lauantai 31. joulukuuta 2016

Itkettää

Samana päivänä, kun olin lehdestä jälleen kerran lukenut yhden tyypillisiksi tulleista lehtijutuista, vuodatti Eva Biaudet kyyneliä pitäessään puhetta suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajia kohtaan. "Mitä minä kerron lapsilleni?" kysyi hän niin populistisesti kuin populistisesti voi kysyä.

No kuule, Eva. Kerro heille vaikka siitä 14-vuotiaasta tytöstä, joka raiskattiin kahden turvapaikanhakijan (turvapaikan! Turva. Paikan. Hakijan.) toimesta vastaanottokeskuksessa.

Kerro heille, että toinen näistä sotasankareista, tämä 44-vuotias sotalapsi, on jo vapautettu, pari kuukautta teon jälkeen. Kerro, että tämä alaikäisten raiskaaja kulkee vapaana jossain päin Raumaa juuri tällä hetkellä.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Tai kerro niistä kahdesta turvapaikanhakijasta, jotka tappoivat satunnaisen miehen tunnin kidutuksen jälkeen – kun nyt vain sattui tuntumaan siltä. Kerro miten toinen näistä oli siirretty jatkuvan väkivaltaisuutensa takia toisesta vastaanottokeskuksesta tuonne.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Kerro siitä sotasankarista, joka ajoi rekan väkijoukkoon Berliinissä. Kerro siitä turvallisuuden hakijasta, joka ajoi väkijoukkoon Nizzassa.

Kerro kaikista niistä rikkoutuvista luista, tuhoutuneista sisäelimistä, pysähtyneistä sydämistä. Kerro kauhusta, joka syntyy kun näkee rekan tulevan kohti ihmistungoksen läpi – kun olet luullut olevasi iloisen tapahtuman keskellä.

Kerro miltä näyttää kun ruumiit jäävät renkaiden alle ja sinkoutuvat törmäyksen voimasta sivuun. Kerro miltä tuntuu jos tuosta selviää hengissä, mutta on loppuiäkseen invalidisoitunut. Kerro miltä tuntuu olla invalidi, koska jonkun mielestä mielikuvitusolento vaatii ihmisuhreja. Kerro miltä tuntuu olla tuollaisessa iskussa kuolleen läheinen.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Kerro miten Afrikassa syntyneiden Suomessa asuvien henkilöiden raiskausrikosten määrä  on 12-kertainen kantaväestöön verrattuna. Kerro miten Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden henkilöiden kohdalla määrä on vieläkin korkeampi, peräti 13-kertainen.

Kerro vuoden takaisesta maahanmuuttajien kokoontumisesta, jonka ainoa tarkoitus oli kopeloida paikalle erehtyneitä naisia. Kerro millaista on olla nainen, joka yhtäkkiä huomaa olevansa lukemattomien käsien kourittavana.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Kerro siitä konserttisalista, johon sotiensa veteraanit ilmaantuivat ampumaan kaikki jotka tähtäimiinsä saivat. Kerro millaista on olla konsertissa, jossa yhtäkkiä ihmiset lakoavat ympäriltä. Kerro paniikista, jossa kaikki ryntäilevät toisiaan tönien kuolemaa pakoon. Kerro millaista on katsoa kun luodit puhkovat ihmisiä – ja miltä tuntuu kun oman ruumiin on lävistänyt luoti tai useampi. Kun makaat lattialla ja valut tyhjiin.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Kerro vielä siitä kuvasta, jonka takia oli tarpeen tappaa huumorilehden toimitus summittaisella tulituksella. Siitä piirroksesta, jonka takia piti ryhtyä murhaamaan. Piirroksesta! Koska piirros on todella, todella täysjärkinen syy ryhtyä tappajaksi.

– Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? kysyy Eva.

Kerro miten joka kerta, kun vastaan tulee otsikko sairaasta väkivallanteosta, aivan jokainen miettii linkkiä klikatessaan: "Saas nähdä miten tekijöiden etnisyys tällä kertaa on hämärretty".

Kerro kuinka moni maahantulijoista valehtelee ikänsä, nimensä, lähtömaansa ja kaiken siltä väliltä. Kerro miten heidät, aikuiset miehet, laitetaan kouluun alaikäisten tyttöjen joukkoon. 


Kerro siitä ironiasta, miten satunnaisen vanhuksen murhannut sotiensa sankari laulaa hyväätarkoittavien idioottien keskellä "Emme suostu pelkäämään". Voiko psykopaatteja paremmin paapoa?

Kerro. Kerro lapsillesi miten kuvottava paikka tästä maasta on parissa vuodessa tullut. Kerro miten ihmisiä nykyään pyritään vaientamaan, mustamaalaamaan, sensuroimaan – miten kaikki keskustelu yritetään oikeustoimilla kieltää.

Kerro miten tästä maasta rakennetaan vähitellen mielipidevankila – ja miettikää sitten yhdessä miksi ihmiset alkavat jotenkin vaikuttaa aika hemmetin vihaisilta.

Pohdintoja tämän mietinnän tueksi: Miten reagoi ihminen, joka toistuvasti kokee että häntä ei kuunnella? Onko syntyneen reaktion sivuuttaminen viisasta? Onko se rakentavaa? Onko se oikeutettua? Onko keskustelun jatkuva sivuraiteille vieminen järkevää? Kannattaisiko pyrkiä kuuntelemaan mistä oikeasti puhutaan?

Ei kommentteja: