Sovitaan että tämä on tämän arvoinen urakka." "Jep, ja sovitaan että se maksetaan, vaikka mikään ei vaihdakaan omistajaansa".

Mutta missä kohtaa tämä kansa lähti kasvamaan pieleen? Veikkaan peruskoulu-uudistusta. Tämä on vain hypoteesi, mutta jostainhan täytyy aloittaa.
Kannattaa kouluttautua, sanottiin. – Saat hyväpalkkaisen duunin.
Tämä jossain kohtaa vielä pitikin paikkansa, mutta kun ensimmäiset peruskoulusukupolvet ilmaantuivat työmarkkinoille, olivat työpaikat yhtäkkiä kadonneet. Siihen saakka työnhakuprosessi oli yleisesti ollut seuraavanlainen: kävele firmaan sisään ja kysy duunia -> aloita seuraavana päivänä. Ylennyksiä ja palkankorotuksia sen mukaan kuin rahkeita riittää.

Vaan sitten tilanne muuttui sellaiseksi, että mentiinkin ensimmäiseksi työvoimatoimistoon, josta tarjottiin mitä sattuu – ja ihmiset yleisesti ottaen hukkasivat yhteyden siihen, miten maailmassa toimitaan ilman jonkinlaista välissä sohlaavaa virastoa.

Ja tässä siirtymässä peruskoulu oli erittäin kätevä: nuoria ihmisiä istutettiin riveissä ja jonoissa koko se aika, kun niiden kropat olisivat vaatineet säntäilyä ja kirmailua ja seikkailua ja kiipeilyä ja pomppimista ja sähläämistä – liikkumista siis.

Kakarat ovat täynnä energiaa, mutta sen energian purkamisen sijaan skidejä istutetaan pulpeteissa yhdeksän vuotta – ja sen jälkeen luentosaleissa ja toimistoissa loppuikä.
Oppiminen on hyvä – mutta oppivelvollisuudessa ei ole kyse oppimisesta: se vain velvoittaa istumaan pulpetissa yhdeksän vuotta. 
Ei oppimista voi velvoittaa. Ihminen oppii vain silloin kun hän näkee opetettavassa asiassa jotain minkä voi liittää omaan kokemuspiiriin.

...Meinasin jatkaa ettei oppimista voi myöskään rajoittaa, mutta juuri sitähän koululaitos tekee: rajoittaa oppimista. Se määrää mitä pitää oppia (mielikuvitusolentoja [uskonto] ja epäkieliä [suomenruotsi]) – ja samalla siis kertoo mitä ei pidä oppia (käytännön taidot, looginen ajattelu, ongelmanratkaisu, argumentointi, kyseenalaistaminen, vastuunottaminen, uteliaisuus, itsetuntemus). 

Tämä on hyvin turmiollinen malli.

Tavallaan koulutus on vuosien varrella kulkenut oikeaankin suuntaan: aineiden valinnaisuus ja oppimisympäristön vapautuminen pulpeteista – mutta kiitos ensimmäisen peruskoulusukupolven, sellaiset asiat kuin kunnioitus ja kohteliaisuus on kumitettu agendasta täysin, ja korvattu järjenvastaisella konseptilla, jossa opettajat eivät ole aikoihin saaneet pitää kuria, koska idioottimaisesti reuhuava oppilas saattaa mennä rikki jos häneen koskee. 
Tämä on siirtynyt sittemmin jo kadulle: jos joku näkee väkivaltaa, siihen ei uskalleta puuttua, koska auttamaan mennyt joutuu syytteeseen – ja alkuperäinen väkivallantekijä saa vahingonkorvauksia. Lailla ei ole aikoihin ollut oikeuden kanssa mitään tekemistä.
Looginen jatke on luonnollisestikin meneillään oleva puheen kahlitseminen. Vihapuheoikeudenkäynnit ovat rikollista toimintaa, lain törkeää väärinkäyttöä.

Jotain on perustavanlaatuisesti pielessä. Ihmiset ovat täysin irti todellisuudesta. Tämä irtoaminen alkaa lapsuudessa, ja vahvistuu päivä päivältä, kunnes seinätön vankila pitää meidät paikallamme – ja koska selli on seinätön, kuka tahansa voi koska tahansa tulla meidän tilaamme ja viedä sen pois.

Paitsi jos opettelemme vähitellen taas ajattelemaan itse. Jotta ongelman voi korjata, pitää ensin huomata että ongelma on olemassa.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Laput silmillä

Hesari jatkaa amatöörimäistä räpellystään (ihan tarkoituksella): sen sijaan että seurataisiin miten jenkkien hallinto nostaa painetta sekä Kiinan, että Venäjän, että Iranin suunnalla, kerrotaan henkilökeskeisessä höpöjutussa, miten Obama – tuo rauhanpressa, joka virkakautensa aikana on vienyt maansa kahden käynnissäolleen sodan lisäksi viiteen muuhun maahan – on kivasti armahtanut vakoilusta tuomitun sällin, joka vankeudessa on rikottu sen verran pahasti että tyyppi on yrittänyt pariin otteeseen tappaa itsensä, ja on lisäksi saanut päähänsä olevansa väärää sukupuolta.

...Sen sijaan, että mietittäisiin miksi Yhdysvallat samaan aikaan ampuu "varoituslaukauksia" kohti Iranilaisia aluksia Iranin aluevesillä, ja hyväksyy sopimuksen, jonka mukaan Venäjä (jonka rajalle samaan aikaan hivutetaan sotajoukkoja) voi toimittaa aika monta tonnia uraania Iraniin (josta muistetaan varoitella, että ehkä siellä pusataan ydinasetta)... Sen sijaan kerrotaan, miten rikottu poliittinen vanki ehkä vapautetaan toukokuussa – jolloin kukaan ei sitä enää muista.

...Sen sijaan, että kerrottaisiin miten jenkkien lentotukialus on tunkeutunut Kiinan aluevesille, "koska halutaan antaa viesti että keinotekoisten saarien rakentaminen ei ole ookoo" – vaikka jenkit on tehneet täsmälleen samaa (vähän pidempään), sillä erotuksella, että Kiina rakentaa omille aluevesilleen, ja jenkit eivät... Kerrotaan miten Manning "oli itse anonut, että Obama lyhentäisi hänen tuomiotaan ennen kuin Donald Trumpista tulee presidentti."

Niinkö? Manning, tuo rikottu ihminen, oli itse ottanut yhteyttä Obamaan, ja sanonut, että "juu emmä muuten haluais että mun kohtuuton tuomioni siitä, miten paljastin rauhanrakentajien epäinhimilliset metodit, lyhenis, mutta koska Trump tulee presidentiksi, niin sen takia haluan, koska Trump on ihmishirviö, ja sinä, armas Husain, et ole"? Mikä logiikka tuossa on? Siis muu kuin propagandistinen.

Kuten olen ehkä todennut, on aivan samantekevää tuleeko Trumpista presidentti vai ei. Vaalit ovat näytöstä, ne eivät kerro mitään ehdokkaiden todellisista päämääristä – mutta mitä enemmän tunteita saadaan herutettua, sen kivampi niille, jotka oikeasti päätöksiä kulissien takana nypläävät. Samaan aikaan hivutetaan "kriisejä" syttymispisteeseen siellä sun täällä, ja nekin ovat vain harhautuksia – jotka tulevat ehkä maksamaan miljoonien hengen, mutta mitäpä se heitä haittaa. "Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia," vai mitä?

tiistai 17. tammikuuta 2017

Synapsien pauketta ja uppotukkien omatunto

Ajattelu on raskasta. Vaikka kroppamme elopainosta aivoille lankeaa vain 2%, ne kuluttavat energiaa 20% – standby-moodissa. Kun lähdetään muodostamaan uusia neuroniyhteyksiä (eli oppimaan uusia taitoja tai asioita), aivojen energiankulutus moninkertaistuu.

