perjantai 8. maaliskuuta 2013

95/100 - turvalätkästä pers'edultaisesti katajaan

Mäts

Niin, että lätkäkaukalot halutaan pehmustaa? Saman tien voisi varmaan jään tilalle laittaa tatamit, ja luistimiksi rullaversiot?

Kuka muistaa miten kävi, kun nyrkkeilystä tehtiin "turvallisempaa"? Varmaan aika harva, koska asiasta ei ole pidetty meteliä: lajista tuli moninkerroin vaarallisempaa. Nyrkkeilijöille laitettiin hanskat, joten iskut kovenivat ja aivojen & sisäelimien rasitus kasvoi. Laitettiin pääsuojukset, ja iskut kovenivat vielä lisää. Ennen nyrkkeilijöillä oli vaarana käsimurtumat, nykyään parkinson (ja käsimurtumat).

Joten minulla on ehdotus lätkän suhteen: otetaan kaikki suojat pois; ei taklaaminen kauheasti kiinnostane sitten. Toisaalta kaukalopallo on vähän eri laji. Tai jääpallo. Tai sähly. Tai curling. Tai muodostelmaluistelu.

Jokatap, laitojen pehmentäminen koventaa taklauksia – vammat muuttavat muotoaan, mutta eivät vähene. Niistä tulee vaarallisempia.

Nykyisinkin vammat syntyvät lähinnä vääristä ja pieleen menneistä taklauksista. Jos halutaan väkivaltaisuutta vähentää, potkitaan väkivaltaiset pelaajat heti raivokohtauksen jälkeen ulos liigasta. Mutta ei itketä sitten jos ulkomaalaiset vievät ikävästi seinille ja mm-mitalit jäävät kaihoisasti vilkkumaan menneisyyteen.

Mikä on siinä, että vaarojen ehkäisyn sijaan pyritään aina pehmittämään iskuja? Miksi asioita lähdetään aina purkamaan väärästä päästä? Tästä kaikkialla rehottavasta nurinkurista johtuen työttömiä rankaistaan työn vastaanottamisesta ja "autetaan" toimeentuloloukuissa olevia teettämällä heillä ilmaista työtä, josta he eivät myöskään kerrytä eläkettä.

On merkillinen – ja merkillisen itsepintainen – harha se, että kuvitellaan olevan hyväksi lykätä päätösvalta aina niille, jotka vähiten asioista tajuavat. Päätösten tekeminen on toki raskasta, rasittavaa, raastavaa – ja siis vaatii tietynasteista sosiopatiaa – mutta ei se ole tolkun syy kärsiä typeryydestä. Tässä on nykyisen "demokratian" oho-pääni-lepää-alasimella -luonne.

Lakkaamatta ongelmia ratkotaan siten, että etäännytään katsomaan asiaa lintuperspektiivistä menneessä aikamuodossa, ja sitten piirrellään ulkomuistista karikatyyri ongelman luonteesta. Tästä karikatyyristä sitten delegoidaan jollekulle kumileimasimelle – joka ei yhtään hahmota asioiden yhteyksiä – ratkaisumalli, jossa muilattava kohde morfaantuu tunnistamattomaksi (joissain instansseissa tätä kutsutaan törkeäksi pahoinpitelyksi). Korjaan: kumileimasinkuorolle – joka kuvittelee että kullakin heistä on ihan oma tahto. Fantisoivat olevansa täydessä ymmärryksessä, ja muodostavansa kauniin polyharmonian – vaikka puhuvat koko ajan toistensa ohi.

Mitä enemmän sääntöjä, sen enemmän porsaanreikiä. Mutta eipä lopu askareet kesken, varsinkaan niillä jotka noista kiemuroista palkkansa ansaitsevat.

Samaisella perin liukkaalla jäällä luistellaan dopingin kanssa. Mihin vaiettiin se vastikään ääneen sanottu totuus, että kaikki hiihtäjät dooppasivat yhekskeetluvulla. Ja miksei kukaan epäile samaa nyt?

