keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

97/100 Ohjeita tielläliikkujille, logistiikkaa, pilvilinnaremontointia, keittoa, hiihtoa

Aloitetaan ohjeistuksella, jonka pitäisi olla kaikille selvää, muttei tunnu kenellekään olevan:

1) Jos olet mopoautolla liikkeellä,

  • pysyttele pientareen puolella kaistaa. Siirry sinne keskiviivan tuntumaan vasta sitten, jos olet juurikohta kääntymässä vasemmalle. Tätä kutsutaan ryhmittymiseksi, niin kuin hyvin tiedät, kun nykyään mopoakin varten pitää kortti kai ajaa.
  • käytä levennyksiä. Takana tulevat autoilijat hautovat kahta asiaa: ohitusta, ja sinun murhaamistasi. Silloin kun huomaat bussipysäkin, köröttele sen kautta.

2) Jos olet autoilija siinä mopoauton perässä, et tarvitse Lusin suoraa ohitukseen. Obstaakkeli kulkee enintään viittäkymppiä, ja tuollaisen ohittaminen tapahtuu vähän pienemmässäkin välissä. Älä saatana seuraile kymmentä kilometriä

  • äläkä nyt ainakaan sinä sitten käki siinä keskiviivan tuntumassa jos et jumalauta meinaa ohittaa. On aika vittumaista huomata sitten kun tarpeekseen (ja enemmän) saatuaan on jo pitkällä ohittamassa teitä molempia, että nyt sillä saatanan mopoilijalla on se vilkku päällä vasemmalle – ja enää voi toivoa että se tajuaa katsella vähän sivupeilihin.
  • Ja kun se ohitus on tapahtunut, niin älä tule enää puskuriin roikkumaan loppumatkaksi. Se on vain ja ainoastaan dorkaa; olet jo vahvasti antanut itsestäsi ääliövaikutelman, joten tuota on turha enää vahvistaa.

3) Jos tulet rekkakuskina siihen neljänneksi jonoon, älä roiku puskurissa. Voi helposti olla sellainen olo, että pusertamalla asiat jouhevoituvat, mutta eivät ne niin tee, etkähän sinä varsinkaan ole lähdossä kolmea ajoneuvoa ohittamaan siellä taajama-alueella, joten pidä nyt saatana se turvaväli jonkinmoisena ja ne lamput tukkimasta peräpeiliä.

  • Äläkä sinä, vaikka heimollasi tapana onkin, tule uudestaan siihen puskuriin kiinni sitten muutamankymmenen kilometrin päästä. Edelläsi kulkenut heebo on ajanut juuri tasan kattonopeutta koko matkan, mikä tarkoittaa sitä, että sinä olet huristanut reipasta ylinopeutta – mikä on laitonta. Logistiikan klonksuminen ei ole hyvä syy vaarantaa liikenneturvallisuutta.
  • Ja se puskurissa roikkuminen – jos tämä ei vielä ole selväksi tullut – on perseilyä. 

Näin. Koko ajan saa olla neuvomassa kanssaliikkujia, ihan jatkuvasti.

...Saas nähdä mitä DHL nyt sitten on keksinyt. Nimittäin tiettävästi eilen ovat tuoneet jotain edelliseen osoitteeseeni, jossa en siis ole asunut viiteen vuoteen. Tai tuoneet ja tuoneet, jättäneet lapun, etten ole ollut "kotona" heidän käydessään. Ei aavistustakaan mitä ovat olleet tuomassa, mutta ehkä tämä selviää.

...Ainakin yhtä tyhjentävästi kuin tuo eilen manaamani koneen kohtalo. Joka on pikemminkin auki, mutta. Tulin ajatelleeksi (wau!). Yhdistäneeksi ympäröiviä olosuhteita. Se, että kone sammuilee miten sattuu, viittaa virtalähteen hajoamiseen, mikä taas viittaa taannoiseen sähkökatkoon, varsinkin kun siihen liittyi alijänniteongelma.

Joten soitin. Fortumissa toki ensin ohjattiin kohti vakuutusyhtiötä, mutta kun mainitsin tuon alijännitteen, kävi ilmeiseksi, että korvauksia olisi mahdollista saada. Helvetin hankalan manööverin jälkeen. Virtalähdehän ei montaa kymppiä maksa jos tietää mitä tekee, mutta minähän en ihan spesialisti ole. Joten kone pitäisi kyörätä liikkeeseen diagnosoitavaksi, ja vahinkoilmoitus printattava, allekirjoitettava ynnä lähetettävä, ja tämän jälkeen voisi todnäk pyöritellä peukaloita jokusen kuukauden, että saisi ne muutamat kympit tililleen. Jos kaikki menisi jeespoks.

Vaan kun oletettavasti jokin osa-alue menisi pikemminkin poks, jää mietittäväksi josko jaksaa vaivautua. Siinä säästää miljardifirma monta kymppiä taas sälyttämällä kaiken asiakkaalleen.

Yhtäältä, jos tulee asiaa sinne DHLlle, voisi ehkä ottaa tuon koneen mukaan ja tolleen.

Mutta siinä tapauksessa: ehdinkö kirjoittaa tämän? Olen vasta melkein puolivälissä, ja oikeastaan kaikki mieltä painaneet asiat käsiteltynä. Mikä eteen? Liibalaaba?

Uuh, luomisen tuskaa! Olen vuodattanut kaiken mitä annettavana on? Jännä kokemus. Ei enää mitään sanottavaa. Tämäpä vasta. Pitäisikö ruveta vaikka remontoimaan taloa?