Kun yksi elimistömme pohjafunktioista on energiansäästö, ei ole ihme että juuri ajattelu on ensimmäisenä säästöliekillä – sehän on elimistön puolesta vain taloudellista. 

Mutta se, mikä lyhyellä tähtäimellä on säästöä, on pidemmällä tähtäimellä tuhlausta. Tämä sama sääntö pätee yhtä hyvin myös niin ekonomiaan kuin fysiologiaankin: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa; kunto ei nouse makaamalla. 

Ja ideologioiden hyväksyminen kyseenalaistamatta ei ole ajattelua.

Meissä on sisäinen draivi tavoitella jotain merkityksellistä, ja siinä tavoittelussa oman nupin haastaminen on kaikkein olennaisin rutiini sisäistettäväksi. Me emme ole onnellisimmillamme saavuttaessamme jotain, vaan ponnistellessamme kohti jotain, johon emme ole ennen pystyneet. Aivot haluavat oppia koko ajan uutta, läpi koko elämän.

Ja oppiminen on mielipiteiden muodostamista. Jos et muodosta mielipiteitä, et opi.

Mielipiteet myös muuttuvat sitä mukaa kuin tietoa kertyy. Olen itse joutunut muuttamaan mielipiteitäni lukemattomia kertoja, ja aina se on yhtä kivuliasta. Pelkästään tästä blogista on bongattavissa ties kuinka monta mielipidettä ja asennetta, jotka ovat täysin päinvastaisia nykyisen ajatteluni suhteen.
Kelkan kääntely on uuvuttavaa, ja tieto todellakin lisää tuskaa. Jatkuvasti itsensä löytää tilanteesta jossa vanhat "itsestäänselvyydet" katoavat savuna ilmaan, ja joudut rakentamaan koko olemisesi perustan uudestaan vanhojen raunioiden päälle.
Mutta jos lakkaat tutkimasta sitä, missä määrin maailman todellisuus vastaa omaa kuvaasi siitä, jos lakkaat muodostamasta omia mielipiteitä – ja pyrkimyksestä argumentoida niitä niin tarkasti ja selkeästi kuin kykenet –, muutut ajopuuksi joka vähitellen lahoaa ja lopulta uppoaa ajan virtaan.

Meidän on tarkoitus muuttaa asioita – ei "vallankumouksien" kautta, vaan muuttamalla niitä pieniä asioita joihin voimme vaikuttaa. 

Niitä pieniä asioita eivät ole toisten käyttämät sanat. Se, joka luulee vaikuttavansa maailmaan määräämällä miten muiden pitää muuttua tai (vielä pahempaa:) mitä heidän pitää ajatella, tekee asian fataalilla tavalla juuri väärin päin. ...Sillä kyllä muutetaan maailmaa, mutta se tapahtuu vääristämällä, kierouttamalla, sairastuttamalla ja tukahduttamalla.
On täysin eri asia olla hyväksymättä muiden käyttäytymismalleja osaksi omaa elämää – se on ihan vain puhdasta itsesuojeluvaistoa –, mutta sinä et tiedä miten muiden pitää toimia
Sinulla todennäköisesti ei ole mitään käsitystä edes siitä, mikä sinulle itsellesi olisi hyväksi. Opettele ensin se. 

Painostaminen ei ole tervettä vaikuttamista. Tosiasioiden sivuuttaminen on passiivista valehtelua. Ja "suvaitseminen" on silkkaa väkivaltaa ties kuinka moneen suuntaan.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Vaikutelmatalous ja sen geenijalostetut hedelmät

Pudotin leukani, kun parikin aikamme älykkäimmistä ja tarkkanäköisimmistä ajattelijoista – kuorittuaan yhteiskuntamme rakenteita vuosia ja vuosia, aivorunkoon saakka – olivat molemmat tahoillaan jollain ilveellä tulleet siihen tulokseen, että uskonnot muka pitäisivät yhteiskuntia järjissään – vaikka aivan kaikki todistaa päinvastaista.

Henkisten asioiden pohdiskelussa ei sinänsä ole mitään vikaa (itse asiassa se on hyvinkin kannatettavaa); ongelma syntyy siitä, että aina joku fariseusporukka lähtee määrittelemään miten pitää uskoa. Ja sitten syntyy  yhä megalomaanisempia rakenteita, joiden pohjimmainen tarkoitus on pitää ihmiset tyhminä. 

Miten se sanonta meneekään: "Joutilas mieli on paholaisen työpaja," tai jotain sinne päin? Tässä käännetään asia täysin päälaelleen, ja lisäksi demonisoidaan ajattelu

Itse asiassa joutilas mieli on se, joka vie kehitystä eteenpäin. Uusia keksintöjä ei synny jos kaikki aika menee puurtamiseen ja virsien veisaamiseen – tai viihteen katsomiseen/kuunteluun (joka se sitten taas on paholaisen työpaja). 
Oikeasti, laittakaa se radio pois päältä ja kuunnelkaa mitä teidän oma päänne yrittää sanoa. Lakatkaa pakonomaisesti tekemästä sitä mitä pakonomaisesti teette, ja antakaa itsellenne tilaa ajatella.
Periaatteessahan kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan astrologiaa:
Huomaatteko, miten opetuslapset on ryhmitelty kolmen joukkoihin? Keskellä istuu aurinko, ja ympäriltä voitte etsiskellä horoskooppimerkkinne. Tämä on vain vanhempien samanlaisten kulttien kanonisoitu versio.

Raamatusta löytyy vähintään puolen tusinaa eri jumalaa, jotka kaikki väittävät olevansa se yksi ja ainoa jumala – tai sitten jumalalla on pahemman luokan skitsofrenia. Genesiksen jumala on peräti monikko (mitä toki nykyään selitetään jollain heitittelymuodolla, jota ei ole olemassa), mikä tekee juutalaisuudesta jonkin sortin cargo cultin. 

Kuten sanottu, uskonnossa sinänsä ei ole mitään vikaa; me todella olemme maagiseen ajatteluun taipuvaisia olentoja – mutta koska uskontojen rakenteet on aina "vihittyjen" ohjattavana, on sillä kaksi todella turmiollista vaikutusta: rahvas sisäistää järjenvastaiset fabuloinnit todellisuutena – ja se taas edistää heidän käyttöään työkaluina, koska he eivät enää erota totuutta valheesta 
– ja ne, jotka tietävät puhuvansa potaskaa... 

No, he perustavat pankkeja.
Suurin osa käyttämästämme rahasta on velkaa – jota syntyy koko ajan lisää, koska velka kasvaa korkoa. Kukaan ei koskaan tule pääsemään velasta irti – paitsi ne, jotka luottoja myöntävät.
Kukaan ei ole aikoihin ymmärtänyt miten mikäkin johdannainen toimii, tai mikä on markkinoiden logiikka. Ja kun tämä järjetön sampo uhkaa hirttää kiinni tai kierroksen hyytyvät, sytytetään sota johonkin. Hyökkäystä pohjustellaan jonkin aikaa, jotta kaaoksen revetessä "yleinen mielipide" on saatu käännettyä myötämieliseksi tarpeettomalle väkivallalle. Samat tahot rahoittavat ja aseistavat sodan molempia/kaikkia osapuolia. Aivan sama moniko kuolee; pääasia että pääomat virtaavat.

Juuri tällä hetkellä saamme seurata satavuotisen vedätyksen huipennuksia (– tai [moni]tuhatvuotisen; riippuu miten laskee). Maailma on aivan muuta kuin mitä väki kuvittelee sen olevan – ja tästä me saamme kiittää uskontoa, jonka diabolisempi laita nimenomaan pyrkii latistamaan ajattelua ja tekemään meistä kuuliaisia tehdastyöläisiä.

