perjantai 19. huhtikuuta 2013

Aprilliriivaus

Taistelu jatkuu. Rupesin tuossa aprillipäivän kieppeillä kontribuoimaan omaa versiota With or without youn ja Every breath you taken ja Why can't this be loven ja Invisible touchin, ja mitä näitä nyt on, sekaan.

Että laitetaan semmoinen yksinkertainen kilkutus alle, nostellaan hiljakseen tunnevolyymia, vedellään väliosa meleko retmakasti, himmataan vähän, ja nostetaan sitten loppuun intensiteetti vielä tappiin.

Vaan laitteet. Pianon ja rummut sain vielä ihan ongelmitta sisään, vaan lauluja ei meinannut saada millään ilveellä, ja kitaroita kun sain vain viiden sekunnin pätkän sisään, ajattelin hengähtää vähän, ja pistää tähän saakka syntyneen matskun julkiseen kuunteluun.

Moni voisi kuvitella että ongelmat loppuivat tähän, vaan ehei! Kun sitten ajattelin että jotain pitäis varmaan vastaanottajalle myöskin visuaalista evästä laittaa, niin kun tämä oma pärstä nyt on tässä aina käsillä, videoin huulisynkkailua yhdellä otolla, ja sitten vähän kaikkeja efektejä. Helppoa!

Not. Jälleen oli lähes mahdotonta saada ääniraita sekaan, vaikka kyseessä onkin aivan idioottisimppeli operaatio. Jokusen päivän tuota pusattuani saatoin vihdoin upata vilimin tuubiin, ja sitten ruveta raportoimaan siitä tänne.

Vaan mitä teki MarsEdit, jolla tätä kirjoitan? Kaatui. Kaatoi koko koneen. 

No, eipä vähä, kyllähän nyt jo alkaa olla sen verran karaistunut mieli, että ei tunnu missään. Buuttaamme koneen. Käynnistämme ohjelman. Kaatuu systeemit.

Käynnistetään taas. Kone ei jaksa käynnistyä. Zenisti ajatellaan että nyt voisi olla hyvä hetki vetää vähän henkeä. Oikein silleen urakalla. Että juoksumatolle ynnä punttien pariin.

Tässä kohtaa muistuu mieleen, että kössikamppeet on muuten pari päivää lojuneet kassissa auton takapenkillä. No, eipä mitään, tyynesti haetaan… Ai niin, pitikö ne laittaa kuivumaan? No. Palataan tuohon kohta. Nyt nimittäin jännittää että saako tämän vielä postattua perille saakka.

Mutta juoksumatolla tuli tämän kauden pohjat, että sikäli hermot lepää. Ja siis pohjilla en nyt tarkoita pohjakosketusta, vaan reteintä suoritusta. Joka ei ole erityisen huikea, mutta kehitys, sehän se on tärkeintä.

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

The Voice of Blogger!

kasbach kirjoitti...

Hjuu! Kyllä tuolit pyörii ihan hyrränä! (Eikös tuon formaatin idea ole pyörivät tuolit? En tiä kun en ole katsonut...)