Siitä saisi kyllä ehtymättömän blogiuniversumin: "Totaalikämmärin remppakiroilut". Minähän siis olen aina vihannut vasarointia, sahaamista, varsinkin hiomista, mittailua, ruuvaamista, erityisesti rakenteiden purkamista – ja yli kaiken: suunnittelua. Fiilispohjalta pitää kaikki tehdä! Harmi että fiilis putoaa heti kun jotain menee pieleen. Ja jotainhan menee heti pieleen.

Mutta viihdyttävää se varmasti olisi; ihmiset tykkäävät seurata katastrofeja lähituntumasta (mutta riittävän etäältä). Ja opettavaista se olisi, tänä uusavuttomuuden kultaisna kausna (<-en korjaa! [sanoi rempparampe {joka välissä}]).

Niin, joo. Ja samalla höökillä voisin luppoaikoinani korjata tuon vanhan tallissa homehtuvan disasteriauton kuntoon, tuunata ihan… kulkukelpoiseksi? Okei, nyt mentiin jo niin tukevasti utopian puolelle ettei uskottavuudesta ole montaakaan säiettä havaittavissa. Se on vähän kuin hämähäkinverkko: hankalasti havaittava, mutta nerokas (ynnä hämmentävän tukeva).

Niin mentiin renttevästi haaveilun puolelle. Mutta ei voi tietää mihin ihminen yhtäkkiä psykooseissaan repeää. Pilvilinnoja puhkotaan nauloilla.

Äkkiä pitäisi pykätä tuohonkin tallin eteen sellainen katos. Että putoaisivat nuo sulavat kinokset katolta ninq sivuun, eikä oven eteen. Kohta pääse taas tallista ulos. Niin ovat meteorologit taas ruvenneet riehumaan ennusteinensa.

Vaan aurinko paistaa! Tämä on aika huikeaa oikeastaan, sen kuukauden mittaisen harmauden jälkeen. Ja pimeyden. Kaikki liiketunnistinlamput mitä olen tänne asennellut, kohta vallan joutavia taas ovat.

En ole kertonut uudesta dieetistäni! Tai ei se mikään dieetti ole. Halusin vain yksi päivä kalakeittoa, ja tajusin etten oikeastaan koskaan ollut minkään sortin keittoja duunaillut, lähinnä kastikkeita ja pastoja ja pottuja ja riisijutskia, mutten keittoja.

Ja siitälähin olen sitten syönyt lähinnä vain keittoja. Helppoa ja riittoisaa! Noilla safkoilla ei sinänsä ole mitään nimiä, koskapa viskon sinne aina mitä sattuu, mutta vain kerran olen onnistunut tekemään sellaisen sörsselin jota en lopulta pystynyt syömään. 

Ja keittoa on paljon vaikeampi polttaa pohjaan kuin kiinteämpiä safkoja. Toki tuokin onnistuu, ei siinä mitään, ja senkin olen toki keittäjäurallani jo ehtinyt pariin otteeseen tehdä. Keittiö jotenkin unohtuu heti kun sieltä vaeltaa pois.

Mutta sitä minä en kuulkaas ymmärrä, että minkä helvetin takia telkkari on täynnä kokkiohjelmia. Mikä voi olla tylsempää kuin katsoa pulisevia pässejä duunaamassa safkaa? Ei mikään! Golfkin on mielenkiintoisempaa, ja se on sentään maailman tylsin teeveelaji. Minkä ihmeen takia väki haluaa toljottaa kun joku leikkaa selleriä? Sairasta. Yhteiskuntamme täytyy olla täynnä mielipuolia. Ulkoavaruuden tarkkailijat pyörittelevät päitään (niillä on useampi kullakin), että ei hemmetissä mennä tonne, noi on aivan päästään vialla (ja niillä on vain yksi kullakin).

Melkein olen harkinnut hiihtämistä tänä talvena. Ei kuulosta hyvältä. Nimittäin viimeksi taisin olla suksilla intissä, eikä se muistaakseni ollut kivaa. Vai oliko se? En muista.

Sellaistakin harkitsin – ja tämähän on vähän vielä tavallaan auki – että kävisin pitkästä aikaa Salppurin kisoissa. Silloin sillä seudulla asuessahan oli vähän ninq oletusarvoista käydä kisamontussa pällistelemässä, mutta en minä siitä oikein mitään irti saanut. Jotkut jahtasivat nimmareita, skideinä, ja iltajuhlissa kävivät murrosikänsä ensimmäisiä kännejä vetelemässä. Minä en kumpaakaan. Ihme suhari olen kyllä aina ollut: ei-tekijä. Jos joku tekee jotain, minä nimenomaan en tee sitä.

Ja nyt sitten kävisin katsomassa, että mitäs tämä ladunvarressa seisoskelu nyt olikaan sitten. Makkaraa popsisin ja huutaisin heia heia. Tuskinpa kyllä.

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Kiva kun jutun alussa ei tiedä mihin homma johtaa vai johtaako mihinkään. Pilvilinnaremontointi on hieno sana. Olen kateellinen.

kasbach kirjoitti...

Koskaan ei tosiaan tiedä mitä tapahtuu; vähän harmittaa että tuli lähdettyä "road-rage goes nettiraivo" -linjalta liikkeelle, mutta joskus vaan ottaa pattiin...
Pilvilinnaremontoinnista saattaa tänään tulla lisää matskua, jahka käyntiin pääsee.