Koska raja on perin häilyvä. Joka lajin huipulla on geneettinen poikkeusyksilö, jonka metabolia ja kehonkoostumus hipoo juuri tuon lajin ihannetta – mutta kaikki tahot tekevät kaikkensa, jotta jollain kepulikonstilla saataisiin vielä vähän lisää puristettua irti. Norjalaisten hiihtäjien taustalla on ilmeisen tehokasta lääketieteellistä druidailua.

Paavo Nurmea syytettiin aikoinaan epäurheilijamaisuudesta, koska hän harjoitteli kisoihin. Ei ollut tapana silloin semmoinen. Suomalaisia suomitaan dooppauksesta, vaikka kyseessä oli/on ihan yleinen tapa. No, meillä on kansanluonteemme mukaisesti tapana hävetä aina jo etukäteen itsejämme. Ja jälkikäteen vielä vähän pontevammin. Ei unohdu häpeä, ei.

Vaikka oikeastaan pitäisi kiittää ja kehua! Nimittäin dooppaus on todennäköisesti vienyt ihan yleisesti lääketieteellistä tutkimusta aimo harppauksin eteenpäin ihmiskoekaniiniemme ansiosta – ihan niin kuin autoista tulee taloudellisempia ja tehokkaampia autourheilun ansiosta. Citius altius fortius ei ole keinotekoisten rajoitusten kehittämistä, vaan fyysisten rajoitusten ylittämistä.

Tässä on toki riskinsä. Jos urhojen hemoglobiinit huitelevat veritulppariskin tuolla puolen, ollaan tokikin vaarallisilla vesillä. Mutta suurin osa kuolemista tapahtuu kotona, ihan vaan hengaillessa.

…Hmm, tämäpä sattuva aihevalinta naistenpäivälle… Siis näin olen nettiä samotessani ymmärtävinäni että on nyt semmoinen. No, mutta koska naiset noin hormonaalisesti katsoen oikeasti tykkäävät machoilusta, niin taidankin mennä sputarille pistämään jotakuta dunkkuun. Kyllä tulee meinaan lempeä sen jälkeen. 

Yllättävää kyllä, harhauduin eilen heti alkumetreillä siitä, mistä oli tarkoitus kirjoittaa: viestinnästä, kirosanoista ja loukkaamisesta (sekä tahallisesta että tahattomasta). Noita olisi syytä vähän käsitellä, koskapa näin blogistina joutuu noiden kaikkien kanssa tekemisiin. Kaikkein eniten tahattoman loukkaamisen kanssa.

Mutta mistä haen ennennäkemättömän vinkkelin? Jokainen tietää että netti parveilee ammattiloukkaantujia, jotka ameriikoissa nettoaisivat tsiltonneja haastamalla kaikkia oikeuteen koko ajan, mutta täällä joutuvat vain olemaan loukkaantuneita kaikesta netissä.

Minä olen vähän sitä mieltä, että nk. "vihapuhe" on omituinen konstruktio. Sitä käytetään sangen kaunaisissa merkeissä leimaamaan jonkun toisen puheita – ja aina ad hominem. Äärivasemmistolaiset niputtavat äärioikeistoon (ja sitä myöten  keskitysleirinjohtajiksi [muttei gulagien]) kaikki muut paitsi oman heimonsa, ja näkevät itsensä kaiken keskellä. Kukaan ei tiedä kenen joukoissa stondaa.

Täältä katsoen olette kaikki laidoilla, ja kun menette tarpeeksi vasemmalle, päädytte oikealle. ...Ei, en minä jaksa tästä jauhaa. Toiset tekevät sen huomattavasti viitseliäämmin ja tarkkanäköisemmin. Mutta rasittavasti kaikki ovat yhtä eittämättä oikeammassa kuin muut. Siis ei oikeammalla, vaan -ssa.

…Ai joo, naistenpäivän kunniaksi lainaan Pepe Willbergiä: "Saat miehen kyyneliin; se helppoa on. Saat miehen kyyneliin; sä lähdet vain pois ja niin itkee hän…" Seiskeetluvulla oli kyllä niin hienoja piiseitä. Olen karaokeerannut erinäisiäkin, joiden kanssa lähtisin coverkiertueelle jos jaksaisin nähdä vaivan. …Joskaan Pepen biisejä tars vähän transponoida jos ei falsetissa halua koko aikaa laulaa. 

Kauniston Pasin kanssa on vähän sama homma, ja Fredin, ja Pave Maijasen… Kuin myös kaikkien hevikukkojen, joita laulaisi mielellään, mutta joiden korkeuksiin ei päässyt edes ennen äänenmurrosta.

Хотели как лучше, а получилось как всегда [Haluttiin, että kaikki menisi parhain päin, mutta kävi taas niin kuin aina käy.]

…Että mitenkö venäjän opiskelu sujuu? Kiitos kysymästä, todella vauhdikkaasti. Varmasti jo kymmenen vuoden päästä osaan lukea niitä hemmetin epäloogisia kirjaimia, joissa H on N ja peilikuva-N on I ja P on R ja ylösalainen V on L ja Y on U ja B on V ynnä muuta holtitonta. Kai sitä muuten osaisi vaikka mitä mutta kun pitää ensin opetella hieroglyfit jotka on ärsyttävän lähellä omia aakkosia, välillä, ja välillä mahdollisimman loitolla niistä.

Mutta mainio kirja on Arto Mustajoen Kevyt kosketus venäjän kieleen. Lueskelen ties monettako kuukautta – kun nukkumaan mennessä tulee ehkä kolme sivua kahlattua –, ja olen päässyt kohtaan (s. 109), jossa käy ilmi venäläisten slaavilainen kansanluonne paljaimmillaan:

Starat'sja sisältää yrittämisen lisäksi uurastuksen merkityksen ja mahdollisuuden, että yrityksestä huolimatta homma ei onnistu.
Dobrat'sja ei tarkoita vain kohteen löytämistä ja sinne menemistä, vaan perille pääsemistä vaikeuksista huolimatta.

Minussa saattaa olla annos karjalanslaavia (vaikka pohjoispohjanmaalta olenkin kotoisin [tai siis sinnehän karjalasta on vaellettu jo Fornjotrin aikaan]), koskapa nuo sanat tuntuvat kovasti paljon käyttökelpoisilta. Ei parane liikoja odottaa miltään, eikä ainakaan henkseleitä paukutella. Kynttilä vakan alle ja hiljaa hyvä tulee. Itku pitkästä ilosta. Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta. Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Mutta niille lätkänpelaajille voisi kyllä valjaat pukea. Etteivät kaadu. Ja sitten pitäisi näyttää suuntamerkkiä kun kääntyy. Apupyörät voisi olla varmuuden vuoksi kaikilla. Ja turvatyynyt liiveissä.

4 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Työvoimatoimiston palvelu on nykyään muka-palvelua. Pyysin työntekijälistausta, koska harkitsen yhden lisä-iltavuorolaisen palkkaamista. Alueviraston keskuksesta minulle annettiin tarkka aika, jolloin mennä puhuttelmaan paikallisesti tiettyä henkilöä.

Työvoimatoimiston ovet olivat lukossa, ja tasan klo 10:30 syntymävakava täti purjehti avaimet kädessä killuen avaamaan lukitun oven ja livautti paperinipun käteeni pienestä raosta. Ihan kuin olisin ollut ostamassa huumeita tai jotain.

kasbach kirjoitti...

Au. Tervetuloa Neuvostotasavaltojen Kansandemokraattiseen Yhteisponnisteluliittovaltiosynodiin...

Heidi kirjoitti...

Näin ilmoitusluonteisena asiana: olen jäänyt näihin koukkuun. Vaikken urheiluihminen olekaan, niin arvostan asiantuntijuuttasi ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksiasi jääkiekon turvallisuuden lisäämiseksi. Minua on jo pitkään huolettanut noiden miesten terveys. Eikös niiden hampaatkin ole lyöty poikki?

kasbach kirjoitti...

Hampaattomia lienevät kaikki tosiaan jo junnuvuosista lähtien...

Juu, kyllä meikäläiseltä löytyy ohjeistusta ihan mihin tahansa asiaan; kumma kyllä konsultaatioita ei ole kovinkaan useista suunnista vielä tultu rahatukkujen kera kärttämään. Eivät ymmärrä omaa parastaan ihmiset.