sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2016

Mind the gap

Brexit on vain signaali toimimattomasta järjestelmästä. Sen voivottelu on yhtä hyödyllistä kuin hellalla syttyneen tulipalon sammuttaminen liesituulettimella. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen mitä on tehtävissä, valitellaan spekulatiivista vääjäämättömyyttä. Profetoidaan.

Briteissä kyllästyttiin vallan valumiseen yhä kauemmas, ja kun kansanäänestykseen tarjottiin tilaisuus, kansa teki sen ainoan valinnan joka oli olemassa: pois kafkamaisesta byroslaviasta, takaisin nostalgisoituun menneisyyteen. Ratkaisu ei välttämättä ole hyvä, mutta ainakin se pakottaa muuttamaan klonksuvia rakenteita. Edes vähän.

Juupas-eipäs-kansanäänestys yhdestä suuresta asiasta on käytännössä lantinheitto. Mediamekkalan sillä kyllä saa aikaiseksi, ja ehkä kansalaisella on hetken aikaa sellainen olo, että johonkin on tullut vaikutetuksi. 
Kun kansan valittavaksi tarjotaan joko EU:ssa oleminen tai sen ulkopuolelle jääminen, liikutaan ihan puhtaasti ideatasolla. Äänestäjä ei yhtään tiedä mihin ollaan sitoutumassa, mutta äänestää sen mukaan mikä nyt sattuu paremmalta kuulostamaan.
Liikkuminen Euroopassa ilman, että joka raja-asemalla tarvitsee kaivella passeja tai että joka maassa tarvitsisi olla eri valuuttaa vaihdettuna, tai että Euroopan sisältä tavaraa tilatessa ei tarvitse murehtia tullimaksuista; sehän kuulostaa hyvältä. Mutta samassa paketissa on myös se, että oman maan asioihin pyritään puuttumaan maan ulkopuolelta – ja päättäjillä ei ole mitään käsitystä paikallisista ruohonjuuritason realiteeteista, joten direktiiveissä näperrellään enimmän aikaa merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka riistäytyvät hallinnasta jalkautuessaan.

Edes kansallisilla päättäjillä ei ole enää kosketusta reaalimaailmaan – ja tämä on ongelma kaikessa edustuksellisessa legisloinnissa: lakeja säätävät ihmiset, jotka ovat kasvaneet puolueorganisaationsa simuloidussa todellisuudessa, jossa tavallisen ihmisen elämä on ladottu omituisesti painotettuihin tilastoihin. Syntyy kaiken keskustelun sivupoluille syrjäyttäviä iskusanoja jotka eivät tarkoita mitään: kiky-sopimus, sotealueet, vihapuhe, hiilijalanjälki, kestävyysvaje.

Jo pelkästään valtiomuoto on toimimaton rakennelma, jossa täysin vihjeettömät ummikot koittavat sorvata monimutkaisia järjestelmiä sen mukaan, mitä äänekkäimmät etujärjestöt korviin kuiskivat. Valtioliitto kumuloi tuon toimimattomuuden, ja puskee arkeen omituisia hankauskohtia joita ei aiemmin ollut olemassa. Päätöksenteko laahaa vuosia jäljessä, ja kieltäytyy näkemästä aiheuttamiansa tahattomia ongelmakohtia.

Vaan aiheuttaako brexit sen, että hallinnon rakenteita ruvettaisiin tarkistamaan? Tuskin, sillä ongelman ytimessä ei yksinkertaisesti nähdä ongelmaa.

Ei kommentteja: