keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kirjainten liuku

Jännä! Siis tämä, tuotaniin... iPadillä toimii tuollainen SwiftKey-näppäimistöohjelma, joka siis - paitsi ehdottelee sanoja - tarjoaa sellaisen moodin, jossa sormea liu'utellaan (virtuaali)näppäimistöllä, ja simsalabim, siinäpä on sana. Ja sitten vain seuraavaa luikuroimaan.

Noh. Meitsihän lämpenee toisinaan perin hitaasti uusille innovaatioille (täppärillekään en oikein meinannut keksiä mitään käyttöä, mutta kun halavalla sai... niin käytössähän tuo on jo ahkerammin kuin tietsikka), ja pinna katkeaa heti jos ei pääse välittömästi kärryille. Joten jokunen kuukausi sitten sain aikaiseksi näinkin paljon testausta:
Totaniin testataan nyt tätä swaippausta [mistähän minä tämän sanan sain päähäni..? Onko se käytössäoleva termi, vai vedinkö hihasta, mene tiedä.] vaikka eipä täsä nyt ainakaan sitä nimenomaista swaippausta näyttäis olevan ihan kauheesti käytössä ninku että vois totaniin tiäks simmottis vaan siirrellä sormea eessuntaas liu'utellen hä. Mut sanaehdotuksia näyttäis ilmaantuvan. Öh.
Semmoinen syväluotaus. Jonkin aikaa käyttelin noilla sanaehdotuksilla (vaikkakin meikäläinen sanasto pitää suurelta osin ihan itse kirjoittaa, kuten yltäkin nähdään...), ja sitten hukkasin koko swaipin. Eilen vasta hiffasin että miten sen saa takaisin käyttöön. Vai oliko tuo toissapäivänä? On niin monenlaista päivää olemassa... Enivei, tajunnanvirtaa swaippaillen jatkoin ma:
tai siis kun otin asioista selvää niin futaahan tää pienen kohdistuu [ohjelman ihan omat sanaehdotukset välillä soluttautuvat mukaan jos ei huomaa olla tarkkana...] modailun jälkeen. mut aika paljon kyl saa sit olla modailemassa tiäks että meikäläisen vokabulääri menee jakeluun. ja olisihan toi tietty kätsyä jos noi ekat lauseen sanat tosiaan ois isolla, mut siis sehän on just ihan modausjuttuja se. Noin, nyt muutin sen. 
Jaaha, mahtaisiko  tämä muuttaa koko kirjoittamisen konseptin? Että enää ei kirjoittaisikaan naputtamalla, vaan kerrassaan liu'utellen. Mutta mikäs siinä sitten on että tämä ei pilkun jälkeen tajua välilyöntiä pistää? ymmärrä nyt sitten... Ja kysymysmerkin jälkeen ei näemmä tullut taas isoa kirjainta, merkillistä. 
Vaan sekin on jännää, miten pitkään tässä liu'utellessa voi hortoilla, ja saada silti ihan oikean sanan aikaiseksi. Yhtäältä hirmuinen aika menee sanojen opettamiseen, varsinkin jos sattuu pidempiä sanoa [jii puuttuu jumpe tuosta sanasta, kyllä niin tarkkana pitää olla koko ajan] käyttämään. Mutta ehkä tämä artifisielli intelligenssi vähitellen oppii tavoille. En sitten kyllä yhtään tiedä onko tämä liu'uttelu yhtään nopeampaa kuin näppiksellä naputtelu. Ei ainakaan toistaiseksi. Välimatkat on huomattavan pitkiä yhdellä sormella kuljettavaksi, kun vertaa kymmenen sormen käyttöön. Toisaalta ehkä tämä oppii ennustamaan sanoja niin ettei tarvitse kuin vähän vihjata oikeaan suuntaan niin oikeat sanat vain tippuilevat kohdilleen? 
On tämä varmaankin jollain tapaa ajattelua muokkaava keksintö tämäkin? Eri tavalla alkaa hahmottaa maailmaa kun kirjoittaa ei metodilla? Tottahan kynällä ja koneella kirjoittaminen nekin hahmotuttavat maailman toisistaan eroavilla tavoilla.
Näin. Enemmänkin kirjoittelin kun vauhtiin pääsin, mutta katkaistaan tämä ajatusten Torniojoki tässä kohtaa tällä kertaa... 

2 kommenttia:

- S - kirjoitti...

Mäkin pitkään pohdin, että tarvitsenko tabia ja sitten kun sen hommasin, en luopuisi siitä mistään hinnasta! Uskollinen matkakumppani ja kotonakin kovemmassa käytössä kuin "oikea" tietsikka.

Tuohon "pyyhkäisykirjoitteluun" en ole koukuttunut, mutta johtuu ehkä siitä, että enpä ole sitä pahemmin kokeillutkaan.

Että hyviä swaippauksia vaan! :)

kasbach kirjoitti...

Tänks! Kyllä meikäläinen napsahti swaippailuun välittömästi niin, että hetikohta tuntuu töpöttelykirjoittaminen ihan mälsältä. Harmi vain että tuo aiFööni-malli sitten taas on sen verran vanha että uutta käyttistä ei ole, eikä niinollen siihen saa myöskään samaa kiipparisoftaa. Ngh.