lauantai 10. joulukuuta 2016

Natsikorttifasismia ja vihapuheväkivaltaa

...eli mistä me puhumme kun puhumme natseista?

Lyhyt vastaus: useimmiten asian vierestä – ja paksujen, [paksujen!] suodattimien läpi.

Henkkohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka tuntuvat viehtyvän natsisymboliikasta ja nk. "kolmannesta valtakunnasta". Vaikuttavat vähän yksinkertaisilta sellaiset ihmiset.
Kuka täysjärkinen haluaisi elää valtakunnassa, jossa ei koskaan tiedä milloin gestapo kiinnostuu juuri sinusta? 
Kuka kaipaa massapsykoottisia tapahtumia, joissa syfiliksen runtelema psykopaatti karjuu harhaisia missioitaan? Kuka ihan oikeasti haluaa elää yhteiskunnassa, jossa ei voi tietää milloin löytää itsensä kidutettavana jostain täysin satunnaisesta syystä? ...Vähän niin kuin nykyään missä tahansa Lähi-Idän valtiossa. Tai Afrikassa.

Mutta kun tänäpänä puhutaan "natsismista", niin mihin ihmeeseen sillä viitataan? Suuri osa alkuperäisistä natseista oli natseja siksi, että kyseisessä valtakunnassa oli syytä olla natsi jos halusi pysyä hengissä. ...Vähän niin kuin nykyään Lähi-Idässä – tai Afrikassa – on paree olla juuri sen valtaapitävän kultin jäsen.


Mitä kuulet ≠ mitä sanotaan 


Kun natsikortti rykäistään esiin, se on yleensä merkki siitä, että ei haluta keskustella reaalimaailman ongelmista – vaan kuvitteellisista "ongelmista™". 

Hyvin yleisesti tässä maassa ei suhtauduta kovinkaan vakavasti ihmiseen, jonka mielestä edellisen vuosisadan kansallissosialismi olisi jotenkin hieno aate. 
Melko lailla yksimielisiä ollaan ylipäätään siitä, että diktatuuri on huono asia. Joten, niin, mistä me puhumme, kun puhumme "natseista"?
Kun toistetaan loputtomasti oksymoronia "vihapuhe", tehdään juuri sitä josta muita syytetään: osoitetaan raivokasta piittaamattomuutta asioiden yhteyksistä ja sanojen sisältämien arvolatausten potentiaaliväkivallasta. 
Jokainen, jota vasaroidaan näillä suhteettomilla leimoilla – joita ilma on nykyään sakeana – kokee joutuvansa väkivallan uhriksi. 
Jokainen, jonka suu tukitaan leimakirveellä, on verbaalisen väkivallan uhri. Ja tätä omituisen sadomasokistista väkivaltaa harrastavat innokkaimmin ne, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa (kutsun tätä arbitraarista joukkoa äärioikeammistoksi ihan vaan siksi, että äärioikeammistolla on tapana sekoittaa sanojen merkityksiä täysin mielivaltaisesti – ja ihmisten on syytä tiedostaa tämä hyvin tietoisesti valittu taipumus nurinkuriseen retoriikkaan). 

Dialogi on 80% kuuntelua


Äärioikeammistolla on tapana hirttää yksittäisiä ihmisiä lauseenpuolikkaista, niputtaa mielivaltaisesti... no, käytännössä mitä tahansa mihin tahansa, ja liittää ääri-etuliite kaikkeen mikä ei sovi kivasti nyplättyyn käsitesommitelmaan.

Minusta nämä ihmiset ovat vähän yksinkertaisia. 

Meillä kaikilla toki on palava tarve olla oikeassa, ja oikealla asialla – ja kokea olevamme vielä vähän oikeammassa kuin muut. Mutta silloin kun tämä oikeammassaoleminen vaikuttaa perusturvallisuuteen ja aiheuttaa globaalisti yhtäkkisiä muutoksia suuriin väestöllisiin rakenteisiin, jotain on pielessä. 
Sairaissa yhteiskunnissa kasvaa sairaita ihmisiä, ja sairaat mielet pitävät sairaita yhteiskuntia käynnissä. Ihmiset haluavat pois omilta sairailta kotikulmiltaan – mutta samalla he tuovat sen sairaan yhteiskuntansa mukanaan.
Silloin kun samaan aikaan jauhetaan "natseista", ja toisaalta koitetaan henkevään tapaan miettiä että pitäisikö sitä shariaa vähän sallia tuohon maallisen lain syrjään... Tsiisöskraist. 

Sharia on korpilaki – täysin mielivaltainen kokoelma mielipuolisia säädöksiä, joiden hallintaväline on pelko – kuolemanpelko. 

Kyseisillä säädöksillä pyritään pitämään alamaiset tottelevaisina – kuin armeija, joka toimii kyseenalaistamatta heti kun joku vielä vähän enemmän "oikeassa" oleva antaa käskyn. 
Kyseessä on hyvin totaalinen aivopesujärjestelmä, joka ei lakkaa olemasta silloin kun siirrytään eri leveyspiirille. Se lakkaa olemasta vasta sitten, kun riittävän moni aktiivisesti irtisanoutuu kyseisestä järjestelmästä – mutta koska tässä vaiheessa historiaa moinen valistunut pasifismi on hengenvaarallista, sitä ei juuri tapahdu. Plus että aivopesty ihminen ei monestikaan halua uskoa – tai ylipäätään pysty käsittämään – olevansa aivopesty (jossain määrin me kaikki olemme sitä).
Ja tämän tyrannian sijaan jotkut ovat huolissaan "vihapuheesta". Te, hyvät ihmiset™, olette niitä, jotka tulevat ensimmäisenä kääntymään natsismiin, islamiin, katolilaisuuteen, kommunismiin, fasismiin... mihin tahansa voimaklikkiin joka on noussut riittävän voimakkaaksi tunkeutuakseen jokaisen yksityisyyteen – koska te olette kätyriainesta: ensimmäisenä kantelemassa "syntiä" tehneiden vääristä mielipiteistä, sokeasti uskomassa ihan mitä tahansa kunhan vain koette olevanne "enemmistössä" (ja enemmistöksi te erheellisesti aina kuvittelette äänekkäimmistön). 
Teillä on omituinen tarve saada saneltuna ulkoapäin mitä teidän pitää uskoa. ...Mutta ei huolta: aina varmasti löytyy joku, joka sen mielellään tekee ;)
Eikä siinä sinällään mitään; me olemme geeneiltämme laumaeläimiä – siis syntymäfasisteja joka ikinen homosapiens. Sen takia me pakkaudumme stadioneille parvieläytymään ja vietämme tekaistuja pyhäpäiviä samoilla rituaaleilla vuodesta toiseen. 

Ja samasta syystä, paradoksaalista kyllä, joku brittiläinen laulukilpailu – jonka aiemmat kaudet eivät ole herättäneet minkäänlaisia intohimoja – pysyy viikosta toiseen relevanttina puheenaiheena. 

Koska mukana on suomalainen. ...Ei suinkaan siellä nationalismi vähän läikähtele rintalastan alla kun suomalainen esiintyy menestyksekkäästi ulkomaisella areenalla? Vähän taitaa läikähdellä, senkin natsit :D

Ei kommentteja: