"Milloin keksittiin aloittaa ajanlasku siitä kohdasta josta se alkaa?" tulin miettineeksi nyt, kun taas muistellaan miten mielikuvitushahmo syntyi kaupungissa jota ei ollut olemassa.
Tämä tapahtui näemmä jossain vuoden 500 jälkeen.
Dionysius Exiguus -niminen hemmo on ilmeisestikin tämän juksutuksen systematisoinut, ja näemmä itsekin huomannut, että oikein mikään ei kanonisoidussa faabelissa täsmää. Mutta puolentuhatta vuotta jälkijunassa on tietty paikallaan olla yhtä aikaa suurpiirteinen, ja toisaalta asettaa edes jonkinmoinen holtti johonkin.
Varsinainen kristuskulttihan oli itse asiassa roomalainen innovaatio, jolla pyrittiin rauhoittamaan lähi-idässä riehuvia messiaanisia kultteja (yllättävää että lähi-idässä riehuttiin järjettömien höpöjuttujen voimalla...) kertomalla, että "niin, itse asiassa tämä teidän messias on jo syntynyt – ja kuollutkin, kiitos teidän itsenne – joten odottelun voi lopettaa".
Tokihan tuo suunnitelma meni sikäli pieleen, että jotkut alkoivat luonnollisestikin odotella toista tulemista. Messiaanisuuden kampittaminen siis poiki lisää messiaanisuutta ja maailmanlopun odotusta. Että "Katukaa ja tehkää parannus, tai muuten sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, ja lastenne lapset hukkuvat olohuoneisiinne koska kolmessa sukupolvessa yhtäkkiä vesi on tosi korkeella, ja ne ei varmaan huomaa muuttaa ennenku on liian myöhäistä".
Kuten kuka tahansa kirjansa lukenut ristitty tietää, nk. "Paavalin" nimissä kirjoitetut opukset on kirjoitettu aiemmin kuin nk. "evankeliumit", eivätkä ne mainitse sanallakaan maan päällä tallanneesta ihmisen pojasta – kuten eivät mitkään aikalaismerkinnätkään, jotka olisivat sentään... no, samalta ajalta, eikä postuumeja fantasiointeja.
Vaan Rooman päässä todettiin propagandan olevan tehokas väkijoukkojen hillitsijä, joten päälle sepitettiin tarina hyväntahtoisesta, rauhanomaisesta tyypistä, joka kehottaa kääntämään toisen posken. Tämä hahmohan oli aivan muuta kuin se sotapäällikkö jota odotettiin (messias tarkoittaa nimenomaan sotapäällikköä – joten meidän tuntemamme kristus oli itse asiassa anti-kristus), mutta Rooman puolesta homma toimi: lauhkeat alamaiset ovat helpommin hallittavissa kuin riehuvat sellaiset.
Toki, niin kuin aina käy, vallan makuun vähitellen päässyt instituutio ruuvasi massojenhallinnan niin tiukalle, että loppujen lopuksi koko kultti hajosi useampaan lahkoon ihan vaan järjettömyytensä paineesta – ja sekaan oli ilmaantunut vielä yksi, vielä kieroutuneempi ja äärimmäisen aggressiivinen kultti, joka ei todellakaan käännä toista poskea, ja joka tunkeutuu vielä vähän syvemmälle alaistensa sieluun.
Joten tässä sitä ollaan, roomanlahkon ruostuttamat perisyntiset, syyttämässä itseämme siitä kun medinankultti jyrää rekoilla väkijoukkoihin.
Olisipa hienoa, jos vihdoin oltaisiin valmiit käyttämään tuota meidän kaikkien päänupissa lymyävää ihmeellistä neuronimyllyä, joka on riittävän tehokas tuottamaan kaikki ne hallusinaatiot jotka vielä monien elämiä riivaavat – ja myös erottamaan hallusinaatiot todellisuudesta, jos vain siihen opetellaan –, ja jätettäisiin massakontrolliseremoniointi historiaan. Menneisyyteen, sinne mistä se ei enää uudestaan ja uudestaan ylettyisi tuottamaan helvettiä maan päälle.
Olisipa se kyllä hienoa, se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti