tiistaina, marraskuuta 19, 2013

Naamanäkkäri

Kiusallista. Satuin olemaan eilen Honkkarissa sompailemassa, kun tulin syrjäkorvalla kuulleeksi presentoivaa nauhoitusta, joka meni jotakuinkin näin: ”Tuulilasin puhdistaminen on hankalaa, ja lopputulos usein pettymys…” ja välittömästi näin sieluni silmillä useita autonsa klaseja hinkanneita, elämäänsä pettyneitä hahmoja:

”Njjeihh! Miten tämä nyt näin meni?! Mitä mä kuvittelin?! Miksi mä menin tekemään tämän? Eihän tuosta näe enää läpi lainkaan! Ggnnägh!  Minkä takia mä kuvittelin pystyväni tähän?” jne.

Ja, no, en sitten saanut ajatusta pois päältä, vaan koko matkan ulos samotessani hymyilin kuin joku onnellinen idiootti. Kyllä hävetti. Läheltä piti etten nauramaan ruvennut, vaikka huumorin taso ei varsinaisesti taivaita edes hiponut.

Varmaan kaikki ihmiset katsoivat että ”Mikä tuokin luulee olevansa? Parempi kuin me muut vai? Mistä se on karannut? Onko se juuri harrastanut seksiä jossain hyllyvälikössä? Eikö sillä ole arkisia huolia? Onko se voittanut lotossa? Mikä arrogantti paskiainen.” jne.

En tiedä mitään niin epäilyttävää kuin itsekseen hymyilevät ihmiset. Sitäpaitsi tuulilasin puhdistaminen on oikeasti hankalaa. Omassa kiesissäni on puolet näkyvyydestä sangen utuisena ollut ties kuinka pitkään kun ei sitä jumprahuiti saa millään kunnolla transparentiksi. Että ei pitäis paljon naurattaa.

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Onneksi pyörässä ei ole tuulilaseja.

kasbach kirjoitti...

Tuo on kyllä totta, ja yksi syy lisää siirtyä pedalistiksi. Mutta. Toisaalta auton penkeille eivät käy linnut paskomassa, toisin kuin ainakin minun pyöräni penkille. Eivätkä hakemassa pesänrakennustarvikkeitakaan niistä auton penkeistä, toisin kuin pyörän. Että vähän meinaa kuitenkin kallistua vielä sittenkin automobiilisemmalle kantille ainakin täällä päin. Yhtäältä: ehkä säntäsin ihme kilpailuasetelmaan yhdestä toteamuksesta?

Itse asiassa haluaisin pyörääni kyllä tuulilasin! Eivät vuotaisi silmät kun paahtaisi menemään täysiä alamäessä.

Vaikka ei täällä entisessä merenpohjassa kyllä mitään alamäkiä oikein ole. Taasko menin vähän fabuloimaan suotta? Eikähän siitä lasista tietysti mitään näkisi. Mikä saattaa sitten alleviivata tuota toteamusta, johon muka rupesin kantaa ottamaan. Onpas tämä nyt taas.