Yksikään rakenteellinen lakiuskonto ei ole tästä vapaa – ja vaikka islamiin tutustuessani kuvittelin löytäneeni ihmiskunnan kieroimman järjestelmän, olen viime aikoina huomannut tuon järjestelmän olevan ihan vain harjoitelma todellisten mestarien luoman harhan rinnalla.
Mitä syvemmälle menneisyyteen juuret ulottuvat, sen selkeämmin ne ovat hörppineet jotain todella myrkyllistä. Ja sen seurauksena – Euroopan edellisen raunioittamisen jälkeen – on Lähi-Itää moukaroitu reilu puoli vuosisataa kohti kivikautta, kun samaan aikaan länsimaiden selkärankaa on pehmennetty niin, että tuon moukaroinnin tulokset yksinkertaisesti valutetaan kastelemaan sivistyksen koolaukset.
Jälleen kerran: kuka hyötyy? Mikä on se valtio Lähi-Idässä, jota ei pommiteta jatkuvalla syötöllä? Miksi se valtio on ylipäätään olemassa? Ketkä sitä miehittävät? Mikä ideologia sen taustalla velloo?

Kuten tiedätte (tai ainakin olisi syytä tietää), kirjan uskonnoilla on tapana pitää esillä yhtä kirjaa, pääteosta, ja sitten syrjemmässä kirjoja, joita ei varsinaisesti esitellä. Islamin haditheissa on huomattavasti paljon enemmän sivuja kuin koraanissa. Samoin tooran vierellä kulkee jossain 500-luvulla kirjan muotoon siirtynyt "perimätieto", moninkertaisen sivumäärän omaava babylonialaiseksi nimetty talmud 

– joka kertoo mm. Jeesuksesta (jos nyt haluamme kuvitella että kyseinen hahmo oli olemassa), että hänen äitinsä oli huora, ja isänsä itse asiassa roomalainen sotilas nimeltä Pantera, ja että fariseukset todellakin pitivät huolta että tämä messiasehdokas (jonka nimikin on itse asiassa kirjainyhdistelmä hyvin alentavista epiteeteistä – juutalainen kirjallisuus on täynnä halventaviksi väänneltyjä nimiä) hoidettiin hengiltä, ja että hän tälläkin hetkellä kärsii helvetissä, kiehuvissa ulosteissa.

Ei ihan sitä, millaiseksi juutalaisuuden on mieltänyt, vai mitä? No, kaikkia uskontoja on olemassa kahta lajia: julkinen ja salainen.  
Suurin osa ihmisistä – uskontokunnasta riippumatta – todella haluaa elää ihan vaan rauhassa, olla ystävällinen kaikille, auttaa, olla tukena, pyrkiä hyvään. 
Mutta sitten on tämä toinen puoli, nämä joille ihmiset ovat vain työkaluja joita täytyy tylsyttää jotteivät kysele liian teräviä; nämä jotka käyttävät kaikki mahdolliset keinot, valjastavat joka ainoan instanssin, tunkeutuakseen niin syvälle kollektiiviseen aivorunkoon, herättääkseen niin paljon hämmennystä että... 

No, annetaanpa rabbin kertoa, miksi natsit vihasivat juutalaisia:
(Tuossa esittelykuvassa näkyy yksi käännösvirhe: siinä puhutaan "hellenismistä", kun Yosef Tzvi ben Porat sanoo "leninismi".)

Jos rabbin puheet tuntuvat aivan liian järkyttäviltä ollakseen totta... Siinä vasta raapaistaan pintaa. Todellisuus on vielä huomattavasti rumempi kuin se järjestelmällinen harhautus, jonka aiheuttaman syyllisyyden takia pakolaiskriisi on olemassa; jonka takia Israel on olemassa; jonka takia niukin naukin jotakuinkin vakaaksi saatu Iran todennäköisesti lähitulevaisuudessa joutuu (taas) hyökkäyksen kohteeksi. Ja jonka takia eilen tuli vastaan otsikko, jossa "puolalaiset tervehtivät" maahan rullaavia sotajoukkoja, ikään kuin olisivat muka kovinkin innoissaan siitä, että kohta jyrätään Baltia taas kerran...